Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Sinun mielestäsikö siis saa? Millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ilmoitukset aina turhia ja ilmoituksen kohteet uhreja? Tiedän lapsia, joiden vanhemmat ja sijaisvanhemmet ovat ystävystyneet ja kaikki toimii, paitsi vanhempien päihde- ja vankilakierre ei katkea. Lasuilmoitus on vanhemmista aikoinaan tehty ja hommaa viety eteenpäin. Onko tässä sitten vanhemmat uhreja, kun lapset ovat sopeutuneet hyvin ja saavat tavata vanhempiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Yksi iso ongelma, joka voi johtaa näihin erisuuntaisiin kokemuksiin on todennäköisesti se, että sosiaalitoimi yrittää hääriä alueella, jossa etenkään heille itselleen, ei ole selvää kuka määrää. Sanotaan, että tehdään yhteistyötä, mutta todellisuudessa mitään kykyä ja resursseja yhteistyöhön ei ole. Silloin ne, jotka haluavat jotakin jäävät ilman ja ne, jotka eivät halua mitään, eivät tule hyväksytyksi sosiaalitoimessa.
Nämäkin muutamat sosiaalityön opiskelijat tai virassa olevat voisivat kertoa, onko vanhempi heidän käsityksensä mukaan esim. palvelutarpeen arvion aikana lasten edunvalvoja ja miten hän käytännössä vaikuttaa prosessiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Minä olen. Ja on.
T lastensuojelun uhri joka sai lopulta anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ilmoitukset aina turhia ja ilmoituksen kohteet uhreja? Tiedän lapsia, joiden vanhemmat ja sijaisvanhemmet ovat ystävystyneet ja kaikki toimii, paitsi vanhempien päihde- ja vankilakierre ei katkea. Lasuilmoitus on vanhemmista aikoinaan tehty ja hommaa viety eteenpäin. Onko tässä sitten vanhemmat uhreja, kun lapset ovat sopeutuneet hyvin ja saavat tavata vanhempiaan?
Puolet ilmoituksita eli noin sata tuhatta vuodessa on aiheettomia.
Ja ne joista on aiheellinen ilmoitus jää silti ilman ammattimaista kunnollista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Etkö itse ole? Olen lukenut 50% ja silmäillyt 30%. Kritiikkiä tulee, useasta suunnasta. Ei itselleni mikään yllätys.
Mistä olet saanut kuvan, että "lastensuojelua ei saa" olisi merkittävin kritiikki? Näinkö esim. kahvipöydissä puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Minä olen. Ja on.
T lastensuojelun uhri joka sai lopulta anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta
Onhan tuokin kai jotain. Itsellä on odotukset paljon korkeammalla. On näillä "lastensuojelijoilla" niin suuret puheet, että sitä suurempi pitäisi olla vastuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Miksi pitää oikeasti jankuttaa?
Eduskunnan oikeusasiamies on moittinut sijoitettujen lasten kohtelua. 10% laitoksista on todettu rikkovan lakia ja yleisesti laitosten valvonta on vakavasti puutteellista.
Janni Järvenpään tutkielma viime vuodelta toteaa:
"Loppupäätelmänä voidaan todeta, että tahdonvastaisessa huostaanottoprosessissa on lapsen oikeusturvan näkökulmasta selviä ongelmakohtia. Suomessa käytössä oleva kansallinen malli takaa lastensuojeluasioissa oikeuden tulla kuulluksi ainoastaan 12 vuotta täyttäneille lapsille. Kyseessä on malli, joka on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Lisäksi tahdonvastaisessa huostaanottoasiassa tehty päätös on mahdollista saattaa vain yhden muutoksenhakuasteen, korkeimman hallinto-oikeuden, käsiteltäväksi, sillä päätöksenteosta vastaa ensiasteena hallinto-oikeus eikä sosiaaliviranomainen. On ongelmallista, että hallintolainkäyttölain uudistuksen jälkeen valittaminen tulee edellyttämään valituslupaa. Lapsen oikeusturvaa koskeviin kysymyksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella lastensuojelulain sääntelyn uudistaminen olisi tietyiltä osin tarpeen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Minä olen. Ja on.
