Lue keskustelun säännöt.
Sinä ensisynnyttäjä joka ET revennyt synnytyksessä...
15.02.2020 |
.... Mitkä asiat luulet vaikuttaneen siihen, ettet revennyt ensisynnytyksessä? Oliko ns aktiivinen synnytys, olitko paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ponnistitko pystyasennossa, oliko vesisynnytys...?
Ensisynnyttäjänä kiinnostaa kuulla!
Kommentit (219)
Nopea synnytys, kesto ekasta supistuksesta lapsen syntymään 4h.
Nuori ikä, olin 22v. Liikunnallinen, raskaus oli helppo.
Ponnistin seisten
Ei kivunlievityksiä.
Noi varmaan mulla eniten vaikutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdullista on toivottavasti myös vastanneiden suuri määrä :)
Samaa mieltä!
Ihanan paljon vastauksia hyvistä synnytyksistä!
Kuulostaa hirveältä.. en taida haluta penskoja D:
N24
En kyllä osaa sanoa, mikä siihen oikeasti vaikutti. Mitään etukäteisvenyttelyä tai öljyämistä en harrastanut. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla. Ponnistusaika oli todella pitkä, tasan kaksi tuntia. Ensin yritin ponnistaa pystyasennossa jakkaralla, mutta koin sen epämiellyttäväksi ja vaihdoin sänkyyn perinteiseen puoli-istuvaan asentoon. En oikein osannut ponnistaa enkä tuntenut supistuksia, koska mulla oli epiduraali (silti suosittelen epiduraalia). Lopulta tarvittiin lääkäri painamaan mua vatsasta ja lapsi plopsahti sen jälkeen lähes välittömästi ulos. Hämmentävää, etten revennyt yhtään. Kätilö kyllä tuki välilihaa hienosti ja vissiin piti siinä jotain märkää kangasta, tms. Lapsi oli aika isopäinenkin. Olin ihan täydessä toimintakunnossa heti synnytyksem jälkeen ja kätilö sanoi paria päivää myöhemmin, ettei mun gynekologi tule uskomaan, että olen edes synnyttänyt, hahahah, joopajoo.
Koko synnytys kesti silloin 9h.
No, toista lasta synnyttäessä repesin jonkin verran, mikä sekin on yllättävää, kun yleensä sitä voi revetä vähän esikoisen kohdalla ja sit ei enää seuraavien kanssa. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Myös toisen lapsen synnytys käynnistettiin. Tällä kertaa tunsin supistukset epiduraalin läpi ja ponnistusaika oli "vain" 40 min. Koko synnytyksen kesto oli 2h, mikä ehkä oli syynä repeämiseen, koska kroppa ei varmaan päässyt rauhassa venymään. Tai sitten syy oli siinä, että lapsi oli kunnon nelikiloinen jötikkä eikä kätilö mun mielestä pitänyt yhtä hyvää huolta välilihasta kuin ekan synnytyksen kätilö. Ja yritin tosi kovasti ponnistaa, ettei ponnistusaika ois taas se helvetillinen kaksi tuntia kuten viimeksi. Noh, vaikka repesin vissiin aika kunnolla (toisen, kolmannen asteen repeämä tai joku sellainen), paranin ihan muutamassa päivässä eikä repeämästä ollut mitään vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektio auttoi kummasti.
Sektio täälläkin esikoisen kohdalla, suunnittelu koska vauva oli perätilassa.
Toinen syntyikin sitten alatienä syöksysynnytyksenä rv 36+5, ihme kyllä ei repeämiä, liekö lapsen pieni koko syynä... Vai oma ikäni ja kunto, olin 30v ja urheilullinen. Ponnistin seisten kun en "ehtinyt" muuhunkaan asentoon :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnytys ja vauvalla oli iso pää (38cm). Otin epiduraalin enkä ollut erityisen paljon liikkeessä. Uskon että asiat jotka vaikuttivat ovat geenit ja se että vauva tuli normaalissa asennossa.
