Lue keskustelun säännöt.
Miten yhdysvaltalaiset yliopistot eroavat suomalaisista?
Jostain joskus kuulin, että kaikki opiskelevat myös olikon matikkaa ja kirjallisuutta, vaikka ne eivät liittyisikään omaan tulevaan ammattiin toisin kuin Suomessa. Ja usein kuulee sanottavan, että Suomen lukiolla on enemmän yhtäistä Yhdysvaltojen collegen kanssa kuin high schoolin. Pitävätkö nämä paikkaansa?
Kommentit (376)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Ammatilliseen koulutukseen on Instituutit, esim IIT= Indiana Institute of Technology.
Kampaajat ja kauneudenhoitajat kayvat alan kouluja. Suuret firmat myos ottavat "oppipiokia" koulutukseen.
Parhaat sairaanhoitajat valmistuvat yliopistosta ja heita on monentasoisia.
Siivooja ei nyt paljon kuolutusta kaipaa, firma pitaa siita kuitenkin huolen.
Edellinen kirjoittaja saattaa muistella ITT Technical Institute-nimistä kaupallista opinahjoa, jolla oli paljon telkkarimainoksia. Sulki ovensa 2016, Wikipedian mukaan.
Oppisopimuskoulutus on tosiaan yksi halvimpia väyliä. Nuo amerikkalaiset amiskoulutukset ei ole ihan halpoja vaikka niihin saa lainaa ja opintorahaa. Viime vuonna olen lukenut paikallisesta sairaanhoitoalan koulusta, jonka oppilaat eivät päässeet työharjoitteluun minnekään ja eivät sitten voineet valmistua vaikka olivat suorittaneet kaikki kurssit läpi. Ja opintolainat on silti maksettava vaikka koulun akkreditointi on mennyt päin seinää, tai mennyt konkurssiin ennen oppilaan valmistumista. Obama yritti saada muutosta tähän, mutta nyt Trumpin aikakaudella tuokin lainananteeksiantolaki on varmaan jo kumottu, tai ollaan kumoamassa.
Yhdysvalloissa on myös yliopistoissa ihonvärieroja. Appiukkoni on proffana yliopistossa, jonka opiskelijat ovat pääsääntöisesti mustia. Appiukko kylläkin ihan valkoinen.
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Enkä kyllä todellakaan allekirjoita väitettä, että usalainen yliopistotutkinto vastaisi Suomen lukiotasoa. Näissäkin on tietysti suuria eroja, mutta ainakin omassa koulussani tahti ja työmäärä olivat varsin hurjia. Joka kurssille 50-100 sivun lukeminen joka päivä ja 10-20 sivun esseitä muutaman viikon välein. Ei ollenkaan luentoja, vaan seminaarityyppisiä tunteja, joissa osallistuminen ja valmistautuminen vaikuttavat ratkaisevasti arvosanaan. Itselläni taisi olla pahimmillaan 6 tai 7 kurssia yhdellä lukukaudella. Suomalaisten kaverien opiskelu kuulosti ainakin etänä varsin juhlimispainotteiselta. t. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa itt ja university of phoenix ovat parempaa laatua kuin suomalaiset yliopistot. Kävin itsekin ns paskalaadun yliopiston jenkeissä ja jatkoin sitten opintoja suomessa. Oli tosi helppoa suomessa ja sain kaikista kursseista hyvät arvosanat.
Jos olisin työnantaja niin en palkkaisi suomalaisen yliopiston käynyttä. Huonot sosiaaliset taidot, tiimityöskentelyn puute, vähän käytännön kokemusta jne. Jenkeissä antavat ihan sikana läksyjä jotka ovat tylsiä ja monotoomisia joten valmistavat hyvin työelämään. Monta tuntia päivässä menee niihin. Ei todellakaan mitään bile bile dokaus kunhan pääset lopputentistä läpi meininkiä kuten suomessa.
Student to faculty ratio oli jenkeissä paljon pienempi kuin suomessa. Melkein kaikissa luokissa proffat tunsivat kaikki oppilaat. Oppilaatkin tunsivat kaikki toisensa. Kaikenlaisia opiskeluryhmiä sun muuta tukea oli ja siellä oikeasti välitettiin miten opiskelijat pärjäsivät. Yhteishenki oli todella hyvä. Kaikki laitteet ja tietokoneet olivat ihan viimeisen päälle hienoja ja uusimpia malleja. Useimmat proffat puhuivat selkeästi ja selittivät asiat hyvin eivätkä mitään tankeroenkkuu. Siinä ne erot suomeen.
