Lue keskustelun säännöt.
Miten yhdysvaltalaiset yliopistot eroavat suomalaisista?
Jostain joskus kuulin, että kaikki opiskelevat myös olikon matikkaa ja kirjallisuutta, vaikka ne eivät liittyisikään omaan tulevaan ammattiin toisin kuin Suomessa. Ja usein kuulee sanottavan, että Suomen lukiolla on enemmän yhtäistä Yhdysvaltojen collegen kanssa kuin high schoolin. Pitävätkö nämä paikkaansa?
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltojen yliopistotutkinnon vastaa vaativuudeltaan suomen ammattikorkea/lukiotasoa.
Ihan taytta puppua. Amerikkalaisessa yliopistossa harva suomalainen selviaisi ellei pyrkisi johonkin Possum Hollowin yliopistoon.
Jokaisella luennolla on oltava lasna ja kurssien tahdissa pysyttava mukana muuten tulee lahto.
Suomalaisilla on omituinen kasitys koulujensa tasoista. Minulla on kokemusta molemmista ja kylla amerikkalainen lukio suomalaisen pesee. On myos paljon monimuotoisempi.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. USA:ssa voi rikas mutta tyhmä jannu päästä Harvardiin. Tunnen itse monia amerikkalaisista yliopistoista valmistuneita, joiden yleissivistys ja ÄO eivät päätä huimaa. Ja ovat valmistuneet ihan isojen kaupunkien yliopistoista., eikä mistään perähikiältä.
Amerikassa ei ole sellaista käsitettä kui "isojen kaupunkien yliiopistot". Yliopistojen ranking perustuu ihan muuhun kuin kaupungin kokoon. Samassa kaupungissa tai osavaltiossa voi olla huippuyliopistoja ja heikkotasoisia yliopistoja.
Yksikään suomalainen yliopisto ei yllä Ivy League -yliopistojen tasolle.
Entäs National Hockey League?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistojen taso vaihtelee paljonenemmän kuin meillä tai ylipäänsä Euroopassa. Toisaalta on todellisia huippulaitoksia (Harward, Yale jne.), mutta sitten myös niitä peräpään valvojia arvotuslistoilla.
Teknillinen vastaa kanditasolla vaikeudeltaan ehkä jotain Suomen lukion ja ammattikorkeakoulun välimaastoa, ainoastaan matematiikka oli toisinaan ns. suomalaisella tasolla. Toki opiskelijatkin ovat siellä nuorempia.
Asioita käydään läpi tosi hitaasti, monesti ajattelin, että tämän yhden kurssin asiat olisi käyty Suomesssa yhdellä luennolla. Läksyjä on paljon, usein ne toistuvat hyvin samanlaisina mikä oli myös ärsyttävää. Monesti muistetaan kertoa, kuinka amerikkalainen kapitalismi on maailman paras asia. On laitonta mainita opetuksissa ammattiliittoja, ainakin joissain osavaltioissa. Luennoilla oletetaan osallistumista ja siitä saa usein myös pisteitä, vaikka sanoisit vain että "I agree." Paljon ryhmätöitä ja pieniä kirjallisia harjoituksia, hyvin vähän varsinaista luettavaa.
Liikuntakursseista saa opintopisteitä. Valtaosa opiskelijoista asuu asuntoloissa. Todella monet menevät joka ikiseksi viikonlopuksi vanhemmilleen ellei matkaa ole ihan mielettömästi.
Tämä siis tavallisessa amerikkalaisessa teknillisessä yliopistossa, ei missään huippukoulussa.
