Miksi suomalaisilla on niin huonot käytöstavat?

Sanon usein kiitoksia ja anteeksi. Tämän tavan opin teini-iässä kaveriltani jota vanhempani eivät hyväksyneet.

Pöytätavat edes pitäisi osata ja kiitos ja anteeksi mutta tuntuu että nekin ovat ihan hukassa suurimmalta osalta.

En ole törmännyt tuollaisiin ihmisiin. Ehkä heitä on tietyillä alueilla enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Sama minulla. Minulla oli vaikeuksia oppia liikenteessä tai melusta, että milloin ylitetään raja ja milloin se on vain normaalia elämää. Suomalaisena olin tottunut, että mitään ei kuulu ja "jokainen" ajaa sääntöjen mukaan ja tilaa on.

Istuin joku aika sitten Suomessa pitkään asuneen britin kyydissä autossa kun joku ajoi meidän eteen liikenneympyrässä (Suomessa kaikki ei vielä oikein osaa tätä liittymämuotoa) ja tämä brittikuski tööttäsi oikein pitkään ja innolla. Huomasin miten minulle tuli adrenaliinipurkaus kun tämä kuski vaan naurahti, että olipa kiva pitkästä aikaa saada töötätä. Huomasin myös, että en ole varmaan ikinä itse Suomessa ajaessani töötännyt, vaikka syytä olisi ollut sata kertaa.

Ja eteläeurooppalaisista puheen ollen, se jatkuva huutoäänellä käytävä keskustelu ja päällepuhuminen, josta he nimenomaan nauttivat, on monelle suomalaiselle todella pelottavaa.

Suomessa rekisteröitävistä autoista voitaisiin poistaa äänimerkki, koska sitä ei kuitenkaan kukaan koskaan käytä. Me ollaan sillä lailla kohteliaita.

On joo, eilen citymarketin postipisteellä asioidessa sattui tosi tympeän oloinen nuori nainen olemaan kassalla, hapannaama norsun v*tulla, ja kun toi ne mun paketit sillä kärryllä, niin tokas vaan "tässäpä noi"

m26 kirjoitti:

On tässä myös henkilön ikään nähtäviä eroavaisuuksia mikä näkyy esim. asiakaspalvelutilanteissa. Minua kohtaan ovat mukavia keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset juurikin asiakaspalvelutilanteissa ja heitä kohtaan olen kohtelias. Sitten on nämä nuoret naispuoleiset aikuiset, jotka ei vilkaise saati tervehdi asiakaspalvelutilanteessa ainakaan minua. Näitä edellä mainittuja tervehdin vain mikäli ne tervehtii ensin. Usein joutuu olemaan "tyly" näitä kohtaan, kun eipä se asiakaspalvelija itsekään hallitse tapoja. Tänään kävin kaupassa, en saanut tervehdystä mikä ei minua haitannut. Jälkeeni tuli keski-ikäinen nainen, jota tämä kassahenkilö (nuorinainen) tervehti reippaasti kuten asiakaspalvelijan kuuluu. Olin kyllä hyvilläni, kun tämä jälkeeni tullut nainen ei tervehtinyt kassahenkilöä. Nuoria asiakaspalvelijoita kohtaan (niin miehiä kuin naisia) olen kohtelias vain mikäli ne on kohteliaita minua kohtaan. Sellaisten jo vähän vanhempien kohdalla ei tarvitse yleensä edes miettiä pitääkö tätä nyt tervehtiä kun se asiakkaan palveleminen tulee heiltä automaattisesti. 

Tekstistäni tuli nyt tyly vaikutelma. Myönnän sen, olen muuttanut itseni tylyksi, vaikka kotona opetettiin käytöstavat. Miksi sitä olemaan mukava ja kohtelias, kun melkein kukaan muukaan ei ole? 

