Kaikki plussanneet

Mietityttääkö ketään muuta koronan toinen aalto? Mulla on nyt viikon ajan alkanut nousta mieleen, että mitäs jos synnytysrajoitukset tulee uudestaan voimaan. Näin ensisynnyttäjänä tuntuu kurjalta jos niin käy. Olen täällä HUSin alueella, joten rajoitukset tulee varmasti tosi nopeesti takasin. Ne purettiinkin paljon hitaammin kuin muualla maassa. Olen jopa toivonut että tulisi se maskipakko, niin saataisiin paremmin korona kuriin. Jos kaikki käyttäisi maskia, niin kyllä se varmasti vähentäisi leviämistä.

Itsekin ihmettelin kun neuvolan lääkärikäynti kesti vaan 10min, mutta tosiaan ”laaja terveystarkastus” taisi olla erikseen pidetty tunnin juttelukerta neuvolassa ja tämä pikainen lääkärintarkastus yhdessä. Löysin tällaisen sivun jossa kerrotaan, millä raskausviikolla kukin neuvolakäynti tulisi olla ja mitä milläkin kerralla olisi tarkoitus tehdä.

https://www.espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_terveyspalvelut/Lapsiperheiden_p…

Mureke, valtavasti onnea teille vanhemmille ja pienen pojan elämään myötätuulta ja onnea ❤

Täällä rv 22+2, jälleen sairaslomalla supistelujen takia. Ei voi istua eikä maata kyljellää eikä juuri kävellä ilman kipua ja/tai supistelua. Aamulla vielä labraan. Lääkäri laittoi heti parin viikon saikun, kieltolista olin pitempi kun nälkävuosi. Vauvalla kaikki kumminkin hyvin. Oma mielenterveys vaan tuntuu heikentyneen, kun raskaus ei suju ollenkaan mukavasti. En koe edelleenkään olevani sinut vartalon ja mielen muutoste kanssa. Iloitsen vauvasta ja sen kasvusta, liikkeistä ja siitä tunteesta että tämä pieni ihminen on siunattu juuri meille. Silti oma mieli tekee tepposet, itkettää ja väsyttää koko ajan. Ja tämän keskikolmanneksen kun pitäisi olla sitä raskaushehkun aikaa. Voin kerta, että ei ole. Ei ole herkkua, kun supistelee. Ei huvita tehdä mitään kun väsyttää ja itkettää. Kiinnikekivut on välillä tosi kovia, en pidä tästä tilanteesta jossa elän ahdistuneena. En ole masentunut (psykologin kanssa juttelen työasioiden takia ja sen testien mukaan en ole, vaikka tiesin sen jo ennestäänkin).

Onnellisia ja iloa tuottavia asioitaon paljon. Silti itken iltaisin ja koen olevani huono, kun edes raskausaika ei voi olla helpompi kuin tätä edeltäneet vuodet. Semmosta tänne.

Mureke, onnea valtavasti pienestä nyytistä! ❤️

Onpa Villahuivi harmillista kuulla, ettei raskaudesta nauttiminen ole ollut mahdollista. Ihmiskehot on kyllä niin erilaisia, jotkut joutuvat kärsimään koko 9kk ja toiset hehkuvat koko tuon ajan.

En malta odottaa, että saan pienen käärön syliini! Alle viikko laskettuun aikaan. Olen ollut onnekas, raskauden puoleen väliin asti oksentelin mutta vointi on siitäkin huolimatta ollut hyvä koko raskauden ajan. Ja olen saanut kokea sen kuuluisan hehkun mikä kropastani huokuu koko ajan enemmän ja enemmän. Jollain tapaa ikävä tulee varmasti tätä raskaana olemista, vaikka haluankin kovasti jo mahasta eroon. Kohta ❤️

Voi Villahuivi, niin tylsää, että sulla on noita kipuja ja vastoinkäymisiä. Tsemppiä! Hormonit vielä lisää kurjuuden tunnetta. Mulla alkoi joskus muutama viikko sitten (ehkä viikolla 24-25) hormonit vaikuttaa tosi paljon. Olen saanut aika pienistäkin asioista itkukohtauksia ja on vaikea rauhoittua kohtauksesta. Onneksi pystyt ajattelemaan asioita tosi järkevästi ja koet kuitenkin onnea ja iloa tulevasta lapsesta.

