Lue keskustelun säännöt.
Miten yhdysvaltalaiset yliopistot eroavat suomalaisista?
Jostain joskus kuulin, että kaikki opiskelevat myös olikon matikkaa ja kirjallisuutta, vaikka ne eivät liittyisikään omaan tulevaan ammattiin toisin kuin Suomessa. Ja usein kuulee sanottavan, että Suomen lukiolla on enemmän yhtäistä Yhdysvaltojen collegen kanssa kuin high schoolin. Pitävätkö nämä paikkaansa?
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa on muutama hyvä yliopisto ja moni huono yliopisto. Hyvistä mainittakoon MIT, Caltech, Harvard, Princeton, Penn state university, Stanford, Berkeley. Kaikki on roskaa paitsi matemaattis-luonnontieteelliset ja teknistieteelliset alat.
MIT on tunnettu vaativuudestaan, jollakin peruskurssilla jo lasketaan positroniumin energiatasoja, kun meillä mennään vetyatomilla. Penn Staten muistan hyvistä geologisista tutkimuksista ja Jim Kastingista. Princetonissa taas aikoinaan Einstein laskeskeli asioita suhteellisuusteoriallaan. Fysiikan proffani aikoinaan kehui Caltechia kovatasoisuudestaan. Berkeley on taas tunnettu BSD-unixista.
Ja suomalaisella insinöörillä/luonnontieteilijällä on aina kova tarve alleviivata omaa junttiuttaan vähättelemällä kaikkia muita tieteitä paitsi luonnontieteitä. Vähättelyllään hän tulee korostaneeksi sitä, ettei hän tiedä muusta kuin omasta alastaan juuri mitään.
Kaupat hoidetaan mieluummin sivistyneen ranskalaisen insinöörin kanssa kuin ennakkoluuloisen, tietämättömyydestään hyveen tehneen suomalaisjuntín kanssa. Sivistyksen ilmiselvä puute pistää suomalaisen samalle viivalle sademetsästä saapuneen tieteilijän kanssa: kyse on nousukkaasta, joka ei ole oppinut sivistyneitä tapoja, vaikka matemaatiikkaa auttavasti osaisikin. Altavastaajan asema on siten itse aiheutettu.
Kuinkahan monet kaupat suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä ryssineet lähettämällä lauman junttimaisia insinöörejä sellaisiin neuvottelupöytiin, joiden toisella puolella on voinut ollut joukko yläluokkaisia brittipankkiireja Oxbridge-tutkintoineen englantilaisesta kirjallisuudesta ja klassisista kielistä? Tankero-englannilla suolletulla suomalaisella mutu-schaiballa meni ehkä matopeli kaupaksi vuonna 2000, mutta sen jälkeen mikään suomalaisten huippuinssien sovellus ei ole saanut tuulta alleen.
Suomalaiset eivat osaa myyda mitaan. Se on sellainen tanssi joka pitaa opetella kunnolla. Tarkeinta noilla myyntimatkoilla on halvan viinan ryyppaaminen ja sitten ollaan kamalassa krapulassa kun pitaisi neuvotella ja olla skarppina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltojen yliopistotutkinnon vastaa vaativuudeltaan suomen ammattikorkea/lukiotasoa.
Palstan "akateemikko" yrittää kehuskella omaa luokionkäyntiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mitä eroja on, koska en ole ikinä opiskellut suomalaisessa yliopistossa. Valmistuin varsin hyvästä koulusta, ei mistään Ivy Leaguesta mutta omalla alallaan ja kaupungissaan arvostetusta. Yksi asia minkä huomasin suomalaisiin kavereihin verrattuna on se, miten paljon helpompaa Suomessa on ottaa rauhassa opiskelujen suhteen (jos niin haluaa tehdä), jättää gradun tekeminen roikkumaan pitkään, jne. USAssa useimmat koulut ovat niin kalliita että vitkuttelu on melkeinpä mahdotonta elleivät vanhemmat ole superrikkaita. Omat opintoni rahoitin osin yliopiston antamalla stipendillä, osin Kelan opintotuella ja -lainalla ja osin vanhempien avustuksella. Kävin myös osa-aikaisesti töissä, mutta se rahoitti muuta elämistä.
Tänään opiskelijoiden etenimistä seurataan aika tarkkaan, on HOPSit sun muut. Lisäksi koko ajan opintolainan tukikuukausia on vähennetty joten rahat loppuvat äkkiä, jos himmailee. Lisäksi ainakin Helsingin yliopistossa myös opinto-oikeus myönnetään rajalliseksi ajaksi, näin ollut jo 15 vuotta. Eli jos haahuilee niin opiskeluaika saattaa loppua. Myös opintosuoritukset saattavat vanhentua.
