Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.
Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.
Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa!
Eikö väkivaltaan ole haettu apua jo ennen eroa, kun ero johtuu siitä? Poliisi. Miksei lasten pahoinpitelystä ilmoiteta poliisille? En ole sossu, kunhan ihmettelen. Sitä en osaa sanoa, miten kukaan voi ratkaista tai todeta henkisen väkivallan, jos kumpikin osapuoli sellaisesta toista syyttää ja väittää olevansa uhri.
Väkivaltaan on todella vaikea hakea apua (minä esimerkiksi en edes saanut poistua kotoa mihinkään muuten kuin lasten kanssa ja silloinkin tämä työtön hirviö ajoi perässäni tarkistamaan mihin menen). Väkivaltaa tunnistetaan todella huonosti edelleen ja moni ajattelee "miksei se vaan lähde". Todella pahoja ihmisiä on olemassa ja jos kerran olet sellaiseen luottanut, voi koko elämäsi olla tuhoon tuomittu etenkin, jos ja koska et saa apua etkä tukea mistään.
Minulle poliisi kertoi, että vaikka saisimme lähestymiskiellon, eivät he voisi sitä valvoa, koska asuimme haja-asutusalueella. He sanoivat, että informoi naapureita ja pyydä heiltä apua. Poliisi kommentoi myös vaino-, vakoilu- ja uhkailuviestejä "turhautuneen miehen hetkellisiksi mielenilmaisuiksi".
Mies uhkaili järjestävänsä minulta lapset pois, aiheuttavansa minulle kaiken mahdollisen taloudellisen hallan (oikeudenkäynnit) ja tekevänsä elämästäni helvettiä, jos jätän hänet. Tehokkaita uhkauksia, joista osan hän toteuttikin.
Sen verran olisi hyvä väkivaltaisista suhteista tietää, ennen kuin kommentoi niitä tavallaan pöyristellen, että
- väkivalta ei ala heti, tietenkään, vaan henkilö on mitä kiltein, ystävällisin, huomioonottavin
- väkivalta tulee elämään taidokkaasti vähitellen pahentuen koko ajan, jolloin todellisuus myös ikään kuin hämärtyy uhrille, rajat rikkoutuvat ja raja-arvot siirtyvät vakavammiksi koko ajan
- väkivaltaa ei käytännössä edes ole, koska raivarit ja vallankäyttö johtuvat vain uhrista
- sosiaalinen kontrolli ja liikkumisen tarkkailu voi olla todella tarkkaa, joten et pääse mihinkään, puhelimen ja tietokoneen myös pitävät tarkkailussa käytännössä koko ajan
- väkivaltainen ei halua suhteen päättyvän eroon niin kauan kun hän voi hyötyä suhteesta tavalla tai toisella (taloudellinen, seksuaalinen hyöty tai vallasta ja kontrollista nauttiminen), joten keinot toisen kontrollointiin ja uhkailuun ovat taitavat ja lukuisat
- ero on riskiaikaa ja usein väkivalta pahenee ja / tai muuttaa muotoaan, lapset otetaan vallankäytön välineiksi
- jos uskallat lähteä, kääntyy sosiaalitoimi ja oikeuslaitos väkivaltaisen puolelle: lapset on pakotettava vanhemmalle, jota he pelkäävät
Hakeuduitko lapsinesi turvakotiin? Ne ovat järjestelmä, josta saa apua irtautumaan väkivallasta.
Kyllä. Kun sieltä palasimme ja mies sai tietää, muuttui tilanne vielä hirveämmäksi niin, että toivoin, etten koskaan olisi mennytkään. Myöhemmin oikeudessa sekä miehen lakimies että tuomari kuittasivat turvakotiin liittyvät todisteet vain miehen mustamaalaukseksi. Niitä lappuja kuulema saavat kaikki kaltaiseni valehtelevat manipulaattorit (projisiointi, jota ei tunnistettu). Nämä puheet ovat menneet samoin läpi myös sosiaalitoimessa.
Tiedät varmasti, että Suomessa voi hakea myös turvakieltoa. Kuitenkin oikeudessa on näille väkivaltaisille vanhemmille silti myönnetty oikeus saada tietää lapsen osoite ja tottakai tätä kautta myös sen väkivallattoman vanhemman, koska yhdessähän he asuvat. Eli ei turvakoti oli varsinaisesti ratkaisu pitkällä tähtäimellä eikä edes turvakielto ja elämän perustaminen uudelleen salassa toimi Suomessa. Väkivaltainen löytää sinut kyllä ja sitä myös tuetaan. On lapsen etu, että hänellä on läheiset (?) suhteet molempiin vanhempiinsa ja tämä vaatii osoitetietojen tietämistä ja tapaamisia.
Miksi ihmeessä palasit? Turvakoti auttaa asunnon saamisessa ja erossa. Lapsille saa tarvittaessa valvotut tapaamiset ja turvakiellon osoitteeseen myös. Myös väkivaltatraumojen läpikäyntiin löytyy turvakodista osaaminen.
Ei silloin ainakaan ollut mitään puhetta asunnon saamisen avustamisessa, vaan heidän mielestään oli itsestäänselvyys, että palaamme minun omistamaani kotiin ja ettei miehellä ole sinne mitään asiaa. He katsoivat myös, että lapsille olisi perusturvallista asua samassa paikassa ja jatkaa mahdollisimman normaalisti arkea.