Just tämmöisiä omaan erinomaisuuteensa tukehtuvia ”muiden opettajia” on koko Suomi täynnä. Joku oli yhden kerran ikävä ja sillä oikeutetaan oma lopun elämän turparullailu ja kiukkuaminen. Käytöstavat on sitä että KAIKILLE ollaan lähtökohtaisesti ystävällisiä ja asiallisia, eikä muiden kiukutteluunkaan tarvitse lähteä mukaan. Itseään nämä yrmyilyllään ja ylimielisyydellään muita ihmisiä ”opettavat” vain häpäisevät, ja kiukkuilun kierre senkun jatkuu. Lopputulos on tämä nykyinen että koko Suomi kostaa joskus vuonna 1852 tapahtuneen Henkilökohtaisen Suuren Vääryyden koko maailmalle ja ikuisesti, ja kellään ei ole vahingossakaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Suomalaiset ajattelevatkin naapureitaan. Ymmärretään, että seinän takana voi vuorotyöläinen yrittää nukkua, lapsia ollaan laittamassa yöunille , naapurilla on migreeni tai aamulla aikainenen herätys tms. Olin pari vuotta sitten viikon koiravahtina kerrostalossa, jossa asuu paljon ulkomaalaisia. Jestas sitä metelöinnin määrää. Kun tulin kotiin, oli vähällä, etten mennyt naapureilleni kertomaan, miten paljon rakastankaan heitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse katson asiaa kyllä iha eri nnäkövinkkelistä. Suomalaiset ovat hyvinkin kohteliata, mutta suomalainen kohteliaisuus on pidättyväistä. Missään muualla ei kunnioiteta toisen ihmisen tilaa ja yksityisyyttä samalla tavalla. 

Sellainen tietty pintasilaus täällä usein puuttuu, eikä se ole välttämättä huono juttu. Kun ensimmäisen kerran muutin rapakon taakse töihin, ihastuin siihen kuinka kohteliailta, lämpimiltä ja vieraanvaraisilta ihmiset vaikuttivat mutta kun olin asunut siellä pidempään niin se alkoi tuntua vähän teatterilta. Ihmiset puhuivat paljon, mutta sanoivat vähän eivätkä olleet erityisen kiinnostuneita siitä mitä muutkaan sanovat.  Arvostan sitä että suomalaiset osaavat sen kummemmin kiusaantumatta olla myös hiljaa silloin kun ei ole sanottavaa.

Luulen me kaikki arvostetaan erittäin paljon toisen ihmisen, suomalaisen, tilaa ja kunnioitetaan hiljaisuutta. Kyky olla vaiti, omiin ajatuksiin vaipuneena on 👌. Jatkuva small talk, että ei ole mitään sanottavaa todellisuudessa, ei ole hyvä aivoillekaan! Itse asiassa amerikkalaiset voisivat pienentää volyymiäkin (oletteko koskaan katsoneet tubesta Wendy Williams -showta, se porukka on liki kahjoa sillä t o i s t u v a l l a queek queekillaan, alussa pari minuuttia pelkkää ankkojen ja hanhien erittäin kovaäänistä - niin mitä...).

Mutta hiljaisuus on meille suomalaisille pyhää.

Mutta huono käytös. Se on, ei edes pidetä ovea auki jälessätulevalle, ei väistetä, ei kiitetä, ei kysytä voinko auttaa, ei juurikaan toivoteta matkalle lähtevälle naapurille hyvää lomaa.

Sanoin naapurille 'se on renkaanvaihtoaika'. Vastaus kuului: njaoää. Sama naapuri ajaa autonsa talojen edessäkulkevalle pelastustielle (ehdoton kielto muille kuin hälytysajoneuvoille). Prismasta tullaan. Jättää auton ovensa eteen puoleksi tunniksi (autosta purkautui kolme aikuista, eli kassin kantaminen viisikymmentä metriä per hlö on liikaa). Tällainen ööh-käytös, ainoa inhimillinen mitä olen heiltä kuullut, on haikea pierun ääni hiljenevässä toukokuun illassa, kun sumu nousee järveltä ja tuo avautuvien tuomenkukkien lupausta tähän itsekeskeiseen ja ylipainoiseen ihmisyhteisöön.

Omia käytöstapoja ei koskaan päivitetä. Niistä on viimeksi keskusteltu kansalaistaidon tunnilla vuonna 1964. Ne ovat, tai niiden puute on ikäänkuin niin syvällä omassa ytimessä, että jos korjaat jotakin, se ystävällisin vastaus on öyrr. Muutoin yleensä mikään ei mene perille.

Huonon käytöksen syy -perillemenemättömyys.

Minua ihmetyttää tuo, että hiljaisuuden pyhyydestä puhutaan Suomessa paljon, mutta se tuntuu menevät romukoppaan siinä vaiheessa kun puhutaan kerrostaloasumisesta. Suomessa on mielestäni valtava ongelma siinä, että kerrostaloissa ei oteta naapureita huomioon melun kanssa.