Joten kuvitelmasi Suomen "helppoudesta" lienevät vaan jotain vanhaa urbaania legendaa.
Puhutaans nyt totta. Tein juuri toisen yliopistotutkintoni suomalaisessa yliopistossa. Tein tutkintoni vahvasti keski-ikäisenä, perheellisenä ja kokopäivätyön ohessa ja en kokenut noita Kelan asettamia vähimmäisopintomääriä lainkaan ongelmallisiksi, tosin Kela ei minua kontrolloinut, koska olin töissä. Toisekseen niitä tukikuukausia on mitä 55 käytössä. Jos ei siinä ajassa saa tutkintoa ulos, ei ole saamassakaan sitä.
Puhupas nyt itse totta. Siis sinäkin myönnät että säännöt ovat olemassa. Siitähän tässä oli kyse. Ja ei se ole tuo 55 kuukautta, jos olet aikaisemmin suorittanut opintotuella tutkinnon, joten ihmettelen sun käsitystä että sulla oli mahdollisuus haahuilla.
Minä todellakin haahuilin ensimmäisen tutkintoni. Toisen suoritin aikuisopintotuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa on muutama hyvä yliopisto ja moni huono yliopisto. Hyvistä mainittakoon MIT, Caltech, Harvard, Princeton, Penn state university, Stanford, Berkeley. Kaikki on roskaa paitsi matemaattis-luonnontieteelliset ja teknistieteelliset alat.
MIT on tunnettu vaativuudestaan, jollakin peruskurssilla jo lasketaan positroniumin energiatasoja, kun meillä mennään vetyatomilla. Penn Staten muistan hyvistä geologisista tutkimuksista ja Jim Kastingista. Princetonissa taas aikoinaan Einstein laskeskeli asioita suhteellisuusteoriallaan. Fysiikan proffani aikoinaan kehui Caltechia kovatasoisuudestaan. Berkeley on taas tunnettu BSD-unixista.
Ja suomalaisella insinöörillä/luonnontieteilijällä on aina kova tarve alleviivata omaa junttiuttaan vähättelemällä kaikkia muita tieteitä paitsi luonnontieteitä. Vähättelyllään hän tulee korostaneeksi sitä, ettei hän tiedä muusta kuin omasta alastaan juuri mitään.
Kaupat hoidetaan mieluummin sivistyneen ranskalaisen insinöörin kanssa kuin ennakkoluuloisen, tietämättömyydestään hyveen tehneen suomalaisjuntín kanssa. Sivistyksen ilmiselvä puute pistää suomalaisen samalle viivalle sademetsästä saapuneen tieteilijän kanssa: kyse on nousukkaasta, joka ei ole oppinut sivistyneitä tapoja, vaikka matemaatiikkaa auttavasti osaisikin. Altavastaajan asema on siten itse aiheutettu.
Kuinkahan monet kaupat suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä ryssineet lähettämällä lauman junttimaisia insinöörejä sellaisiin neuvottelupöytiin, joiden toisella puolella on voinut ollut joukko yläluokkaisia brittipankkiireja Oxbridge-tutkintoineen englantilaisesta kirjallisuudesta ja klassisista kielistä? Tankero-englannilla suolletulla suomalaisella mutu-schaiballa meni ehkä matopeli kaupaksi vuonna 2000, mutta sen jälkeen mikään suomalaisten huippuinssien sovellus ei ole saanut tuulta alleen.
Suomalaiset eivat osaa myyda mitaan. Se on sellainen tanssi joka pitaa opetella kunnolla. Tarkeinta noilla myyntimatkoilla on halvan viinan ryyppaaminen ja sitten ollaan kamalassa krapulassa kun pitaisi neuvotella ja olla skarppina.
Ongalmahan on, että niitä inssejä tuupataan joka rakoon eikä tuotekehittelyyn kuten muualla. Muualla on ihan eri alojen miehet tekemässä kaupat kuin jotkut metsästä juuri tulleet juntti-inssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltojen yliopistotutkinnon vastaa vaativuudeltaan suomen ammattikorkea/lukiotasoa.
Palstan "akateemikko" yrittää kehuskella omaa luokionkäyntiään.
Aina ihmetyttaa etta se suomalainen, kaikkien ylapuolella oleva koulusysteemi ei tuota mitaan keksintoja tai uudistuksia.