Varasäästöt menettäneenä, vuosia sosiaalisesti eristettynä, haukuttuna, mitätöitynä, lytättynä, lyötynä ei minulla ollut paljon mahdollisuuksia myöskään lähteä asunnonmyynti ja muuttorumbaan. Samaan aikaan hain apua myös lastensuojeluhakemuksella (ei ilmoitus, koska koskee omaa perhettä) haastavaan erotilanteeseen. Kerroin toivovani tukea ja esim.keskusteluapua selvitäkseni pelottavasta erosta ja ahdistavien uhkauksien kanssa riittävän hyvänä vanhempana eteenpäin. En saanut. Minulle sanottiin, että auttavat mun lapsia sitten kun ottavat heidät huostaan.Miehen piti tottakai muuttaa pois ja pysyä pois. Vaadin valvottuja tapaamisia, josta syystä minulle lankesivat myös mittavat oikeuskulut.
Hait apua itsellesi etkä lapselle. Vanhemmuuden tukea olisit saanut perheneuvolasta tai väkivaltatyön yksiköstä. Ikävää, että sinua ohjattiin puutteellisesti oikeaan paikkaan. Ladtensuojelulla ei ole antaa tukea mitä kaipasit.
Miksi ihmeessä päättelet että ko ihminen olisi tarvinnut vanhemmuuteensa tukea????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.
Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.
Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa!
Eikö väkivaltaan ole haettu apua jo ennen eroa, kun ero johtuu siitä? Poliisi. Miksei lasten pahoinpitelystä ilmoiteta poliisille? En ole sossu, kunhan ihmettelen. Sitä en osaa sanoa, miten kukaan voi ratkaista tai todeta henkisen väkivallan, jos kumpikin osapuoli sellaisesta toista syyttää ja väittää olevansa uhri.
Väkivaltaan on todella vaikea hakea apua (minä esimerkiksi en edes saanut poistua kotoa mihinkään muuten kuin lasten kanssa ja silloinkin tämä työtön hirviö ajoi perässäni tarkistamaan mihin menen). Väkivaltaa tunnistetaan todella huonosti edelleen ja moni ajattelee "miksei se vaan lähde". Todella pahoja ihmisiä on olemassa ja jos kerran olet sellaiseen luottanut, voi koko elämäsi olla tuhoon tuomittu etenkin, jos ja koska et saa apua etkä tukea mistään.
Minulle poliisi kertoi, että vaikka saisimme lähestymiskiellon, eivät he voisi sitä valvoa, koska asuimme haja-asutusalueella. He sanoivat, että informoi naapureita ja pyydä heiltä apua. Poliisi kommentoi myös vaino-, vakoilu- ja uhkailuviestejä "turhautuneen miehen hetkellisiksi mielenilmaisuiksi".
Mies uhkaili järjestävänsä minulta lapset pois, aiheuttavansa minulle kaiken mahdollisen taloudellisen hallan (oikeudenkäynnit) ja tekevänsä elämästäni helvettiä, jos jätän hänet. Tehokkaita uhkauksia, joista osan hän toteuttikin.
Sen verran olisi hyvä väkivaltaisista suhteista tietää, ennen kuin kommentoi niitä tavallaan pöyristellen, että
- väkivalta ei ala heti, tietenkään, vaan henkilö on mitä kiltein, ystävällisin, huomioonottavin
- väkivalta tulee elämään taidokkaasti vähitellen pahentuen koko ajan, jolloin todellisuus myös ikään kuin hämärtyy uhrille, rajat rikkoutuvat ja raja-arvot siirtyvät vakavammiksi koko ajan
- väkivaltaa ei käytännössä edes ole, koska raivarit ja vallankäyttö johtuvat vain uhrista
- sosiaalinen kontrolli ja liikkumisen tarkkailu voi olla todella tarkkaa, joten et pääse mihinkään, puhelimen ja tietokoneen myös pitävät tarkkailussa käytännössä koko ajan
- väkivaltainen ei halua suhteen päättyvän eroon niin kauan kun hän voi hyötyä suhteesta tavalla tai toisella (taloudellinen, seksuaalinen hyöty tai vallasta ja kontrollista nauttiminen), joten keinot toisen kontrollointiin ja uhkailuun ovat taitavat ja lukuisat
- ero on riskiaikaa ja usein väkivalta pahenee ja / tai muuttaa muotoaan, lapset otetaan vallankäytön välineiksi
- jos uskallat lähteä, kääntyy sosiaalitoimi ja oikeuslaitos väkivaltaisen puolelle: lapset on pakotettava vanhemmalle, jota he pelkäävät
Hakeuduitko lapsinesi turvakotiin? Ne ovat järjestelmä, josta saa apua irtautumaan väkivallasta.
Kyllä. Kun sieltä palasimme ja mies sai tietää, muuttui tilanne vielä hirveämmäksi niin, että toivoin, etten koskaan olisi mennytkään. Myöhemmin oikeudessa sekä miehen lakimies että tuomari kuittasivat turvakotiin liittyvät todisteet vain miehen mustamaalaukseksi. Niitä lappuja kuulema saavat kaikki kaltaiseni valehtelevat manipulaattorit (projisiointi, jota ei tunnistettu). Nämä puheet ovat menneet samoin läpi myös sosiaalitoimessa.