T lastensuojelun uhri joka sai lopulta anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta
ASut Vantaalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Itseäni jaksaa aina yllättää niiden keskustelijoiden määrä, joilla ei ole mitään sanottavaa ja silti kommentoivat.
Kuin myös niiden "sosiaalityöntekijöiden" määrä, jotka vilauksessa ilmestyvät ja taas katoavat pystymättä selvittämään mitään kysymystä, joita ihmisillä heidän toiminnastaan on.
Uhrit ovat vain rasittavia jankuttajia, itse vaihdetaan sujuvasti vapaalle, kun joku kysyy perusteluja tekemisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ilmoitukset aina turhia ja ilmoituksen kohteet uhreja? Tiedän lapsia, joiden vanhemmat ja sijaisvanhemmet ovat ystävystyneet ja kaikki toimii, paitsi vanhempien päihde- ja vankilakierre ei katkea. Lasuilmoitus on vanhemmista aikoinaan tehty ja hommaa viety eteenpäin. Onko tässä sitten vanhemmat uhreja, kun lapset ovat sopeutuneet hyvin ja saavat tavata vanhempiaan?
Puolet ilmoituksita eli noin sata tuhatta vuodessa on aiheettomia.
Ja ne joista on aiheellinen ilmoitus jää silti ilman ammattimaista kunnollista apua.
Mistä tieto, että tehdään n. 200 000 ilmoitusta vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.
Onko? Oletko lukenut koko ketjun?
Minä olen. Ja on.
T lastensuojelun uhri joka sai lopulta anteeksipyynnön sosiaalijohtajalta
ASut Vantaalla?
En. Isossa kaupungissa kyllä. Touhu samaa tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lasrensuojelun asiakas ja saanut korvaamatonta apua. En ymmärrä, miksi häiritsee, että joku tulee kotona käymään, jos ei ole mitään salattavaa. Ei nämä lastensuojelun asiat ulkopuolisille kuulu ja on vaitiolovelvollisuus. Paljon olen tukea ja apua saanut.
Vierailija kirjoitti:
Olen lasrensuojelun asiakas ja saanut korvaamatonta apua. En ymmärrä, miksi häiritsee, että joku tulee kotona käymään, jos ei ole mitään salattavaa. Ei nämä lastensuojelun asiat ulkopuolisille kuulu ja on vaitiolovelvollisuus. Paljon olen tukea ja apua saanut.
Mitä korvaamatonta apua? Mitä apua? Mitä tukea?
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso ongelma, joka voi johtaa näihin erisuuntaisiin kokemuksiin on todennäköisesti se, että sosiaalitoimi yrittää hääriä alueella, jossa etenkään heille itselleen, ei ole selvää kuka määrää. Sanotaan, että tehdään yhteistyötä, mutta todellisuudessa mitään kykyä ja resursseja yhteistyöhön ei ole. Silloin ne, jotka haluavat jotakin jäävät ilman ja ne, jotka eivät halua mitään, eivät tule hyväksytyksi sosiaalitoimessa.
Nämäkin muutamat sosiaalityön opiskelijat tai virassa olevat voisivat kertoa, onko vanhempi heidän käsityksensä mukaan esim. palvelutarpeen arvion aikana lasten edunvalvoja ja miten hän käytännössä vaikuttaa prosessiin?
Tuo sun kysymä kysymys on todella hyvä. Sitä voisi useampi pysähtyä miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso ongelma, joka voi johtaa näihin erisuuntaisiin kokemuksiin on todennäköisesti se, että sosiaalitoimi yrittää hääriä alueella, jossa etenkään heille itselleen, ei ole selvää kuka määrää. Sanotaan, että tehdään yhteistyötä, mutta todellisuudessa mitään kykyä ja resursseja yhteistyöhön ei ole. Silloin ne, jotka haluavat jotakin jäävät ilman ja ne, jotka eivät halua mitään, eivät tule hyväksytyksi sosiaalitoimessa.
