Lue keskustelun säännöt.
Sinä ensisynnyttäjä joka ET revennyt synnytyksessä...
15.02.2020 |
.... Mitkä asiat luulet vaikuttaneen siihen, ettet revennyt ensisynnytyksessä? Oliko ns aktiivinen synnytys, olitko paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ponnistitko pystyasennossa, oliko vesisynnytys...?
Ensisynnyttäjänä kiinnostaa kuulla!
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Ehdottomasti olisin valinnut samoin näillä synnytyskokemuksilla. Kun olen revennyt joka ilmansuuntaan eppareilla ja ilman. Jopa niin, että ekat muistikuvat synnyksen jälkeen on heräämöstä leikkauksen jälkeen. Ja se tunne on muistissa, kun yli kuukauden jälkeen pystyy istumaan jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kudostyyppi (kätilön mukaan), hidas ponnistusvaihe, kylkiasento
Viisi synnytystä takana. Ei repeämiä eikä raskausarpia.
Lääkäri valvoi koko ajan synnytyksiäni. Leikkaukset tehtiin jokaisen kohdalla.
Syy varmaan siinä.
Ponnistin hirmu pitkään, yli tunnin ja voimat oli loppu. Asentona oli ensin kylki ja vaihdoin puoli istuvaan/makuuasentoon. sain tikkejä en muista paljonko. Oli raskausmyrkytys, joten synnytys käynnistettiin. koko synnytys kesti noin 5 tuntia.
Kolme synnytystä, joka kerta revennyt, ei auttanut edes laaja eppari. (Parani kyllä huonommin kuin repeämä.) Ei ole auttanut mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sanotaan, että synnytyspelko johtuu vain siitä kun hyvistä synnytyksistä ei puhuta ja kauhutarinoita kerrotaan. Mutta täällä on ilmeisesti pääsääntöisesti hyvin menneitä synnytyksiä ja silti kuulostaa aivan hirveältä. Taitaa jäädä lapset saamatta.
Kolme synnytystä, kaikki käynnistettyjä. Kaikissa epiduraali puudutus. Vauvat syntyessään 4, 4,2 ja 4,5 kg. Makasin joka synnytyksen lähes paikallaan sängyssä ja ponnistin puoli-istuvassa asennossa. Ponnistusvaiheiden kestot tunti, 20min ja 5min. Kaikki ilman repeämiä. Ilmeisesti kudos joustavaa, tai olen vain onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme synnytystä, kaikki ihan erilaisia (yksi vedessä, yksi jakkaralla ja yksi perinteisesti selällään puoli-istuvassa asennossa). Ja synnytyksen kesto myös vaihdellut. Kaikki lapset kuitenkin olleet kolmekiloisia. Olen myös ollut erikokoinen synnyttäessä, yhdellä kerralla painoin synnyttäessä saman verran kun toisen raskauden alussa. Joten paino on vaihdellut synnytyshetkellä eri raskauksien kohdalla.
Minulla on myös raskausarpia, mutta väliliha ei ole revennyt kuin yhden kohdalla yhden tikin verran (keskimmäinen). Se mitä olen tehnyt, oli välilihan rasvaaminen vehnänalkioöljyllä noin kuukauden verran ennen synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Repeämille altistavia asioita:
-naisen ylipaino
-naisen liikkumattomuus
-imukuppi, tähän liittyy pitkittynyt ponnistusvaihe, selinmakuulla/puoli-istuvassa ponnistettaessahan synnytyskanavassa on jopa 30% vähemmän tilaa kuin pystyasennossa, asento myös heikentää verenkiertoa istukassa lapsen hapensaantia, eli tää asento johtaa useammin imukupin käyttötarpeeseen
-naisen kudostyyppi
-iso vauva
-vauvan virhetarjonta
-ponnistaminen liian raivokkaasti, kun kudokset ei oo vielä ehtinyt venyäEttä osaan voit toki itse vaikuttaa
Lisää vielä: epiduraali saattaa joskus hidastaa synnytystä = imukupin tarve, tai siinä myös riski ponnistaa liian apinanraivolla väärään aikaan ja revityttää paikat
Minulla ja kaikilla tuntemillani nimenomaan epiduraali on auttanut siihen että pystyy ponnistamaan oikealla voimakkuudella ja hallitsee tilanteen kun kipu ei ole kaiken yllä ja ponnistaminen on hallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
94 vielä jatkaa...
