Miksi suomalaisilla on niin huonot käytöstavat?

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, en ole ollenkaan havainnut tällaista? Kyllä suurin osa ihmisistä vastaa tervehdykseen ja kiittää ja pyytää anteeksi. Missä päin Suomea asutte? Mielestäni Helsingissä ollaan aika kohteliaita.

Helsingissä myös. Iso osa naapureista ei moikkaa tai pyydä anteeksi jos vaikka tönäisee vahingossa. En tiedä riippuuko sitten alueesta. Asun aika hyvällä asuinalueella.

Täällä Porissa ei jakseta vaivautua autolla ajaessa käyttää käännyttäessä vilkkua, käännytään vaan suoraan suojatietä ylittävien päälle. Minä, minä. Yhdistetyllä pyörä/jalankulkuväylällä kävellään tasan tarkkaan keskellä tietä, että ohittajat saavat arpoa mistä pääsisi turvallisesti ohi. Kaupoissa pidetään mummokokouksia kärryjen ja rollaattorien kanssa keskellä käytävää eikä piiruakaan väistetä. Kaikki pikaruoka/karkki/tupakka-roskat heitetään maahan, keskustan kävelykatu on kuin avokaatopaikka joka aamu. Mikä v*ttu Porilaisii vaivaa?!?

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota asiaa koko ikäni. Asuin lapsena jonkin aikaa eri maassa, kun tulin takaisin, järkytyin suomalaisten huonoista käytöstavoista. Se kulttuurishokki ei mennyt enää ohi. Missä vika kun alle 10 - vuotias lapsi jo saa kulttuurishokin siitä, miten suomalaiset käyttäytyvät? Minusta tämä on vakavan pohdinnan paikka,

Olen huomioinut tämän saman asian ja olet mielestäni oikeassa. Itse olen asunut kolmeen otteeseen ulkomailla ja tullut siihen tulokseen että monissa muissa maissa mm. Saksassa ovat käytöstavat ja kohteliaisuudet aivan toisella tasolla kuin täällä jossa jotenkin ylpeillään moukkamaisuudella kun taas Saksassa "Knigge" on aivan oma käsitteensä.

Tämä on totta. Itse menen maahan, jonka kieltä en osaa. Lähden junalla sieltä kaupunkiin, jota en edes tiennyt olevan olemassa. Se kohteliaisuus luo turvallisuutta. Muistan köyhä, mustaihoinen, laihan, huonostipukeutuneen nuoren miehen, joka tuli junassa viereeni. Hänellä tervehti tullessa ja lähtiessä hyvästeli nyökkäillen sekä kertoi 'näkemiin' sanallisesti.

Suomessa. Istutaan viereen perse edellä (tiedätte sen klassisen teini-istumisen; laukku, pää ja ylävartalo ovat käytävällä, mutta peräpää edelläkyntäen ujuttautuu siihen viereen, vapaalle paikalle). Puhuminen on kielletty koko matkan ajan, koska vieressä ei ole ketään. Jos toteat teinille jotakin 'kouluviikko takana', hän vastaa äää tai ööö. Lisäksi haisee pesemättömille vaatteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus löytyy tältäkin palstalta; huonokäytöksiset vanhemmat.

Lapset oppivat kaiken muun ohella myös käytösmallit kotoaan. Kun aikuinen katsoo oikeudekseen käyttäytyä somessa ja live-elämässä huonosti,  kulminoituu hänen käytöksensä lastensa ajatteluun ja käytökseen. 

Mielestäni p a h i n ongelma on se, ettei

t a j u t a oman eikä ympäristön käytöksen huonoutta. Kun jostain syystä hoksaa, että vitsi, olen m o u k k a, alkaa vaatia myös muilta käytöstapojen kohennusta.

Suomessa kukaan ei p a h o i t t e l e. Ei edes viranomainen. Olen usein sanonut puhelimessa, että kuule minä hyväksyn tämän selityksesi, mutta et voi esittää asiaa noin. Empatia, myötätunto, kun niitä aletaan osoittaa viranomaisten taholta, saman ystävällisyyssade voi tuottaa kasvua myös arjen käyttäytymisessä.

Esimerkkinä vaikka Kelan monotonisen puhelinpalvelunaisen möreä karjakkoääni 'tää on ny näin', jota vain toistaa ja toistaa. Kun itse sanon, että please, pahoittele, ole viiden sanan verran empaattinen ja jatka sitten ohjeilla miten toimia jatkossa - seuraa hil-jai-suus. Tik.tik.tik.

Eli sama kuin olisin udmurtia siirtynyt puhumaan. Täysin uusi asia, kohteliaan, tilanteeseen sopivan käytöksen pyytäminen.

Enpä ole tällaiseen törmännyt. Juuri eilen illalla esimerkiksi soitti remonttimies sopiakseen remontin ajankohdasta ja ensimmäiseksi pahoitteli myöhäistä soittoajankohtaa kun soitti vasta illalla. Ehdotti kohteliaasti paria eri päivää, joista toinen sovittiin ja lopuksi kiiteltiin puolin ja toisin. 