Nämäkin muutamat sosiaalityön opiskelijat tai virassa olevat voisivat kertoa, onko vanhempi heidän käsityksensä mukaan esim. palvelutarpeen arvion aikana lasten edunvalvoja ja miten hän käytännössä vaikuttaa prosessiin?
Meistä tehtiin lasu kun käytettiin lapsi julkisen hammaslääkärin sijaan yksityisellä.
Palveluntarpeen arvioinnissa meihin vanhempiin ei todellakaan suhtauduttu niin kuin lapsen edunvalvojiin, vaan kuten epäilyksen alaisiin joita tarvitsee vahtia ja ohjeistaa. Tietenkään asiakkuutta ei tullut ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi mutta eivät todellakaan näe vanhempia tuossa tilanteessa lapsen edunvalvojina vaan perusteettomasti ottavat sen roolin itselleen. Koko asetelma muuttuu oudoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso ongelma, joka voi johtaa näihin erisuuntaisiin kokemuksiin on todennäköisesti se, että sosiaalitoimi yrittää hääriä alueella, jossa etenkään heille itselleen, ei ole selvää kuka määrää. Sanotaan, että tehdään yhteistyötä, mutta todellisuudessa mitään kykyä ja resursseja yhteistyöhön ei ole. Silloin ne, jotka haluavat jotakin jäävät ilman ja ne, jotka eivät halua mitään, eivät tule hyväksytyksi sosiaalitoimessa.
Nämäkin muutamat sosiaalityön opiskelijat tai virassa olevat voisivat kertoa, onko vanhempi heidän käsityksensä mukaan esim. palvelutarpeen arvion aikana lasten edunvalvoja ja miten hän käytännössä vaikuttaa prosessiin?
Meistä tehtiin lasu kun käytettiin lapsi julkisen hammaslääkärin sijaan yksityisellä.
Palveluntarpeen arvioinnissa meihin vanhempiin ei todellakaan suhtauduttu niin kuin lapsen edunvalvojiin, vaan kuten epäilyksen alaisiin joita tarvitsee vahtia ja ohjeistaa. Tietenkään asiakkuutta ei tullut ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi mutta eivät todellakaan näe vanhempia tuossa tilanteessa lapsen edunvalvojina vaan perusteettomasti ottavat sen roolin itselleen. Koko asetelma muuttuu oudoksi.
Miksi menitte yksityiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso ongelma, joka voi johtaa näihin erisuuntaisiin kokemuksiin on todennäköisesti se, että sosiaalitoimi yrittää hääriä alueella, jossa etenkään heille itselleen, ei ole selvää kuka määrää. Sanotaan, että tehdään yhteistyötä, mutta todellisuudessa mitään kykyä ja resursseja yhteistyöhön ei ole. Silloin ne, jotka haluavat jotakin jäävät ilman ja ne, jotka eivät halua mitään, eivät tule hyväksytyksi sosiaalitoimessa.
Nämäkin muutamat sosiaalityön opiskelijat tai virassa olevat voisivat kertoa, onko vanhempi heidän käsityksensä mukaan esim. palvelutarpeen arvion aikana lasten edunvalvoja ja miten hän käytännössä vaikuttaa prosessiin?
Meistä tehtiin lasu kun käytettiin lapsi julkisen hammaslääkärin sijaan yksityisellä.
Palveluntarpeen arvioinnissa meihin vanhempiin ei todellakaan suhtauduttu niin kuin lapsen edunvalvojiin, vaan kuten epäilyksen alaisiin joita tarvitsee vahtia ja ohjeistaa. Tietenkään asiakkuutta ei tullut ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi mutta eivät todellakaan näe vanhempia tuossa tilanteessa lapsen edunvalvojina vaan perusteettomasti ottavat sen roolin itselleen. Koko asetelma muuttuu oudoksi.Miksi menitte yksityiselle?
Julkisen laatu huonoa? Ajat keskellä päivää? Niitä ei saa? Hammashoitola hornan tuutissa?
Mitä syitä nyt voikaan olla. Kun viitsii miettiä.
Tämän ketjun ja monien muiden punainen lanka on kyllä ihan toistuvasti se, että lastensuojelu on täysin mielivaltainen viranomainen.