Tiedät varmasti, että Suomessa voi hakea myös turvakieltoa. Kuitenkin oikeudessa on näille väkivaltaisille vanhemmille silti myönnetty oikeus saada tietää lapsen osoite ja tottakai tätä kautta myös sen väkivallattoman vanhemman, koska yhdessähän he asuvat. Eli ei turvakoti oli varsinaisesti ratkaisu pitkällä tähtäimellä eikä edes turvakielto ja elämän perustaminen uudelleen salassa toimi Suomessa. Väkivaltainen löytää sinut kyllä ja sitä myös tuetaan. On lapsen etu, että hänellä on läheiset (?) suhteet molempiin vanhempiinsa ja tämä vaatii osoitetietojen tietämistä ja tapaamisia.
Miksi ihmeessä palasit? Turvakoti auttaa asunnon saamisessa ja erossa. Lapsille saa tarvittaessa valvotut tapaamiset ja turvakiellon osoitteeseen myös. Myös väkivaltatraumojen läpikäyntiin löytyy turvakodista osaaminen.
Ei silloin ainakaan ollut mitään puhetta asunnon saamisen avustamisessa, vaan heidän mielestään oli itsestäänselvyys, että palaamme minun omistamaani kotiin ja ettei miehellä ole sinne mitään asiaa. He katsoivat myös, että lapsille olisi perusturvallista asua samassa paikassa ja jatkaa mahdollisimman normaalisti arkea.
Varasäästöt menettäneenä, vuosia sosiaalisesti eristettynä, haukuttuna, mitätöitynä, lytättynä, lyötynä ei minulla ollut paljon mahdollisuuksia myöskään lähteä asunnonmyynti ja muuttorumbaan. Samaan aikaan hain apua myös lastensuojeluhakemuksella (ei ilmoitus, koska koskee omaa perhettä) haastavaan erotilanteeseen. Kerroin toivovani tukea ja esim.keskusteluapua selvitäkseni pelottavasta erosta ja ahdistavien uhkauksien kanssa riittävän hyvänä vanhempana eteenpäin. En saanut. Minulle sanottiin, että auttavat mun lapsia sitten kun ottavat heidät huostaan.Miehen piti tottakai muuttaa pois ja pysyä pois. Vaadin valvottuja tapaamisia, josta syystä minulle lankesivat myös mittavat oikeuskulut.
Hait apua itsellesi etkä lapselle. Vanhemmuuden tukea olisit saanut perheneuvolasta tai väkivaltatyön yksiköstä. Ikävää, että sinua ohjattiin puutteellisesti oikeaan paikkaan. Ladtensuojelulla ei ole antaa tukea mitä kaipasit.
Miksi ihmeessä päättelet että ko ihminen olisi tarvinnut vanhemmuuteensa tukea????
Hän kertoi siitä itse, jos lukisit hänen viestinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.
Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.
Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa!
Eikö väkivaltaan ole haettu apua jo ennen eroa, kun ero johtuu siitä? Poliisi. Miksei lasten pahoinpitelystä ilmoiteta poliisille? En ole sossu, kunhan ihmettelen. Sitä en osaa sanoa, miten kukaan voi ratkaista tai todeta henkisen väkivallan, jos kumpikin osapuoli sellaisesta toista syyttää ja väittää olevansa uhri.
Väkivaltaan on todella vaikea hakea apua (minä esimerkiksi en edes saanut poistua kotoa mihinkään muuten kuin lasten kanssa ja silloinkin tämä työtön hirviö ajoi perässäni tarkistamaan mihin menen). Väkivaltaa tunnistetaan todella huonosti edelleen ja moni ajattelee "miksei se vaan lähde". Todella pahoja ihmisiä on olemassa ja jos kerran olet sellaiseen luottanut, voi koko elämäsi olla tuhoon tuomittu etenkin, jos ja koska et saa apua etkä tukea mistään.
Minulle poliisi kertoi, että vaikka saisimme lähestymiskiellon, eivät he voisi sitä valvoa, koska asuimme haja-asutusalueella. He sanoivat, että informoi naapureita ja pyydä heiltä apua. Poliisi kommentoi myös vaino-, vakoilu- ja uhkailuviestejä "turhautuneen miehen hetkellisiksi mielenilmaisuiksi".
Mies uhkaili järjestävänsä minulta lapset pois, aiheuttavansa minulle kaiken mahdollisen taloudellisen hallan (oikeudenkäynnit) ja tekevänsä elämästäni helvettiä, jos jätän hänet. Tehokkaita uhkauksia, joista osan hän toteuttikin.
Sen verran olisi hyvä väkivaltaisista suhteista tietää, ennen kuin kommentoi niitä tavallaan pöyristellen, että
- väkivalta ei ala heti, tietenkään, vaan henkilö on mitä kiltein, ystävällisin, huomioonottavin
- väkivalta tulee elämään taidokkaasti vähitellen pahentuen koko ajan, jolloin todellisuus myös ikään kuin hämärtyy uhrille, rajat rikkoutuvat ja raja-arvot siirtyvät vakavammiksi koko ajan
- väkivaltaa ei käytännössä edes ole, koska raivarit ja vallankäyttö johtuvat vain uhrista
- sosiaalinen kontrolli ja liikkumisen tarkkailu voi olla todella tarkkaa, joten et pääse mihinkään, puhelimen ja tietokoneen myös pitävät tarkkailussa käytännössä koko ajan
- väkivaltainen ei halua suhteen päättyvän eroon niin kauan kun hän voi hyötyä suhteesta tavalla tai toisella (taloudellinen, seksuaalinen hyöty tai vallasta ja kontrollista nauttiminen), joten keinot toisen kontrollointiin ja uhkailuun ovat taitavat ja lukuisat
- ero on riskiaikaa ja usein väkivalta pahenee ja / tai muuttaa muotoaan, lapset otetaan vallankäytön välineiksi
- jos uskallat lähteä, kääntyy sosiaalitoimi ja oikeuslaitos väkivaltaisen puolelle: lapset on pakotettava vanhemmalle, jota he pelkäävät
Hakeuduitko lapsinesi turvakotiin? Ne ovat järjestelmä, josta saa apua irtautumaan väkivallasta.