Oikein paljon onnea pienokaisesta Mureke!

Minä olen kyllä huolissani koronan toisesta aallosta juurikin sen takia kun olen ensisynnyttäjä. Ahdistaa ja pelottaa pelkkä ajatuskin siitä, että rajoitukset tulisivat takaisin ja joutuisin kestämään synnytyksen yksin, enkä saisi puolisoani rinnalleni, en halua että synnytyksessä kanssani olisi vain Sairaalahenkilökunta, sillä tunnen oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi jos ympärilläni pörrää mahdottomasti tuntemattomia ihmisiä eikä yhtään sellaista jonka tunnen ja johon luotan täysin... Puolisonikin on kovin huolissaan miten tämä tästä vielä etenee sillä hänkin haluaisi ehdottomasti olla kanssani koko synnytyksen ajan, ihanaa kun hän on huolissaan ja haluaa tukea minua aivan alusta loppuun. Laskettuun aikaan on vielä sen verran matkaa että mitä tahansa voi vielä tapahtua..

Istun täpötäydessä bussissa matkalla töistä (hgin keskusta) kotiin. Olen ainoa, jolla on hengityssuoja. Jossain taaempana joku äijä yskii ja röhisee jatkuvasti. Tulis nyt se maskipakko!! Jos suurin osa käyttäisi maskia, me suojattaisiin toisiamme ja koronan tartuttavuus saataisiin takaisin alas. Mutta ei, suomalainen ajattelee, että kun se maski ei auta itseä vaan suojaa muita, niin ei kannata käyttää. Olen koko viikon käyttänyt suojaa. Tässä ei ole mitään epämiellyttävää, sitä ei ole pakko kosketella tai laskea kaulalle. Uskoisin että ihmiset osaisivat näitä kyllä käyttää. Onko vika siinä, että ajatellaan, että se on jotenkin nolo? Vai mikä tässä on niin vaikeaa? Turvaväleistäkään ei ole kukaan kiinnostunut. Huoh. Anteeksi purkaus, vtuttaa. Onneksi voin olla etätöissä taas ensi viikolla.

Onnittelut Mureke!

Meidänkin pieni syntyi, täsmällisesti laskettuna päivänään ja on nyt kuuden päivän ikäinen ❤

Synnytys meni vähän turhankin pitkän kaavan kautta, oltiin synnytyssalissa 36 tuntia ja ponnistusvaihekin 1,5h. Kyllä hän sit lopulta syntyi ja voi sitä rakkauden määrää ❤

Alku vauvan kanssa on ollut yllättävän rankkaa mulle ja mies onkin ottanut tosi isoa roolia hoitamisessa. Koin tosi voimakasta ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta siitä, etten osaa hoitaa vauvaa kun en heti osaa lukea eri signaaleja ja toimia niiden mukaan. Äidinvaiston sijaan kropan ja mielen valtasi järkky ahdistus ja stressi, joka on nyt onneksi pääosin laantunut kun oon sinnikkäästi puhunut tunteista muille. Ja oppiihan tuota pikkunyyttiä päivä päivältä tuntemaan paremmin.

Rakkauden määrä sekä tyttöä että miestä kohtaan tuntuu valtavalta ❤

Marsu, valtavasti onnea pienelle tytölle ja teille vanhemmille! ❤

Marikka ja muut, kiitos tsempeistä. Kyllä tämä tuntuu rankalta henkisesti, koska raskautumine ja menkka-ajat ovat aina olleet vaikeita. Tuntuu väärältä, että joudun vielä tämänkin kokemaan. Tulee usein tunne, että synnytys ja vauva-arki tulee olemaan myöa haastavia, jotenkin tuntuu etten jaksa mitään.

Täällä kuitenkin kun olen voinut valita synnytyssairaalan 4:stä vaihtoehdosta, (kaikkiin tosi pitkä matka), kuulin että se minkä mielessäni olen vaminnut, tarjoaa monelle äidille rautainfuusion synnytystapa-arviossa äitopolilla! Tiedättekö sen helpotuksen tunteen, kun todennäköisesti saan infuusion ilman tappelua! Minä, joka on syntymästä asti ollut raudanpuutteinen ja matala hemoglobiininen! Että edes joku hyvä asia, mitä odottaa.