Lapsellista myos sanoa etta USAlainen yliopistotutkinto vataisi Suomen lukiota. Osoittaa etta kirjoittaja ei tieda asiasta mitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelin amerikkalaismiehen kanssa, joka kertoi, että hän pääsisi huippuyliopistoihin ja saisi stipendin ihonvärinsä ja sairautensa perusteella. Hän oli fiksu, tummaihoinen ja sairasti ykköstyypin diabetesta.
Kommentti oli mielestäni hämmästyttävä, mutta lapsia halutaan muualtakin, kuin huippurikkaiden ja -koulutettujen perheistä.
Stipendit on yksittäisiä "hyvän tahdon eleitä" yksityiskouluilta jotka muuten surutta rahastavat typerän isoilla lukukausimaksuilla. Toinen tapa saada stipendi on palvella armeijassa tietty aika. Suurin osa jenkkilän yliopistoista eivät ole valtakunnallisia tai edes juuri sen kummemmin minkään valtakunnallisen laatuseurannan alla, joten laatu voi heitellä laidasta laitaan koulun sisälläkin jo pelkkien kurssien välillä.
Tyyliin että "arvostetussa" yliopistossa sairaanhoitajat eivät ikinä käy sairaalassa työharjoittelussa vaan käyvät skientologiamuseossa. Tai koulu on mädättänyt itsensä käytännössä täysin sisältä päin typerällä sateenkaariletti-sosiologia tutkinnoilla missä leikitään muovailuvahalla ja värikynillä safe spaceissä. Eli toisin sanoen joistain yliopistoista on tullut rikkaiden hemmotelluille lapsille päiväkoteja, lähinnä maksullisuuden takia. Oppilaita ei kohdella oppilaina vaan asiakkaina jotka ovat aina oikeassa, mikä puolestaan kostautuu opetuksen laadussa.
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttaa etta se suomalainen, kaikkien ylapuolella oleva koulusysteemi ei tuota mitaan keksintoja tai uudistuksia.
Tjaa no mitä nyt ollaan maailmalla siellä aika kärjessä biopolttoaineiden tutkimustyön kanssa, puhumattakaan eri syöpien parantamisissa ja hammashoidossa. Niin ja Hervannassa kehitellään fuusiovoimalaitoksille robotteja. Mutta eihän Suomen insinöörikouluissa ja yliopistoissa tietenkään muuta tehdä kuin pyöritellä peukkuja vaan.
Ehkä sinun tulisi lukea enemmän tiedelehtiä kuin aikakaus- ja juorulehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen mutta: en asu Usassa vaan eräässä Euroopan maassa. Arvosta suomalaisia yliopistoja suuresti, kuten myös täkäläistä. Mutta suomalainen peruskoulu, esim. yläaste, on todellista leikkikoulua meidän kouluumme. Vähemmän tunteja, pintapuolismpaa opetusta, vaatimustaso matalampi (esim. matematiikka). Ero on huima.
Tätä voi toki alapeukuttaa jos harmittaa, mutta totta se on silti. Väliaikainen koulunkäynti Suomessa tuntui lapsista epätodelliselta. Sanoivat, että kuin olisi mennyt 2-3 vuotta kouluajassa taaksepäin.
Yliopsitoihin pääsee sisään jos osaa pelata jotain pallopelejä tai muuten on pätevä urheilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdysvaltojen yliopistotutkinnon vastaa vaativuudeltaan suomen ammattikorkea/lukiotasoa.
Ihan taytta puppua. Amerikkalaisessa yliopistossa harva suomalainen selviaisi ellei pyrkisi johonkin Possum Hollowin yliopistoon.
Jokaisella luennolla on oltava lasna ja kurssien tahdissa pysyttava mukana muuten tulee lahto.
Suomalaisilla on omituinen kasitys koulujensa tasoista. Minulla on kokemusta molemmista ja kylla amerikkalainen lukio suomalaisen pesee. On myos paljon monimuotoisempi.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. USA:ssa voi rikas mutta tyhmä jannu päästä Harvardiin. Tunnen itse monia amerikkalaisista yliopistoista valmistuneita, joiden yleissivistys ja ÄO eivät päätä huimaa. Ja ovat valmistuneet ihan isojen kaupunkien yliopistoista., eikä mistään perähikiältä.
Amerikassa ei ole sellaista käsitettä kui "isojen kaupunkien yliiopistot". Yliopistojen ranking perustuu ihan muuhun kuin kaupungin kokoon. Samassa kaupungissa tai osavaltiossa voi olla huippuyliopistoja ja heikkotasoisia yliopistoja.
Yksikään suomalainen yliopisto ei yllä Ivy League -yliopistojen tasolle.