Kyllä. Kun sieltä palasimme ja mies sai tietää, muuttui tilanne vielä hirveämmäksi niin, että toivoin, etten koskaan olisi mennytkään. Myöhemmin oikeudessa sekä miehen lakimies että tuomari kuittasivat turvakotiin liittyvät todisteet vain miehen mustamaalaukseksi. Niitä lappuja kuulema saavat kaikki kaltaiseni valehtelevat manipulaattorit (projisiointi, jota ei tunnistettu). Nämä puheet ovat menneet samoin läpi myös sosiaalitoimessa.
Tiedät varmasti, että Suomessa voi hakea myös turvakieltoa. Kuitenkin oikeudessa on näille väkivaltaisille vanhemmille silti myönnetty oikeus saada tietää lapsen osoite ja tottakai tätä kautta myös sen väkivallattoman vanhemman, koska yhdessähän he asuvat. Eli ei turvakoti oli varsinaisesti ratkaisu pitkällä tähtäimellä eikä edes turvakielto ja elämän perustaminen uudelleen salassa toimi Suomessa. Väkivaltainen löytää sinut kyllä ja sitä myös tuetaan. On lapsen etu, että hänellä on läheiset (?) suhteet molempiin vanhempiinsa ja tämä vaatii osoitetietojen tietämistä ja tapaamisia.
Miksi ihmeessä palasit? Turvakoti auttaa asunnon saamisessa ja erossa. Lapsille saa tarvittaessa valvotut tapaamiset ja turvakiellon osoitteeseen myös. Myös väkivaltatraumojen läpikäyntiin löytyy turvakodista osaaminen.
Ei silloin ainakaan ollut mitään puhetta asunnon saamisen avustamisessa, vaan heidän mielestään oli itsestäänselvyys, että palaamme minun omistamaani kotiin ja ettei miehellä ole sinne mitään asiaa. He katsoivat myös, että lapsille olisi perusturvallista asua samassa paikassa ja jatkaa mahdollisimman normaalisti arkea.
Varasäästöt menettäneenä, vuosia sosiaalisesti eristettynä, haukuttuna, mitätöitynä, lytättynä, lyötynä ei minulla ollut paljon mahdollisuuksia myöskään lähteä asunnonmyynti ja muuttorumbaan. Samaan aikaan hain apua myös lastensuojeluhakemuksella (ei ilmoitus, koska koskee omaa perhettä) haastavaan erotilanteeseen. Kerroin toivovani tukea ja esim.keskusteluapua selvitäkseni pelottavasta erosta ja ahdistavien uhkauksien kanssa riittävän hyvänä vanhempana eteenpäin. En saanut. Minulle sanottiin, että auttavat mun lapsia sitten kun ottavat heidät huostaan.Miehen piti tottakai muuttaa pois ja pysyä pois. Vaadin valvottuja tapaamisia, josta syystä minulle lankesivat myös mittavat oikeuskulut.
Hait apua itsellesi etkä lapselle. Vanhemmuuden tukea olisit saanut perheneuvolasta tai väkivaltatyön yksiköstä. Ikävää, että sinua ohjattiin puutteellisesti oikeaan paikkaan. Ladtensuojelulla ei ole antaa tukea mitä kaipasit.
Perheneuvolassa sanottiin, ettei heillä ole keinoja auttaa. He myös painottivat, että on tärkeää,että minä tarjoan hyvän ja turvallisen kodin, harrastuksia, lämpöä ja hellyyttä, jotta lapset kestävät tapaamisten kuormituksen, painajaiset ja ahdistuksen paremmin.
Lastensuojelusta olisivat voineet edes tarjota yhden välittävän keskusteluajan. He olisivat ehkä myös voineet kirjata ylös miehen uhkailut, myös perättömistä lastensuojeluilmoituksissa, jotta olisivat voineet myöhemmin suhtautua niihin edes hieman toisin.
Kaipasin nimenomaan tukea vanhemmuuteen, että jaksan reippaana, hyvänä, päihteettömänä, lääkityksettömänä, tulevaisuudenuskoisena, jotta lapsillani olisi hyvä lapsuus ja yksi turvallinen koti.
En tiedä, miksi vastailen. Tiedän, että systeemi on käsittämätön, eikä sen sairautta usko kuin sen kokeneet. Jos kerran luotat väärään ihmiseen, olet loppuelämäsi leimattu ja syyllinen, etkä saa suojelua tai ymmärrystä edes lapsillesi. Tämä ei ole vain minun kokemukseni,vaan tämä on kyllä tiedostettu monissa rajoissa: lähisuhdeväkivaltaa ei tunnisteta, myönnetä eikä uhri saa apua.
Vanhemmuuteen liittyvät ongelmat ovat yksi huostaanoton peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.
Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.
Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa!
