Voiko alkavaa muistisairautta ennakoida tällainen käytös: suhteeton takertuminen pikkuasioihin ja pakkomielteinen jankkaus

Ei tuo sellaiselta kuulosta. Mun appiukolla oli alzheimer, joten kokemusta on. Hän unohteli mm. asioita avaimen kotiin jne.

Voi se noinkin alkaa

Ensimmäiset merkit yhden ystävän kanssa oli, että ennen iloinen ja uusille asioille avoin ihminen alkoi valittaa kaikista muutoksista, jopa sellaisesta, että tutun paikan rikkinäinen ovi korjattiin. Pidin tosi kummallisena, mutta kesti ennen kuin yhdistin muistiongelmiin. Jutteluaiheet alkoivat myös kiertää vanhemmissa asioissa, mutta kesti aikansa tajuta, että ei oikein hahmottamut enää uudempia tapahtumakulkuja.

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

Joo, muistisairaus on siinä mielessä vähän harhaanjohtava nimi. Impulssikontrollin pettäminen, alentunut ärsyyntymiskynnys ja hermostuminen asioista, joista ei aiemmin piitannut tippaakaan, normaalien rajojen hämärtyminen, epäloogiset ja vainoharhaiset ajatuskuviot. Siinä keskeisimmät alkuvaiheen oireet tutuilla, jotka muistisairauteen sairastuivat.

Ei ole. Se on normaalia joillekin ikäluokille tai jotain aspergeria tai joku muu. Huono muisti voi olla joillakin jo nuorena, osa muistuu ja osa ei. Raskasta kyllä läheiselle kun toinen alkaa riitelemään ja kinaamaan tai luuri korvaan. Ja syyttää vielä siitä toista. Kauhea olo tulee sitten.

Mä luulin otsikon perusteella, että tämä koski Trumpia.

Aloitus kuvaa n. 2/3 vauva-palstan ketjuista :D

Ja siis se jankkaus ja hokemat on ihan tuttuja. Se on rakasta kuultavaa. Ja ehdottaa yhtäkkiä asioita jotka ahdistavat toista, kuin hän tietäisi mikä on hyvä muille, vaikkei tiedä. Ei ole käytöstavat samalla tavalla tai ei välitä kommunikoinnin sujuvuudesta. Ehkei kiinnosta mitä toinen sanoo. Eli siis veikkaan edelleen joku autismi tai asperger -tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

No kun joillakin se oli jo nuorena tuota. Silti pystyy elämään suht normaalisti. Kaikilla pätkiminen ei ole pahalla tolalla, eivät vain muista kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

No kun joillakin se oli jo nuorena tuota. Silti pystyy elämään suht normaalisti. Kaikilla pätkiminen ei ole pahalla tolalla, eivät vain muista kaikkea.

No jos on ollut jo nuorena, ei kyse ole muistisairaudesta. Sen sijaan jos jokin käytöksessä/persoonassa muuttuu, se voi olla merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

No kun joillakin se oli jo nuorena tuota. Silti pystyy elämään suht normaalisti. Kaikilla pätkiminen ei ole pahalla tolalla, eivät vain muista kaikkea.

Jos on nuoresta saakka ollut jankkaavaa ja epäolennaisuuksiin takertuvaa tyyppiä, ei kyse ole silloin muistisairaudesta. Silloin on todennäköisesti kyse neuroepätyypillisyydestä, pakko-oireisuudesta tai ihan vain neuroottisesta persoonallisuudesta. Mahdollisesta muistisairaudesta tämä käytös kielii silloin, kun se alkaa äkkiarvaamatta ilman mitään näkyvää syytä ja henkilöllä on ikää sen verran, että muistisairauden puhkeamista ei voida sulkea pois.

Suurin merkki on unettomuus ja jatkuva kiukuttelu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

Joo, muistisairaus on siinä mielessä vähän harhaanjohtava nimi. Impulssikontrollin pettäminen, alentunut ärsyyntymiskynnys ja hermostuminen asioista, joista ei aiemmin piitannut tippaakaan, normaalien rajojen hämärtyminen, epäloogiset ja vainoharhaiset ajatuskuviot. Siinä keskeisimmät alkuvaiheen oireet tutuilla, jotka muistisairauteen sairastuivat.

Mun äidillä alkoi oireilla niin että muuttui sellaiseksi että ei saanut tehtyä mitään asioita, esim isäni hautakiven kaiverruttamista venytti kuukausitolkulla kun ei vaan saanut soitettua asiasta.  Lopettimyös kaikkien käsitöiden tekemisen ja katseli (ja katselee edelleen) aamusta iltaan televisiota eikä edes pue päivävaatteita päälleen. 