Ja sitten joku tulee tietysti sanomaan että kerrostalossa ei pitäisi asua, jos ei kestä melua. Joo, okei, mutta ei se muuta sitä faktaa että tuo on kulttuurillinen piirre, että ihmisiä joita ei "näe" kasvotusten paljon, ei tarvitse kunnioittaa tai ottaa huomioon. Se on hyvin suomalaista mielestäni.

Joka ikisellä tutulla jolla olen käynyt kerrostalossa, on aina ollut jonkinlainen heippalappujen sota käynnissä meluongelmien takia.

Tästä olen eri mieltä. Olen asunut Englannissa vaikka minkälaisissa asunnoissa ja kaikissa, mukaan lukien monen miljoonan euron asunnot, naapurit ovat olleet kovaäänisempiä kuin yhdessäkään suomalaisessa kodissani. Eikä siellä voi melusta valittaa kuin suoraan sen aiheuttajalle. Tosin eivätpä naapurit toisaalta itsekään valita joka asiasta kuten Suomessa. Sanoisin, että ainakin Englannissa on enemmän sellainen 'live and let live'-asenne kun taas Suomessa häiriinnytään hyvin pienistä asioista.

Sama kokemus etelä-Euroopasta. Suomalaisissa kerrostaloissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla sikäläisiin verrattuna ja kynnys melusta ärsyyntymiselle Suomessa paljon alempi. 

Suomalaiset ajattelevatkin naapureitaan. Ymmärretään, että seinän takana voi vuorotyöläinen yrittää nukkua, lapsia ollaan laittamassa yöunille , naapurilla on migreeni tai aamulla aikainenen herätys tms. Olin pari vuotta sitten viikon koiravahtina kerrostalossa, jossa asuu paljon ulkomaalaisia. Jestas sitä metelöinnin määrää. Kun tulin kotiin, oli vähällä, etten mennyt naapureilleni kertomaan, miten paljon rakastankaan heitä!

Et kuitenkaan mennyt, koska sosiaalinen kanssakäyminen ei kuulu asiaan. Siksi suomalaisissa kerrostaloissa onkin niin hiljaista. Kukin kököttää yksin hiljaa nurkassaan ja ärsyyntyy naapurin vessanvetämisestäkin.

Vierailija kirjoitti:

David Hasselhoff sanoi, että suomalaiset eivät näytä tunteitaan tai ilmaise mielialojaan ja se pitää paikkansa. Kaikkeen reagoidaan naama peruslukemilla. Itse olen vähän ilmeikkäämpi tapaus ja varmaan se ärsyttää monia?

Eraassa amerikkalaisessa TV-ohjejmassa luonnehdittiin siomalaisia sanoilla "emotionally constipated". Aika hyva kuvaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

David Hasselhoff sanoi, että suomalaiset eivät näytä tunteitaan tai ilmaise mielialojaan ja se pitää paikkansa. Kaikkeen reagoidaan naama peruslukemilla. Itse olen vähän ilmeikkäämpi tapaus ja varmaan se ärsyttää monia?

Eraassa amerikkalaisessa TV-ohjejmassa luonnehdittiin siomalaisia sanoilla "emotionally constipated". Aika hyva kuvaus.

Eräs tuntemani amerikkalalainen taas luonnehti suomalaisia ihan hyvässä hengessä  as "emotionally retarded". Minusta sekin on osuva kuvaus.

Vierailija kirjoitti:

m26 kirjoitti:

On tässä myös henkilön ikään nähtäviä eroavaisuuksia mikä näkyy esim. asiakaspalvelutilanteissa. Minua kohtaan ovat mukavia keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset juurikin asiakaspalvelutilanteissa ja heitä kohtaan olen kohtelias. Sitten on nämä nuoret naispuoleiset aikuiset, jotka ei vilkaise saati tervehdi asiakaspalvelutilanteessa ainakaan minua. Näitä edellä mainittuja tervehdin vain mikäli ne tervehtii ensin. Usein joutuu olemaan "tyly" näitä kohtaan, kun eipä se asiakaspalvelija itsekään hallitse tapoja. Tänään kävin kaupassa, en saanut tervehdystä mikä ei minua haitannut. Jälkeeni tuli keski-ikäinen nainen, jota tämä kassahenkilö (nuorinainen) tervehti reippaasti kuten asiakaspalvelijan kuuluu. Olin kyllä hyvilläni, kun tämä jälkeeni tullut nainen ei tervehtinyt kassahenkilöä. Nuoria asiakaspalvelijoita kohtaan (niin miehiä kuin naisia) olen kohtelias vain mikäli ne on kohteliaita minua kohtaan. Sellaisten jo vähän vanhempien kohdalla ei tarvitse yleensä edes miettiä pitääkö tätä nyt tervehtiä kun se asiakkaan palveleminen tulee heiltä automaattisesti. 

