Lue keskustelun säännöt.
Etätyössä koettu yhteisöllisyys
12.11.2023 |
Millaisia kokemuksia teillä on etä/hybridityöstä ja siinä koetusta yhteisöllisyydestä? Onnistuuko se verkon välityksellä? Kaivataanko yhteisöllisyyttä?
Kommentit (30)
On se parempaa
Etätöissä kokee vaan ne ihmisten hyvät puolet
Ihmiset jaksaa olla sen hetken asiallisia
Ja koska keskusteluista jää jäljet niin eipä siinä kauheen ilkeitä olla shitten 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhteisöllisyyttä. Etänä teemme täysin työt. Ei ole edes omaa työpöytää toimistolla. Ei ole mun paikkani tämä. Kaipaan edes hiukan ihmiskontakteja, kahvitaukoja.
En halua nähdä ketään, mukavaa olla etänä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhteisöllisyyttä. Etänä teemme täysin työt. Ei ole edes omaa työpöytää toimistolla. Ei ole mun paikkani tämä. Kaipaan edes hiukan ihmiskontakteja, kahvitaukoja.
Oletpa outo....ei mitään järkeä vääntäytyä pakosti jonnekkin avokonttoriin, jossa ei saa tehtyä mitään kunnolla. Lopulta sitten vietät 80% työajasta pienessä neukkarissa teams palavereissa, kun kaikki ei kuitenkaan oke paikanpäällä.
En kaipaa yhteisöllisyyttä, haaveilen etätyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunkekaa se yhteisöllisyys pers...!
Hyvin on toiminut - ehkä paremmin kuin avokonttorissa - helvetin seitsemännellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiimi on ympäri suomea ja eurooppaa et ihan sama vaikka istuis toimistolla, ei paljoa yhteisöllisyyttä tule.
Ihminen viihtyy parhaiten yksin. Sinkkujen määrä on kasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 9 vuotta tehnyt 100% etänä ja hienosti toimii. Jossain firman illanistujaisissa käyn kun sellaisia sattuu olemaan ja toimii erittäin hyvin. En kaipaa töypaikalta mitään "yhteisöllisyyttä" mulla on oma perhe erillinen elämä työstä.
Mä olen etätöissä joutunut aloittamaan kahden eri tiimin kanssa, toisen kanssa ollaan luotu yhteisöllisyyttä pitämällä alussa melkein viikottain teams-palaveria, joka aloitetaan aina kuulumisten vaihdolla. Nyt ollaan päästy tapaamaan KERRAN (eka kerta neljään vuoteen) ja se meni kyllä ihan vaan "tutustumisessa" ja kuulumisten vaihdossa, ei me kauheasti saatu töitä tehtyä. Toisen tiimin kanssa perustettiin whatsapp-ryhmä, johon kehtaa laittaa epävirallisempia viestejä ja kuvia, ja ollaan päästy oikeasti ihan tutustumaan toisiimme, ollaan tavattu kuitenkin useamman kerran.
Yksi varmaan kaikkein tärkein tekijä ryhmäytymisessä on molemmissa tiimeissä se, että me kaikki ollaan sitouduttu siihen tiimiin, sen tehtävään ja tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Jokainen meistä HALUAA olla mukana sen tiimin toiminnassa ja jokainen ottaa aktiivisesti yhteyksiä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa yhteisöllisyyttä. Teen vaativaa ajatustyötä itsenäisesti, se vaatii rauhaa ja keskittymistä ja toimistopäivät ovat sen vuoksi täyttä tuskaa. Nautin etätyöstä ja se sopii minulle ja työnkuvaani erittäin hyvin. Minulla ei ole mitään tarvetta edes tutustua työkavereihin väkisin sen enempää, olen töissä tekemässä töitä enkä sosialiseeraamassa.
Vaikka ei ehkä siltä vaikuta, olen myös saanut työkavereista hyviä ystäviä. Mutta tällaiset ystävyydet lähtevät liikkeelle itsestään kun on jonkun kanssa samalla aaltopituudella, ei mistään pakkohauskoista tykypäivistä.
Onneksi oon saanu tehä jo vuosia 100% etänä. Järki menis jos pitäis johonki yhteisölliseen menoon osallistua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistu meillä ainakaan. Ihmiset eivät kiireen vuoksi vastaa sähköposteihin. Teamsin chattiin voi joku olla vastaamatta vuorokauteen. Kerran viikossa on palaveri jossa käydään asiat läpi. Mä tunnen suurta työyksinäisyyttä ja kaipaan jopa toimistoa muutamaksi päiväksi viikossa. Tosin ei sekään onnistu kun tiimin jäsenet eri puolilla Eurooppaa. Ei tämä malli kyllä työtä ja sen sisältöä kehitä. Apua on vaikea saada keltään.
Ei onnistu. Yhteisöllisyys katoaa täysin etätyön myötä. Se toimii vain kun tavataan kasvotusten, näin se vaan menee. Kokemusta on usean vuoden ajalta.
Etätyöaika on ajanut mut yksinäisyyteen. Oon aina saanut hyvin työni tehtyä (henkilökohtainen tulospalkkio käytännössä joka vuonna), mutta kahvituntien ja ovensuurupattelun häviäminen on ajanut siihen, ettei töihin ole enää mukava mennä. Jos jään kotiin, olen yksinäinen, ja jos menen toimistolle, olen sielläkin yksinäinen.
Mulla on perhe ja kavereitakin, mutta ainakin mä tarvitsen muitakin ihmisiä arkeeni kuin vain miehen ja lapset. Kavereita näen ehkä kolmen viikon välein eikä se ei oikein riitä täyttämään työkaverien jättämää aukkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu meillä ainakaan. Ihmiset eivät kiireen vuoksi vastaa sähköposteihin. Teamsin chattiin voi joku olla vastaamatta vuorokauteen. Kerran viikossa on palaveri jossa käydään asiat läpi. Mä tunnen suurta työyksinäisyyttä ja kaipaan jopa toimistoa muutamaksi päiväksi viikossa. Tosin ei sekään onnistu kun tiimin jäsenet eri puolilla Eurooppaa. Ei tämä malli kyllä työtä ja sen sisältöä kehitä. Apua on vaikea saada keltään.
Ja sun yksinäisyyden takiako muiden pitäs sinne toimistolle raahautua sua viihdyttää? Haista paska
Vierailija kirjoitti:
Ihminen viihtyy parhaiten yksin. Sinkkujen määrä on kasvussa.
Niin on masentuneiden ja ahdistuneidenkin määrä.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Yhteisöllisyys katoaa täysin etätyön myötä. Se toimii vain kun tavataan kasvotusten, näin se vaan menee. Kokemusta on usean vuoden ajalta.
Onneksi katoaakin
Me pidetään joka päivä tiimin kanssa puolen tunnin kahvitauko teamsissa, höpötellään ja naureskellaan. Hyvin pysyy yhteisöllisyys yllä.