Meillä alkoi sillä, että haukkui ja epäili naapuria kaikesta. Oli kuulemma myrkyttänyt hänen kasvejaan ym.  Sitten epäili remonttimiesten vieneen lusikoita ja vaihtoi lukot, meni 1000 euroa siinä ihan hukkaan.  Muutos alkoi jo n. 10 vuotta ennen kuolemaansa. 

Rakennutti korkean aidan puutarhaansa.  Sitten alkoi epäillä sukulaisia varkaiksi.  Pikkuhiljaa ajatusmaailma suppeni ja kaikki normaalit taidot hävisivät, kunnes lopulta ei tunnistanut omaa kotiaan sairaalareissun jälkeen.  Kysyi, että kukas täällä asuu. Viimeinen vuosi hoivakodissa, onneksi sai paikan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minun äidilläni oli juuri tuollaista. Muistisairaus ei välttämättä nimestään huolimatta ala juuri muistin pätkimisellä.

Joo, muistisairaus on siinä mielessä vähän harhaanjohtava nimi. Impulssikontrollin pettäminen, alentunut ärsyyntymiskynnys ja hermostuminen asioista, joista ei aiemmin piitannut tippaakaan, normaalien rajojen hämärtyminen, epäloogiset ja vainoharhaiset ajatuskuviot. Siinä keskeisimmät alkuvaiheen oireet tutuilla, jotka muistisairauteen sairastuivat.

Kuulostaa ihan näiltä palstan jankuttajilta vainoharhoineen kaikkineen. 

Tutulla ikäihmisellä tullut sitä, että jos puhutaan asiasta, jossa on monta vaihetta (esim tapahtumakulut), hän ei tunnu pysyvän kärryillä. Melkein kaikkeen sanoo vain "joo". Omista asioistaan kertoo paljon samat jutut usein. Muiden asiat ei tunnu jäävän mieleen. Tosi paljon vaikuttaa katse olevan menneessä, puhuu paljon esim vuosien takaisista naapureista. Näitäkin mietin, onko kyse muistista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkoi sillä, että haukkui ja epäili naapuria kaikesta. Oli kuulemma myrkyttänyt hänen kasvejaan ym.  Sitten epäili remonttimiesten vieneen lusikoita ja vaihtoi lukot, meni 1000 euroa siinä ihan hukkaan.  Muutos alkoi jo n. 10 vuotta ennen kuolemaansa. 

Rakennutti korkean aidan puutarhaansa.  Sitten alkoi epäillä sukulaisia varkaiksi.  Pikkuhiljaa ajatusmaailma suppeni ja kaikki normaalit taidot hävisivät, kunnes lopulta ei tunnistanut omaa kotiaan sairaalareissun jälkeen.  Kysyi, että kukas täällä asuu. Viimeinen vuosi hoivakodissa, onneksi sai paikan.  

Kauanko teillä kesti ensimmäisistä oireista siihen että meni oireet niin pahaksi ettei selvinnyt yksin? Meillä perheessä sama tilanne mutta on niin vaikea saada hänet tutkimuksiin kun muutos on vielä aika pieni. Vaikea ottaa asia puheeksi vaikka ihan samanlaisia ongelmia. Kuulostaa surullisen tutulta. Lisäksi jää jankuttamaan näitä juttujaan esim. että naapuri istuttanut kasveja hänen pihalleen salaa tai liikutellut risuja metsässä tai laittanut vakoilulaitteita hänen asuntoonsa tai salakuvannut yms. Kielenkäyttö muuttunut kiroilevammaksi myös. Pärjää vielä yksinään mutta kuinka kauan? Voiko heikentyä vointi nopeasti vai miten nämä etenee? Auttaako lääkitys mitään? Muisti toimii normaalisti. Vainoharhat ja käyttäytymis ongelmat ovat ainoa ongelma.

Jos mahdollista niin kannattaa varata aika neurologille ja tehdä se muistitesti sekä mahd. pään kuvaus. Meillä anoppi sairastui Alzheimeriin ja loppui toimintakyky aika yhtäkkiä. Niitä on erityyppisiä noita muistisairauksia. Kolmisen vuotta asui diagnoosin saamisen jälkeen kotona kotihoidon turvin ja viimeiset 3,5 vuotta sai olla hoivakodissa. Eli kuitenkin 90-vuotiaaksi.