Tekstistäni tuli nyt tyly vaikutelma. Myönnän sen, olen muuttanut itseni tylyksi, vaikka kotona opetettiin käytöstavat. Miksi sitä olemaan mukava ja kohtelias, kun melkein kukaan muukaan ei ole? 

Just tämmöisiä omaan erinomaisuuteensa tukehtuvia ”muiden opettajia” on koko Suomi täynnä. Joku oli yhden kerran ikävä ja sillä oikeutetaan oma lopun elämän turparullailu ja kiukkuaminen. Käytöstavat on sitä että KAIKILLE ollaan lähtökohtaisesti ystävällisiä ja asiallisia, eikä muiden kiukutteluunkaan tarvitse lähteä mukaan. Itseään nämä yrmyilyllään ja ylimielisyydellään muita ihmisiä ”opettavat” vain häpäisevät, ja kiukkuilun kierre senkun jatkuu. Lopputulos on tämä nykyinen että koko Suomi kostaa joskus vuonna 1852 tapahtuneen Henkilökohtaisen Suuren Vääryyden koko maailmalle ja ikuisesti, ja kellään ei ole vahingossakaan kivaa.

Ironiamittari kilahti tappiin jo ensimmäisen lauseen kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

m26 kirjoitti:

On tässä myös henkilön ikään nähtäviä eroavaisuuksia mikä näkyy esim. asiakaspalvelutilanteissa. Minua kohtaan ovat mukavia keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset juurikin asiakaspalvelutilanteissa ja heitä kohtaan olen kohtelias. Sitten on nämä nuoret naispuoleiset aikuiset, jotka ei vilkaise saati tervehdi asiakaspalvelutilanteessa ainakaan minua. Näitä edellä mainittuja tervehdin vain mikäli ne tervehtii ensin. Usein joutuu olemaan "tyly" näitä kohtaan, kun eipä se asiakaspalvelija itsekään hallitse tapoja. Tänään kävin kaupassa, en saanut tervehdystä mikä ei minua haitannut. Jälkeeni tuli keski-ikäinen nainen, jota tämä kassahenkilö (nuorinainen) tervehti reippaasti kuten asiakaspalvelijan kuuluu. Olin kyllä hyvilläni, kun tämä jälkeeni tullut nainen ei tervehtinyt kassahenkilöä. Nuoria asiakaspalvelijoita kohtaan (niin miehiä kuin naisia) olen kohtelias vain mikäli ne on kohteliaita minua kohtaan. Sellaisten jo vähän vanhempien kohdalla ei tarvitse yleensä edes miettiä pitääkö tätä nyt tervehtiä kun se asiakkaan palveleminen tulee heiltä automaattisesti. 

Tekstistäni tuli nyt tyly vaikutelma. Myönnän sen, olen muuttanut itseni tylyksi, vaikka kotona opetettiin käytöstavat. Miksi sitä olemaan mukava ja kohtelias, kun melkein kukaan muukaan ei ole? 

Just tämmöisiä omaan erinomaisuuteensa tukehtuvia ”muiden opettajia” on koko Suomi täynnä. Joku oli yhden kerran ikävä ja sillä oikeutetaan oma lopun elämän turparullailu ja kiukkuaminen. Käytöstavat on sitä että KAIKILLE ollaan lähtökohtaisesti ystävällisiä ja asiallisia, eikä muiden kiukutteluunkaan tarvitse lähteä mukaan. Itseään nämä yrmyilyllään ja ylimielisyydellään muita ihmisiä ”opettavat” vain häpäisevät, ja kiukkuilun kierre senkun jatkuu. Lopputulos on tämä nykyinen että koko Suomi kostaa joskus vuonna 1852 tapahtuneen Henkilökohtaisen Suuren Vääryyden koko maailmalle ja ikuisesti, ja kellään ei ole vahingossakaan kivaa.

