Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Selatessani ketjua pari sivua en voi olla ajattelematta, että perheet, joilla on erityistukea vaativa perhetilanne voisivat miettiä toisenkin kerran, kannattaako muuttaa Vantaalle? Käsittääkseni kaupunki on kasvanut ja investoinut paljon rahaa erilaisiin hankkeisiin viime vuosikymmenen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tuosta supernanny konseptista, että perheethän itse pyytävät supernannyä aika aktiivisesti ratkomaan ongelmiaan. Koko konseptissa on brändätty se perheen tilanteeseen puuttuja "nannyksi". Eli henkilöksi joka on ikäänkuin täysin perheen hallittavissa, heidän palkkaamansa. Aika erilainen olisi koko alkuasetelma jos vaan sanottais että lasu tulee ratkomaan perheen ongelmia pakkokeinojensa kanssa ja perhe on määräysvallan alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja Sannikka ihmettelee, miksi jätämme lapsemme heitteille
No ni, joku sentään tarttuu aiheeseen. Toivottavasti kysyy kunnollisia ja tiukkoja kysymyksiä lastensuojelun tilasta. Joku Vantaan päällikkökin kutsuttu keskusteluun. Yllättäen eivät enää Vantaalta lähettäneet pr:ää tekemään sitä aivopieruilijaansa. Harmi, olisi tullut hyvää viihdettä.
Eipä näyttänyt lyhyen esittelyvideon perusteella pureutuvan aitoihin ongelmiin. Vanhemmat ovat köyhiä ja kauheita, lastensuojelun työntekijät uupuvat työmäärän alle yms.
Eli tulossa on lasun julkisuuskuvan kiillotuspropagandaa?
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Suosittelen, ettet sosiaalityöntekijä vastaa tähän yhtään mitään. Törmäsin aikoinaan naapuria parjaavaan (sosiaalityöntekijä) kirjoitukseen netissä. Ja oli siis koko nimellä, varmaan olisi ollut vielä osoitekin, jos olisi löytynyt. Ei ollut minkään lehden jutuissa. Arvatenkin joku asiakas oli päättänyt ottaa mielipiteen ilmaisun omiin käsiinsä-mielestäni oli lähinnä kunnianloukkauksen tasoa. Vaikka miten taitavasti osaisit sanasi valita, niin sanasi osattaisiin kyllä kääntää omiin tarkoitusperiin sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Suosittelen, ettet sosiaalityöntekijä vastaa tähän yhtään mitään. Törmäsin aikoinaan naapuria parjaavaan (sosiaalityöntekijä) kirjoitukseen netissä. Ja oli siis koko nimellä, varmaan olisi ollut vielä osoitekin, jos olisi löytynyt. Ei ollut minkään lehden jutuissa. Arvatenkin joku asiakas oli päättänyt ottaa mielipiteen ilmaisun omiin käsiinsä-mielestäni oli lähinnä kunnianloukkauksen tasoa. Vaikka miten taitavasti osaisit sanasi valita, niin sanasi osattaisiin kyllä kääntää omiin tarkoitusperiin sopivaksi.
Huhuh!
Lääkärit, sairaanhoitajat ja eläinlääkärit ovat ainakin vinkkailleet välillä neuvoja verkossa. Ihmisläheisessä työssä, sosiaalitoimessa näin ei kuitenkaan saa olla. Mikä näistä kysymyksistä nyt oli sellainen, ettei tietoa saisi jakaa? Eikö ihmisillä ole oikeutta tietää prosesseista?
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Eli sinä olet yksi niistä jotka haluaa oman osuutensa tästä rahasammosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Ei lääkärien tai opettajienkaan virkoihin oteta epäpäteviä tai "ihmisiä lähialoilta".