Valmistumisen aikaan useimmilla oli jo 50-100 tonnia vuodessa työtarjoukset. Verratkaa sitä suomalaisiin 21-22 vuotiaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Eivät duunariammattien edustajat toki käy yliopistoa. High schoolin jälkeen käydään alasta ja osavaltiosta riippuen jonkinlainen oppisopimuskoulutus tai akatemia. Tämän lisäksi on community collage, joka vastaa ilmeisesti Suomeen verrattuna lähinnä ammatillisia opintoja tai alinta korkea-astetta (opistotasoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huoh, taas tuo mikä koulu paras.
Miten se on parempi? onko seesteisempi elämä ja aivot kasassa ? elää pidempään?
mitäväliä onko se vakuutusvirkailija käyny kärsämäen koulun vai kalleimman yliopiston , kun ei niitä steve jobseja voi olla jokainen kuitenkaan ja suurin osa ihmisistä on ihan normiduunareita jokatapauksessa, mukana lukien palstan vaativan alan asiantuntijat.
Vierailija kirjoitti:
huoh, taas tuo mikä koulu paras.
Miten se on parempi? onko seesteisempi elämä ja aivot kasassa ? elää pidempään?
mitäväliä onko se vakuutusvirkailija käyny kärsämäen koulun vai kalleimman yliopiston , kun ei niitä steve jobseja voi olla jokainen kuitenkaan ja suurin osa ihmisistä on ihan normiduunareita jokatapauksessa, mukana lukien palstan vaativan alan asiantuntijat.
Lapseni ja hanen kaverinsa opiskelivat eri yliopistoissa samaa ainetta ja vertailivat kokemuksiaan. Kaverilla oli yksi kirja luettavana samaan kurssiin kuin mihin lapsellani oli nelja. Siina on ero hyvan ja huonomman koulun valilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Tänään opiskelijoiden etenimistä seurataan aika tarkkaan, on HOPSit sun muut. Lisäksi koko ajan opintolainan tukikuukausia on vähennetty joten rahat loppuvat äkkiä, jos himmailee. Lisäksi ainakin Helsingin yliopistossa myös opinto-oikeus myönnetään rajalliseksi ajaksi, näin ollut jo 15 vuotta. Eli jos haahuilee niin opiskeluaika saattaa loppua. Myös opintosuoritukset saattavat vanhentua.
Joten kuvitelmasi Suomen "helppoudesta" lienevät vaan jotain vanhaa urbaania legendaa.
En ole USA:ssa opiskellut mutta minulla on ollut useita amerikkalaisia maineikkaista yliopistoista väitelleitä luennoitsijoita ja proffia. Menemättä muiden esiin ottamiin teknisiin tai tilastollisiin eroihin, sellainen vahva kulttuurillinen ero on opetuskunnassa ja vaatimuksissa, että amerikkalaiset edellyttävät (kuin brititkin) selkeää akateemista kirjoittamista ja suullista itseilmaisua.
Suomalaiset proffat enimmäkseen hyväksyvät että opiskelijat vain tuppisuina kuuntelevat ja omaksuvat tietoa, mutta englanninkielinen puhekulttuuri ja asenne akateemisuuteen edellyttävät, että osaat sanoa muutakin kuin: "Joo, musta toi on hyvä, samaa mieltä/Minustakin asia on tärkeä, ehdottomasti" tms. Pitää pystyä ilmaisemaan ja perustelemaan asiansa, ja toki tämä liittyy nyt lähinnä yhteiskunnallisiin ja humanistisiin aloihin oman kokemukseni mukaan. Suomalaisten kolmen sanan vastausta katsotaan nenän vartta pitkin ja heidät opetetaan argumentoimaan. Sitä pidin hyvänä oppina verrattuna täysin luentovetoisiin suomalaisten proffien kursseihin. Suomesta valmistuu liikaa puhetaidottomia tuppisuita jotka pystyvät selvittämään oman alansa saloja vain kirjallisesti ja tyypillisesti varsin suppeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkä kyllä todellakaan allekirjoita väitettä, että usalainen yliopistotutkinto vastaisi Suomen lukiotasoa. Näissäkin on tietysti suuria eroja, mutta ainakin omassa koulussani tahti ja työmäärä olivat varsin hurjia. Joka kurssille 50-100 sivun lukeminen joka päivä ja 10-20 sivun esseitä muutaman viikon välein. Ei ollenkaan luentoja, vaan seminaarityyppisiä tunteja, joissa osallistuminen ja valmistautuminen vaikuttavat ratkaisevasti arvosanaan. Itselläni taisi olla pahimmillaan 6 tai 7 kurssia yhdellä lukukaudella. Suomalaisten kaverien opiskelu kuulosti ainakin etänä varsin juhlimispainotteiselta. t. edellinen
Kyse ei olekaan siitä miten paljon työtä kurssit sisältävät vaan opintojen tasosta.
