Kaikki plussanneet

Apua miten paljon kirjoitusvirheitä edelliseen tuli!

Ps. Oletteko seuranneet vielä yritysketjua 20-21? Harmittaa tollaiset trollit :( itselle se ryhmähenki ja tsemppaus oli niin tärkeää! Toivon edelleen niiden tuttujen saavan plussan, joiden kanssa ehti tutummiksi tulla ja kuumeilla ja vertaistukea vaihdella puolin ja toisin.

Villahuivi, itsellä myös kova keskosuuden pelko, kun esikoinenkin syntyi pikkukeskosena. Mutta itseä paljon lohduttaa se, kun on päässyt (tai joutunut) jo kerran näkemään miten laadukasta keskoshoito Suomessa on :) Kuitenkin koko ajan odotan kovasti, että päästään sinne 30+ viikoille ja voin antaa pelkojen jo vähän hellittää.

Olen myös seurannut edelleen tuota yrittävien ketjua, ja toivon todella ettei tämä trolli siirry tähän ketjuun häiriköimään. Mutta jos siirtyy, niin jätetään hänet suosiolla huomiotta.

Nano1, tiedän mitä keskoshoito on, olen ollut siellä keskolassa työharjoittekussa ja opinnäytteeni tehnyt keskosuudesta. Silti pelkään sitä. En niitä hoitoja enkä oikeastaan sitä keskola-aikaa, vaan sitä kuinka kesken oma kasvu äitiyteen on ja sitä, että lapsi ei keskosuuden vuoksi säilyisi täysin terveenä komplikaatioiden vuoksi. Toisaalta en pelkää ollenkaan, koska keskoshoito Suomessa on niin laadukasta ja inhimillistä. Tavallaan se maailma ei pelota vaan siihen liittyvät muut asiat.

Millå viikoilla teidän esikoinen syntyi? Millä viikolla nyt olet? Tsemppiä arkeen ❤

Villahuivi, esikoinen meinasi ensimmäisen kerran syntyä rv 28+1, mutta saatiin kuitenkin jarruteltua 31+5 asti. Syntyi siis lopulta nippanappa pikkukeskosena. Itsekkin työskentelen sotepuolella, ja tiedostan siis että huolimatta laadukkaasta hoidosta komplikaatiota voi silti tulla. Toisaalta turha pelätä mitään "etukäteen", mutta minkäpä sitä peloilleen voi..

Hyvä että sulla on huomattu tuo kohdunkaulan lyhentyminen hyvissä ajoin, mulla tilanne huomattiin vasta siinä vaiheessa kun kaulaa ei enää ollut ja kalvokin työntyi jo ulos emättimen puolelle. Käytkö nyt miten usein seurannassa tuon lyhentymisen vuoksi? Mulla seuranta nyt 2 viikon välein loppuun asti. Ja tänään siis rv 23+3.

Kovasti tsemppiä myös sinulle tähän loppuaikaan, toivotaan että kaikki menee hyvin 😊

Nano, jos se nyt ei ole lyhentynyt niin sitten varmaan riittää normiseurannat, mutta jos on, passitus tulee varmasti täyteen vuojelepoon. Eka uä tehtiin 2vk sitten, jossa siis lyhentymää oli 15mm rakenneuä tulokseen verraten, eikä näiden ultrien välissä ollut kuin 3vk. Nyt siis ensi viikolle tulossa tuo 2vk uä-kontrolli, ja siinä sitten päätetään miten edetään.

Tämä on kyllä totta, että pelätä ei kannattaisi etukäteen turhia. Vaan minkäpä sitä peloilleen voi. Jos päivän kykeneekin ajattelemaan muita asioita, yöllä näkee unia kuolemasta, hautajaisista, yms, ja tavallaan ne pelot saa siten vallan. En nyt kuolemaa pelkää enkä varsinaisesti keskosuuttakaan.meille raskaus on ollut vaikean tien päässä, ja kai se painolastina kuitenkin osittain vielä on. Pelko siitä, ettei onnistukaan turvallisesti saattamaan maailmaan tätä pientä ihmettä.

Uskon kuitenkin, että tarkoitus silläkin on, jos lapsi syntyy ennenaikojaan. Ja vanhemmuuteen kasvaa lapsen myötä. Eräs mummo sanoi kerran, että lapsi syntyy avioparin väliin; rakkaudesta toisiinsa. (Pätee kyllä mielestäni myös avopareihin, muta mummo oli hyvin vanhoillinen joten antakaamme anteeksi samamuoto).

