Miksi suomalaisilla on niin huonot käytöstavat?

Haukotellaan suu auki, kättä ei saa montun eteen millään. P3, pinta yksi, amalgam.

Ai, mun mielestä suomalaiset on ihan kohteliaita ja kivoja, ainakin meillä päin. Venäläiset ja keski-eurooppalaiset ne vasta töykeitä ovat, huh... Epäkohteliaimmat Suomessa vastaan tulleet ihmiset (mm asiakaspalvelijat) ovat joka kerta olleet muun maalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Suomessa jurous on hyve. Jos astut toisen varpaille, niin meillä kohteliaita on ettei kumpikaan ole huomaavinaan asiaa. Jos menet auttamaan kaatunutta, on se kaatuneelle noloa. Silloin tavallaan vedät huomion häneen tai ainakin osoitat, että hän on heikko ja tarvitsee apua.

Nyt oli kai kysymys käytöstavoista?

Ruokaa syödään kuin eläimet, samalle lautaselle menee ravut ja lihat. Lautasliinan käyttö on tuntematonta.

Ei tervehditä, ei hyvästellä. Haukotellaan suu auki, ryitään ja selvitellään kurkkua minuuttikaupalla . Syödään kyynärpäät pöydällä röhnöttäen annoksen yllä, heilutetaan ruokailuvälineitä ilmassa.

Koska: "minä minä", "minulla on oikeus", "tasa-arvo"... (tasa-arvon mainitsen sen takia, että siihen vedoten jotkut miehet ovat röyhkeitä, "ei naisia tarvitse kohdella hyvin, koska tasa-arvo"... erikoinen ajattelumaailma, itse nimittäin kyllä esim. pidän ovea auki ihan kaikille ja päästän ovesta ensin ulos tulevat, oli kyseessä sitten mies tai nainen).

Ei ihme, että ihmiset yksinäisiä, kun ajattelu on tätä luokkaa: "ei minun tarvitse kestää ketään miestä/naista, ensimmäisestä huonosta jutusta pistän pihalle", "ei  minun tarvitse auttaa lapsiani/vanhempiani, yhteiskunta maksakoon", "ei naapurin asiat ole minun ongelmani, hoitakoon itse itsensä, en sano edes moi", "työkaverin lasten lomat ei ole minun ongelma, minä minä minä haluan olla lomalla juuri koko heinäkuun, koska minä ja minun oikeudet", ja näin edelleen... Ja sitten ihmetellään, kun ollaan yksinäisiä. Nii-in, itsekkyys aiheuttaa yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko nämä idioottiketjut jättää kirjoittamatta?

MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Teoriani mukaan tämä liittyy ihmispelkoon. Suomessa on ylipäätään hyvin pelokas ja arka ilmapiiri ja ihmiset jotenkin olettavat aina kanssaihmisten olevan vihamielisiä. Jossain muussa maassa ihmiset eivät pelkää toisiaan eivätkä häpeile itseään, joten esim. naapurien melua ei koeta uhkana, koska sen aiheuttaa tutut ihmiset tai ainakaan melunaiheuttaja ei ole lähtökohtaisesti pahantahtoinen ja ilkeä. Ja kun itsekin eletään, omastakin asumisesta kuuluu ääniä: kavereita kutsutaan kylään, soitetaan musiikkia pihalla yms. Kyllä maailmaan melua mahtuu, paitsi Suomessa, jossa lääniä on sata kertaa enemmän kuin maailmassa keskimäärin, mutta kaikkien pitäisi olla aina hiljaa.

On tässä myös henkilön ikään nähtäviä eroavaisuuksia mikä näkyy esim. asiakaspalvelutilanteissa. Minua kohtaan ovat mukavia keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset juurikin asiakaspalvelutilanteissa ja heitä kohtaan olen kohtelias. Sitten on nämä nuoret naispuoleiset aikuiset, jotka ei vilkaise saati tervehdi asiakaspalvelutilanteessa ainakaan minua. Näitä edellä mainittuja tervehdin vain mikäli ne tervehtii ensin. Usein joutuu olemaan "tyly" näitä kohtaan, kun eipä se asiakaspalvelija itsekään hallitse tapoja. Tänään kävin kaupassa, en saanut tervehdystä mikä ei minua haitannut. Jälkeeni tuli keski-ikäinen nainen, jota tämä kassahenkilö (nuorinainen) tervehti reippaasti kuten asiakaspalvelijan kuuluu. Olin kyllä hyvilläni, kun tämä jälkeeni tullut nainen ei tervehtinyt kassahenkilöä. Nuoria asiakaspalvelijoita kohtaan (niin miehiä kuin naisia) olen kohtelias vain mikäli ne on kohteliaita minua kohtaan. Sellaisten jo vähän vanhempien kohdalla ei tarvitse yleensä edes miettiä pitääkö tätä nyt tervehtiä kun se asiakkaan palveleminen tulee heiltä automaattisesti. 