Toisaalta Suomessa ei ole yhtään niin huonoa yliopistoa kuin mitä USA:sta löytyy. Siellä se hajonta on niin valtavaa, että ei voi puhua mistään USA:n yliopistojen tasosta yleisesti. Siksi siellä puhutaankin tarkemmin, että mistä yliopistosta on valmistunut. Suomessa tasoerot ovat paljon pienempiä., kaikki sellaista hyvää keskitasoa.
Sinänsä mielenkiintoista, että jotkut eivät halua tunnustaa sitä eroa Suomen ja Usan yliopistojen välillä että Usassa joka neljäs naisopiskelija tulee rais@kastuksi tai seksuaalisesti ahdistelluksi. Miksei käli tekemään jä on varakas tai urheilija tapaukset painetaan villaisella.
https://www.motherjones.com/crime-justice/2019/10/campus-sexual-assault…
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Campus_sexual_assault
https://www.nytimes.com/2016/06/23/education/campus-sexual-assault-a-ti…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä olis helpompaa kuin Suomessa.
No riippuu yliopistosta. Parhaissa ei todellakaan ole helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttaa etta se suomalainen, kaikkien ylapuolella oleva koulusysteemi ei tuota mitaan keksintoja tai uudistuksia.
Tjaa no mitä nyt ollaan maailmalla siellä aika kärjessä biopolttoaineiden tutkimustyön kanssa, puhumattakaan eri syöpien parantamisissa ja hammashoidossa. Niin ja Hervannassa kehitellään fuusiovoimalaitoksille robotteja. Mutta eihän Suomen insinöörikouluissa ja yliopistoissa tietenkään muuta tehdä kuin pyöritellä peukkuja vaan.
Ehkä sinun tulisi lukea enemmän tiedelehtiä kuin aikakaus- ja juorulehtiä.
Saako Suomessa syopaan protonihoitoa? Hammashoidosta en ole vakuuttunut kun katsoo suomalaisten suita ja vertaa niita amerikkalaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin amerikkalaismiehen kanssa, joka kertoi, että hän pääsisi huippuyliopistoihin ja saisi stipendin ihonvärinsä ja sairautensa perusteella. Hän oli fiksu, tummaihoinen ja sairasti ykköstyypin diabetesta.
Kommentti oli mielestäni hämmästyttävä, mutta lapsia halutaan muualtakin, kuin huippurikkaiden ja -koulutettujen perheistä.
Stipendit on yksittäisiä "hyvän tahdon eleitä" yksityiskouluilta jotka muuten surutta rahastavat typerän isoilla lukukausimaksuilla. Toinen tapa saada stipendi on palvella armeijassa tietty aika. Suurin osa jenkkilän yliopistoista eivät ole valtakunnallisia tai edes juuri sen kummemmin minkään valtakunnallisen laatuseurannan alla, joten laatu voi heitellä laidasta laitaan koulun sisälläkin jo pelkkien kurssien välillä.
Tyyliin että "arvostetussa" yliopistossa sairaanhoitajat eivät ikinä käy sairaalassa työharjoittelussa vaan käyvät skientologiamuseossa. Tai koulu on mädättänyt itsensä käytännössä täysin sisältä päin typerällä sateenkaariletti-sosiologia tutkinnoilla missä leikitään muovailuvahalla ja värikynillä safe spaceissä. Eli toisin sanoen joistain yliopistoista on tullut rikkaiden hemmotelluille lapsille päiväkoteja, lähinnä maksullisuuden takia. Oppilaita ei kohdella oppilaina vaan asiakkaina jotka ovat aina oikeassa, mikä puolestaan kostautuu opetuksen laadussa.
Name names! Ihme sadunkertoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä olis helpompaa kuin Suomessa.
No riippuu yliopistosta. Parhaissa ei todellakaan ole helpompaa.
Parhaissa on 95-99% graduation rate. Todellakin pääse helposti läpi (paskoilla arvosanoilla). Esim Gw bush jr.
Aika paljon eroja jo listattu mutta keskeisimpiä:
-jenkeissä ei ole yliopisto/amk-erottelua eli käytännössä ”university” voi kattaa molemman tasoisia ja tyylisiä opintoja ja tutkintoja
-Alempi ja ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan erikseen ja ne harvoin muodostavat yhtenäistä kokonaisuutta kuten meillä. On tosi tyypillistä että bachelor-tutkinto tehdään esim. kielistä tai kirjallisuudesta ja sitten haetaan tekemään Masters jostain ihan muusta. Esim. oikis ja lääkis koostuu käytännössä vain Masters-kokonaisuudesta (lääkiksestä kiinnostuneet tekevät yleensä bachelorin osana Premed-opintoja)
- Yliopistoja on jenkeissä paljon ja taso vaihtelee paljon enemmän kuin Suomessa, siksi työnantajat kiinnittävät paljon huomiota siihen mistä on valmistunut eikä vain tutkintoon. On myös mm. uskonnollisia yliopistoja, joissa vaaditaan opiskelijoilta ns. honour codeen sitoutumista (mm. ei päihteitä, ei esiaviollista seksiä).