31+ viikolla syntynyt on jo hyvänkokoinen. Ja vähemmän altis komplikaatioille kuin 26+ .

Olen päättänyt yrittää kestovaippailua. Onko kukaan muu? Miten te olette valmistautuneet vauvan tuloon; missä vaiheessa olette alkaneet ostaa vauvan tavaroita ja vaatteita yms.?

Hep✌🏻 Täällä olen käynyt viikottain lukemassa tuota yrittävien ketjua taka-alalla ja jännittänyt mukana kuka plussaa😊 Tulee mieleen omat ajat aina kun oli piinaviikot menossa 😬 trollit on kyllä ikäviä😫

On tosi hurjaa, että nyt kääntyi jo vika raskauskolmannes (tietty toinen sovellus sanoo et vasta ensviikolla) ja pienen tulo on kohta ihan käsillä! 🥰

Itse olen hankkinut jo kaiken tärkeän ja oleellisen, jopa vaippoja on kertynyt vaikka näitä en ole ostanut kaupasta (avaamattomia kaupantelijäiseksi mm. saanut). Pinnikseem vielä vaan lakanat laitettava ja pestävä äp vaatteet ja petivaatteet 😊



Toki hoitotason teko kylppäriin (kamat jo valmiina) ja sairaalakassin pakkaus, nää jää sit äitiyslomalle 😅

Heittäkää muuten vinkkiä MITÄ ootte ajatellut/ootte tarvinnu aiemmin sairaalakassiin ja mitkä oli turhaa? ☝🏻

Itelläkin on ollut pelko keskosuudesta, mutta jotenkin nyt kun viikot kasvaneet ja tiedän et nytkin vauva jo yli kiloinen, että mahikset selviytyä alkaa olee jo tosi hyvät 😊

Koittakaa tekin pitää pää kylmänä ja ottaa rauhassa vaikka varmaan tosi raastavaa keillä on todelliset riskit ja niinkuin sinulla villahuivi paikatkin jo pehmenneet 🥺❤️ Tsemppiä! 🙏

Kiva kuulla teidän kuulumisia ja tää raskaus on kyllä ollut tähän asti niin erilaista kuin koskaan kuvittelin, olen nauttinut ja olen myös itkenyt. Joskus kolottaa niin perhanasti, seksi ei luista kun paikat olleet niin herkkinä koko tän ajan vaikka mitä voiteita käyttäisi, tunteet ja mieliteot lentelee. Mutta en tätä mihinkään silti vaihtaisi, tää on se meidän haave ja hiljaienen kuiskaus tähtiin ollut 🥰 Ja toivotaan et pieni rakas saadaan syliin hengissä ja viedä kotiin kissa siskojen luo ❤️

Ja huomenna olis meillä se lääkärin tarkastus, kerron mitä selviää vai selviääkö mitään sitten 😂

Rauhaisia aikoja pimeneviin elokuun iltoihin teille ❤️

Nemi ja pieni neiti rv 27+0 💕

Peloista vielä, että toisaalta ne kuuluvat vanhemmuuteen, valitettavasti. Pelko vain muuttaa muotoaan ja kohde vaihtuu. Itselläkin oli esikoisen aikaan ensin pelko lapsen selviämisestä, sitten keskosuuden jättämistä jäljistä, kotiin päästyä pelkäsin, etten osaa hoitaa lasta yksin pitkän sairaala-ajan jälkeen. Sitten alkoi pelko kätkytkuolemasta jne. Onneksi nämä kuolemaan liittyvät pelot ovat helpottaneet, mutta tietynlainen huoli lapsesta on aina läsnä. Tätä toista odottaessa pelot eivät onneksi ole olleet lähellekkään niin voimakkaita ja osaan suhtautua asioihin enemmän järjellä kuin tunteella.

Hankintoja emme ole vielä tehneet vauvaa varten, kun tavaraa on esikoiselta vielä niin paljon jäljellä. Äitiysavustusrahalla ajattelin ostaa jonkun kunnon itkuhälyttimen, sille olisi jo nimittäin nyt käyttöä. Seuraavana listalla tuplavaunut, ne hankitaan varmaankin käytettynä.