Haluaisin muistuttaa, että Yhdysvalloissa kilpaurheilu on lähes kokonaan yliopistojen ja alempien koulujen hallussa. Euroopalle tyypillistä kaupunkiseuraurheilua ei ole, lukuun ottamatta rikkaiden yksityisomistuksessa olevia joukkueita. Yliopistot ovat täynnä stipendillä opiskelevia kilpaurheilijoita, jokaiselta yliopistolta löytyy joukkueita telinevoimistelusta koripalloon. Yliopistot on siis rakennettu sillä periaatteella, että suht hyvien arvosanojen (B-C) saamiseen ei välttämättä tarvita älykkyyttä, vaan kova työnteko ja läsnäolo riittää. Keskiarvo C tarvitaan opinnoissa etenemiseen, joten ei-niin-älykäs urheilijalahjakkuuskin voi saada sen läsnäolopisteillä, tekemällä kaikki lukuisat tehtävät ja käymällä bonuspistetapahtumissa kuten opiskelumessuilla ja vierailijaluennoilla. A-arvosanaan ei tietenkään pelkästään tällä yllä, tarvitaan sekä älykkyyttä että tuota jatkuvaa työntekoa joka tehtävän eteen.
Suomessa yliopiston luentosarjan voi usein suorittaa oleskelemalla satunnaisesti luentosalin perällä, mitään tehtäviä ei välttämättä ole. Kurssin arvosana tulee suoraan loppukokeesta, eli jos opiskelija on älykkäänä pystynyt omaksumaan asiat nopeasti, niin paljoakaan työntekoa arvosanan eteen ei ole tarvinnut tehdä.
Suomessa siis ahertamalla ei voi korvata älykkyyden puutetta, vaan arvosana on usein kertasuorituksen eli loppukokeen varassa. Toisaalta, jos jostain syystä epäonnistuu tässä kertasuorituksessa, niin koko lukukauden työstä saa epäreilun arvosanan, jota on hankala korottaa käymättä kurssia uudelleen. Toisaalta, Suomessa työnantajat eivät ole kiinnostuneita arvosanoista, sen sijaan Usassa keskiarvo on laitettava työhakemukseen ja kaikki hyvillä arvosanoilla valmistuneet rankataan yliopiston honors-nettisivuille. Itsekin olen erään keskitason hyvämaineisen yliopiston honors-sivulla, vaikka Suomessa yliopistomenestykseni ei ole mitenkään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin muistuttaa, että Yhdysvalloissa kilpaurheilu on lähes kokonaan yliopistojen ja alempien koulujen hallussa. Euroopalle tyypillistä kaupunkiseuraurheilua ei ole, lukuun ottamatta rikkaiden yksityisomistuksessa olevia joukkueita. Yliopistot ovat täynnä stipendillä opiskelevia kilpaurheilijoita, jokaiselta yliopistolta löytyy joukkueita telinevoimistelusta koripalloon. Yliopistot on siis rakennettu sillä periaatteella, että suht hyvien arvosanojen (B-C) saamiseen ei välttämättä tarvita älykkyyttä, vaan kova työnteko ja läsnäolo riittää. Keskiarvo C tarvitaan opinnoissa etenemiseen, joten ei-niin-älykäs urheilijalahjakkuuskin voi saada sen läsnäolopisteillä, tekemällä kaikki lukuisat tehtävät ja käymällä bonuspistetapahtumissa kuten opiskelumessuilla ja vierailijaluennoilla. A-arvosanaan ei tietenkään pelkästään tällä yllä, tarvitaan sekä älykkyyttä että tuota jatkuvaa työntekoa joka tehtävän eteen.
Suomessa yliopiston luentosarjan voi usein suorittaa oleskelemalla satunnaisesti luentosalin perällä, mitään tehtäviä ei välttämättä ole. Kurssin arvosana tulee suoraan loppukokeesta, eli jos opiskelija on älykkäänä pystynyt omaksumaan asiat nopeasti, niin paljoakaan työntekoa arvosanan eteen ei ole tarvinnut tehdä.