Itse pelkään että korona vie taas rajoituksia tiukemmalle myös synnytyksien osalta. Ahdistaa valmiiksi. En ymmärrä miksi maskien käyttö on vaikeaa! Hoitoalalla työskennellessäni tiedän miten maskia käytetään hygieenisesti ja aina joutuu muistuttamaan että siihen EI SAA KOSKEA kun se on kasvoilla 🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️🤦‍♀️ meillä ei kylillä vielä näy maskeja käytössä, mutta eipä täällä ole juuri koronaakaan ollut, naapurikunnissa kylläkin. Mutta turvavälit on unohtuneet! Viimeksi kaupassa piti ärähtää isoon ääneen että kumma kun ei muisteta, ettei niskaan tarvitse hengittää. Saattoi kaupantätilöäki vähä ilme värähtää, kun hermostuin toiselle asiakkaalle 😎

Onko joku suunnitellut isyyspakkausta? Itse olen sellaista tekemässä parhaillaan.

Marsu, onnea super paljon! Täsmällinen lapsi, arvostan. Aika pitkä urakka sinulla on ollut, huh huh. Onneksi jaksoit loppuun asti.

Tuo riittämättömyyden tunne tuntuu olevan melko yleistä, ainakin omien ystävien kanssa jutellessa se on tullut ilmi. Alussa varmasti on paljon epävarmuutta, että tekeekö asiat oikein. Mutta sinä olet lapsellesi paras mahdollinen äiti, muista se.

Marsu1987, Isot onnittelut teille kaikille! 💕

Me oltiin synnytyksen jälkeen perhehuoneessa ja mies hoiti vauvanhoidon, minä imetin ja syleilin. Kun halusin levätä, mies otti vauvan ihokontaktiin. En olisi selvinnyt henkisesti enkä fyysisesti ilman tukea. Oli ihan kädetön olo ekan viikon, kotiutuminen stressasi ihan helkutisti. Mielessäni pyysin vauvalta anteeksi että en osaa paremmin! Ekan viikon jälkeen alkoi helpottaa ja kun vauva täytti kuukauden niin alkaa mennä hommat jo rutiinilla.

Paljon Haleja täältä, olet paras äiti tytöllesi. 🥰

Marsulle valtavasti myös onnea pienen johdosta! ❤️ Yritetään olla armollisia itsellemme, se ottaa oman aikansa että oppii tuntemaan oman vauvan ja hänen tarpeensa. Onneksi sinulla on ilmeisesti ihana mies tukena ja apuna.

Villahuivin elo tuntuu kieltämättä hieman epäreilulta. Haasteita haasteiden perään. Hyvä kuitenkin, että tulet todennäköisesti saamaan apua raudanpuutteeseen ennen synnytystä. Uskomatonta kuinka paljon raudanpuuteanemian hoidossa on eroja ja valtavasti puutteita! Mutta voisiko ajatella näin: koska teillä on ollut haastava matka raskautumiseen ja synnytykseen asti, niin sen jälkeen tiedossa olisi helpommat ajat? Paskan määrä ei kuitenkaan voi yhden ihmisen kohdalla olla järjetön, eikö? Näin haluaisin ainakin uskoa..

Onnea hurjasti pienokaisensa syliin saaneille!! 🥰❤️

Villahuiville isot tsempit 👍🏻❤️

Täällä olen kans saikulla flunssan vuoksi, äsken piti käydä koronatesti antamassa drive-in:ssa ja oon aika varma etten nyt tätä koronaa ole saanut, toivotaan parasta 😊 Tosi paljon tavan nuhakuumetta vaan liikkeellä..

Täällä kohta siirrytään rv 26+0 ja vika kolmannes lähestyy vauhdilla! 💞

Ensiviikolla neuvola ja minulla on tuolla alapäässä tuntunut outoja "viiltoja/pistoja" jotka yksikin työilta ihan pysäytti etten voinut kävellä hetkeen sen pistoksen ollessa päällä. Soitin päivystykseen oman mielenterveyden vuoksi ja kertoi ettei huolta jos meni ohi, vauvan liikkeet tuntuu ja ei vuotoja. Se oli siis alkuviikosta ja eilen/tänään ihan minimini kipuiluja välillä ollut. Toki otan tosi rauhassa vaan, voi tämä flunssakin pistää jokapaikan herkäksi 🙈

Mutta pieni on ihana, liikkeet kun niiiin selkeästi jo tuntuu ja lähestyvä synnytys alkaa olemaan ajankohtaisempi viikko viikolta 😇❤️

Mitä kuuluu hiljaiseloa pitäville plussanneille?

