Lue keskustelun säännöt.
Onko muita samassa tilanteessa?
29.04.2026 |
Pitkän työuran jälkeen vaan sulake paloi ja otin lopputilin, olen elänyt säästöilläni jotka riittävät vielä jokuseksi vuodeksi. En oikein jaksa ajatella tulevaisuutta ja että mitä sitten kun rahat loppuu, se on sen ajan murhe sitten. Työelämään minusta tuskin enää on kun hermot menee jo pienistäkin riekaleiksi enkä tule enää ihmistenkään kanssa toimeen.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Pitkä työura takana, kauanko sulla on eläkkeeseen?
Kiinnostaako yrittäjyys?
Vierailija kirjoitti:
Pitkä työura takana, kauanko sulla on eläkkeeseen?
Kiinnostaako yrittäjyys?
Yrittäjyys onkin hyvä kun siinähän ei tarvitse mitään tehdä. Rahaa vaan tulee.
Kaverin vaimo joka oli joka lisensiaatti teki todella kovapalkkaista asiantuntijatyötä ja paloi loppuun about 45-vuotiaana.
Se jäi ensin vuodeksi sairaslomalle totaalisen burnoutin jälkeen ja kirjaimellisesti houkuteltiin kotisohvalta takaisin töhin setelitukkoa heristelemällä kun alan osaajista oli pulaa. Jaksoi vajaan vuoden ennen kuin paloi uudelleen loppuun. Taisi yrittää vielä kerran jotain osapäivähommaa mutta ei kyennyt enää hetken kuluttua nousemaan edes sängystä ja jäi sairaseläkkeelle hiukan alle viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota iisisti. Asiat kyllä lutviutuvat. Olet tehnyt tärkeimmän eli ottanut ensimmäisen askeleen. Nyt niitä pieniä askeliä vähän kerrallaan, että pääset sinuiksi uuden elämäsi kanssa. Kun tasapaino on löytynyt, pystyt jo aavistamaan, mihin suuntaan uusi elämäsi lähtee kulkemaan. Suuntaat hyvää oloa ja tyytyväisyyttä kohti. Moni ei rohkene pysähtyä ja ottaa härkää sarvista. Onnitteluni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden sapatti vapaa ehkä riittäisi. Siinä kun saa elpyä rauhassa ja laitettua elämää kuntoon, myös henkisesti. Pitää vaan oppia rakastamaan muita ihmisiä ja tulemaan kaikkien kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vaimo joka oli joka lisensiaatti teki todella kovapalkkaista asiantuntijatyötä ja paloi loppuun about 45-vuotiaana.
Se jäi ensin vuodeksi sairaslomalle totaalisen burnoutin jälkeen ja kirjaimellisesti houkuteltiin kotisohvalta takaisin töhin setelitukkoa heristelemällä kun alan osaajista oli pulaa. Jaksoi vajaan vuoden ennen kuin paloi uudelleen loppuun. Taisi yrittää vielä kerran jotain osapäivähommaa mutta ei kyennyt enää hetken kuluttua nousemaan edes sängystä ja jäi sairaseläkkeelle hiukan alle viisikymppisenä.
Tämä oli siis sellainen eturivin kympin tyttö jolla paine ja stressi syntyi ihan omien korvien välissä kunnes napsahti.
Vaikka työ olikin tärkää niin ei kenenkään henki ollut siitä kiinni eikä sitä edes tehty epärealistisella aikataululla mutta kun kerran kehitti itselleen sellaise. ahdistuksen työpaineista että napsahti niin uusiutuminen ei ollut enää kiinni siitä että paineet olisivat olleet oikeasti kestämättömiä vaan riitti ihan mikä tahansa tieto deadlinen olemassaolosta että tämä käytännössä lamaantui eikä kyennyt enää mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvä tilanne, noin se ahkeruus ja säästäväisyys palkitaan! (Loppuunpalamisessa ei tietenkään ole mitään kivaa) mutta sulla on mahdollisuus etsiä riittävän lepposta työtä vaikka puolipäiväisenä, joka tukisi sekä jaksamistasi että tulovirtaa, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Väitän että jos selviät 7tonnilla vuodessa eli voin viidellä sadalla kuussa, joku muu maksaa elämisestäsi suurimman osan. Ainakin vuokran.
Taidat siis el äidin tai vaimon siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä työura takana, kauanko sulla on eläkkeeseen?
Kiinnostaako yrittäjyys?