Suomessa siis ahertamalla ei voi korvata älykkyyden puutetta, vaan arvosana on usein kertasuorituksen eli loppukokeen varassa. Toisaalta, jos jostain syystä epäonnistuu tässä kertasuorituksessa, niin koko lukukauden työstä saa epäreilun arvosanan, jota on hankala korottaa käymättä kurssia uudelleen. Toisaalta, Suomessa työnantajat eivät ole kiinnostuneita arvosanoista, sen sijaan Usassa keskiarvo on laitettava työhakemukseen ja kaikki hyvillä arvosanoilla valmistuneet rankataan yliopiston honors-nettisivuille. Itsekin olen erään keskitason hyvämaineisen yliopiston honors-sivulla, vaikka Suomessa yliopistomenestykseni ei ole mitenkään ihmeellistä.
Tämä vastasi paljolti omaa kokemustani. Tosin nykyään ei Suomessa yliopistossa todellakaan pääse enää niin helpolla kuin aikaisemmin ja toisaalta jo aikoinaan kandi-maisteritasollakin mun alalla opetus oli usein vaativaa sekä älyllisesti että jouduimme lukemaan paljon, tekemään esseitä yms.
USA:ssa opiskelin hyvämaineisessa yliopistossa, jossa oli silloin n. 50 000 opiskelijaa. Oli mullekin ylläri kun lukukauden lopussa sain tiedon että olen "honors student" ja 3% parhaan joukossa.
Myös mun yliopistossa USA:ssa kurssit olivat vaativia sillä tavoin että oli oltava läsnä, osallistuttava, luettava paljon, tehtävä esseitä tai tehtäviä ja sitten oli vielä kurssin lopussa loppukoe. Älyllinen taso kaikilla kursseilla ei kuitenkaan ollut päätähipova. Meillä oli sellaisia pakollisia kursseja, joilla oli kaikentasoisia opiskelijoita, niissä oli siis massaluentoja isossa auditoriossa, mutta erikseen sitten porukka jaettiin ryhmiin, joilla oli erikseen keskustelutunnit, jne... Piiloutuminen massaan ei siis ollut mahdollista. Lisäksi suuri ero sen ajan Suomen yliopistooni oli se, että USA:ssa opetushenkilökuntaa oli paljon enemmän ja he oikeasti tunsivat meidät opiskelijat nimeltä ja erilaista kanssakäymistä oli enemmän. Suomessa ei oikeastaan taida olla samanlaisia. teaching assistant -tyyppisiä tehtäviä kuin USA:ssa, meillä oli aikoinaan assistentteja (nyk. tohtorikoulutettavat), mutta hekin toimivat itsenäisesti. USA:ssa teaching assistant saattoi olla avustamassa kurssin varsinaista lehtoria, joten yhdellä kurssilla saattoi olla 1-3 "opea" ja usein kursseilla kävi ulkopuolisia luennoijia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni opiskeli BYU (Brigham Young University) -yliopistossa Utahissa 80-luvulla. Yliopisto tarjosi mm. suomen kielen kurssia kurssivalikoimassaan. Suomessa mormonilähetyssaarnaajina olleet opiskelijat etupäässä ottivat näitä kursseja, mutta niin vain ystäväni hyväksyttiin samalle kurssille, ja jostain merkillisestä syystä suoritti kurssin with flying colors. :D :D
Samainen ystäväni joutui Suomeen palattuaan täydentämään opintojaan meikäläisessä yliopistossa, koska amerikkalaista tutkintoa ei sinällään täällä hyväksytty samanarvoisena. Go figure.
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvalloissa on monen tasoisia yliopistoja. Parhaat ovar tosi hyviä, mutta myös erittäin kalliita. Stipendejä saa muutama promille hakijoista.
Pienet yliopistot eivät tasolla häikäise. Eikä niiden tutkintotodistuksilla luoda uraa.
Kannattaa myös ymmärtää portaittaisuus. College on yhdistelmä suomalaista lukiota ja yliopiston yleisopintoja. Collegessa opiskellaan laajalla kirjolla aineita. Pelkällä college-tutkinnolla ei käytännössä tee jenkeissä mitään.