Mua pelotti/kauhistutti koko edessä oleva synnytys, ja menin sinne ihan takki auki sen kummempia valmistautumatta. Sellainen "sormet korviin lallalllaa" - tyyli.
Mutta eka synnytys jo oli niin upea kokemus, ihan elämäni parhaita hetkiä. Mä olen siis nykyisin niitä "vitsit, mihin me naiset kyetään, me ollaan ihan jumalattaria" - tyyppejä. Eihän se nyt naurattanut niiden kipujen kanssa (varsinkin tokan kanssa, kun otin minimaalisesti kivunlievitystä), mutta silti ihan huikeen hieno kokemus. Ja ennenkaikkea huikeen hienot lapset💕
Kokemusta niin TYKSistä kuin Satakunnan keskussairaalasta, ja molemmista saanut älyttömän hyvää hoitoa ja palvelua!
Summa summarum: tottakai tuollainen iso tapahtuma pelottaa, ja kaikkii asioihin on hyvä henkisesti varautua, mutta kannattaa muistaa että se voi myös olla tosi ihana kokemus!
Olin 32, ylipainoinen ja huonokuntoinen. Lapsi 3kg ja käsi poskella tuli maailmaan. Juuri kun kätilö olisi tehnyt epparin ajattelun että en jumalauta halua sitä niin ponnistin niin kovaa kun ikinä jaksoin ja vauva syntyi 12 minuuttia ponnistamisen aloittamisesta. Repesin vain yhden tikin verran, ja luulenpa että jos joskus vielä toisen kerran synnyttäisiin niin en repeäisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin selälläni eikä silti tullut repeämiä, kummassakaan synnytyksessä. Ponnistin kyllä tosi rauhallisesti ja huolehdin etten aloita ponnistamista hetkeäkään liian aikaisin, koska olin jostain lukenut näiden vaikuttavan repeämien syntyyn. Lisäksi mulle ei tullut muutenkaan raskausarpia, mikä näyttäisi olevan yleistä muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Synnytin selälläni eikä silti tullut repeämiä, kummassakaan synnytyksessä. Ponnistin kyllä tosi rauhallisesti ja huolehdin etten aloita ponnistamista hetkeäkään liian aikaisin, koska olin jostain lukenut näiden vaikuttavan repeämien syntyyn. Lisäksi mulle ei tullut muutenkaan raskausarpia, mikä näyttäisi olevan yleistä muillakin.
Niin ja olin nuori, alle 25 ja vauva pieni. Varmaan sattumalla/tuurillakin on vaikutusta näihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistauduin hyvin. Ei ylipainoa, syväkyykkyä, rasvailua, välilihan venyttelyä.
Silti aina ei mene kaikki, niin kuin suunnittelee. Vauvalla oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä ja oli kiire saada vauva ulos, joten tehtiin pitkä viilto, jotta vauva ei ehtinyt kärsiä hapenpuutteesta
Seksielämä ei ole silti kärsinyt. En muista, että haavakaan olisi montaa päivää elämääni haitannut. Taisi pari päivää alapää olla tosi kipeä, mutta siitä se parani.
Muiden lapsien kanssa ei tullut repeämiä, eikä tarvinnut leikellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Milloin tuo lääkärikäynti oli, jolloin sait tuon tiedon kudostyypistäsi? Itellä maanantaina eka neuvolalääkäri ja mietin josko jo osaisi sanoa...
Itse valitsisin samoin, jos saisin tuon tiedon! Omaa kudostyyppiään kun on aika hankala tietää itse, itellä kun ei mitään isoa haaveriakaan ole koskaan sattunut jotta vois vähän vertailla kuin hyvin tikattu haava paranee...
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä voidella mirhamilla ja vaikka hunajalla alapäätänsä jos siltä tuntuu, mutta ei sill ole mitään vaikutusta repeämisiin :D Ei uskoisi että vielä vuonna 2020 tällaista humpuukia ja hopeavettä tarjoillaan, ja että näin moni ihan peruskoulun käynyt nainen vieläpä uskoo!
Toiset repeää, toiset ei, yksilökysymyksiä, ja lapsen koosta, asennosta kiinni, ei mistään "öljyämisistä" :D
Ei siitä öljyämisestä haittaakaan ole! Joten miksi ei tekisi, jos se näiden ensisynnyttäjien mieltä rauhoittaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi että mulla on joustamaton kudostyyppi. Valitsin sektion.
Mitä olisitte itse tehneet jos teille olisi annettu tuo tieto?