USA:ssa useissa yliopistoissa, jonne tullaan jo 16-17-vuotiaina, ne ensimmäiset pari vuotta ovat samaa tasoa kuin Suomen lukiossa ja samantyyppisiä yleissivistäviä opintoja. Vasta tuon jälkeen valitaan jokin oma aine.
Suomessahan yliopistossa ei enää opiskella mitään yleissivistävää vaan haetaan suoraan sisään tiettyyn aineeseen tai koulutusohjelmaan. Ja opiskelijat ovat keskimäärin sen pari vuotta amerikkalaisia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Tänään opiskelijoiden etenimistä seurataan aika tarkkaan, on HOPSit sun muut. Lisäksi koko ajan opintolainan tukikuukausia on vähennetty joten rahat loppuvat äkkiä, jos himmailee. Lisäksi ainakin Helsingin yliopistossa myös opinto-oikeus myönnetään rajalliseksi ajaksi, näin ollut jo 15 vuotta. Eli jos haahuilee niin opiskeluaika saattaa loppua. Myös opintosuoritukset saattavat vanhentua.
Joten kuvitelmasi Suomen "helppoudesta" lienevät vaan jotain vanhaa urbaania legendaa.
Puhutaans nyt totta. Tein juuri toisen yliopistotutkintoni suomalaisessa yliopistossa. Tein tutkintoni vahvasti keski-ikäisenä, perheellisenä ja kokopäivätyön ohessa ja en kokenut noita Kelan asettamia vähimmäisopintomääriä lainkaan ongelmallisiksi, tosin Kela ei minua kontrolloinut, koska olin töissä. Toisekseen niitä tukikuukausia on mitä 55 käytössä. Jos ei siinä ajassa saa tutkintoa ulos, ei ole saamassakaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
huoh, taas tuo mikä koulu paras.
Miten se on parempi? onko seesteisempi elämä ja aivot kasassa ? elää pidempään?
mitäväliä onko se vakuutusvirkailija käyny kärsämäen koulun vai kalleimman yliopiston , kun ei niitä steve jobseja voi olla jokainen kuitenkaan ja suurin osa ihmisistä on ihan normiduunareita jokatapauksessa, mukana lukien palstan vaativan alan asiantuntijat.
Lapseni ja hanen kaverinsa opiskelivat eri yliopistoissa samaa ainetta ja vertailivat kokemuksiaan. Kaverilla oli yksi kirja luettavana samaan kurssiin kuin mihin lapsellani oli nelja. Siina on ero hyvan ja huonomman koulun valilla.
Niin ja pitää myös ymmärtää että monet yliopistot (sis kaikki eri korkeakoulut) erikoistuvat johonkin tiettyyn alaan. Eli sama yliopisto voi olla heikko jossain toisessa aiheessa, mutta vahva vaikka lääketieteessä. Lisäksi riippuen millä tasolla eli mitä tutkintoa opiskelet, opinahjon valinta voi riippua siitäkin. Tietyt ns. liberal arts collaget erikoistuvat opettamaan alempia tutkintoja.
Siksi USA:ssa opiskelijat usein suorittavat jokaisen eri tutkintoasteen eri oppilaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Tänään opiskelijoiden etenimistä seurataan aika tarkkaan, on HOPSit sun muut. Lisäksi koko ajan opintolainan tukikuukausia on vähennetty joten rahat loppuvat äkkiä, jos himmailee. Lisäksi ainakin Helsingin yliopistossa myös opinto-oikeus myönnetään rajalliseksi ajaksi, näin ollut jo 15 vuotta. Eli jos haahuilee niin opiskeluaika saattaa loppua. Myös opintosuoritukset saattavat vanhentua.
Joten kuvitelmasi Suomen "helppoudesta" lienevät vaan jotain vanhaa urbaania legendaa.
Puhutaans nyt totta. Tein juuri toisen yliopistotutkintoni suomalaisessa yliopistossa. Tein tutkintoni vahvasti keski-ikäisenä, perheellisenä ja kokopäivätyön ohessa ja en kokenut noita Kelan asettamia vähimmäisopintomääriä lainkaan ongelmallisiksi, tosin Kela ei minua kontrolloinut, koska olin töissä. Toisekseen niitä tukikuukausia on mitä 55 käytössä. Jos ei siinä ajassa saa tutkintoa ulos, ei ole saamassakaan sitä.