Eikö väkivaltaan ole haettu apua jo ennen eroa, kun ero johtuu siitä? Poliisi. Miksei lasten pahoinpitelystä ilmoiteta poliisille? En ole sossu, kunhan ihmettelen. Sitä en osaa sanoa, miten kukaan voi ratkaista tai todeta henkisen väkivallan, jos kumpikin osapuoli sellaisesta toista syyttää ja väittää olevansa uhri.
Väkivaltaan on todella vaikea hakea apua (minä esimerkiksi en edes saanut poistua kotoa mihinkään muuten kuin lasten kanssa ja silloinkin tämä työtön hirviö ajoi perässäni tarkistamaan mihin menen). Väkivaltaa tunnistetaan todella huonosti edelleen ja moni ajattelee "miksei se vaan lähde". Todella pahoja ihmisiä on olemassa ja jos kerran olet sellaiseen luottanut, voi koko elämäsi olla tuhoon tuomittu etenkin, jos ja koska et saa apua etkä tukea mistään.
Minulle poliisi kertoi, että vaikka saisimme lähestymiskiellon, eivät he voisi sitä valvoa, koska asuimme haja-asutusalueella. He sanoivat, että informoi naapureita ja pyydä heiltä apua. Poliisi kommentoi myös vaino-, vakoilu- ja uhkailuviestejä "turhautuneen miehen hetkellisiksi mielenilmaisuiksi".
Mies uhkaili järjestävänsä minulta lapset pois, aiheuttavansa minulle kaiken mahdollisen taloudellisen hallan (oikeudenkäynnit) ja tekevänsä elämästäni helvettiä, jos jätän hänet. Tehokkaita uhkauksia, joista osan hän toteuttikin.
Sen verran olisi hyvä väkivaltaisista suhteista tietää, ennen kuin kommentoi niitä tavallaan pöyristellen, että
- väkivalta ei ala heti, tietenkään, vaan henkilö on mitä kiltein, ystävällisin, huomioonottavin
- väkivalta tulee elämään taidokkaasti vähitellen pahentuen koko ajan, jolloin todellisuus myös ikään kuin hämärtyy uhrille, rajat rikkoutuvat ja raja-arvot siirtyvät vakavammiksi koko ajan
- väkivaltaa ei käytännössä edes ole, koska raivarit ja vallankäyttö johtuvat vain uhrista
- sosiaalinen kontrolli ja liikkumisen tarkkailu voi olla todella tarkkaa, joten et pääse mihinkään, puhelimen ja tietokoneen myös pitävät tarkkailussa käytännössä koko ajan
- väkivaltainen ei halua suhteen päättyvän eroon niin kauan kun hän voi hyötyä suhteesta tavalla tai toisella (taloudellinen, seksuaalinen hyöty tai vallasta ja kontrollista nauttiminen), joten keinot toisen kontrollointiin ja uhkailuun ovat taitavat ja lukuisat
- ero on riskiaikaa ja usein väkivalta pahenee ja / tai muuttaa muotoaan, lapset otetaan vallankäytön välineiksi
- jos uskallat lähteä, kääntyy sosiaalitoimi ja oikeuslaitos väkivaltaisen puolelle: lapset on pakotettava vanhemmalle, jota he pelkäävät
Hakeuduitko lapsinesi turvakotiin? Ne ovat järjestelmä, josta saa apua irtautumaan väkivallasta.
Kyllä. Kun sieltä palasimme ja mies sai tietää, muuttui tilanne vielä hirveämmäksi niin, että toivoin, etten koskaan olisi mennytkään. Myöhemmin oikeudessa sekä miehen lakimies että tuomari kuittasivat turvakotiin liittyvät todisteet vain miehen mustamaalaukseksi. Niitä lappuja kuulema saavat kaikki kaltaiseni valehtelevat manipulaattorit (projisiointi, jota ei tunnistettu). Nämä puheet ovat menneet samoin läpi myös sosiaalitoimessa.
Tiedät varmasti, että Suomessa voi hakea myös turvakieltoa. Kuitenkin oikeudessa on näille väkivaltaisille vanhemmille silti myönnetty oikeus saada tietää lapsen osoite ja tottakai tätä kautta myös sen väkivallattoman vanhemman, koska yhdessähän he asuvat. Eli ei turvakoti oli varsinaisesti ratkaisu pitkällä tähtäimellä eikä edes turvakielto ja elämän perustaminen uudelleen salassa toimi Suomessa. Väkivaltainen löytää sinut kyllä ja sitä myös tuetaan. On lapsen etu, että hänellä on läheiset (?) suhteet molempiin vanhempiinsa ja tämä vaatii osoitetietojen tietämistä ja tapaamisia.
Miksi ihmeessä palasit? Turvakoti auttaa asunnon saamisessa ja erossa. Lapsille saa tarvittaessa valvotut tapaamiset ja turvakiellon osoitteeseen myös. Myös väkivaltatraumojen läpikäyntiin löytyy turvakodista osaaminen.
Ei silloin ainakaan ollut mitään puhetta asunnon saamisen avustamisessa, vaan heidän mielestään oli itsestäänselvyys, että palaamme minun omistamaani kotiin ja ettei miehellä ole sinne mitään asiaa. He katsoivat myös, että lapsille olisi perusturvallista asua samassa paikassa ja jatkaa mahdollisimman normaalisti arkea.