No sinulla ei viesteistäsi päätellen ainakaan ole vahingossakaan kivaa. En kyllä oikeastaan ihmettele, jos sinun kohdallesi osuu enemmän huonoa palvelua ja käytöstä..

Aika uskomatonta, että joku kehuu saksalaisia kohteliaiksi.

a) Saksalaiset ovat aivan äärimmäisen pelokkaita ja epäsosiaalisia. Kaikki ulkkarit valittavat samaa. Saksalaisia ystäviä ei saa, vaan ainoa sosialisoinnin muoto on liittoutua yhteen muiden ulkkareiden kanssa.

b) Saksassa on täysin hyväksyttyä käyttäytyä töykeästi. Erityisesti tämä koskee vanhempia ihmisiä. He saattavat tulla huomauttamaan mistä tahansa, esimerkiksi pukeutumisesta. Yhtäkkiä bussissa istuessa vanhempi ihminen voi tulla arvostelemaan pukeutumista.

c) Ihmisten arvo perustuu koulutukseen. Suomalaiselle on hyvin kummallista, kun saksalainen ei välttämättä ole kiinnostunut nimestä vaan koulutuksesta. Keskustelu voidaan aloittaa koulutusta kysymällä.

d) Eri sosiaaliluokat kammoavat toisiaan. Esimerkiksi omalla työpaikallani korkean koulutuksen työtä tekevät eivät tervehdi vakituisia vahtimestareita. Kun minä olen tervehtinyt, olen saanut siitä huomautuksia. Kun olen kysynyt, miksi he eivät itse tervehdi, vastaus on kuulunut, että se olisi kömpelöä. Saksalaisten mielestä olisi kömpelöä tervehtiä työyhteisön vakituisia jäseniä.

e) Kaikki on aivan sietämättömän jäykkää ja siksi epäkohteliasta. Saksalaisuudelle on hyvin kuvaavaa sana Feierabend. Se tarkoittaa työn ulkopuolista aikaa, jolloin rohkein saksalaisista uskaltaa avata ylänapin. Muuten sitten jäkitetäänkin infarktiin saakka.

Jos ette usko omia kokemuksiani, niin tuolta niitä voi lukea lisää.

Suomalaisten käytöstavoista valittavat ovat ihmisiä, jotka joko eivät ole asuneet ulkomailla tai sitten ovat liikkuneet hyvin valikoiduissa porukoissa.

https://www.reddit.com/r/germany/

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomatonta, että joku kehuu saksalaisia kohteliaiksi.

a) Saksalaiset ovat aivan äärimmäisen pelokkaita ja epäsosiaalisia. Kaikki ulkkarit valittavat samaa. Saksalaisia ystäviä ei saa, vaan ainoa sosialisoinnin muoto on liittoutua yhteen muiden ulkkareiden kanssa.

b) Saksassa on täysin hyväksyttyä käyttäytyä töykeästi. Erityisesti tämä koskee vanhempia ihmisiä. He saattavat tulla huomauttamaan mistä tahansa, esimerkiksi pukeutumisesta. Yhtäkkiä bussissa istuessa vanhempi ihminen voi tulla arvostelemaan pukeutumista.

c) Ihmisten arvo perustuu koulutukseen. Suomalaiselle on hyvin kummallista, kun saksalainen ei välttämättä ole kiinnostunut nimestä vaan koulutuksesta. Keskustelu voidaan aloittaa koulutusta kysymällä.

d) Eri sosiaaliluokat kammoavat toisiaan. Esimerkiksi omalla työpaikallani korkean koulutuksen työtä tekevät eivät tervehdi vakituisia vahtimestareita. Kun minä olen tervehtinyt, olen saanut siitä huomautuksia. Kun olen kysynyt, miksi he eivät itse tervehdi, vastaus on kuulunut, että se olisi kömpelöä. Saksalaisten mielestä olisi kömpelöä tervehtiä työyhteisön vakituisia jäseniä.

e) Kaikki on aivan sietämättömän jäykkää ja siksi epäkohteliasta. Saksalaisuudelle on hyvin kuvaavaa sana Feierabend. Se tarkoittaa työn ulkopuolista aikaa, jolloin rohkein saksalaisista uskaltaa avata ylänapin. Muuten sitten jäkitetäänkin infarktiin saakka.

Jos ette usko omia kokemuksiani, niin tuolta niitä voi lukea lisää.