Nano1 toi on kyllä totta, että se pelko elää läsnä jatkuvasti muuttaen vain muotoaan 😬

Kävin siellä lääkärin paikkeilla ja meni 10 min. Otti verenpaineen, mittasi sf mitan ja kuunteli sydänäänet.. Ei siis mitään muuta ja nää samat viikko sit tavan neuvolakäynnillä kans katsottiin 🤦🏻‍♀️

Sit kyseli perus vointini/onko lähipiiri lähellä/tukiverkostot. Nää käyty kans läpi neuvolatädin kans ja tuntu hassulta hälle avautua samoista.

Eli yhteenveto = turha.

Oletin et tekevät jotenkin tarkemmin vartalon tutkimista ja nimike "laaja lääkärin terveystarkastus" johti todella harhaan. Ei edes kontrolloinut hemoglobiinia vaikka luki koneelta et rautalisä menee. Katto vissii et nousussa joten ei tarve.

Onks se muillakin ollut näin "niukka"? 🙈😅

Täältä tulee nyt vain omaa napaa, kun ei ajatukset juuri nyt muuhun pysty.

Yli viikko lasketusta ajasta ja mitään ei tapahdu. Yliaikaiskontrollissa vauvalla kaikki hyvin mutta paikat erittäin epäkypsät, ehkä yhdelle sormelle nippa nappa auki mutta senkin lääkäri sai katsottua voimakkaasti kaivellen.

Ensisynnyttäjän paikathan saattavat olla epäkypsät siihen asti kun synnytys oikeasti käynnistyy, mutta että tässä vaiheessa kun viikkoja on kohta 42 täynnä. Pettymys omaa kroppaa kohtaan on suuri, vaikka sen tiedostaakin ettei syytä oikeasti ole olla pettynyt. Ensin ongelmia raskautumisen kanssa keskenmenoineen ja nyt en saa edes lasta synnytettyä ilman käynnistämistä tai mahdollista sektiota. Pelko myös vauvan voinnin puolesta, kun näin pitkällä jo ollaan ja luonnollista käynnistymistä halutaan sairaalan puolelta odotella 42+0 asti. Silloin kun aletaan käynnistelemään niin se on nopeasti 42+4 ennen kuin vauva saadaan ulos ja tuo pelottaa ihan törkeästi!

Kaikki neuvot on kuultu: "älä ajattele asiaa, niin se käynnistyy itsekseen" , "nauti vielä kun voit" (mistä????), "nuku ja rentoudu" ... Vaikeaa, vieläpä tällaisena aikana kun olet jo yli kuukauden ollut kotona ja yrittänyt pysyä terveenä koronan takia ja vältellyt kahviloita/ravintoloita ja ihmiskontakteja ylipäänsä. Tuntuu että alkaa pää hajota tähän odottamiseen.

Tsemppiä Kanelipulla, tiedän tunteen! Eiköhän sulla ole vauva sylissä viikon päästä tähän aikaan. ❤️ Nyt vielä käyt sairaalakamat läpi, täydennä vähän herkkuja sinne ja luet synnytystarinoita. Tuu kertomaan kun vauva syntynyt. 💕

Voi Kanelipulla, onpa raskasta. Omille ajatuksille ei mitään voi, vaikka toki mieli kannattaisi suunnata johonkin positiiviseen nyt. Ymmärrän kyllä pelon ja turhautumisen. Muakin mietityttää, että toivottavasti en joutuisi käynnistykseen. Spontaani käynnistyminen tuntuisi siltä, että lapsi ja mun kroppa on valmiita koitokseen. Mullahan on toki vielä 2 kk laskettuun.

Milloin teillä on vauva kääntynyt pois perätilasta? Mulla alkoi nyt 30+0 ja ei vauva ei kertaakaan ole ollut edes lähellä kääntymistä. On joko poikittain (mieliasento) tai istuu kohdun pohjalla ja potkii kohdunsuulle. Toki tässä on aikaa, mutta mietityttää, että pitääkö aloittaa spinning baby -liikkeet. Vai luottaa siihen, että aika ja luonto hoitaa?

Meni, mikä lääkäri sulla oli noilla viikoilla? Mulla oli lääkärintarkistus joskus viikolla 18. Ja sitten on kai vielä toinen lähellä laskettua. Olisko viikko 35.