Varasäästöt menettäneenä, vuosia sosiaalisesti eristettynä, haukuttuna, mitätöitynä, lytättynä, lyötynä ei minulla ollut paljon mahdollisuuksia myöskään lähteä asunnonmyynti ja muuttorumbaan. Samaan aikaan hain apua myös lastensuojeluhakemuksella (ei ilmoitus, koska koskee omaa perhettä) haastavaan erotilanteeseen. Kerroin toivovani tukea ja esim.keskusteluapua selvitäkseni pelottavasta erosta ja ahdistavien uhkauksien kanssa riittävän hyvänä vanhempana eteenpäin. En saanut. Minulle sanottiin, että auttavat mun lapsia sitten kun ottavat heidät huostaan.Miehen piti tottakai muuttaa pois ja pysyä pois. Vaadin valvottuja tapaamisia, josta syystä minulle lankesivat myös mittavat oikeuskulut.
Hait apua itsellesi etkä lapselle. Vanhemmuuden tukea olisit saanut perheneuvolasta tai väkivaltatyön yksiköstä. Ikävää, että sinua ohjattiin puutteellisesti oikeaan paikkaan. Ladtensuojelulla ei ole antaa tukea mitä kaipasit.
Miksi ihmeessä päättelet että ko ihminen olisi tarvinnut vanhemmuuteensa tukea????
Hän kertoi siitä itse, jos lukisit hänen viestinsä.
Hän halusi tukea siihen että pääsee eteenpäin. Ei hänessä lähtökohtaisesti itsessään vanhempana vikaa ollut.
Ja tietenkin sen lastensuojelun pitäisi olla se paikka joka tukee vanhempaa. Sitähän se itse koko ajan mainostaa olevansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh!
Väkivaltaisesta suhteesta eronnut hakee tukea lastensuojelusta, mutta hän on ääliö, koska ei lastensuojeluun sellaisissa tilanteissa oteta yhteyttä!
Kuitenkin sinne saa ja pitää olla yhteydessä, jos on joku huoli, ihan mikä vaan, vaikka että huutaakohan teidän lapselle joku valmentaja urheilutreeneissä.
Hei haloo oikeesti!
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Tämä tuo vielä yhden aivan käsittämättömän taso lisää tähän soppaan. Yhtään missään ei oo mitään järkeä. Ei järjen hiventä edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei ole ennakko-oletus. On elettyä elämää, minkä lisäksi lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat peräävät mittavaa lisäkoulutusta sekä persoonallisuushäiriöihin että lähisuhd väkivaltaan liittyen.
Mikä saa sinut puolustamaan systeemiä, joka on todistetusti kyvytön tunnistamaan kumpaakaan ja kyvytön suojelemaan lapsia ja heidän äitejään?
Tämä ei ole yksin minun näkemykseni.
Alalla on lisätty koulutusta em. teemoista. Systeemiä varauksetta puolustamatta, on tässä myös se toinen puoli, jossa alaa ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti, on työntekijöitä, jotka välittävät näistä kysymyksistä sekä pyrkivät parantamaan epäkohtia. Asettavat jatkuvaa painetta alalle mm. vaihtamalla työpaikkaa jos työtä ei ole mahdollista tehdä alan eettisten periaatteiden mukaan. Toki on olemassa rakeentellisia epäkohtia, jotka eivät hetkessä muutu ja kehitettävää paljon. Mutta sinänsä jokaisen työntekijän haukkuminen osaamattomaksi psykopaatiksi ei sen enempää asioihin tuo parannusta, eikä varmasti ole tottakaan. En vain kykene näkemään asiaa niin mustavalkoisesti. Ja asioita on mielestäni turha arvioida, jos keskittyy vain yhteen näkökulmaan, se ei luo sen realistisempaa kuvaa todellisuudesta.
Tuosta "lapsia ja heidän äitejään" -termistä tuli vielä mieleen, että isätkin ovat vanhempia ja heidän asemansa vanhemmuudessa on aivan alisteinen tässä järjestelmässä, vaikka eivät ehkä suoraa uhkaa niin usein koe. Lähisuhdeväkivalta voi silti koskettaa myös heitä, tätä tunnistetaan huonosti. Siinä yksi kehittämiskohde myös.
Kansainvälisesti on moitteita tullut nimenomaan Istanbulin sopimuksen rikkomisesta. Nimenomaan naisten ja lasten turvallisuudella pelleilystä!
Isät toden totta saavat erilaista kohtelua. Siihen vaikuttaa sekä sosiaalityöntekijöiden ja oikeuslaitoksen työntekijöiden oma asennemaailma ja ennakkokäsitykset. Sekin on aivan väärin. Lähtökohtaisesti täytyisi käydä järjestelmällisesti läpi sekä alkuperäinen ilmoitus, sen todenperäisyys ja mikäli lähdetään tekemään selvitystä (perättömissä ilmoituksissa todella, todella raskasta, katso vaikka vaino-sivusto), pitäisi edelleen tarkistaa kaikki informaatio huolellisesti, jotta asioiden oikea laita paljastuu. Se ei riitä, että todetaan kertomusten olevan täysin erilaiset ja että valitaan se, joka tuntuu ennakko-oletusten vahvistamana "oikeammalta".
Tiedetään (kanadalainen tutkimus), että isät ja erityisesti huollosta irrotetut isät ovat nimenomaan niitä, jotka käyttävät lastensuojelujärjestelmää väärin pyrkiessään hallitsemaan, uhkailemaan, kontrolloimaan ja satuttamaan äitejä ja lapsia. Tiedetään, että nämä tunnistetaan huonosti.
