Kaikki plussanneet

Tsemppiä Corianderher ja haaveilija noihin kipuihin. Ei kuulosta yhtään kivalta. Toki kaikennäköiset juilimiset on tullut itsellekin tutuiksi, mutta ovat menneet aina kohtuullisessa ajassa ohi. Eli kipua on kestänyt noin puoli tuntia kerrallaan. Eli helpolla olen päässyt teihin nähden.

Sain jo tänään eilisen sokerirasituksen tulokset. Arvot 5.1, 6.9 ja 6.1. Paastoarvo oli siis lähellä rajaa, muut kaukana, mutta pääasia että puhtain paperein selvisin. Paastoarvo mua jännittikin, kun sunnuntaina ruokailut meni muista menoista johtuen ihan pieleen. Tankkasin kuuden jälkeen illalla kebab-annoksen ja sitten tulinkin niin täyteen, että nälkä tuli vasta nukkumaan mennessä ja silloin ei voinut enää syödä. Mulle tuli siis 14 tunnin paasto. Luin, että pitkä paastoaika voi joillain alkaa nostattaa sokereita paaston loppua kohden. Ja kirosin, että miksi annoin itseni ahmia kebabia, kun olisin voinut syödä jotain terveellisempää. Toisaalta eipä näyttänyt nuo vähän epäterveellisetkään ruuat vaikuttavan negatiivisesti. Rasitukseen ei kuitenkaan pitäisikään mennä minkään diettiruuan jälkeen, jollei sellaista sitten syö aina, joten toisaalta hyvä, että tuli nyt testattua raskaammalla ruokavaliolla, vaikka en siis niin syö tietenkään päivittäin.

Tsemppiä yhä teille pahoinvoinnista kärsiville! Tiedän tunteen ja se on niin kokonaisvaltainen, että ihan sänkypotilaana olin itsekin osan aikaa ihan alkuraskaudesta. Toivottavasti alkaa pian helpottamaan :) Muistakaa kuunnella omaa oloa, levätä ja ottaa iisisti, se on täysin sallittua :)

Kivuista kärsiville myös tsemppiä! Inhaa, kun sellaiset vaivana, varsinkin jos ei edes särkylääkkeet auta. Toivotaan, että menisi ohi pian. 

Ihana jännätä teitä, kellä H-hetket ihan käsillä! Hurjaa varmasti miten aika on mennyt kuitenkin nopeasti :) Vai tuntuuko siltä? 

Itsellä tällä hetkellä sellainen olo ettei mikään etene ja aika vain matelee :D Eniten olen kummissani mahan koon vaihtelusta ja ihan turhauttaakin miten se kasvaa ja pienenee, sitten taas kasvaa ja häviää kokonaan! Miten tämä on mahdollista? En jaksaisi asiasta huolehtia, mutta turhauttaa valtavasti, kun se vatsan kasvu konkretisoittaa tätä raskautta niin paljon ja tuntuu, että asiat etenee normaalisti eteenpäin. Nyt tuntuu vain, että tulee takapakkia ja on olemassa jokin mahdollinen häikkä. Koko viikonlopun maha oli jo selkeästi näkyvillä eikä enää sellainen möllykkä, että näyttää kuin olisin vain lihonut. Kaverikin videopuhelussa sanoi, että ihan selkeä maha jo näkyy. Toinenkin ihasteli ja sanoi, että onpa söpö. Se oli jo sellainen pyöreämpi ja "kokonaisempi" sekä kiinteämpi. Nyt taas tuollainen löysä kasa :D En tiedä onko viikon aikana tulevalla stressillä jotenkin tekemistä tämän kanssa. Viikonloppuisin otan rennommin ja annan arkisten asioiden olla. En tiedä, mutta alkaa ärsyttää! Puoliso, kuten kaverikin (joka ollut siis itse 2 kertaa raskaana) sanoi, että siihen mahaan ehtii sitten raskauden myötä jo kyllästyä ja loppua kohden jo haluaa eroon! :D Tällä hetkellä kuitenkin odotan jo, että se kasvaisi ja täten tietäisin myös, että tyyppi kasvaa ja kehittyy <3 Tuntuu, ettei viikot tai päivät etene ja, että raskaus vasta niin alussa vasta. Ihan kuin tämä alku vain jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi.. Vaikka ollaankin jo toisen kolmanneksen puolella. Blaah kyllästyttää tämä etenemättömyys :D