Mutta kyllä master-tutkinto vastaa ihan suomalaista gradua ja maisterin tutkintoa, varsinkin säällisessä yliopistossa.
Se ero jenkkien ja suomalaisten yliopistotutkinnoissa kyllä on, että jenkeissä on mahdollista suorittaa ylempi yliopistotutkinto ilman, että osaa yhtään vierasta kieltä. Suurvalta-asenne ja omahyväinen kielikulttuuri...
Kylla on taas kaikenlaista satua. Et edes ymmarra College/Yliopisto sanoja. Jos amerikkalaiselta kysyy "where did you go to College?" vastaus saattaa olla Harvard. Olet nyt sekoittanut soppaan Community Colleget.
Vieraita kielia opiskellaan elementarysta lukioon ja yliopistoon paasyvaatimuksena on ainakin yksi vieras kieli.
Ja koska mielestasi tiedat paljon USAn asioita niin voisit jattaa tuon jenkittelyn pois, se sarahtaa korvaan pahasti.
t. USAn kansalainen mutta ei jenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni opiskeli BYU (Brigham Young University) -yliopistossa Utahissa 80-luvulla. Yliopisto tarjosi mm. suomen kielen kurssia kurssivalikoimassaan. Suomessa mormonilähetyssaarnaajina olleet opiskelijat etupäässä ottivat näitä kursseja, mutta niin vain ystäväni hyväksyttiin samalle kurssille, ja jostain merkillisestä syystä suoritti kurssin with flying colors. :D :D
Samainen ystäväni joutui Suomeen palattuaan täydentämään opintojaan meikäläisessä yliopistossa, koska amerikkalaista tutkintoa ei sinällään täällä hyväksytty samanarvoisena. Go figure.
Mina jouduin taydentamaan suomalaisia opintojani USAssa ennenkuin tutkintoni hyvaksyttiin. Goes both ways.
Vierailija kirjoitti:
Teknillinen vastaa kanditasolla vaikeudeltaan ehkä jotain Suomen lukion ja ammattikorkeakoulun välimaastoa, ainoastaan matematiikka oli toisinaan ns. suomalaisella tasolla. Toki opiskelijatkin ovat siellä nuorempia.
Asioita käydään läpi tosi hitaasti, monesti ajattelin, että tämän yhden kurssin asiat olisi käyty Suomesssa yhdellä luennolla. Läksyjä on paljon, usein ne toistuvat hyvin samanlaisina mikä oli myös ärsyttävää. Monesti muistetaan kertoa, kuinka amerikkalainen kapitalismi on maailman paras asia. On laitonta mainita opetuksissa ammattiliittoja, ainakin joissain osavaltioissa. Luennoilla oletetaan osallistumista ja siitä saa usein myös pisteitä, vaikka sanoisit vain että "I agree." Paljon ryhmätöitä ja pieniä kirjallisia harjoituksia, hyvin vähän varsinaista luettavaa.
Liikuntakursseista saa opintopisteitä. Valtaosa opiskelijoista asuu asuntoloissa. Todella monet menevät joka ikiseksi viikonlopuksi vanhemmilleen ellei matkaa ole ihan mielettömästi.
Tämä siis tavallisessa amerikkalaisessa teknillisessä yliopistossa, ei missään huippukoulussa.
Maailman parhaisiin yliopistoihin kuuluva MIT on juurikin teknillinen yliopisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ammattikorkeakoulu vastaa muuten ammattikoulutasoa ulkomailla mutta työtä ulkomailta hakevat usein virheellisesti kertovat omaavansa korkeakoulutuksen. Se voi joskus mennä ulkomaalaisille työnantajille läpi koska Suomen koulumaailmaa ei tunneta useinkaan ulkomailla kovin hyvin. Usein totuus kuitenkin paljastuu esim. siinä vaiheessa kun haetaan jenkeissä Green Cardia parin vuoden työnteon jälkeen ja pitää toimittaa paremmat todistukset opiskeluista. Tuleekin green cardin sijaan äkkilähtö takaisin kotimaahan.