Päivitys : Ei ole koronaa ja just kävin neuvolassa ennen iltavuoroon lähtöä 😊

Pieni oli raivotarjonnassa niinkuin rakenneultrassakin (toki ihan varmasti heittää aina välillä vielä kärrynpyöriä😂) ja hemoglobiini lähtenyt hyvin nousuun 111>120 joten rautalisää jatkan ihan loppuun asti 👍🏻

Ensviikolla se lääkärin laaja terveystarkastus jo!

Lonkat huutaa hoosiannaa ja alavatsassa kovottelee (kuulema normaalia kivuttomasti kovotella jo) mutta muuten olo ok, närästykseen rennie/maito tuo helpotuksen 😊

Ja olis kans kiva kuulla muiden kuulumisia, vaikka en itsekkään super usein käy, mutta vähintään luen jos en ehdi kommentoida 🥰

Nemi ja pieni neiti rv26+1 💞🌸

Täällä tänään rv22+5 ja potkut näkyy ja tuntuu jo hyvin mahan päällekkin, mahakin alkaa olla jo melko suuri.

Torstaina olisi neuvola, mutta taidan joutua varulta sen perumaan kun esikoinen on flunssassa ja kävi aamulla varulta koronatestissäkin. En usko, että on koronaa, mutta odotellaan tietenkin tulos rauhassa kotona.

Ensi viikolla taas käynti äitiyspolilla, viime viikollakin siellä oli kaikki kunnossa. Seuraavan käynnin jälkeen kuulemma aloitetaan lugesteronlääkitys ennaltaehkäisemään kohdunkaulan kypsymistä.

Onnea tasapuolisesti kaikille uusille äideille!

Täällä menossa rv 26+3. Poika potkii minkä kerkeää ja varsinkin iltaisin ja aamuisin on kunnon zempalot meneillään. Ihanaa, ja olen saanut vähän mieltäkin rauhoitettua. Meillehän annettiin viimeksi perheterapeutille aika miehen kanssa, että päästäisiin purkamaan näitä keskenmenon jättämiä pelkoja. Mies pääsi opiskelemaan tänä syksynä ja harmittavasti tuo aika osui juuri hänen lähijaksolleen, joten jouduin peruuttamaan ajan. Meillä on myös muutaman viikon päästä tiedossa muutto yli 600km päähän, jolloin ymmärrettävästi myös neuvola vaihtuu. Pitää sitten yrittää saada aikaa tuolla uudestaan.

Nemi: myös mulla oli viikko sitten pistäviä kipuja alamahalla. Laitoin kanssa neuvolan chatissa viestiä, että mitähän nämä nyt on. Terkkari sanoi, että luultavasti ihan kasvukipuja ja esimerkiksi jokin kohdun läheinen lihas saattaa tästä syystä kärsiä hapenpuutteesta, jolloin sitä pistää. Nämä kivut onneksi kesti vain pari päivää ja nyt on mennyt taas ihan normaalisti.

Muuten on mennyt kivasti. Itsekin sairastuin flunssaan ja siirsin sokerirasitustestin ensi viikolle. Kävin tänään varmuudeksi koronatestissäkin. Oltiin viikonloppuna häissä, ja sen takia halusin tuohon testiin. Mulla oli myös ihan järkyttävän tuskasta tuolla juhlissa, kun lämpöä oli liki 30 ja mun jalat alkoivat keräämään nestettä ihan urakalla. 😓 Kyllä tuntui hyvälle yöllä upottaa jalat kylmään järviveteen 😁 muutenkin olen huomannut, että jalat väsyvät töissä, jossa olen pääsääntöisesti jaloillani koko päivän. Liikuntaa olen kuitenkin jaksanut harrastaa, olen käynyt uimassa uimahallissa ja myös omassa liikuntaharrastuksessani. Pitää nyt katsoa mitä teen kun muutamme :)

Hyvä, että koronatestit on näyttäneet negaa. Mulla jäi yksi yö ikkuna auki ja aamulla kurkku oli karhea. Pari päivää kuulostelin oireita, mutta ei tullut nuhaa/kuumetta/hengitysoireita vaan meni ohi. Onneksi.