Ensi viikolla eka neuvolan lääkäriaika ja kesäkuun puolivälissä rakenneultra. Toivon, että tuolla lääkärikäynnillä kuunneltaisiin edes sydänäänet tai jopa jos ultrattaisi. Se ei liene kuitenkaan käytäntö, joten varmaan turha toivo. Sitä en tiedä pääseekö puoliso mukaan. Täytyypi soittaa ja kysäistä neuvolasta. Ärsyttää kyllä tämä korona tilanne nyt ihan olan takaa, kun vaikuttaa niin paljon tähän raskaus asiaankin. Tuntuu jotenkin epäreilulta, ettei saa sitä kaikkea mitä tähän raskauden ajan seurantaan kuuluu ja miten oikeasti kuuluisi mennä. On kyllä ihan todella haastava aika olla odottava äiti.. Tuskin tilanne muuttuu syksyyn mennessä, jotta puoliso pääsisi edes synnytykseen haluamallamme tavalla mukaan. Tuli vähän negatiivinen viesti, mutta tuntuu, että mielialakin nyt ihan maassa :(

Hurjasti jaksamista pahoinvoinnista ja kivuista kärsiville! 

Mäkin oon huomannut, että vatsan koko vaihtelee paljonkin eri päivinä. Toisaalta osin selittyy varmasti sillä, että aineenvaihdunta on selkeästi hidastunut ja joinain päivinä kärsin ummetuksen aiheuttamasta turvotuksesta. 

Olen miettinyt paljon noita koronarajoituksia ja sitä, mitä uskallan rajoitusten purun jälkeen tehdä. Eilen kävin ensimmäistä kertaa epidemia-ajan alkamisen jälkeen salilla. Päätin nyt käydä kerran viikossa salilla treenaamassa ja sen lisäksi pyrin vähän jumppaamaan kotona. Salikäynnin ajoitan aikaan, jolloin siellä olisi vähän hiljaisempaa ja pyrin olemaan erityisen tarkka hygienian kanssa. Mietin kauan uskallanko mennä salille laisinkaan, mutta totesin kuitenkin, että tässä vaiheessa raskautta minun kannattaa valmistella kroppa mahdollisimman hyvään kuntoon loppuraskautta ja synnytyksestä palautumista ajatellen. Pohdinnan jälkeen totesin tällaisen 1 krt/vko kompromissin olevan tähän kohtaan paras ratkaisu. 

Oletteko muuten käyneet tai miettineet äitiysfysioterapeutilla käymistä? Itse suunnittelin käyväni muutaman kerran raskauden puolivälin jälkeen. Äitiysfysioterapeutti osaa katsoa, mitä kroppa tarvitsee jaksaakseen paremmin kantaa raskauden ja mikä auttaa palautumiseen. 

Wannabe mami, kyllä siihen vatsaan tosiaan ehtii vielä kyllästyä. 😁 Täällä menossa 29+4 ja viimeinen kuukausi vasta ollut enempi ja vähempi kremppaa, juurikin vatsan kanssa. Harjoitussupistuksia tuntuu olevan jatkuvasti ja vatsa on välillä niin pinkeä, että joutuu kävelemäänkin vähän etukumarassa. Ei sais silti valittaa, suht vähällä oon selvinnyt! Oon lyhyt ja pienikokoinen muutenkin, niin vähän kyllä jännittää, kuinka isoksi tuo vatsa kasvaa kun ainut suunta vauvalla ottaa tilaa on ulospäin 🙈

Blanche, mulla ummetukseen auttaa rahkan/jugurtin joukkoon sekoitettu luumusose. Piltti tms. Sekoitan sitä aamurahkaan noin kolmasosan tai puol purkkia / päivä. Kannattaa ainakin kokeilla!