Tekstistäni tuli nyt tyly vaikutelma. Myönnän sen, olen muuttanut itseni tylyksi, vaikka kotona opetettiin käytöstavat. Miksi sitä olemaan mukava ja kohtelias, kun melkein kukaan muukaan ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli kai kysymys käytöstavoista?

Ruokaa syödään kuin eläimet, samalle lautaselle menee ravut ja lihat. Lautasliinan käyttö on tuntematonta.

Ei tervehditä, ei hyvästellä. Haukotellaan suu auki, ryitään ja selvitellään kurkkua minuuttikaupalla . Syödään kyynärpäät pöydällä röhnöttäen annoksen yllä, heilutetaan ruokailuvälineitä ilmassa.

Nämä ovat hyvin pinnallisia asioita. Arvostan itsekin kauniita käytöstapoja, mutta ruokailuetiketti on kuitenkin hyvin vähäinen asia aidon töykeyden ja tympeyden rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli kai kysymys käytöstavoista?

Ruokaa syödään kuin eläimet, samalle lautaselle menee ravut ja lihat. Lautasliinan käyttö on tuntematonta.

Ei tervehditä, ei hyvästellä. Haukotellaan suu auki, ryitään ja selvitellään kurkkua minuuttikaupalla . Syödään kyynärpäät pöydällä röhnöttäen annoksen yllä, heilutetaan ruokailuvälineitä ilmassa.

Ruotsinlaivan buffet-tarjoilu on hyvä esimerkki.......tai oikeastaan mikä tahansa buffet-tarjoilu....

Vierailija kirjoitti:

Ai, mun mielestä suomalaiset on ihan kohteliaita ja kivoja, ainakin meillä päin. Venäläiset ja keski-eurooppalaiset ne vasta töykeitä ovat, huh... Epäkohteliaimmat Suomessa vastaan tulleet ihmiset (mm asiakaspalvelijat) ovat joka kerta olleet muun maalaisia.

Minusta myös virolaiset ja venäläiset on suomalaisia tökerömpiä. Mutta se ei poista sitä faktaa että suomalaisetkin ovat törppöjä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Porissa ei jakseta vaivautua autolla ajaessa käyttää käännyttäessä vilkkua, käännytään vaan suoraan suojatietä ylittävien päälle. Minä, minä. Yhdistetyllä pyörä/jalankulkuväylällä kävellään tasan tarkkaan keskellä tietä, että ohittajat saavat arpoa mistä pääsisi turvallisesti ohi. Kaupoissa pidetään mummokokouksia kärryjen ja rollaattorien kanssa keskellä käytävää eikä piiruakaan väistetä. Kaikki pikaruoka/karkki/tupakka-roskat heitetään maahan, keskustan kävelykatu on kuin avokaatopaikka joka aamu. Mikä v*ttu Porilaisii vaivaa?!?

Tervetuloa Hämeenlinnaan, täällä saat ajaa vaikka jalkakäytävällä jos siltä tuntuu ja roskat voit heittää pitkin Parkkia tai Aulankoa. Sivistys hävisi Hämeenlinnasta kun Sibelius muutti pois....

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvatettu kohteliaaksi. Minua katsotaan oudoksuen jos pidän naapurille ovea auki tai kiitän jne. Tätä olen ihmetellyt. Mies sanoo joskus kiitos, muuten en juuri ole itse saanut mitään kohteliaisuutta osakseni. Miten tämä dilematiikka ratkaistaan? Ei hyvä ole ainakaan omalla kohdallani kiertänyt takaisin. En odota mitään mutta olen ihmetellyt vaan etten saa itse mitään ystävällisyyttä takaisin päin, päinvastoin outoja katseita.

Juuri tämä. En enää kiitä, jos minulle pidetään ovea auki. Viimeisen kerran kun kiitin niin ovea pitänyt ei sanonut "ole hyvä" vaan haukkui minut vi tun ho moksi. Kyseessä oli miespuolinen henkilö, naisen en muista koskaan pitäneen mulle ovea auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Sama minulla. Minulla oli vaikeuksia oppia liikenteessä tai melusta, että milloin ylitetään raja ja milloin se on vain normaalia elämää. Suomalaisena olin tottunut, että mitään ei kuulu ja "jokainen" ajaa sääntöjen mukaan ja tilaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Sama minulla. Minulla oli vaikeuksia oppia liikenteessä tai melusta, että milloin ylitetään raja ja milloin se on vain normaalia elämää. Suomalaisena olin tottunut, että mitään ei kuulu ja "jokainen" ajaa sääntöjen mukaan ja tilaa on.