Mä en oo hankkinut vasta kuin vaunut. Äitiyslomalla sitten tuulemaan 😄

Nemi mulla oli just samanlainen ”laaja” terveystarkastus ja täällä käytiinkin keskustelua siitä tuolla aiemmin, että nimi on tosiaan harhaanjohtava. Ja ilmeisesti lyhyt lääkärikäynti ja sen kanssa suunnilleen samoihin aikoihin oleva terveydenhoitajan jutteluun painottuva vastaanotto yhdessä muodostavat ”laajan terveystarkastuksen”.

Kurjaa Kanelipulla että joudut odottelemaan, jaksamista loppukiriin!

Kanelipulla, tsemppiä! Varmasti stressaa tuollainen tilanne, mutta uskotko; harva lapsi syntyy laskettuna aikana! Ei ehkä lohduta, mutta totta se silti on. Jospa pian saisit nyytin syliin, onhan se pitkä aika odottaa varsinkin loppuvaiheessa ❤ me odotellaan sinun kanssa!

Omaa napaa: neuvolassa käyty. Sain ajan psykologille. Hyvä, sillä nyt kaipaan juurikin järjen ääntä näiden tunteiden sekamelskan keskelle. Tiedän että pelot ja muut ovat turhia, ja siksi kaipaankin jotakuta jolle puhua rehellisesti ilman, että tarvitsee kohdata sitä ihmistä arjessa. Vauva voi uä mukaan hyvin, reipas liikkuinen, ei suostunut nytkää näyttämään kumpi on, vaan kääntyili ja vääntyili alta pois 😆 no, meille on tervetullut kumpi vain. Enkä erityisesti välitä tietää etukäteen kumpi vauva on, eli ei siis harmitakaan ettei selvinnyt. Lääkäriä sen sijaan harmitti 😆 sanoi minulle, että eipä ole kumma lapsi kun ei tutkittavaksi suostu kun yleensähän lapset ei lääkäreistä välitä, ja melkein samaan syssyyn totesi että toiset ne haluaa olla salaisuuksia loppuun asti. Kuukauden kuluttua lääkäri haluaa tarkistaa tilanteen ultralla, joten silloin siis näen vauvan uudelleen 😍🥰 ja siitä kuukauden päästä yritän saada sen synnytystapa arvion sinne äitipolille, jolloin ehkä saisin sen rautainfuusionkin.

Nyt siis vielä sairaslomalla, sitten loma ja sepä meneekin tapellessa työpaikan jatkosta 🤦‍♀️ on tämä vaikeaa, ettei kerrasta uskota mitä työehtosopimuksen mukaan kuuluu toimia.

Villahuivi, hyvä että sait psykologille ajan. Ei tuollainen asioiden hautominen ja pelkotilat ole yhtään hyvä juttu. Toivottavasti ammattiavusta on hyötyä.

Mulle tuli kutsu joukkoseulontaan, papa. Ohjeissa lukee, että viikolle 35 asti voi mennä. Mulla taitaa olla viikko 33, kun aika olis. Mietin, että mennäkkö vai pyytäisinkö neuvolasta siirtoa ensi vuoden alkuun.

marikka kirjoitti:

Villahuivi, hyvä että sait psykologille ajan. Ei tuollainen asioiden hautominen ja pelkotilat ole yhtään hyvä juttu. Toivottavasti ammattiavusta on hyötyä.

Mulle tuli kutsu joukkoseulontaan, papa. Ohjeissa lukee, että viikolle 35 asti voi mennä. Mulla taitaa olla viikko 33, kun aika olis. Mietin, että mennäkkö vai pyytäisinkö neuvolasta siirtoa ensi vuoden alkuun.

Näihin pelkoihin ja asioiden hautomiseen on isommat syyt, niitä en täällä avaa. Mutta psykologilla olen ennenkin käynyt ja tiedän, että jokaisen käynnin myötä olen hieman ymmärtänyt itseäni paremmin, myös niitä pwlkoja yms 😊 Mielestäni kaikkien pitäisi joskus käydä useampi käynti, ihan oman itsensä tuntemisen vuoksi. En siis väitä että joka vuosi tai sillain, vaan joskus, vaikka juuri silloin kun elämä muutoinkin on hyvin kuormittavaa. Oikeanlaiset kemiat psykologin tms kanssa edesauttavat kyllä omaa jaksamista ihan normi arjessakin. Ei tarvitse siis olla edes mielenterveyden kanssa ongelmia entuudestaan eikä pelkoa niistä, vaan ihan itsensä tunteminen ja tunteisen tunnistaminen on niitä avainsanoja, joiden ajattelen olevan psykologikäyntien hyöty.