Onko muilla ollut ongelmia kyljellään nukkumisen kanssa? Tuntuu että vasen puoli, erityisesti reiden lihakset menevät pahasti jumiin vasemmalla kyljellä nukkuessa. Jumit häiritsevät unta ja tietenkin myös päivällä.

Mulla menee aina reidet jumiin kyljellään nukkumiseen :) pitääkin koittaa tota luumusosetta, mua vaivaa ummetus myös.

Tänään olis sit iltapäivällä gynen polikäynti, tod. näk. ultraavat, ni katotaan että onhan tyyppi oikeessa paikassa, kun on noita kipuja kokoajan.

Kerron sitten kun sieltä pääsen.

Äsch eli varmaankin yleinen vaiva tuo jumiutuminen. Täytyy yrittää keskittyä venytyksiin ja joogaan, että on kroppa auki synnytykseen (onneksi vielä reilu 2kk aikaa).

Paljon tsemppiä, voimia ja onnea polikäyntiin!!

Polilta kotiuduttu, siellä hän oli, ihan oikeassa paikassa ja sydän pompotti <3

Nyt odottelen vielä pissanäytteen tuloksia, ettei kipujen syy ole siellä tulehduksessa.

Mutta ihana oli nähdä siellä pieni sydän.

Onhan teillä nukkumiseen tueksi jonkinlainen vartalotyyny? Mä ostin itselleni jo toisen ja nukun niiden välissä, ei tarvi vaihtaa tyynyä puolelta toiselle kun itse könyää toiselle kyljelle 🙈 Mulla jossain kohtaa raskautta puutui lonkat nukkuessa, mutta johtui ilmeisesti liian kovasta petauspatjasta, kun se on nyt helpottanut saatuani toisen petarin käyttöön.

Ihanaa, että Corianderher sait hyviä uutisia ❤

Tänään kävin neuvolassa lääkärillä, ja oli kyllä turhin käynti ikinä. Lääkäri luki minulle vain edellisen raskauden papereita ja kyseli asioita, jotka lukivat kyllä siellä papereissakin. En tiedä mikä tämän käynnin idea sitten oli, kun edelleen lääkäri oli sitä mieltä, että poliseuranta on tulossa. Ihan hyvin olisi nuokin asiat voinut puhelimessa jutella, kun ei suostunut ultraamaankaan vaikka th viimeksi niin lupaili. No onneksi ensi viikolla nt-ultra.

Eilen seksiä harrastaessa tuntui semmoista epämukavaa paineen tuntua tuolla jossain kohdun ja emättimen alueella, onko kenelläkään muulla ollut sellaista?🤔 Ei siis kipua mutta lähinnä epämiellyttävää tunnetta, joka siis tuntui vain tuon yhdynnän ajan. Siltä lääkäriltäkin tästä kysyin, mutta ei sanonut siihen juuta eikä jaata.

nano1 kirjoitti:

Tänään kävin neuvolassa lääkärillä, ja oli kyllä turhin käynti ikinä. Lääkäri luki minulle vain edellisen raskauden papereita ja kyseli asioita, jotka lukivat kyllä siellä papereissakin. En tiedä mikä tämän käynnin idea sitten oli, kun edelleen lääkäri oli sitä mieltä, että poliseuranta on tulossa. Ihan hyvin olisi nuokin asiat voinut puhelimessa jutella, kun ei suostunut ultraamaankaan vaikka th viimeksi niin lupaili. No onneksi ensi viikolla nt-ultra.