Istuin joku aika sitten Suomessa pitkään asuneen britin kyydissä autossa kun joku ajoi meidän eteen liikenneympyrässä (Suomessa kaikki ei vielä oikein osaa tätä liittymämuotoa) ja tämä brittikuski tööttäsi oikein pitkään ja innolla. Huomasin miten minulle tuli adrenaliinipurkaus kun tämä kuski vaan naurahti, että olipa kiva pitkästä aikaa saada töötätä. Huomasin myös, että en ole varmaan ikinä itse Suomessa ajaessani töötännyt, vaikka syytä olisi ollut sata kertaa.

Ja eteläeurooppalaisista puheen ollen, se jatkuva huutoäänellä käytävä keskustelu ja päällepuhuminen, josta he nimenomaan nauttivat, on monelle suomalaiselle todella pelottavaa.

David Hasselhoff sanoi, että suomalaiset eivät näytä tunteitaan tai ilmaise mielialojaan ja se pitää paikkansa. Kaikkeen reagoidaan naama peruslukemilla. Itse olen vähän ilmeikkäämpi tapaus ja varmaan se ärsyttää monia?

Vierailija kirjoitti:

Surullista on alkoholin rooli suomalaisessa kulttuurissa, yhdessäolo on ilotonta ja jäykkää kunnes saavutetaan tietty humalatila, jonka jälkeen pystytään juttelemaan ja hymyilemään tuntemattomille ihmisille. Jotenkin tosi alkeellista ja surullista.

Tästä nyt on reippaasti aikaa, mutta 2000-luvun alussa vielä oli alkoholin väärinkäyttö joissain liikepiireissäkin todellakin räikeää.

Olin Englannissa työporukan mukana osallistumassa kansainväliseen kokoukseen ja ensimmäisenä päivänä suomalaiset liikemiehet ja insinöörit olivat kuin pökkelöitä huonoissa vaatteissa ( "rumat ne vaatteilla koreilee") ja sitten, ah, illalliset......ai sitä riemua kun kaadettiin viiniä laseihin niin johan alkoi juttu lentää ja otettiin kontaktia muihin osallistujiin. Päivällisten päätteeksi siirryttiin juhlatiloihin ja sitten nämä Suomi-herrat alkoivat ottaa kunnolla "häppää" ja rentoutuivat oikein kunnolla...kello ei ollut kymmentäkään illalla kun heitä piti alkaa paimentaa takseihin ja hotellille ja estää vielä yhtä tappelun poikastakin muodostumasta.

En ole ikinä niin hävennyt kuin silloin....

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jurous on hyve. Jos astut toisen varpaille, niin meillä kohteliaita on ettei kumpikaan ole huomaavinaan asiaa. Jos menet auttamaan kaatunutta, on se kaatuneelle noloa. Silloin tavallaan vedät huomion häneen tai ainakin osoitat, että hän on heikko ja tarvitsee apua.

Aijaa, mä taas olen huomannut että jos jossain tungoksessa esim joku astuu toisen varpaille niin yleensä molemmat pahoittelevat ihan varalta.

Tosiaan totta on. Itselleni käytöstavat ovat tärkeitä. Olin sitten missä vaan niin sanon kiitos/anteeksi jne ja katson silmiin hetken verran. olen 26 vuotias nainen. Tuntuu ettei missään enään välitetä käytöstavoissa, ei työpaikalla kiinnosta muiden kunnioittaminen eikä muuallakaan.

Ammattikoulussa nuorenpana kun kerran piti päästä huoneeseen jonka edestä meni jono ruokalaan niin pyysin sit päätä jonon ohi  "anteeksi pääseekö tästä ohi" ja jonossa oleva tyttö sanoi "NO EI PÄÄSE". Olin silleen no OK ja tungin ihmisten läpi kun jostain syystä eivät viitsi siirtyä. En edes tuntenut ihmisiä mut miten vaan. Todella töykeitä monet ihmiset, ei mitään kunnioitusta! Nuoret ovat pahimpia mutta paljon on myös aikuisia. 

Kasvattakaa ne lapsenne, ei voi olla niin vaikeaa.