Ehkä tosiaan jenkeissä, mutta Euroopassa ammattikorkeakoulu on Bolognan prosessin kautta vahvistettu EU:n viralliseksi koulutuslinjaksi. Saksassakin on Fachhochschule ja vaihdossa ollessani ei opetus eronnut mitenkään suomen ammattikorkeakoulusta. Tentit samansisältöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvalloissa opiskelu tähtää työllistymiseen ja on vain välivaihe. Olen asunut poissa Suomesta jo kymmenisen vuotta ja huomannut monia asioita suomalaisesta kulttuurista ja ajatustavasta joita ei ennen tullut ajatelleeksi. Yksi on se, että kun joku kysyy että mitä teet niin suomalainen vastaa " olen tradenomi", tai "olen insinööri" tai " kasvatustieteen maisteri". Vaikka oikea vastaus useimmiten esim. naisten kohdalla on että " hoidan kotona lapsia" tai "olen markkinointipäällikkönä Firma Beessä" Olen monen monituista kertaa hävennyt jonkun muun puolesta tämän asian suhteen
"Hei, olen Mikko.
No hei, mä olen Marja.
Mitä sä Marja teet ?
Mä olen kasvatustieteen maisteri.
Aah, siis oletko yliopistolla töissä?
Ei kun olen siis kasvatustieteen maisteri.
Mielenkiintoista, missä sä sitten olet töissä?
No öö, en ole just nyt töissä vaan hoitelen lapsia kotona.
Olet siis kotiäiti?
Joo, hoidan lapsia kotona just nyt mutta oikeasti olen siis kasvatustieteen maisteri."
Ulkomailla kukaan ei kerro miksi on valmistunut ellei valmistumisesta ole vain muutama kuukausi!!! ihmisen statuksen määrää se mitä just silloin tekee kun kysytään. Ei se miksi on valmistunut. Se ei kerro susta kellekään mitään jos olet kasvatustieteen maisteri koulutukseltasi mutta työskentelet Starbucksissa. Todellinen moka on jos on työtön ja esittelee itsensä vaikka " insinööriksi". Ihmiset oikeasti kysyy että miksi sanoit että olet insinööri jos kerran olet työtön!!!
Lillukanvarsia, mutta en ole koskaan kenenkään Suomessa esittelevän itseään koulutuksellaan, ellei ole juuri opiskelemassa. SIlloinkin usein ihmiset kertovat, missä ovat töissää (yleensähän ihmiset Suomessa tekevät töitä opiskelujen ohella.) En siis tunnista havaintoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Oma ja siis tosiaan pelkästään omaan kokemukseeni perustuva huomio on se, että Suomessa lukio on tietyllä tavalla vaativin osa "koulutusputkea". Varmasti riippuu koulutusalastakin ja ehkä lukiosta ja yliopistosta, mutta miettikää! Lukiossa vaaditaan laaja-alaista osaamista. Ei riitä, että on hyvä äikässä, pitää myös läpäistä matikka, psykka, hissa ja kemia. Toisaalta pitää myös liikkua ja piirtää (ainakin vähän).
Opiskelen viidettä vuotta luonnontieteellistä ainetta yliopistolla ja suurin osa asioista on lukion kertausta. Olen siis jo valmistumisvaiheessa. Toki osittain mennään tarkemmin asiaan, mutta olisin periaatteessa läpäissyt varsinkin kandivaiheen tenttejä lukio-osaamisella. Voiko tämä johtua siitä, että Suomessa annetaan yliopistollakin vielä mahdollisuus niille, jotka nukkuivat läpi lukion tai niillekin, jotka eivät käyneet lukiota? Kaunis periaate, mutta samalla turhauttavaa! Pitäisi sitten vaikka olla nopea linja ja hidas linja! Läsnäolopakot tekevät sielä sen, että on mahdoton suorittaa kursseja nopeasti. Siinäkin hyvä vertailukohta lukioon, jossa sai suorittaa kursseja itsenäisesti. Yliopistolla kukaan yliopistonlehtori ei halua lisätyötä siitä, että antaisi opiskelijalle itsenäisiä tehtäviä, mutta ei myös ottaa vastuuta siitä, että opiskelija saisi vain marssia suoraan tenttiin tai näyttää osaamisensa muutoin.