Eläkkeeseen on hyvästi vielä toistakymmentä vuotta ja sinne saakka tuskin saan kuitenkaan säästöjä venytettyä. Yrittäjyys kuulostaa sellaiselta vastuutouhulta että luultavasti hermot ei kestäisi kun ei kestä enää edes renkinä. Niin ja tuskin enää edes normitöihinkään pääsisin muutenkaan. Jotenkin vaan sellainen olo että katsotaan nyt miten maailma muuttuu.
Sama tilanne. Nyt aikomuksena opiskella kokonaan uusi ala ja sellainen jossa työskennellään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Väitän että jos selviät 7tonnilla vuodessa eli voin viidellä sadalla kuussa, joku muu maksaa elämisestäsi suurimman osan. Ainakin vuokran.
Taidat siis el äidin tai vaimon siivellä.
Vuokra vähän päälle 400 joten se tekee vuodessa alle 5 tonnia, ruuat, sähkö ja muu siihen päälle. Taidat itse olla vaan tottunut vähän leveämpään elämään? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vaimo joka oli joka lisensiaatti teki todella kovapalkkaista asiantuntijatyötä ja paloi loppuun about 45-vuotiaana.
Se jäi ensin vuodeksi sairaslomalle totaalisen burnoutin jälkeen ja kirjaimellisesti houkuteltiin kotisohvalta takaisin töhin setelitukkoa heristelemällä kun alan osaajista oli pulaa. Jaksoi vajaan vuoden ennen kuin paloi uudelleen loppuun. Taisi yrittää vielä kerran jotain osapäivähommaa mutta ei kyennyt enää hetken kuluttua nousemaan edes sängystä ja jäi sairaseläkkeelle hiukan alle viisikymppisenä.
Tämä oli siis sellainen eturivin kympin tyttö jolla paine ja stressi syntyi ihan omien korvien välissä kunnes napsahti.
Vaikka työ olikin tärkää niin ei kenenkään henki ollut siitä kiinni eikä sitä edes tehty epärealistisella aikataululla mutta kun kerran kehitti itselleen sellaise. ahdistuksen työpaineista että napsahti niin uusiutuminen ei ollut enää kiinni siitä että paineet olisivat olleet oikeasti kestämättömiä vaan riitti ihan mikä tahansa tieto deadlinen olemassaolosta että tämä käytännössä lamaantui eikä kyennyt enää mihinkään.
Voin samastua. Kaikki keskeneräinen oli ahdistavaa. Ja koko ajan puskettiin uutta tilalle, kun edellinen oli paketissa.
Olen ollut itse samanlainen tunnollinen, perfektionistinen puurtaja.
Onneksi en enää.
Olen tajunnut, ettei elämässä ole 'valmista' eikä 'keskeneräistä', vaan elämä on siinä kaikessa, mitä milloinkin sattuu olemaan ja tulemaan. Sekin on elämää, että mitään ei tapahdu, ainakaan ulkoisesti. Ei ole tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä ottamalla paineita, ei pidä puristaa mailaa. Tyynesti tekee sen minkä voi, sisäisestä levosta käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Väitän että jos selviät 7tonnilla vuodessa eli voin viidellä sadalla kuussa, joku muu maksaa elämisestäsi suurimman osan. Ainakin vuokran.
Taidat siis el äidin tai vaimon siivellä.Vuokra vähän päälle 400 joten se tekee vuodessa alle 5 tonnia, ruuat, sähkö ja muu siihen päälle. Taidat itse olla vaan tottunut vähän leveämpään elämään? ap
Miten pitkän työuran jälkeenkään ei ole omistusasuntoa? Sukupolvesi enemmistö on pyrkinyt hankkimaannoman asunnon, jos vain rahkeita ollut.
Mulla on töysin sama tilanne! Luulun että olen yksin :( Oon 40, asuntolaina maksettu ja salkussa kans reilusti rahaa pitkän työuran jälkeen. Rahaa menee vuodessa kans joku 7k. Töihin paluu ahdistaa omalle alalle, aivot ei kestä enää negatiivisia ihmisiä ja työelämän hektisyyttä ylipäätään. Opiskelu olisi järkevämpää mutta ei oo henkisiä voimavaroja. Kyl tää tilanne ärsyttää vaikka olen hyvässä taloudellisessa asemassa mutta nykyajan työelämä on kiristetty niin äärimmilleen ja työehtoja poljettu etten tiedä mitä elämälleni tekisin. Haluan olla hyödyksi yhteiskunnalle ja tienata palkkaa ilman että uupuu joka työpaikassa.
Nythän on ainakin mahdollista valita kaikkein kivahenkisin työpaikka, "ottaa" sieltä sijaisuuksia kun itselle sopii.
Joo lopetin ajat sitten. Pärjään rahallisesti vielä 15 vuotta.
Ryhdy puutarhuriksi! Tai teurastajaksi!