Kertoisitko, miten sinä tunnistat lähisuhdeväkivallan, perättömät ilmoitukset ja kahden eri kertomuksen tapauksissa sen, kumman kertomus paljastaa todellisuuden?
Käytännössä jos palvelutarpeen arvioinnissa on kaksi eri kertomusta, en ainakaan itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin määrätä tilanteessa sosiaaliohjausta ottamaan selvää mistä on kyse. Kun siellä perheessä molempien vanhempien kotona käy aikansa perhetyö selvittämässä tilannetta, niin saadaan edes vähän objektiivisempi kuva.
Perhetyön oikea tarkoitus on siis vain kytätä ja tarkkailla perheen tilannetta? Miksi sitä mainostetaan tukena? Miten sen on tarkoitus tukea?
Juuri näin. Sen tarkoitus on kerätä tietoa/todisteita sossuille jota voidaan käyttää todisteena myöhemmin tarvittaessa. Siihen vielä keksitään hieman lisää jos ei "vikoja" löydy tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marja Sannikka ihmettelee, miksi jätämme lapsemme heitteille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
No mun mielestäni on itsestäänselvää että epäpätevä ei voi saada virkaa. Tai että lähiala ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Marja Sannikka ihmettelee, miksi jätämme lapsemme heitteille
Kyllä se avain on JÄRJENKÄYTTÖ.
Lakiteksti järkeväksi, ilmoitusten seulonta järkeväksi, kaikki nämä järkyttävät määrät turhaa henkilöstöä pois, ilmoitusten tekoon yllyttäminen pois.
Nyt vaan jokaikinen alan toimija haluaa oman osuutensa hädänalaisista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm...
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.
Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.
Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa!
Eikö väkivaltaan ole haettu apua jo ennen eroa, kun ero johtuu siitä? Poliisi. Miksei lasten pahoinpitelystä ilmoiteta poliisille? En ole sossu, kunhan ihmettelen. Sitä en osaa sanoa, miten kukaan voi ratkaista tai todeta henkisen väkivallan, jos kumpikin osapuoli sellaisesta toista syyttää ja väittää olevansa uhri.
Väkivaltaan on todella vaikea hakea apua (minä esimerkiksi en edes saanut poistua kotoa mihinkään muuten kuin lasten kanssa ja silloinkin tämä työtön hirviö ajoi perässäni tarkistamaan mihin menen). Väkivaltaa tunnistetaan todella huonosti edelleen ja moni ajattelee "miksei se vaan lähde". Todella pahoja ihmisiä on olemassa ja jos kerran olet sellaiseen luottanut, voi koko elämäsi olla tuhoon tuomittu etenkin, jos ja koska et saa apua etkä tukea mistään.
Minulle poliisi kertoi, että vaikka saisimme lähestymiskiellon, eivät he voisi sitä valvoa, koska asuimme haja-asutusalueella. He sanoivat, että informoi naapureita ja pyydä heiltä apua. Poliisi kommentoi myös vaino-, vakoilu- ja uhkailuviestejä "turhautuneen miehen hetkellisiksi mielenilmaisuiksi".
Mies uhkaili järjestävänsä minulta lapset pois, aiheuttavansa minulle kaiken mahdollisen taloudellisen hallan (oikeudenkäynnit) ja tekevänsä elämästäni helvettiä, jos jätän hänet. Tehokkaita uhkauksia, joista osan hän toteuttikin.
Sen verran olisi hyvä väkivaltaisista suhteista tietää, ennen kuin kommentoi niitä tavallaan pöyristellen, että
- väkivalta ei ala heti, tietenkään, vaan henkilö on mitä kiltein, ystävällisin, huomioonottavin
- väkivalta tulee elämään taidokkaasti vähitellen pahentuen koko ajan, jolloin todellisuus myös ikään kuin hämärtyy uhrille, rajat rikkoutuvat ja raja-arvot siirtyvät vakavammiksi koko ajan
- väkivaltaa ei käytännössä edes ole, koska raivarit ja vallankäyttö johtuvat vain uhrista
- sosiaalinen kontrolli ja liikkumisen tarkkailu voi olla todella tarkkaa, joten et pääse mihinkään, puhelimen ja tietokoneen myös pitävät tarkkailussa käytännössä koko ajan
- väkivaltainen ei halua suhteen päättyvän eroon niin kauan kun hän voi hyötyä suhteesta tavalla tai toisella (taloudellinen, seksuaalinen hyöty tai vallasta ja kontrollista nauttiminen), joten keinot toisen kontrollointiin ja uhkailuun ovat taitavat ja lukuisat
- ero on riskiaikaa ja usein väkivalta pahenee ja / tai muuttaa muotoaan, lapset otetaan vallankäytön välineiksi
- jos uskallat lähteä, kääntyy sosiaalitoimi ja oikeuslaitos väkivaltaisen puolelle: lapset on pakotettava vanhemmalle, jota he pelkäävät
Hakeuduitko lapsinesi turvakotiin? Ne ovat järjestelmä, josta saa apua irtautumaan väkivallasta.
Kyllä. Kun sieltä palasimme ja mies sai tietää, muuttui tilanne vielä hirveämmäksi niin, että toivoin, etten koskaan olisi mennytkään. Myöhemmin oikeudessa sekä miehen lakimies että tuomari kuittasivat turvakotiin liittyvät todisteet vain miehen mustamaalaukseksi. Niitä lappuja kuulema saavat kaikki kaltaiseni valehtelevat manipulaattorit (projisiointi, jota ei tunnistettu). Nämä puheet ovat menneet samoin läpi myös sosiaalitoimessa.