Itselle tuli seulontakutsu juurikin raskauden toteamisen aikoihin. Se siirrettiin suoraan synnytyksen jälkeiseen aikaan, koska taustalla useampi keskenmeno ja nytkin alkuun kipujen vuoksi ei sitä suositeltu. Jostain vain luin, että pitäisi olla reilusti aikaa synnytyksestä että seulassa kannattaa käydä, kun muutoin herkästi näkyy jotain muutoksia joita ei olisi ilman vastikään ollutta synnytystä? En muista mistä luin enkä tiedä pitääkö paikkaansa? Lukiko sinun kirjeessä siitä mitään mainintaa?

Villahuivi kirjoitti:

Itselle tuli seulontakutsu juurikin raskauden toteamisen aikoihin. Se siirrettiin suoraan synnytyksen jälkeiseen aikaan, koska taustalla useampi keskenmeno ja nytkin alkuun kipujen vuoksi ei sitä suositeltu. Jostain vain luin, että pitäisi olla reilusti aikaa synnytyksestä että seulassa kannattaa käydä, kun muutoin herkästi näkyy jotain muutoksia joita ei olisi ilman vastikään ollutta synnytystä? En muista mistä luin enkä tiedä pitääkö paikkaansa? Lukiko sinun kirjeessä siitä mitään mainintaa?

Kirjeessä ei lukenut muuta kuin että viikolle 35 asti voi mennä. Jos raskauden vuoksi ei pysty menemään, niin voi pyytää neuvolasta ajan siirtoa synnytyksen jälkeiseen aikaan. Mutta ei ollut mitään, että kauanko pitää olla synnytyksestä. Mulla on maanantaina neuvola, niin kysyn vielä sieltä. Tosin varmaan antavat luvan mennä, kun kerran kirjeessäkin annetaan ymmärtää että se on ihan ok.

Onnea Marsullekin pienokaisesta! 😊❤️ Oon käynyt täällä kyllä lueskelemassa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoitella.

Mä niin ymmärrän nuo turhautumisen tunteet, Kanelipulla! Itsekin toivoin, että synnytys olisi käynnistynyt spontaanisti. Koin epäonnistuneita fiiliksiä kroppaani kohtaan. Pääasia kuitenkin, että vauva loppujen lopuksi syntyi terveenä. Jospa siellä olisi jo alkanut tapahtua..?

Mulla pyörii melkein päivittäin mielessä oma synnytyspäivä. Mietin mitä kaikkea siinä tapahtui, mitä ajatuksia kävin läpi jne. Mua alkoi oikeasti pelottaa siinä vaiheessa kun tuli lähtö synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun, koska en tiennyt yhtään mitä tuleman pitää ja kuinka kaikki etenee, millaiset ne kivut on ja kestänkö niitä. Luonnollista toki varmaan pelätä tuntematonta. Siinä vaiheessa kun supistukset oli jo kovia ja säännöllisiä ja olin vielä ilokaasun voimalla, niin sulkeuduin päässäni johonkin omaan kuplaan. Kuulin kaikki ohjeet, mutta keskityin vain hengittelemään ja ottamaan jokaisen supistuksen aina vastaan. Epiduraalin saaminen oli kyllä ihan mahtavaa! En vaihtaisi tuosta päivästä mitään. 😊

Mäkin lueskelen vielä säännöllisesti tuota vauvatoiveketjua. Harmi että siellä trollaillaan.

Hitsi kun haluaisin vastata niin monen ihmisen viestiin täällä, mutta en jaksa kahlata viestejä läpi tarkistaakseni mihin halusinkaan vastata. 😂

Miten Haaveilija91:llä menee? Joko kaksosmahalla alkaa olla kokoa?

Ainiin se piti vielä sanoa, että mulla on välillä ihan järjetön ikävä raskausmahaa että meinaa ihan itkettää! Ulkona kun näen raskaana olevia niin mietin, että vastahan minullakin oli tuollainen! Vaikka en sinänsä kaipaa sitä raskaana olemista ja niitä vaivoja, mutta mahaa kaipaan. 😅 Yrittäkää siispä nauttia teidän mahoista vielä kun ehditte!

Mureke, mulla ihan samoja ajatuksia! Ihan kun olis itse kirjoittanut, paitsi tietenkin mun synnytys oli erilainen. 😀