Minua huolestuttaa suuresti tämä, ettei alan opiskelija käsitä asiakkaan oikeusturvasta mitään. Tai edes tunnu tajuavan, että siellä on ihmisiä. Siis ne ilmoitusten kohteet. Hehän siellä kärsivät. Ei se vakivirasta palkkaa nostava, joka vielä voi hoitaa työnsä aivan miten sattuu, koska aina on tämä kaikesta vastuusta vapauttava tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Suosittelen, ettet sosiaalityöntekijä vastaa tähän yhtään mitään. Törmäsin aikoinaan naapuria parjaavaan (sosiaalityöntekijä) kirjoitukseen netissä. Ja oli siis koko nimellä, varmaan olisi ollut vielä osoitekin, jos olisi löytynyt. Ei ollut minkään lehden jutuissa. Arvatenkin joku asiakas oli päättänyt ottaa mielipiteen ilmaisun omiin käsiinsä-mielestäni oli lähinnä kunnianloukkauksen tasoa. Vaikka miten taitavasti osaisit sanasi valita, niin sanasi osattaisiin kyllä kääntää omiin tarkoitusperiin sopivaksi.
Eli noiden kysymysten vastauksissa on jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa? Koska olet niin huolissasi ettei kukaan alalla oleva vastaa. Vaikka yritätkin syyllistää meitä huolestasi. Sillä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Onko Vantaa muuttanut linjaansa? T: sijaispätevänä Vantaalla työskennellyt
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Kertoisitko aluksi millainen on lähtötilanne, josta lähdetään liikkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Kertoisitko aluksi millainen on lähtötilanne, josta lähdetään liikkeelle?
Laki ottaa kantaa vain käsittelyaikoihin. Itse palvelutarpeen arvioihin on kehitetty malleja esim bbic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Kertoisitko aluksi millainen on lähtötilanne, josta lähdetään liikkeelle?
Laki ottaa kantaa vain käsittelyaikoihin. Itse palvelutarpeen arvioihin on kehitetty malleja esim bbic.
Niin, tämän lisenssi on käytössä monissa Ruotsin kunnissa ja onkin parantanut selvitysten laatua, mutta entä Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Kertoisitko aluksi millainen on lähtötilanne, josta lähdetään liikkeelle?
Laki ottaa kantaa vain käsittelyaikoihin. Itse palvelutarpeen arvioihin on kehitetty malleja esim bbic.
Niin, tämän lisenssi on käytössä monissa Ruotsin kunnissa ja onkin parantanut selvitysten laatua, mutta entä Suomessa?
Omassa kotikunnassani ollut käytössä jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja Sannikka ihmettelee, miksi jätämme lapsemme heitteille
No ni, joku sentään tarttuu aiheeseen. Toivottavasti kysyy kunnollisia ja tiukkoja kysymyksiä lastensuojelun tilasta. Joku Vantaan päällikkökin kutsuttu keskusteluun. Yllättäen eivät enää Vantaalta lähettäneet pr:ää tekemään sitä aivopieruilijaansa. Harmi, olisi tullut hyvää viihdettä.
Eipä näyttänyt lyhyen esittelyvideon perusteella pureutuvan aitoihin ongelmiin. Vanhemmat ovat köyhiä ja kauheita, lastensuojelun työntekijät uupuvat työmäärän alle yms.
Mikäli aiheen käsittely on yhtä pehmeää kuin esittelyvideossa, kauhistellaan ohjelmassa jälleen lastensuojelun työntekijöiden puutetta, kelvottomia vanhempia ja viljaeerikaa: promotaan siis lisää rahaa muutenkin ylipaisuneelle lasusektorille.
Olisi toivonut toimittajan edes perehtyvän aiheeseensa / muutenkin kuin lukemalla lastensuojelupalveluja myyvien firmojen esitteitä.
Pahoittelen syvää kyynisyyttäni. Oikeita ongelmia ei haluta nähdä eikä niihin varsinkaan haluta puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Kertoisitko aluksi millainen on lähtötilanne, josta lähdetään liikkeelle?