Varmaan YO-kisatkin vaikuttavat. Lukiossa opiskellaan todella paljon YO-kokeita varten. No, onhan täällä yliopistollakin gradu, mutta se ei ohjaa opiskelua ollenkaan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USA:ssa on 5300 yliopistoa vs. Suomen hurjat 10. Nk. Ivy League -yliopistot, jotka siis on ne jotka sinne rankingin kärkeen tunkevat, ovat yksityisiä ja niissä opiskelu sivukuluineen lähentelee hyvinkin 100000$ lukuvuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Tuohon minäkin haluaisin vastauksen. Onko kaikki duunarit itseoppineita?
Ja vielä, parhaisiin yliopistoihin USA:ssa pääsee vain parhailla pisteillä, ja koska niitäkin pyrkijöitä on yli tarpeen, ne erotellaan näillä muilla harrastuksilla jne mitä aiempien kouluvuosien aikana ovat tehneet. Eiköhän Suomen yliopiston taso ole joillakin aloilla aivan huippuluokkaa, toisilla aloilla ei taas ole niin paljon hyvätasoisia pyrkijöitä peräpohjolan perukoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Ammatilliseen koulutukseen on Instituutit, esim IIT= Indiana Institute of Technology.
Kampaajat ja kauneudenhoitajat kayvat alan kouluja. Suuret firmat myos ottavat "oppipiokia" koulutukseen.
Parhaat sairaanhoitajat valmistuvat yliopistosta ja heita on monentasoisia.
Siivooja ei nyt paljon kuolutusta kaipaa, firma pitaa siita kuitenkin huolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi pärjää toki väkilukuun suhteutettuna erittäin hyvin myös ranking-listoilla. Kuten täällä jo mainittiinkin, Åbo Akademia lukuunottamatta kaikki Suomen yliopistot yltävät 500 parhaan joukkoon, mikä on erinomainen saavutus huomioiden sen, että yliopistoja on maailmanlaajuisesti noin 16 000. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa hyvää on sen sijaan nimenomaan tuo, että kaikki "joutuvat" opiskelemaan paljon yleissivistäviä opintoja. Kapea-alaisen osaamisen sijaan laajalla yleissivistyksellä on helpompi sekä pärjätä työelämässä ja yhteiskunnassa että valita aidosti mielekkäältä tuntuva pääaine. Suomalaiset nuoret sen sijaan joutuvat arpomaan jo ennen yliopiston aloittamista omaa alaansa joskus varsin hatarallakin mutu-tuntumalla.
Mitä tulee suomalaisen lukion ja high schoolien vertailuun, sekään ei ole mielekästä, sillä maidemme toisen asteen koulutussysteemit poikkeavat toisistaan merkittävästi. Ensinnäkin, kuten yhdysvaltalaisten yliopistojen, myös high schoolien välillä on valtavia tasoeroja. Opettajan ammattia ei juurikaan arvosteta USA:laisessa kulttuurissa: opettajankoulutus on Suomeen verrattuna heikoissa kantimissa ja alalle valikoituvat ihmiset eivät käy läpi samanlaista pääsykoeruljanssia, saatika (usein) suorita ylempää korkeakoulututkintoa.