Suomalaisten käytöstavoista valittavat ovat ihmisiä, jotka joko eivät ole asuneet ulkomailla tai sitten ovat liikkuneet hyvin valikoiduissa porukoissa.

https://www.reddit.com/r/germany/

Saksalaisille nyt nauraa ihan kaikki. Juuri se totisuus on heissä hauskinta.

Tampereen Lidlissä joku pariskunta tutki kaljahyllyä ja samalla myyjä lähestyi heitä mopin kanssa siivotessaan lattioita. Pariskunta sanoi "emme väistä" ja minä sanoin heille että siis mitä ihmettä, miksette anna siivojan/myyjän tehdä hommiaan ja ota pari askelta toiseen suuntaan. Pariskunta sanoi "mitä se sulle kuuluu" ja seistä jökötti siinä eikä päästänyt toista siivoamaan.

Ihan perusmenoa ainakin Treella.

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomatonta, että joku kehuu saksalaisia kohteliaiksi.

a) Saksalaiset ovat aivan äärimmäisen pelokkaita ja epäsosiaalisia. Kaikki ulkkarit valittavat samaa. Saksalaisia ystäviä ei saa, vaan ainoa sosialisoinnin muoto on liittoutua yhteen muiden ulkkareiden kanssa.

b) Saksassa on täysin hyväksyttyä käyttäytyä töykeästi. Erityisesti tämä koskee vanhempia ihmisiä. He saattavat tulla huomauttamaan mistä tahansa, esimerkiksi pukeutumisesta. Yhtäkkiä bussissa istuessa vanhempi ihminen voi tulla arvostelemaan pukeutumista.

c) Ihmisten arvo perustuu koulutukseen. Suomalaiselle on hyvin kummallista, kun saksalainen ei välttämättä ole kiinnostunut nimestä vaan koulutuksesta. Keskustelu voidaan aloittaa koulutusta kysymällä.

d) Eri sosiaaliluokat kammoavat toisiaan. Esimerkiksi omalla työpaikallani korkean koulutuksen työtä tekevät eivät tervehdi vakituisia vahtimestareita. Kun minä olen tervehtinyt, olen saanut siitä huomautuksia. Kun olen kysynyt, miksi he eivät itse tervehdi, vastaus on kuulunut, että se olisi kömpelöä. Saksalaisten mielestä olisi kömpelöä tervehtiä työyhteisön vakituisia jäseniä.

e) Kaikki on aivan sietämättömän jäykkää ja siksi epäkohteliasta. Saksalaisuudelle on hyvin kuvaavaa sana Feierabend. Se tarkoittaa työn ulkopuolista aikaa, jolloin rohkein saksalaisista uskaltaa avata ylänapin. Muuten sitten jäkitetäänkin infarktiin saakka.

Jos ette usko omia kokemuksiani, niin tuolta niitä voi lukea lisää.

Suomalaisten käytöstavoista valittavat ovat ihmisiä, jotka joko eivät ole asuneet ulkomailla tai sitten ovat liikkuneet hyvin valikoiduissa porukoissa.

https://www.reddit.com/r/germany/

Hah, tuo huomauttelu!

Minulle tuli aikaan Saksassa asuessani samalla kadulla (ei edes naapurissa) asuva vanhempi herrasmies huomauttamaan että olen pysäköinyt auton (omalle pihalleni) vinoon ja että se olisi syytä suoristaa !  Ja olihan se  tosiaan asteen tai parikin vinossa pihatiehen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomatonta, että joku kehuu saksalaisia kohteliaiksi.

a) Saksalaiset ovat aivan äärimmäisen pelokkaita ja epäsosiaalisia. Kaikki ulkkarit valittavat samaa. Saksalaisia ystäviä ei saa, vaan ainoa sosialisoinnin muoto on liittoutua yhteen muiden ulkkareiden kanssa.

b) Saksassa on täysin hyväksyttyä käyttäytyä töykeästi. Erityisesti tämä koskee vanhempia ihmisiä. He saattavat tulla huomauttamaan mistä tahansa, esimerkiksi pukeutumisesta. Yhtäkkiä bussissa istuessa vanhempi ihminen voi tulla arvostelemaan pukeutumista.

c) Ihmisten arvo perustuu koulutukseen. Suomalaiselle on hyvin kummallista, kun saksalainen ei välttämättä ole kiinnostunut nimestä vaan koulutuksesta. Keskustelu voidaan aloittaa koulutusta kysymällä.