Eilen seksiä harrastaessa tuntui semmoista epämukavaa paineen tuntua tuolla jossain kohdun ja emättimen alueella, onko kenelläkään muulla ollut sellaista?🤔 Ei siis kipua mutta lähinnä epämiellyttävää tunnetta, joka siis tuntui vain tuon yhdynnän ajan. Siltä lääkäriltäkin tästä kysyin, mutta ei sanonut siihen juuta eikä jaata.

Harmi, että lääkärikäynti oli turha. Mulla on eka neuvolalääkäri ensi viikolla, oliskohan silloin 18+1 viikot. Toivottavasti mulla olisi parempi lääkäri.

Olen huomannut seksin aikana, että ei se aina niin hyvältä tunnu. Esim. Ennen hyvät asennot voi nyt aiheuttaa ihan kipua tai epämukavaa paineen tunnetta. Ja siinäkin tuntuu olevan päivittäisiä eroja. Olen pitänyt sitä ihan normaalina asiana, enkä ole vaivannut sillä päätäni. Paineen tunne on mennyt joko ohi tai sitten vähentynyt asentoa/kulmaa muuttamalla. Vielä ei ole tarvinnut yhdyntää sen vuoksi keskeyttää. Tosin esim. viimeksi käytiin läpi varmaan ainakin neljä eri asentoa, ennen kuin alkoi tuntua hyvältä.

Hyvä Corianderher että tuli hyviä uutisia 😍

Meillä on seksi vähentynyt ihan tosi paljon tän raskauden myötä. Ollaan molemmat vielä jotenkin niin paniikissa jos jotain käykin niin ei uskalleta seksiä harrastaa 🤣(VAIKKA TIEDETÄÄN ETTEI SEKSI MITÄÄN KESKENMENOJA AIHEUTA TODELLAKAAN😂)

Kummankaan ei tee ihan kamalasti mieli (ehkä n 1x vko). Ja viimeksi kosteudesta huolimatta mulla sattui ja hankasi limakalvoihin, tuntu just siltä että ne on super turvonneet kuten varmaan onkin.

Huomenna alkaa rv 9 (8+0) ja mä oon vieläkin ihan oireeton, onko teillä kaikilla muilla ollu oireita alkuraskaudessa? 😷 Mua jotenkin kauhistuttaa kun kaksoset masussa ja oon ihan samalla energialla kun ennenkin 🙄

Meinaatteko/oletteko te muut osallistuneet yhdistelmäseulontaan? Nt-ultraan totta kai osallistutaan, mutta emmin vielä sitä verikoetta. Meillä eka neuvola on vasta rv 10+4, ja eikös verikoe pitäisi ottaa sitä ennen? Neuvolassa siis saa lisäinfoa asiasta.

Mä oon kyllä wannaben mamin kanssa samaa mieltä näistä koronarajoituksista. Vaikka ne onkin meidän omaksi suojaksi ja blaa blaa niin kyllä se ärsyttää, että asiat on hankalampia. Ennen kaikkea se, ettei isä pääse mukaan ultriin. Me on käyty kaksi kertaa yksityisellä, mutta eihän sen kuuluisi mennä niin kun pitäisi olla itsestäänselvää, että isä on mukana näissä seurantaan kuuluvissa eikä suljeta ulkopuolelle.

Ja synnytys näiden aikana! En viitsi edes aloittaa siitä..

Oli nämä rajoitukset kuinka oikein tahansa niin kyllähän me ollaan ihan eriarvoisessa asemassa "normaaliin" odotukseen ja synnytykseen verrattuna.

Saa toki olla eri mieltä, mutta tää on minun mielipide. Varmasti tietysti korostuu kaikki huono kun on ensimmäinen lapsi eikä mitään kokemusta miten hommat sujuu.

