Tiesitkö heti että hän on oikea, kun tapasit puolisosi.

Tiesin heti. Tuli tunne, että nyt uskallan heittytyä täysillä, kävi miten tahansa.

Tiesin, mutta voi helvetti kuinka väärässä olinkaan.

Ehdottomasti tiesin heti ensi silmäyksellä. Tietenkään en tiennyt, voisinko saada hänet? Hän kertoi kuitenkin jälkeenpäin valinneensa minut jo 10 vuotiaana. Olin hänen ensimmäinen ja viimeinen. Alkuperäinen se oikea tunne säilyi koko elämän ajan. Ikinä ei tullut ketään meidän väliimme, eikä rakkaus loppunut. Olen kyllä ihmetellyt itsekin, miten minulla oli niin hyvä onni puolison valinnan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kirjoiteltu jonkin aikaa ja sitten kun tavattiin, tiesin heti että tässähän se tyyppi on jota oon aina etsinyt :) Nyt pari vuotta yhdessä ja edelleen tuntuu samalta :) 

Hei me ollaan edelleen 2,5 vuotta myöhemmin yhdessä ja edelleen tuntuu samalta

En. Eikä tainnut ollakaan.

Tiesin! Tiesin jo ennen kuin edes oikeasti tapasimme, että haluan vain ja ainostaan hänet. Puhuimme kyllä ennen tätä noin kuukauden jokaisena päivänä erinäisissä viestisovelluksissa ja myös puhelimessa. Fiilis oli outo, koska kenenkään muun lyhyesti tapailemani miehen kanssa ei ollut ollut tuollaista tunnetta. Pitkiä suhteita ennen tätä yksi (10v).

Jälkeenpäin tuntuu oudolta, että miten mukamas koin olleeni rakastunut häneen jo ennen tapaamista (en todellakaan yleensä ole sellainen), mutta näin se vain meni. Maailman paras mies edelleen, en vaihtaisi mihinkään. Toivon sydämeni pohjasta, että suhde kestää vanhuuteen asti. Menemme ensi kesänä naimisiin.

Ensinäkemältä pistin merkille olemuksen ja teot sekä suoran rehellisen katseen, (tapasimme yhteisten ystävien kautta), että tuossa on oikeasti hyvä ihminen. Sen jälkeen olimme pitkään kavereita, kunnes nuo ystävät alkoivat jo vihjailla, että onko meillä jotain meneillään. No, uskaltauduin sitten kertomaan näistä uteluista hänelle, ja kului kolme päivää, niin aloimme seurustella. Nyt ollaan naimisissa. :)

En. Ensitreffeillä oli tunne, että ei tästä kyllä tule mitään ja hänellä taisi olla vähän samat ajatukset. Menimme kuitenkin toisille treffeille ja siitä se lähti kun tutustuimme paremmin.

Muutimme lopulta yhteen aika nopeasti koska kaikki tuntui vain niin helpolta ja oikealta.

Jokainen päivä tässä suhteessa on ihanan ennalta-arvattava kun ei tarvitse pelätä mitään epämiellyttäviä yllätyksiä tai suuttumisia, mutta silti meillä ei ole koskaan tylsää. Ristiriitojen ratkaisu on helppoa kun molemmat "puhuvat samaa kieltä".

Ei ollut koskaan mitään maagista "kemiaa" tai rakkautta ensisilmäyksellä, mutta syvää rakkautta senkin edestä. Yhdessä nyt melkein viisi vuotta, eikä ole rakkaus vielä himmennyt mihinkään vaan päinvastoin, tuntuu kasvavan joka päivä.

Tiesin heti.

Kyllä tiesin siten ,että tässä nyt on mies, jonka haluan, jos vain hän tuntee samoin. Ilokseni hänkin halusi uudestaan treffeille ja ihastui ja rakastui minuun, mutta hitaammin kuin minä häneen, koska olemme temperamentiltamme erilaisia. Nyt yhdessä yli 32 vuotta ja aviossa 29 vuotta ja kaksi aikuista lasta. Edelleen rakastamme toisiamme syvästi ja liittomme on vahva.

En tiennyt. Itse asiassa mielestäni hän oli vähän pelottavakin. Sitten tutustuttiin paremmin ja alettiin treffailla ja alkoi tuntua, että nyt on kyllä ihana tyyppi. Ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta, enkä näe tulevaisuutta ilman häntä. Elämäni mies. Meidän rakkaus on sellaista lempeää ja mukavaa, ollaan toistemme tukena kaikissa tilanteissa ja luotan häneen kuin vuoreen, toivottavasti hänkin minuun. Kokemusta on myös todella huonosta ihmissuhteesta aiemmin, tässä ei ole mitään samoja piirteitä. 

Tutustuttiin netissä ja kun puhuttiin ekaa kertaa puhelimessa, osui jutut jotenkin niin yksiin, että siitä tiesin. Eli enemmän kuin rakkautta ensisilmäyksellä :)

No en. Yläasteella katselin että ihan kivan näköinen mutta liian kakaramainen vielä tälläiselle kehittyneelle naisenalulle. Muistan yhden kohtaamisen tyhjillä koulun käytävillä ja miettinyt jälkeen päin että jollain on ollut hauskaa kun on miettinyt että tietäisittepä vain. No, 14v myöhemmin työn merkeissä tavattiin, ensin puhelimessa enkä tiennyt kenen kanssa olen tekemisissä ja menin jo siinä kohtaa rakastumaan. Näkemisen myöhemmin vaan vahvisti kaiken. 25 v myöhemmin kolme lasta ja edelleen perhosia vatsassa

Luulin tietäväni, mutta hänessä on paljastunut paljon asioita, jotka tekevät suhteesta raastavan ja raskaan. Tavallaan on sitä oikeaa, mutta ihan liikaa väärää myös. Väärää oikeastaan kelle tahansa.

En, mutta heti totesin, että hänen kanssaan on helppo olla.

Siitä se sitten lähti. Edelleenkin on helppo olla ja kohta 20 vuotta yhdessä. Parisuhde ei vaadi keskusteluita, vaan kumpikin ymmärtää toinen toisensa omituisuuksia. Elämä sujuu, kun on rehellinen ja reilu niin itseä kuin kumppania kohtaan.

Jaa a

Melkoinen nettihujari chat olento

Tiesin HETI. En ikinä uskonut mihinkään sielunkumppanuuteen ja muuhun shaisseen. Yhtäkkiä kaikki tuntui oikealta ja jotenkin helpolta. Ajatus elämästä ja parisuhteesta oli hyvin samanlainen Ikinä ei olla isoista asioista riidelty ja tunne on kestänyt 18 vuotta.

Tuli olo, että menetän isosti jotain, jos ohi meen.

En todellakaan. Alkuun jopa tuntui että vihaan suurinpiirtein kaikkea hänessä.