Minulle aivan tavanomainen asiakaspalvelukokemus Suomessa. Jännää että toisilla on niin erilaiset kokemukset.

Mä olen huomannut, että ne ihmiset, jotka pitävät itseään sivistynein ja hienoina, ovat juuri niitä, jotka eivät kiitä esimerkiksi kaupan kassalla tai ravintolassa kun tarjoilija tuo annoksen. Esimerkiksi mun nuorempi siskopuoli, joka on saanut tosi hyvän kasvatuksen ja on omasta mielestään tosi hieno, ei kiitä tarjoilijaa joka tuo ruoka-annoksen pöytään. Ilmeisesti hän ajattelee, ettei pa*skaduunia tekevää duunaria tarvitse kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Nykyään ei välttämättä ainakaan kerrostaloissa moikata naapureitakaan. Itsellä kokemusta tästä. Suomalaiset tuntuu aika ujoilta ja itsekkäiltä. Toista se oli kun asuin pitkään Englannissa, kun palasin Helsinkiin se tympeyden kulttuuri oikein lävähti silmille.

Sama. Englannissa oli ihan normaalia, että uudet ihmiset kutsuttiin mukaan kaikenlaisiin kissanristiäisiin eikä kukaan kyräillyt tai ollut epäystävällinen. Aina järjestyi joku ratkaisu ongelmiin ja ihmiset keksivät ihan itse elämäänsä helpottavia järjestelyjä, esim. naapurit kävivät yhdessä kaupassa jos jollain ei ollut omaa autoa yms. Ehkä tärkein ero on juuri tuo, että ihmiset eivät pidä toisiaan vihollisina vaan ystävinä.

Juu täällä Suomessa kun menit joihinkin kaverin kissanristiäisiin, jossa muut oli uusia kasvoja, niin sain jutella sen koko illan kaverini kanssa. :D Ei h*lvetti...  Minulla on kyllä myös sukulaisia, joiden kanssa en ole jutellut sukutapaamisissa tervehdystä enempää noin viiteentoista vuoteen.

Kyllä se on niin, että kyllä muutaman oluen jälkeen alkaa suomalaisellakin juttu luistaa tuntemattoman kanssa. Tämä on niin surullista oikeasti. Se kertoo ihan siitä että suomalaisilta vain puuttuu se normaali rohkeus ottaa kontaktia tuntemattoman kanssa. Ihan varmasti jos on miesporukka ja olutta mukana, uusikin mukaan tuleva mahtuu mukaan jos on vaikka urheilusta puhe ja osaa kommentoida jotain. Mutta jos ei ole olutta, niin sitten oltaisiin enemmän defenssit päällä. Sellaisia suomalaiset miehet ainakin paljolti on.

Naispuolisista taas kuulin juuri hyvän esimerkin. Tuttu on ulkomaalainen ja hänellä on ns. paikallisbaari. On käynyt useasti niin että jos porukka on jo ottanut muutaman, uskaltavat tulla juttelemaan, ja puhuvat koko illan englanniksi niitä näitä. Ja sitten seuraavan kerran kun hän tulee alkuillasta baariin, nämä ihmiset eivät edes moikkaa! Ihan käsittämätöntä ja tökeröä.

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Suomalaisissa on rasittavaa just se, että kaikkea niin hirveästi lasketaan. Tarkoitan sitä, että on ikään kuin kaikki kohteliaisuus ja hyvä mieli olisi itseltä pois. Että iloa on maailmassa vain kiinteä määrä. Ja hirveä miettiminen aina kaikissa asioissa. Eikö nyt työpaikassa voi sanoa sille uudelle ihmiselle reilusti, hei, me ollaan menossa töiden jälkeen kaljalle, tuletko mukaan? Tai tervehtiä ihmistä, vaikka ei ehkä olisikaan varma tunteeko hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen suomalaisilla on ihan hyvät käytöstavat vaikka meiltä puuttuvat  muutamat pinnalliset kohteliaisuusanat. Meillä on niiden tilalla rehellisyys ja luotettavuus.

Asun Saksassa ja mulle kyllä tuo suomalaisten "rehellisyys ja luotettavuus" on outo myytti. 

Juu varmasti asutkin

Vierailija kirjoitti:

Täällä Porissa ei jakseta vaivautua autolla ajaessa käyttää käännyttäessä vilkkua, käännytään vaan suoraan suojatietä ylittävien päälle. Minä, minä. Yhdistetyllä pyörä/jalankulkuväylällä kävellään tasan tarkkaan keskellä tietä, että ohittajat saavat arpoa mistä pääsisi turvallisesti ohi. Kaupoissa pidetään mummokokouksia kärryjen ja rollaattorien kanssa keskellä käytävää eikä piiruakaan väistetä. Kaikki pikaruoka/karkki/tupakka-roskat heitetään maahan, keskustan kävelykatu on kuin avokaatopaikka joka aamu. Mikä v*ttu Porilaisii vaivaa?!?