Puhupas nyt itse totta. Siis sinäkin myönnät että säännöt ovat olemassa. Siitähän tässä oli kyse. Ja ei se ole tuo 55 kuukautta, jos olet aikaisemmin suorittanut opintotuella tutkinnon, joten ihmettelen sun käsitystä että sulla oli mahdollisuus haahuilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvalloissa on myös yliopistoissa ihonvärieroja. Appiukkoni on proffana yliopistossa, jonka opiskelijat ovat pääsääntöisesti mustia. Appiukko kylläkin ihan valkoinen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Historically_black_colleges_and_universit…
Vielä poliittisesti korrektimpia kuin suomalaiset yliopistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Tänään opiskelijoiden etenimistä seurataan aika tarkkaan, on HOPSit sun muut. Lisäksi koko ajan opintolainan tukikuukausia on vähennetty joten rahat loppuvat äkkiä, jos himmailee. Lisäksi ainakin Helsingin yliopistossa myös opinto-oikeus myönnetään rajalliseksi ajaksi, näin ollut jo 15 vuotta. Eli jos haahuilee niin opiskeluaika saattaa loppua. Myös opintosuoritukset saattavat vanhentua.
Joten kuvitelmasi Suomen "helppoudesta" lienevät vaan jotain vanhaa urbaania legendaa.
Puhutaans nyt totta. Tein juuri toisen yliopistotutkintoni suomalaisessa yliopistossa. Tein tutkintoni vahvasti keski-ikäisenä, perheellisenä ja kokopäivätyön ohessa ja en kokenut noita Kelan asettamia vähimmäisopintomääriä lainkaan ongelmallisiksi, tosin Kela ei minua kontrolloinut, koska olin töissä. Toisekseen niitä tukikuukausia on mitä 55 käytössä. Jos ei siinä ajassa saa tutkintoa ulos, ei ole saamassakaan sitä.
Eli olit jo suorittanut yhden tutkinnon, joten tiesit mitä opiskeleminen vaatii, olit töissä ja lisäksi perheellinen, joten taloutesi oli turvattu ja sulla oli tukea, etkä joutunut aloittamaan kaikkea aivan alusta. Sulla oli siis etumatkaa yhden suoritetun tutkinnon, perheen tuen ja taloudellisen turvan vuoksi, joten sulla ei ole mitään käryä siitä, millaista on 18-vuotiaana suomalaisena muuttaa uuteen kaupunkiin opiskelemaan 280€ opintotuella, joka menee useimmiten suoraan vuokraan.
En tiedä, mitä alaa opiskelit, mutta ainakin luonnontieteissä kaikki kandivaiheen amerikkalaiset kurssikirjat vastasivat suurin piirtein suomalaisten lukioiden tasoa, mitään uutta asiaa niissä ei ollut, ainut ero lukiokirjojen ja yliopistoon tarkoitettujen teosten välillä oli niissä käytetyn rautalangan määrä; suomalaisen lukion oppikirja tiivisti muutamalle sivulle saman, mihin jenkkikirja käytti väkisin väännettyjen esimerkkien ja herättelevien rupattelutuokioiden vuoksi 20-30 sivua. Sinänsä pelkän luettavana olevan sivumäärän per luento ilmoittaminen ei kerro yhtään mitään, jos teksti on alkeellisen helppoa lätinää, joka ei vaadi muuta kuin nopeaa silmäilyä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ammattikorkeakoulu vastaa muuten ammattikoulutasoa ulkomailla mutta työtä ulkomailta hakevat usein virheellisesti kertovat omaavansa korkeakoulutuksen. Se voi joskus mennä ulkomaalaisille työnantajille läpi koska Suomen koulumaailmaa ei tunneta useinkaan ulkomailla kovin hyvin. Usein totuus kuitenkin paljastuu esim. siinä vaiheessa kun haetaan jenkeissä Green Cardia parin vuoden työnteon jälkeen ja pitää toimittaa paremmat todistukset opiskeluista. Tuleekin green cardin sijaan äkkilähtö takaisin kotimaahan.
Mikä on ihan oikein, koska AMK ei todellakaan vastaa oikeata korkeakoulua. Ei sitä nyt tosin amikseenkaan voi verrata, mutta ei myöskään korkeakouluun. Jotain siltä väliltä.
Jospa seuraavaksi kirjoittaisivat vain ne jotka ovat valmistuneet jostain hyvasta USAn yliopistosta. Thank You!