Laki ottaa kantaa vain käsittelyaikoihin. Itse palvelutarpeen arvioihin on kehitetty malleja esim bbic.
Niin, tämän lisenssi on käytössä monissa Ruotsin kunnissa ja onkin parantanut selvitysten laatua, mutta entä Suomessa?
Omassa kotikunnassani ollut käytössä jo vuosia.
Miten se on mielestäsi parantanut arviointiprosessia ja miksi se ei ole käytössä kaikissa Suomen kunnissa? Ruotsissa ja Englannissa sen käytöstä on tutkimuksia. Onko Suomessa ja jos ei ole, niin miksi ei?
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Hei ja kiitos kysymyksistä. Sijaispätevä on henkilö, jolla on vaaditut opinnot suoritettuna siihen, että hän voi toimia maksimissaan yhden vuoden sijaisuudessa, käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijaa, joka on suorittanut perus- ja aineopinnot sekä usein taustalla on tosiaan esim sosionomikoulutus tai toinen maisteritutkinto, esim itse olen tehnyt edellisen pro graduni päihdehuollosta. Näkökulma on enempi terveydellinen kuin sosiaalinen, joten joudun(tai pääsen :D) tekemään vielä toisen lopputyön sosiaalityön pääaineen lisäksi.
Sijaispätevien palkkaus on perusteltua mielestäni silloin kun ollaan tilanteessa, jolloin on esim voimakas työvoimapula kuten Vantaalla on. Sijaispätevä ei voi tehdä esim. huostaanottopäätöstä itsenäisesti, mutta purkaa työkuormaa muuten kyllä. Onhan opettajien sijaisuuksiakin sekä lääk. kandeja työelämässä ym ym. Mutta joka tapauksessa pääpointtini on, että jostain syystä Vantaa valitsee sen tien, että keskimäärin 1600-4000 työtuntia jää tekemättä/kk. Sillä henkilöllä joka vakivirassa sattuu olemaan, on hikiset paikat.
Alapeukutin, laitan vielä perustelut, ettei jää hämäräksi.
Kun lastensuojelu viranomaisena tässä kunnossa, niin peli pitäisi mielestäni viheltää poikki kokonaan ja hoitaa vain vakavimmat tapaukset (esim. poliisin kautta tulevat).
Työvoimapula tällaisen sekoilun yhteydessä ei herätä mitään sympatiaa tai ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät vaan hommiin. Osa tietysti vetoaa, että sekoilu johtuu puutteellisista resursseista, mutta minusta ongelmat ovat ennen kaikkea lainsäädännössä ja erityisesti sosiaalitoimen tulkinnoissa tehtävästään ja menettelytavoistaan.
Perheiden oikeusturva pitää palauttaa. Lastensuojelua voi sitten lähteä kehittämään puhtaammalta pöydältä uudestaan. Lapsiperheiden palveluiden ei pidä kuulua lastensuojeluun.
Terv. vanhempi, jonka hyvinvoivan ongelmattoman perheen ihmisoikeuksia ls on toistuvasti rikkonut kahdella paikkakunnalla lukuisten sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Kulttuurinne vaikuttaa aivan mädältä. Todennäköisesti se omaksutaan jo siellä teidän opinahjossanne, kuten eräs toinen opiskelija täällä joskus kertoi.
Lastensuojelu, jota ihmisten mielestä ei saa, rikkoo hyvinvoivien ja ongelmattomien perheiden vanhempien mielestä ihmisoikeuksia. Tämä palsta jaksaa yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevä kirjoitti:
Pahoittelut, en jaksanut koko ketjua lukea, mutta olen siis sijaispätevä sosiaalityöntekijä (gradu kesken, maisterintutkinto lähialalta). Vantaa, joka tuskassa valittaa työvoimapulaansa, ei palkkaa meitä sijaispäteviä! Sitten virkoja on auki vaikka kuinka paljon, kukaan ei ole tyytyväinen kun mikään ei suju ja homma vaan paisuu paisumistaan. Toisaalta, kuka haluaisikaan hakea virkaa, jossa joutuu tekemään kymmenien työt.