Suomessa auto on pyhä lehmä. Asuin jonkin aikaa Helsingin Kalliossa jossa ei tosiaan näe suojateiden päätyihin koska autoja parkissa. Silti kaikki ajaa melkein ylinopeutta siellä ahtailla kaduilla suojateiden yli. Varsinkin taksikuskit ajaa älyttömän kovaa katsomatta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus löytyy tältäkin palstalta; huonokäytöksiset vanhemmat.

Lapset oppivat kaiken muun ohella myös käytösmallit kotoaan. Kun aikuinen katsoo oikeudekseen käyttäytyä somessa ja live-elämässä huonosti,  kulminoituu hänen käytöksensä lastensa ajatteluun ja käytökseen. 

Mielestäni p a h i n ongelma on se, ettei

t a j u t a oman eikä ympäristön käytöksen huonoutta. Kun jostain syystä hoksaa, että vitsi, olen m o u k k a, alkaa vaatia myös muilta käytöstapojen kohennusta.

Suomessa kukaan ei p a h o i t t e l e. Ei edes viranomainen. Olen usein sanonut puhelimessa, että kuule minä hyväksyn tämän selityksesi, mutta et voi esittää asiaa noin. Empatia, myötätunto, kun niitä aletaan osoittaa viranomaisten taholta, saman ystävällisyyssade voi tuottaa kasvua myös arjen käyttäytymisessä.

Esimerkkinä vaikka Kelan monotonisen puhelinpalvelunaisen möreä karjakkoääni 'tää on ny näin', jota vain toistaa ja toistaa. Kun itse sanon, että please, pahoittele, ole viiden sanan verran empaattinen ja jatka sitten ohjeilla miten toimia jatkossa - seuraa hil-jai-suus. Tik.tik.tik.

Eli sama kuin olisin udmurtia siirtynyt puhumaan. Täysin uusi asia, kohteliaan, tilanteeseen sopivan käytöksen pyytäminen.

Enpä ole tällaiseen törmännyt. Juuri eilen illalla esimerkiksi soitti remonttimies sopiakseen remontin ajankohdasta ja ensimmäiseksi pahoitteli myöhäistä soittoajankohtaa kun soitti vasta illalla. Ehdotti kohteliaasti paria eri päivää, joista toinen sovittiin ja lopuksi kiiteltiin puolin ja toisin. 

Minulle aivan tavanomainen asiakaspalvelukokemus Suomessa. Jännää että toisilla on niin erilaiset kokemukset.

Eläissäni en ole Suomessa tuollaista kohteliaisuutta minkään ammatin harjoittajalta vastaanottanut. Japanissa kylläkin paljonkin.

Toinen mikä ärsyttää Suomen tökerössä kulttuurissa on nykyään se, että täällä ei ole opittu ammatinharjoittajien puolelta sitä, että sähköposteihin kuuluu vastata (ja vielä järkevässä ajassa). Monesti esim. isännöitsijätoimiston jengi ei vastaa laisinkaan sähköposteihin, ja sitten kun heille soittaa sanovat "aa joo me katotaan tota nyt, asia hoidossa". Eli maalaisjärkeä siitä, että asiakkaalle kuuluu kuitata asioista ei ole ollenkaan.

Mikä hitto tässä on?

Jotkut meistä ovat vahvasti autisteja, toiset taas ujoja, koska autistit ovat heidät lannistaneet jo lapsuudessa. Minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisissa on rasittavaa just se, että kaikkea niin hirveästi lasketaan. Tarkoitan sitä, että on ikään kuin kaikki kohteliaisuus ja hyvä mieli olisi itseltä pois. Että iloa on maailmassa vain kiinteä määrä. Ja hirveä miettiminen aina kaikissa asioissa. Eikö nyt työpaikassa voi sanoa sille uudelle ihmiselle reilusti, hei, me ollaan menossa töiden jälkeen kaljalle, tuletko mukaan? Tai tervehtiä ihmistä, vaikka ei ehkä olisikaan varma tunteeko hänet.

Paitsi että itsekään en haluaisi lähteä suomalaisten kanssa kaljalle... joten parempi kun eivät kysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Juu ja se iänikuinen sää ei kyllä kelpaa selitykseksi huonolle käytökselle, Kanadassa on ihan samanlainen sää ja ihmiset tunnettuja kohteliaisuudestaan.

Niin suomalaiset ovat autistinen kansa ja siksi käytöstavat ovat niin töykeät. Suomalaiset valehtelevat myös ihan yhtä paljon kuin muunkin maalaiset. Rehellisyyttä ei Suomessa enää arvosteta.

Moni ei ole koskaan oppinut hyviä käytöstapoja. Näitä käytöstavattomia on kaikissa sosiaaliluokissa. Esimerkkejä ovat esim. nämä päinkävely ulkona, metroon ryntääminen ennenkuin muut pääsevät ulos, päällepuhuminen, kyvyttömyys ottaa huomioon naapureita, minäminä-asenne ja perhearvojen puuttuminen.

Surullista on alkoholin rooli suomalaisessa kulttuurissa, yhdessäolo on ilotonta ja jäykkää kunnes saavutetaan tietty humalatila, jonka jälkeen pystytään juttelemaan ja hymyilemään tuntemattomille ihmisille. Jotenkin tosi alkeellista ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Junttila

Julius?