Sinä ensisynnyttäjä joka ET revennyt synnytyksessä...

Kuulemma liittyy kudosten kuntoon. Tiedä sitten miten helppo siihen itse vaikuttaa. Takana kaksi synnytystä ilman repeämiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma liittyy kudosten kuntoon. Tiedä sitten miten helppo siihen itse vaikuttaa. Takana kaksi synnytystä ilman repeämiä.

Niin ja molemmat synnytetty kylkiasennossa. Paljon olin jalkeilla kun helpompi käsitellä kipu seisoen kuin makuulteen.

Kudostyyppi. Ei tullut raskausarpiakaan.

Ei pidä makuulla synnyttää, nythän on vesisynnytyksiä jne. Itse sain sektion muttei ollut nk pelkosektio. 

Vierailija kirjoitti:

Kudostyyppi. Ei tullut raskausarpiakaan.

Ja ihan sängyllä synnytin, synnytys kesti aika kauan, ehkä joku syöksysynnytys olisikin repinyt paikat rikki.

Ed

- Olin paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ja suihkussa osan aikaa

- veikkaan että kudostyyppi on suotuisa, ei tullut myöskään yhtään raskausarpia mikä kertoo että iho ilmeisesti myös palautuu hyvin

- olin 27v eli suht nuori vielä

- ei vettä/pystyssä, synnytys kesti todella pitkään ja olin niin poikki ponnistusvaiheessa että ponnistin osan kyljellään ja osan ihan perinteisessä puoli-istuvassa (mitä en kyllä halunnut mutten enää pystynyt siirtymään). Synnytys kesti pitkään ja ponnistusvaihekin tunnin joten kudoksilla oli aikaa antaa periksi vähitellen. Ei vauhditettu lääkkein, vain lääkkeettömiä apuja ja ilokaasua

- tein välilihan hierontaa öljyllä säännöllisesti viimeiset viikot

- painoa oli tullut maltillisesti raskausaikana ja vauva oli pienehkö syntyessään

- olin liikkunut säännöllisesti ennen raskautta ja raskauden aikanakin harrastin kevyttä liikuntaa loppuun asti, kunto oli hyvä

- kävin raskausjoogassa ja olin opetellut lantionpohjan rentoutustekniikoita (synnytyksessä pitää lihasten kunnon lisäksi myös osata rentouttaa vaikka sattuu, ei ole helppoa)

Vesisynnytys, ei siis mitään puudutteita, ei muitakaan lääkkeitä, lämmin vesi varmasti pehmitti kudoksia senverran, etten saanut kuin pari pientä pintapuolista nirhaumaa, tikkejä ei tarvittu ja paranin parissa viikossa. Lapsi 3980kg että ei mikää ihan ruipelo... Ponnistin konttausasennossa, sillai toinen jalka ylhäällä sivulla - vaikee selittäö, vähän sama asento kuin missä uroskoirat kusee :D

En ois ikinä uskonut synnytyksen olevan niin helppo ja palautumisen niin nopeeta! Olin kuullut paljon kauhutarinoita ja alkuraskaudessa olin jo kinuamassa suunniteltua sektiota, kunnes tutustuin faktoihin ja totesin, että mikäli vesisynnytys onnistuu se vaikutti parhaimmalya. Ja sitä se oli! Seuraava syntyy myös veteen!

Elämäntavat, geenit ja onni vaikuttavat kaikki.

Se että valitsin sektion. En missään tapauksessa olisi suostunut repeämään.

Vierailija kirjoitti:

- Olin paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ja suihkussa osan aikaa

- veikkaan että kudostyyppi on suotuisa, ei tullut myöskään yhtään raskausarpia mikä kertoo että iho ilmeisesti myös palautuu hyvin

- olin 27v eli suht nuori vielä

- ei vettä/pystyssä, synnytys kesti todella pitkään ja olin niin poikki ponnistusvaiheessa että ponnistin osan kyljellään ja osan ihan perinteisessä puoli-istuvassa (mitä en kyllä halunnut mutten enää pystynyt siirtymään). Synnytys kesti pitkään ja ponnistusvaihekin tunnin joten kudoksilla oli aikaa antaa periksi vähitellen. Ei vauhditettu lääkkein, vain lääkkeettömiä apuja ja ilokaasua

- tein välilihan hierontaa öljyllä säännöllisesti viimeiset viikot

- painoa oli tullut maltillisesti raskausaikana ja vauva oli pienehkö syntyessään

- olin liikkunut säännöllisesti ennen raskautta ja raskauden aikanakin harrastin kevyttä liikuntaa loppuun asti, kunto oli hyvä

- kävin raskausjoogassa ja olin opetellut lantionpohjan rentoutustekniikoita (synnytyksessä pitää lihasten kunnon lisäksi myös osata rentouttaa vaikka sattuu, ei ole helppoa)

Mä kans mietin korreloiko raskausarvettomuus repeämien kanssa??? Että ei arpia = kestävä kudostyyppi?