Minäkin uskon enemmän geeneihin kuin omaan vaikuttamiseen. Elintavat minulla aina ollut mitä on, liikuntaa en harrasta ja raskaana vielä vähemmän. Lihoin kiloja melkein puolet painostani lisää. Mitään en hieronut tai rasvannut. Synnytin tavallisessa huoneessa tavallisesti kyljelläni ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset mukana.
Ei repeämiä tai näkyviä arpia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä osaa sanoa, mikä siihen oikeasti vaikutti. Mitään etukäteisvenyttelyä tai öljyämistä en harrastanut. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla. Ponnistusaika oli todella pitkä, tasan kaksi tuntia. Ensin yritin ponnistaa pystyasennossa jakkaralla, mutta koin sen epämiellyttäväksi ja vaihdoin sänkyyn perinteiseen puoli-istuvaan asentoon. En oikein osannut ponnistaa enkä tuntenut supistuksia, koska mulla oli epiduraali (silti suosittelen epiduraalia). Lopulta tarvittiin lääkäri painamaan mua vatsasta ja lapsi plopsahti sen jälkeen lähes välittömästi ulos. Hämmentävää, etten revennyt yhtään. Kätilö kyllä tuki välilihaa hienosti ja vissiin piti siinä jotain märkää kangasta, tms. Lapsi oli aika isopäinenkin. Olin ihan täydessä toimintakunnossa heti synnytyksem jälkeen ja kätilö sanoi paria päivää myöhemmin, ettei mun gynekologi tule uskomaan, että olen edes synnyttänyt, hahahah, joopajoo.
Koko synnytys kesti silloin 9h.
No, toista lasta synnyttäessä repesin jonkin verran, mikä sekin on yllättävää, kun yleensä sitä voi revetä vähän esikoisen kohdalla ja sit ei enää seuraavien kanssa. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Myös toisen lapsen synnytys käynnistettiin. Tällä kertaa tunsin supistukset epiduraalin läpi ja ponnistusaika oli "vain" 40 min. Koko synnytyksen kesto oli 2h, mikä ehkä oli syynä repeämiseen, koska kroppa ei varmaan päässyt rauhassa venymään. Tai sitten syy oli siinä, että lapsi oli kunnon nelikiloinen jötikkä eikä kätilö mun mielestä pitänyt yhtä hyvää huolta välilihasta kuin ekan synnytyksen kätilö. Ja yritin tosi kovasti ponnistaa, ettei ponnistusaika ois taas se helvetillinen kaksi tuntia kuten viimeksi. Noh, vaikka repesin vissiin aika kunnolla (toisen, kolmannen asteen repeämä tai joku sellainen), paranin ihan muutamassa päivässä eikä repeämästä ollut mitään vaivoja.
Lisään vielä, että olin jo 31 synnyttäessäni ekaa lastani eli en edes mitenkään nuori. En usko, että iällä on mitään tekemistä tän repeämisriskin kanssa, enemmänkin kudostyyppijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä osaa sanoa, mikä siihen oikeasti vaikutti. Mitään etukäteisvenyttelyä tai öljyämistä en harrastanut. Synnytys käynnistettiin oksitosiinilla. Ponnistusaika oli todella pitkä, tasan kaksi tuntia. Ensin yritin ponnistaa pystyasennossa jakkaralla, mutta koin sen epämiellyttäväksi ja vaihdoin sänkyyn perinteiseen puoli-istuvaan asentoon. En oikein osannut ponnistaa enkä tuntenut supistuksia, koska mulla oli epiduraali (silti suosittelen epiduraalia). Lopulta tarvittiin lääkäri painamaan mua vatsasta ja lapsi plopsahti sen jälkeen lähes välittömästi ulos. Hämmentävää, etten revennyt yhtään. Kätilö kyllä tuki välilihaa hienosti ja vissiin piti siinä jotain märkää kangasta, tms. Lapsi oli aika isopäinenkin. Olin ihan täydessä toimintakunnossa heti synnytyksem jälkeen ja kätilö sanoi paria päivää myöhemmin, ettei mun gynekologi tule uskomaan, että olen edes synnyttänyt, hahahah, joopajoo.