d) Eri sosiaaliluokat kammoavat toisiaan. Esimerkiksi omalla työpaikallani korkean koulutuksen työtä tekevät eivät tervehdi vakituisia vahtimestareita. Kun minä olen tervehtinyt, olen saanut siitä huomautuksia. Kun olen kysynyt, miksi he eivät itse tervehdi, vastaus on kuulunut, että se olisi kömpelöä. Saksalaisten mielestä olisi kömpelöä tervehtiä työyhteisön vakituisia jäseniä.

e) Kaikki on aivan sietämättömän jäykkää ja siksi epäkohteliasta. Saksalaisuudelle on hyvin kuvaavaa sana Feierabend. Se tarkoittaa työn ulkopuolista aikaa, jolloin rohkein saksalaisista uskaltaa avata ylänapin. Muuten sitten jäkitetäänkin infarktiin saakka.

Jos ette usko omia kokemuksiani, niin tuolta niitä voi lukea lisää.

Suomalaisten käytöstavoista valittavat ovat ihmisiä, jotka joko eivät ole asuneet ulkomailla tai sitten ovat liikkuneet hyvin valikoiduissa porukoissa.

https://www.reddit.com/r/germany/

Hah, tuo huomauttelu!

Minulle tuli aikaan Saksassa asuessani samalla kadulla (ei edes naapurissa) asuva vanhempi herrasmies huomauttamaan että olen pysäköinyt auton (omalle pihalleni) vinoon ja että se olisi syytä suoristaa !  Ja olihan se  tosiaan asteen tai parikin vinossa pihatiehen nähden.

Minulle tuli Tampereella kerran vanhempi herrasmies kertomaan, että kävelin väärällä puolella pururataa. Sanomattakin on selvää, että näköetäisyydellä ei ollut ketään muita kuin minä ja tämä kävelypoliisi... Ja pururata n. 3 metriä leveä. Kiitin mielessäni tätä herrasmiestä siitä, että pelasti minut mahdollisesta aivan hirvittävältä kävelyonnettomuudelta. Ääneen en sanonut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä Kaarinaa (sininen lady) nuoriso haukkunut vanhaksi ja vanhanaikaiseksi, kun hän oli jossain koulussa puhumassa käytöstavoista! Järkyttävää. Meillä kaikilla olisi mukavempaa, jos olisimme ystävällisempiä ja kohteliaampia kanssaihmisille.

Häntä on haukuttu tälläkin palstalla vieläkin rumemmasti: korppikotkaksi, jolla on hiekkaa v_tussa. 

En yhtään ihmettele miksi jo päiväkodeissa on aivan häiriintyneitä lapsia: vanhemmilta opittua. 

Meilläkin 6 ja 3 vuotiaat saavat riehua, ja pieksää muita mutta Ei SAA kurittaa mitenkään, jopa liian iso komento ääni on liikaa, otamme pieksäjää käsistä hellästi kiinni ja sanomme, ettei ole mitää hätää, jutellan ja puhutaan, sovitaan yms. olemme kädettömiä me isovanhemmat. Jotenkin on vääristynyttä tämä nykymeno, ei mikäänlaista tottelevaisuutta, emme vaadi todellakaan liikoja, meillä saa palata ja olla tietokeneella valvotusti tietyt ajat, samoin heidän kotona mutta silti sellainen ällittely on melkein aina kun tavataan joka päivä. Yksi syy lienee kun ovat saaneet liikaa leluja yms. en tiedä, itse kyllä taisin olla samanlainen 1970 luvulla kun olin pieni. Minulla oli se kun en nähnyt isovanhempiani kuin kerran vuodessa, en tietty muuta kuin istuin heidän sylissä. En muista kyllä, että oisko minua koskaan edes tukistettu vaikka tein pahoja ja kiroilin kotona kun olin mustis pikkuveljelleni, silti minusta tuli normikansalainen, en ole ollut vankilassa enkä lyönyt muita koskaan.

Itse erottaisin kaksi eri aiheeseen liittyvää seikkaa.

1) Suomessa on muotia ja hyväksyttyä uhmakka etikettisääntöjä vastaan kapinointi, joihin kuuluvat myös käytöstavat. 

...kuitenkin...

2) Suomalaisessa kulttuurissa kohteliaisuus ilmaistaan eri tavalla kuin hokemalla kiitossanoja, esimerkiksi konditionaalilla "avaisitko oven?".