Toisekseen julkisen systeemin kouluissa, jotka sijaitsevat köyhillä ghettoalueilla, opetuksen laatu kärsii valtavien sosiaalisten ongelmien vuoksi; näihin kouluihin myös päätyvät vähemmän motivoituneet opettajat, jotka joutuvat opettamaan heikoista lähtökohdista tulevia teini-ikäisiä vielä peräti lukemaan ja kirjoittamaan. Sen sijaan kalliissa yksityiskoulussa opettajat ovat usein akateemisemmin suuntautuneita, rahoituksen takia välineistö parempaa, kurssitarjonta monipuolisempaa ja oppilasaines on pääosin akateemisista perheistä.
Kolmannekseen Yhdysvalloista puuttuu toisen asteen ammatillinen suuntautumisvaihtoehto, joten high schoolista voi valmistua lähtökohtaisesti sekä erittäin helpoilla (meidän peruskoulutasoa lähellä olevilla) kursseilla, tai valita vaikeusasteeltaan myös advanced level -kursseja, jotka hipovat suomalaista yliopistotasoa.
-41
Ihan mielenkiinnosta: Jos Yhdysvalloissa ei ole toisen asteen ammatillista koulutusta, niin miten kaikki duunariammattien työntekijät koulutetaan? Käyvätkö kaikki bussikuskit, putkimiehet, suutarit, siivoojat, kokit jne. myös yliopiston vai onko heidän koulutukseen jokin muu tapa?
Ammatilliseen koulutukseen on Instituutit, esim IIT= Indiana Institute of Technology.
Kampaajat ja kauneudenhoitajat kayvat alan kouluja. Suuret firmat myos ottavat "oppipiokia" koulutukseen.
Parhaat sairaanhoitajat valmistuvat yliopistosta ja heita on monentasoisia.
Siivooja ei nyt paljon kuolutusta kaipaa, firma pitaa siita kuitenkin huolen.
Mikä tuollainen instituutti on? Yliopistojen nimissä on sana instituutti, esim MIT eikä se ole amis. Onko siis olemassa ammattikouluja kuten Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa on muutama hyvä yliopisto ja moni huono yliopisto. Hyvistä mainittakoon MIT, Caltech, Harvard, Princeton, Penn state university, Stanford, Berkeley. Kaikki on roskaa paitsi matemaattis-luonnontieteelliset ja teknistieteelliset alat.
MIT on tunnettu vaativuudestaan, jollakin peruskurssilla jo lasketaan positroniumin energiatasoja, kun meillä mennään vetyatomilla. Penn Staten muistan hyvistä geologisista tutkimuksista ja Jim Kastingista. Princetonissa taas aikoinaan Einstein laskeskeli asioita suhteellisuusteoriallaan. Fysiikan proffani aikoinaan kehui Caltechia kovatasoisuudestaan. Berkeley on taas tunnettu BSD-unixista.
Ja suomalaisella insinöörillä/luonnontieteilijällä on aina kova tarve alleviivata omaa junttiuttaan vähättelemällä kaikkia muita tieteitä paitsi luonnontieteitä. Vähättelyllään hän tulee korostaneeksi sitä, ettei hän tiedä muusta kuin omasta alastaan juuri mitään.
Kaupat hoidetaan mieluummin sivistyneen ranskalaisen insinöörin kanssa kuin ennakkoluuloisen, tietämättömyydestään hyveen tehneen suomalaisjuntín kanssa. Sivistyksen ilmiselvä puute pistää suomalaisen samalle viivalle sademetsästä saapuneen tieteilijän kanssa: kyse on nousukkaasta, joka ei ole oppinut sivistyneitä tapoja, vaikka matemaatiikkaa auttavasti osaisikin. Altavastaajan asema on siten itse aiheutettu.
Hassu firma teillä. Meillä hoidetaan kaupat myyjien kanssa, insinöörit työskentelevät lähinnä tuotekehityksessä.
Onko näin myös noissa Ivy League-yliopistoissa, jotka ovat eräitä tämän planeetan arvostetuimpia?