Muuten on mennyt voinnin osalta tosi hyvin. En tiedä saako tätä sanoa ääneen, mutta mua ei särje mihinkään, ei turvota tai muutenkaan ole huono olo. Tänään 29+1. Jos jostain pitää valittaa, niin närästää päivittäin, mutta ei se oo mitenkään paha asia.

Ainoa harmitus on, että etätöistä pitää siirtyä kohta konttorille kouluttamaan sijaista. Julkinen liikenne odottaa. Se ei kiinnosta yhtään.

Sen verran päivitystä omaan tilanteeseen, että rakenneultraan on vielä reilu viikko aikaa ja se jännittää todella paljon. Olemme odottaneet tätä jo niin pitkään, ettei malttaisi enää odotella 😄

Ja toinen asia... Ensimmäiset liikkeet bongattu! Eilen illalla oli kovat myllerrykset menossa masussa ettei niitä voinut olla tunnistamatta liikkeiksi! Ja tälläkin hetkellä tuntuu kuin pikkuisella olisi jalkapallotreenit menossa, sen verran selvästi potkut tuntuvat. Miehenikin tunsi vatsan läpi jo pientä liikettä ja hän oli aivan tohkeissaan. Noin viikko sitten alkoi tuntumaan vain pientä tökkimistä, joten en niitä vielä osannut ajatella liikkeiksi, mutta nyt olen sitä mieltä että kyllä nekin taisivat liikkeitä olla 😊 Ihanaa kun vaavi on alkanut ilmoitella itsestään 😍

Pitää minunkin aktivoitua 🤦‍♀️

Rv25 alkoi tänään. Vauva on hyvin aktiivinen, reippaasti pyörii ja hyörii ja potkii - herättää vaikka yölläkin ellei vatsaa silittele kun liikahdukset tuntuvat. Olen jälleen sairaslomalla, kohdunkaulankanava on lyhentynyt liikaa viikkoihin nähden, joten makoillanon pitänyt. Supistelee usein, onnesta kipeät supistukset ovat loppuneet. Ja ultran mukaan vauvalla oli kaiki hyvin, uusi ultra ensi viikolla, jolloin katsotaan onko lupaa palata töihin vai ei. Kesä loma alkaisi myös seuraavalla viikolla, ja sen jälkeen olisi vain 5vk töitä ennen äitiyslomaa.

Olen alkanut kerätä isyyspakkausta. Ja tehdä vauvalle kehtoa. Kaikki keinot käyttöön, ettei ahdistus valtaa mieltä. Näen usein unia vauvan kuilemasta ja hautajaisista, ja pelko keskosuuteen on kasvanuy nyt kun viikot on ylittäneet syntymän rajan (joka muuten on 22+0 tai syntyessään vauvalla 500g painoa, ellei toinen näistä täyty niin esim 21+6 alkanut synnytys on keskenmeno eikä vauvaa kirjata väestörekisteriin). Yritän myös jieman ulkoilla, mutta käynti pihan perällä postilaatikolla saa aikaan supistelut, joten keinussa olen vain keinunut. Ja itkenyt monet itkut, kun raskausaika ei vastannutkaan omia odotuksia ja toiveita.

Monta asiaa on kuitenkin hyvin: vatsa pyöristyy ja kasvaa, rinnat ovat kasvaneet (vaikka tämä ei nyt varsinaisesti ole hyvä asia), vauva on energinen ja vilkas ja kasvaa viikkojensa mukaisesti. Ei ole turvotuksia, paino ei ole noussut kuin kilon. Hb on matala 100-110, vointi vaihtelee. Mutta kaikkein parasta on se, että tämä lapsi on saanut kasvaa tähän asti kohdussani! Niin paljon toivon, että saisi vielä kasvaa ja kehittyä rauhassa, ja syntyisi meille hääpäivälahjaksi ❤ puolisokin hitellen on tottunut vauvan tuloon, ja nykyään myös siitä itse puhuu jonkin verran. Tämä on pitkä tie kuljettavaksi, mutta silti haluan malttaa mieleni ja odotella rauhassa kunnes aika on kypsä, ja saamme tämän pienen ihmeen syliimme ❤

Jokaiselle teille ihanaa odotusaikaa!