Koko synnytys kesti silloin 9h.
No, toista lasta synnyttäessä repesin jonkin verran, mikä sekin on yllättävää, kun yleensä sitä voi revetä vähän esikoisen kohdalla ja sit ei enää seuraavien kanssa. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Myös toisen lapsen synnytys käynnistettiin. Tällä kertaa tunsin supistukset epiduraalin läpi ja ponnistusaika oli "vain" 40 min. Koko synnytyksen kesto oli 2h, mikä ehkä oli syynä repeämiseen, koska kroppa ei varmaan päässyt rauhassa venymään. Tai sitten syy oli siinä, että lapsi oli kunnon nelikiloinen jötikkä eikä kätilö mun mielestä pitänyt yhtä hyvää huolta välilihasta kuin ekan synnytyksen kätilö. Ja yritin tosi kovasti ponnistaa, ettei ponnistusaika ois taas se helvetillinen kaksi tuntia kuten viimeksi. Noh, vaikka repesin vissiin aika kunnolla (toisen, kolmannen asteen repeämä tai joku sellainen), paranin ihan muutamassa päivässä eikä repeämästä ollut mitään vaivoja.
Lisään vielä, että olin jo 31 synnyttäessäni ekaa lastani eli en edes mitenkään nuori. En usko, että iällä on mitään tekemistä tän repeämisriskin kanssa, enemmänkin kudostyyppijuttuja.
Vanhemmiten moni valitettavasti kerää sitä ylipainoa ja liikkuu vähemmän, että sillä tavalla näkisin iän vaikuttavan repeämisriskiin. Ei muuten, eli hyväkuntoinen normipainoinen 35v ensisynnyttäjä ei välttisti repeä sen todennäköisemmin kuin 25v ensisynnyttäjä..
Tuuri ja kudostyyppi? 😂 Kaksi lasta, molemmat ollut syntymäpainoltaan lähempänä neljää kiloa. Raskausarpia on tullut jo teininä nopeesta kasvusta, ja eka raskaus raitautti vatsan odotetusti. Tokasta ei tullut enää yhtään uusia.
Olin henkisesti varautunut että ihan varmana repeän synnytyksessä, mutta ei tullut mitään. Eka syntyi hiiiiitaaaasti, toinen tuli parissa tunnissa. Ponnistusvaiheet kuitenkin aika nopeat molemmissa. Molemmat syntyi puolistuvassa asennossa, musta oli parempi olla siinä kivussa paikallaan kun alkaa mihinkään jumppailuihin.
Mitään välilihan hierontoja tai muita varautumisia en tehnyt, ei jaksanut/ehtinyt/muistanut. Niin, ja lapset syntynyt mun ollessa 33 ja 36.
Taisin siis saada rastin melkein jokaiseen kohtaan, mitkä joku tässä ketjussa luetteli riskiksi repeämiselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen revennyt joka synnytyksessä, mutta se ei kyllä ole koskaan vaivannut yhtään. Synnyttäessä sitä ei huomaa, vaikka ei olisi mitään puudutusta. Tikkaamiseen taas saa hyvän puudutuksen. Alapää on synnytyksen jälkeen jotenkin ihan tunnoton pari päivää, niin ne repeämätkin ehtii sen verran parantua siinä ajassa etteivät vaivaa. Toki pyyhkimiset tulee aika varovasti hoidettua.
Ei siis mielestäni syytä pelätä repeämiä.