Vantaalla on erittäin erikoinen rekrytointipolitiikka. Pitäisikö tähän siteraata Kalevauvan biisiä "Vantaa" seuraavasti: "Koulut mätänevät pystyyn, mutta tällaiseen paskaan löytyy aina rahaa" (Eli uuteen logoon, nyt ei olekkaan enää lohen pyrstöä vaan jokin palikka).
Moi!
Kiitos osallistumisesta ketjuun. Ehkäpä osaat vastata muutamiin kysymyksiin:
1. Kuinka teitä ohjeistetaan suhtautumaan lastensuojeluilmoituksiin? Onko niiden läpikäyntiin/esisilmäilyyn tai tarkastamiseen mitään strukturoitua ohjetta?
2. Miten teitä ohjeistetaan suhtautumaan sellaisiin ilmoituksiin, jotka vaikuttavat kiusaamiselta? Mihin johtaa esimerkiksi maallikon tai anonyymin ilmoitus perheessä olevista mielenterveyshäiriöistä (niiden diagnostiikka ei ole maallikolle mahdollista ja joka viides suomalainen kärsii niistä, joten ei suoraan heijastu lapseen)?
3. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan vanhempi?
4. Miten teitä ohjeistetaan kohtaamaan lapsi/nuori?
5. Mitkä ovat ohjeistukset kirjaamisista?
6. Jos selvittelyissä tulee esiin kaksi erilaista kertomusta, tyypillisin väkivaltainen versus ei-väkivaltainen / päihteet - en-ikinä-ole-ottanut-mitään, miten selvitetään, kuka valehtelee ja kuka tarvitsee turvaa ja tukea?
Kiitos!
Suosittelen, ettet sosiaalityöntekijä vastaa tähän yhtään mitään. Törmäsin aikoinaan naapuria parjaavaan (sosiaalityöntekijä) kirjoitukseen netissä. Ja oli siis koko nimellä, varmaan olisi ollut vielä osoitekin, jos olisi löytynyt. Ei ollut minkään lehden jutuissa. Arvatenkin joku asiakas oli päättänyt ottaa mielipiteen ilmaisun omiin käsiinsä-mielestäni oli lähinnä kunnianloukkauksen tasoa. Vaikka miten taitavasti osaisit sanasi valita, niin sanasi osattaisiin kyllä kääntää omiin tarkoitusperiin sopivaksi.
Huhuh!
Lääkärit, sairaanhoitajat ja eläinlääkärit ovat ainakin vinkkailleet välillä neuvoja verkossa. Ihmisläheisessä työssä, sosiaalitoimessa näin ei kuitenkaan saa olla. Mikä näistä kysymyksistä nyt oli sellainen, ettei tietoa saisi jakaa? Eikö ihmisillä ole oikeutta tietää prosesseista?
Monien kokemus on, että meillä ei ole oikeutta tietää prosessista. Lain mukaan on, mutta minulle on jopa muistutusvastauksissa siteerattu epätäsmällisiä ohjeistuksia, jotka eivät siis voi lain mukaan olla minkään toimen perusteita.
Välillä on hiipinyt mieleen ajatus, ettei tavan sosiaalityöntekijä olipa kuinka "johtava" tahansa edes tiedä mitä tarkoittaa esim. "täsmällinen" lakitekstissä. Tai moni muukaan kuitenkin melko normaali koulutetun ihmisen sanavarastoon kuuluva käsite.
Eipä näyttänyt lyhyen esittelyvideon perusteella pureutuvan aitoihin ongelmiin. Vanhemmat ovat köyhiä ja kauheita, lastensuojelun työntekijät uupuvat työmäärän alle yms.