Pieni mutta pippurinen: mä osallistuin yhdistelmäseulontaan. Verikoe oli joku 2-3 viikkoa ennen sitä ultraa. Sulla on ihan hyvin aikaa vaikka neuvola onkin vasta siellä 10 viikolla, jos sen haluat :)

Haaveilija91 onnea kaksosista! En oo tainnu vielä sanoa 🙂 Koita ottaa ihan rauhassa 😊 Jokainen raskaus on erilainen eikä se oireettomuus mitään tarkoita, ei kaikilla vaan ole. Itse olen kyllä tosi helpottunut kun selvisin ilman mitään suurta pahoinvointia. Kuulostaa kamalalta, tsemppiä siitä kärsiville!

Mua "pelottaa" ehkä eniten tässä raskausajassa se, että tulee pahoja kipuja tms. mitkä vaikeuttaa ihan jokapäiväistä elämää. Käyn joka päivä koirien kanssa lenkillä ja haluaisin kyllä nauttia niistä vauvan tuloon asti kun kyllähän ne asiat sitten kuitenkin muuttuu. Nyt on vielä se oma rauha eikä tarvi ajatella kun itseään (ja koiria) kun lähtee vaikka metsään.

Täällä ei muuten tapahdu oikein mitään. Masu kasvaa hiljakseen. Mä odottelen rakenneultraa parin viikon päästä.

Corianderher, ihana uutinen! ❤

Itse osallistuin äitiysseuloihin koska takana 4 keskenmenoa ilman selittävää tekijää. Huoli vauvasta on iso koko ajan. Me ei päädytä keskeytykseen, vaikka vauvalla olisi jokin sairaus, mutta haluan siihen ehdottomasti varautua jos niin olisi. Mienä olen ihminen, joka tarvitsee oman ajam sopeutumisiin, ja tässä on raskauden verran aikaa sopeutua. Ensi viikolöa np-ultra, muutaman viikon päästäsokerirasitus.

Neuvolahan ei suostu tutkimaan ferritiiniä täällä, joten menin työterveyteen eikä tarttenu kuin hieman muistuttaa lääkäriä hänen hoitosuunnitelmastaan ja pyytää kontrollia, niin olipa irronnut labrat! 💃 Hb oli jo 110, eli anemiaa kohti mennään lisäraudasta huolimatta kovaa kyytiä.

Täällä aavistuksen helpottanut pahoinvointi, kiitos teille tsempeistä! :)

Eilen käytiin yksityisellä ultrassa, halusin vaan että mies pääsee vielä mukaan. Kaikki oli kunnossa ja kovin aktiivinen pieni ❤️

Verikokeissakin käyty ja pissanäyte annettu. Ferritiini mitattiin samalla se oli 30 ja hb129. 6kk sitten Ferritiini oli vain 10 joten hyvä, että on noussut. Rauta pillereitä jatkan kun tämä pahoinvointi helpottaa vielä. Nyt odotellaan 2vk päästä olevaa nt-ultraa.

Rv11 menossa nyt siis :)

Onko muualla ollut neuvolassa puhetta tosta hemoglobiinista sen enempää? Täällä neuvolalääkäri sanoi, että jos hemoglobiini laskee alle 120 niin pitää alkaa syödä rautaa (mutta pitävät kuulemma siitä huolta neuvolassa eli itsenäisesti ei ole tarvetta toimia). En tullut kysyneeksi mitä mieltä ovat ferritiinin mittauksesta.

Hattara kirjoitti:

Onko muualla ollut neuvolassa puhetta tosta hemoglobiinista sen enempää? Täällä neuvolalääkäri sanoi, että jos hemoglobiini laskee alle 120 niin pitää alkaa syödä rautaa (mutta pitävät kuulemma siitä huolta neuvolassa eli itsenäisesti ei ole tarvetta toimia). En tullut kysyneeksi mitä mieltä ovat ferritiinin mittauksesta.

Ei oo ollut puhetta sen tarkemmin. Yhden kerran, eli ekalla kerralla, hemoglobiini mitattiin. Oli 132 muistaakseni. Tosin mainitsin, että kävin säännöllisesti luovuttamassa verta ennen raskautta ja hb on aina ollut hyvä. Joskus jopa yli 145. Joten siksi kai eivät ole toiste mitanneet.