Olen samaa mieltä, että ei ole syytä pelätä repeämiä ja ne paranee pääsääntöisesti hurjan nopsaan. Mutta ei voi kyllä väittää, ettei repeämistä huomaisi. Ehkä kaikki ei huomaa siinä tuskassa, mutta kyllä mä huomasin sen erittäin selvästi. Mulla oli epiduraali päällä ja tunsin silti, kuinka repesin ja miten lämmin märkä = veri siitä levisi. Kuin iho repeäisi kahtia :( Mutta ei ollut silti paha rasti ja istuin heti normaalisti ja parissa päivässä parani. Repeämä ei vaatinut mitään erikoishoitoa tai huomiointia, vaikka syvä repeämä olikin. Tietty se tikattiin, mutta tarkoitan, että sen tikkauksen jälkeen siitä ei tarvinnut murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt vanhana äijänä olen kuullut, niin kyllä niitä vitui on jouduttu aina harsimaan kasaan synnytyksen jälkeen. Enkö olekaan oikeassa?
Et ole :D jos olet noin vanha että muistelet jotain 60-80- luvun synnytyskäytäntöjä, niin niissä vielä tehtiin rutiininomaisesti välilihaan episiotomia, joka siis aina piti parsia kasaan. Nykyään ei tehdä, joten itsekin tiedän kätilönä useita joille ei ole tarvinnut laittaa yhtään tikkiä. ;)
Harvinaisempaa on, että repeää niin kovin että tikkejä tarvitaan paljon....
Olen synnyttänyt neljä lasta 60-80 -luvuilla; episiotomioita ei tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tässä kattellut synnytysvideoita, ja vesisynnytyksissä sitä verta ei juuri tule verrattuna kuivan maan synnytyksiin?
Siinä on repeämisessä niin iso ero vai? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt vanhana äijänä olen kuullut, niin kyllä niitä vitui on jouduttu aina harsimaan kasaan synnytyksen jälkeen. Enkö olekaan oikeassa?
Et ole :D jos olet noin vanha että muistelet jotain 60-80- luvun synnytyskäytäntöjä, niin niissä vielä tehtiin rutiininomaisesti välilihaan episiotomia, joka siis aina piti parsia kasaan. Nykyään ei tehdä, joten itsekin tiedän kätilönä useita joille ei ole tarvinnut laittaa yhtään tikkiä. ;)
Harvinaisempaa on, että repeää niin kovin että tikkejä tarvitaan paljon....
Olen synnyttänyt neljä lasta 60-80 -luvuilla; episiotomioita ei tehty.
Jep, veikkaan tässäkin olleen isoja eroja synnytyssairaaloiden käytännöissä - jo tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä kattellut synnytysvideoita, ja vesisynnytyksissä sitä verta ei juuri tule verrattuna kuivan maan synnytyksiin?
Siinä on repeämisessä niin iso ero vai? :O
Niin, kuten joku täällä kommentoi, vesi pehmiyttää kudoksia ja lämpö venyttää lempeästi. Siksi ei tule näitä massiivisia repeämiä vedessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä kattellut synnytysvideoita, ja vesisynnytyksissä sitä verta ei juuri tule verrattuna kuivan maan synnytyksiin?
Siinä on repeämisessä niin iso ero vai? :O
Tää on niin totta, ja ihme juttu! Samaa olen pällistellyt....
Ekassa kylkiasento, toisessa puoli-istuva (en ehtinyt vaihtaa). Ponnistusajat 19 min ja 9 min. Olin useaan otteeseen suihkussa etenkin ekassa synnytyksessä, kun se kesti kaikkiaan yli vuorokauden. Toka kesti muutaman tunnin. Ylipainoa on ja raskausarpia tuli vähän. Ennen ekaa synnytystä käytin epi-no -harjoituslaitetta ja öljysin. Ei repeämiä ja tavara muutenkin kuosissaan.
Silloin, kun synnytin, tehtiin episiotomia lähes aina ensisynnyttäjille ja usein myös seuraavassa synnytyksessä. Niin tehtiin minullekin eikä tullut repeämiä. Olihan se leiķkaushaava kipeä aikansa, mutta parani eikä siitä sen kummempaa.
Lohdullista on toivottavasti myös vastanneiden suuri määrä :)