Milloin tuo lääkärikäynti oli, jolloin sait tuon tiedon kudostyypistäsi? Itellä maanantaina eka neuvolalääkäri ja mietin josko jo osaisi sanoa...
Itse valitsisin samoin, jos saisin tuon tiedon! Omaa kudostyyppiään kun on aika hankala tietää itse, itellä kun ei mitään isoa haaveriakaan ole koskaan sattunut jotta vois vähän vertailla kuin hyvin tikattu haava paranee...
Niiiijust mistä sen tietää??? :o kudostyypin siis, kertoohan lääkäri sen ENNEN synnytystä??
T. Vielä lapseton 29v koska repeäminen pelottaa
Vierailija kirjoitti:
94 vielä jatkaa...
Mua pelotti/kauhistutti koko edessä oleva synnytys, ja menin sinne ihan takki auki sen kummempia valmistautumatta. Sellainen "sormet korviin lallalllaa" - tyyli.
Mutta eka synnytys jo oli niin upea kokemus, ihan elämäni parhaita hetkiä. Mä olen siis nykyisin niitä "vitsit, mihin me naiset kyetään, me ollaan ihan jumalattaria" - tyyppejä. Eihän se nyt naurattanut niiden kipujen kanssa (varsinkin tokan kanssa, kun otin minimaalisesti kivunlievitystä), mutta silti ihan huikeen hieno kokemus. Ja ennenkaikkea huikeen hienot lapset💕
Kokemusta niin TYKSistä kuin Satakunnan keskussairaalasta, ja molemmista saanut älyttömän hyvää hoitoa ja palvelua!
Summa summarum: tottakai tuollainen iso tapahtuma pelottaa, ja kaikkii asioihin on hyvä henkisesti varautua, mutta kannattaa muistaa että se voi myös olla tosi ihana kokemus!
Piristävää lukea tällaista! :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Repeämille altistavia asioita:
-naisen ylipaino
-naisen liikkumattomuus
-imukuppi, tähän liittyy pitkittynyt ponnistusvaihe, selinmakuulla/puoli-istuvassa ponnistettaessahan synnytyskanavassa on jopa 30% vähemmän tilaa kuin pystyasennossa, asento myös heikentää verenkiertoa istukassa lapsen hapensaantia, eli tää asento johtaa useammin imukupin käyttötarpeeseen
-naisen kudostyyppi
-iso vauva
-vauvan virhetarjonta
-ponnistaminen liian raivokkaasti, kun kudokset ei oo vielä ehtinyt venyäEttä osaan voit toki itse vaikuttaa
Lisää vielä: epiduraali saattaa joskus hidastaa synnytystä = imukupin tarve, tai siinä myös riski ponnistaa liian apinanraivolla väärään aikaan ja revityttää paikat
Minulla ja kaikilla tuntemillani nimenomaan epiduraali on auttanut siihen että pystyy ponnistamaan oikealla voimakkuudella ja hallitsee tilanteen kun kipu ei ole kaiken yllä ja ponnistaminen on hallittua.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Epiduraali tarkoittaa puudutusta selkäydinkanavaa ympäröivässä tilassa. Puudute poistaa kipua kohtua ympäröivistä hermoista. Kuten kaikki puudutteet, myös tällä on vaikutuksia lihasten toimintakykyyn, tarkoittaa, että ponnistamisen säätelyyn ja suuntaamiseen. Synnyttäjä itse ei tätä aina huomaa. Kaikki hammaslääkärissä käyneet tietänevät, mitä tapahtuu lihasten toimintakyvylle, kun puudute annetaan suuhun. Vähän samantyyppisiä vaikutuksia sillä on myös synnytyksessä, mutta vaikutus on tilapäinen.
Olin 29v.kun synnytin esikoisen. Synnytys kesti yli 50 tuntia ja makasin kyljelläni lähes koko tuon ajan kun epiduraali ei vaikuttanut ja olin niin kipeä tehdäkseni mitään. Ponnistus kesti n.45min ja makasin koko tuon ajan selälläni. Itse olin repeämien pelossa n.2kk käyttänyt Weledan synnytykseen valmistautumisöljyä. https://www.ruohonjuuri.fi/synnytykseen-valmistautumisoljy-weleda-40016… Hieroin samalla välilihaa ohjeiden mukaan mutta sitä ohjeessa olevaa venyttelyä en oikeastaan juuri tehnyt. En tiedä oliko tästä apua mutta repeämiä ei tullut.