-Työskentely opintojen ohella on paljon harvinaisempaa kuin Suomessa, jotkut yliopistot jopa kieltää sen. Opinnot on lyhyemmät mutta intensiivisemmät. Opintoja ei myöskään haluta venyttää koska lukukausimaksut on niin korkeat. Ts. valmistutaan nuorempana mutta usein lähes ilman oman alan työkokemusta.
-Opiskelu maksaa paljon. Opiskelijat ottaa lainaa tai käyttää säästöjä(perhe usein säästänyt tähän), lisäksi on paljon erilaisia stipendiohjelmia joita hyödynnetään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä olis helpompaa kuin Suomessa.
No riippuu yliopistosta. Parhaissa ei todellakaan ole helpompaa.
Parhaissa on 95-99% graduation rate. Todellakin pääse helposti läpi (paskoilla arvosanoilla). Esim Gw bush jr.
Niin, Suomessa esim. oikiksessa ja lääkiksessä on suunnilleen tuota tasoa graduation ratet myös. En nyt kuitenkaan sanoisi että niissä on paska taso.
Vierailija kirjoitti:
Yliopsitoihin pääsee sisään jos osaa pelata jotain pallopelejä tai muuten on pätevä urheilija.
No tää pätee toki vaan osaan mutta joo pitää paikkansa, tätä oon aina itsekin ihmetellyt. Yliopistoissa otetaan urheilu tosi vakavasti ja kilpailevat keskenään, ja moni paikka yrittää houkutella mm. lahjakkaita koripalloilijoita sisään stipendeillä. Suomalaiselle tosi vieras kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin amerikkalaismiehen kanssa, joka kertoi, että hän pääsisi huippuyliopistoihin ja saisi stipendin ihonvärinsä ja sairautensa perusteella. Hän oli fiksu, tummaihoinen ja sairasti ykköstyypin diabetesta.
Kommentti oli mielestäni hämmästyttävä, mutta lapsia halutaan muualtakin, kuin huippurikkaiden ja -koulutettujen perheistä.
Stipendit on yksittäisiä "hyvän tahdon eleitä" yksityiskouluilta jotka muuten surutta rahastavat typerän isoilla lukukausimaksuilla. Toinen tapa saada stipendi on palvella armeijassa tietty aika. Suurin osa jenkkilän yliopistoista eivät ole valtakunnallisia tai edes juuri sen kummemmin minkään valtakunnallisen laatuseurannan alla, joten laatu voi heitellä laidasta laitaan koulun sisälläkin jo pelkkien kurssien välillä.
Tyyliin että "arvostetussa" yliopistossa sairaanhoitajat eivät ikinä käy sairaalassa työharjoittelussa vaan käyvät skientologiamuseossa. Tai koulu on mädättänyt itsensä käytännössä täysin sisältä päin typerällä sateenkaariletti-sosiologia tutkinnoilla missä leikitään muovailuvahalla ja värikynillä safe spaceissä. Eli toisin sanoen joistain yliopistoista on tullut rikkaiden hemmotelluille lapsille päiväkoteja, lähinnä maksullisuuden takia. Oppilaita ei kohdella oppilaina vaan asiakkaina jotka ovat aina oikeassa, mikä puolestaan kostautuu opetuksen laadussa.
Itseasiassa regional accreditation on se hyvä ja national taas se huono jota huuhaa koulut käyttävät.
Huomaa taas tämän palstan "asiantuntijoitten" tason.
Kuinkahan monet kaupat suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä ryssineet lähettämällä lauman junttimaisia insinöörejä sellaisiin neuvottelupöytiin, joiden toisella puolella on voinut ollut joukko yläluokkaisia brittipankkiireja Oxbridge-tutkintoineen englantilaisesta kirjallisuudesta ja klassisista kielistä? Tankero-englannilla suolletulla suomalaisella mutu-schaiballa meni ehkä matopeli kaupaksi vuonna 2000, mutta sen jälkeen mikään suomalaisten huippuinssien sovellus ei ole saanut tuulta alleen.