Tiedät varmasti, että Suomessa voi hakea myös turvakieltoa. Kuitenkin oikeudessa on näille väkivaltaisille vanhemmille silti myönnetty oikeus saada tietää lapsen osoite ja tottakai tätä kautta myös sen väkivallattoman vanhemman, koska yhdessähän he asuvat. Eli ei turvakoti oli varsinaisesti ratkaisu pitkällä tähtäimellä eikä edes turvakielto ja elämän perustaminen uudelleen salassa toimi Suomessa. Väkivaltainen löytää sinut kyllä ja sitä myös tuetaan. On lapsen etu, että hänellä on läheiset (?) suhteet molempiin vanhempiinsa ja tämä vaatii osoitetietojen tietämistä ja tapaamisia.
Palasitte? Kamalaa. Palasitte väkivallan tekijän luo? Sanottiinko turvakodissa että nyt voitte palata? Ihan järkyttävää lukea tällaista. Pääsitte turvakotiin asti, mutta sitten palasitte lähtöpisteeseen ja punoitte yhden tiukemman silmukan väkivallan tekijän kudelmaan. Ei ihme että oikeus piti mustamaalauksena turvakotikäyntiä jos palasitte sieltä takaisin. On se merkki siitä että väkivallan tekijä ei mielestäsi ole kuitenkaan niin vaarallinen etteikö lapsen voi hänen luokseen viedä.
Ei, en palannut. Olin todellakin ymmärtänyt, että hän on läpeensä paha. Hän ei edes lupaillut mitään muutosta tai pyytänyt anteeksi, ei hän koskaan tehnyt nuin. Syyllisti ja uhkaili. Mutta asunto oli minun. Mies oli vienyt minulta suuria summia rahaa, kaikki säästöt. Pelivaraa ei ollut ja asunnosta kulut joka tapauksessa.
Mies oli käsketty muuttaa pois. Tavarat oli vienytkin. Mutta hän ilmestyi kuulustelemaan ja riehumaan. Turvakodin avopalveluista sain asiantuntevaa tukea vuoden. Se oli ainoa paikka, jossa oli ammattitaitoa. Myöhemmin sosiaalitoimi kääntyi väkivaltaisen puolelle.
Ah, aivan. Eikö hän ilmestyessään rikkonut lähestymiskieltoa? (väliaikainen tulee voimaan samantien). Varsinkin kun käyttäytyi tuolla tavalla uhkaavasti? Vai että saaneet sitä ollenkaan koska "sitä ei voi valvoa", no eikö kiellon rikkomukset kuitenkin voi kirjata? Eikö avainten poissaanti onnistunut, enkä tarkoita että sinun tulisi saada ne pois vaan että yhteiskunnan pitäisi ehdottomasti auttaa tässä.
Johtopäätöksenä että omasta asunnosta tulisi hankkiutua eroon ensin? Ymmärrän kyllä että menit omaan asuntoosi takaisin ja miksi sitä suositellaan, mutta käytännössä vainoajan kanssa taitaa olla kaunis unelma jatkaa rauhassa siellä omassa kodissa ilman vainoajaa. Ymmärrän myös miksi et jättänyt vainoajalle asuntoasi, tämähän olisi pistänyt sen aivan palasiksi narsistisessa kriisissään. Ja rahattomana hän ei tietenkään nyt tai koskaan ole mistään kuluista vastuussa.
Tuo on todella iso ongelma ja sitä ydintä että sosiaalitoimisto kääntyy sen puolelle kuka puhuu kauneimmin. Inhimillistä, mutta ei ammattimaista.
Heitä viedään kuin pässejä narussa. Sen takia mitkään todisteetkaan ei tehoa näihin, kun ovat niin vietävissä, objektiivinen ajattelu puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Marja Sannikka ihmettelee, miksi jätämme lapsemme heitteille
No ni, joku sentään tarttuu aiheeseen. Toivottavasti kysyy kunnollisia ja tiukkoja kysymyksiä lastensuojelun tilasta. Joku Vantaan päällikkökin kutsuttu keskusteluun. Yllättäen eivät enää Vantaalta lähettäneet pr:ää tekemään sitä aivopieruilijaansa. Harmi, olisi tullut hyvää viihdettä.
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sijaispätevä?
Sosiaalityön opiskelija, joka on suorittanut tarvittaman määrän opintoja. Saa toimia tilapäisesti määräajan sos.tt. sijaisena laillistetun hlön valvonnan alaisena, ei kuitenkaan voi tehdä tehtäviä, joihin vaaditaan laillistettu työntekijä, esim. tietyt viranomaispäätökset.
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Vakivirassa olevalla on hikiset paikat... paitsi jos on narsisti joka nauttii omasta korvaamattomuuden tunteestaan ja valtansa mielivaltaisesta käytöstä jonoihin ja kiireeseen vedoton. Eikä oikeasti välitä lapsista tai perheistä.
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Vastavalmistunutkin on riski.
Missään tapauksessa epäoäteviä ei saa päästää virkoihin.
Hait apua itsellesi etkä lapselle. Vanhemmuuden tukea olisit saanut perheneuvolasta tai väkivaltatyön yksiköstä. Ikävää, että sinua ohjattiin puutteellisesti oikeaan paikkaan. Ladtensuojelulla ei ole antaa tukea mitä kaipasit.