Reilunpituinen eppari, ei tarvinnut revetä.

Juu ei missään nimessä ainakaan selällään, se painaa kaikki röörit kiinni alhaalla, eikä painovoima auta yhtään. Asento on tehty lääkäreille helpoksi, ei synnyttäjälle.

Ponnistusasentoa itselläni veikkaisin syyksi. Synnytin siis jakkaralla ja kätilö ensin lämmitti ja sitten tuli välilihaa tosin hyvin, eikä mitään tikattavaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Ponnistusasentoa itselläni veikkaisin syyksi. Synnytin siis jakkaralla ja kätilö ensin lämmitti ja sitten tuli välilihaa tosin hyvin, eikä mitään tikattavaa tullut.

Tuki*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Olin paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ja suihkussa osan aikaa

- veikkaan että kudostyyppi on suotuisa, ei tullut myöskään yhtään raskausarpia mikä kertoo että iho ilmeisesti myös palautuu hyvin

- olin 27v eli suht nuori vielä

- ei vettä/pystyssä, synnytys kesti todella pitkään ja olin niin poikki ponnistusvaiheessa että ponnistin osan kyljellään ja osan ihan perinteisessä puoli-istuvassa (mitä en kyllä halunnut mutten enää pystynyt siirtymään). Synnytys kesti pitkään ja ponnistusvaihekin tunnin joten kudoksilla oli aikaa antaa periksi vähitellen. Ei vauhditettu lääkkein, vain lääkkeettömiä apuja ja ilokaasua

- tein välilihan hierontaa öljyllä säännöllisesti viimeiset viikot

- painoa oli tullut maltillisesti raskausaikana ja vauva oli pienehkö syntyessään

- olin liikkunut säännöllisesti ennen raskautta ja raskauden aikanakin harrastin kevyttä liikuntaa loppuun asti, kunto oli hyvä

- kävin raskausjoogassa ja olin opetellut lantionpohjan rentoutustekniikoita (synnytyksessä pitää lihasten kunnon lisäksi myös osata rentouttaa vaikka sattuu, ei ole helppoa)

Mä kans mietin korreloiko raskausarvettomuus repeämien kanssa??? Että ei arpia = kestävä kudostyyppi?

Hyvä kysymys, en tiedä mutta en ihmettelisi jos korreloisi, kudosta molemmat.. tosin jos vauva on kanavassa virhetarjonnassa niin siinä ei kauheasti kudostyyppi auta, ja moni muu asia vaikuttaa..

/tuo jota lainasit

2 synnytystä takana. Molemmissa ponnistusvaiheeseen asti liikkeessä, ei kivinlievityksiä. Puoli istuvassa asennossa molemmat ponnistettu ulos. Itsellä ei ikinä ole ollut synnytyspelkoa, se varmasti vaikuttaa myös...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Olin paljon liikkeessä avautumisvaiheessa, ja suihkussa osan aikaa

- veikkaan että kudostyyppi on suotuisa, ei tullut myöskään yhtään raskausarpia mikä kertoo että iho ilmeisesti myös palautuu hyvin

- olin 27v eli suht nuori vielä

- ei vettä/pystyssä, synnytys kesti todella pitkään ja olin niin poikki ponnistusvaiheessa että ponnistin osan kyljellään ja osan ihan perinteisessä puoli-istuvassa (mitä en kyllä halunnut mutten enää pystynyt siirtymään). Synnytys kesti pitkään ja ponnistusvaihekin tunnin joten kudoksilla oli aikaa antaa periksi vähitellen. Ei vauhditettu lääkkein, vain lääkkeettömiä apuja ja ilokaasua

- tein välilihan hierontaa öljyllä säännöllisesti viimeiset viikot

- painoa oli tullut maltillisesti raskausaikana ja vauva oli pienehkö syntyessään

- olin liikkunut säännöllisesti ennen raskautta ja raskauden aikanakin harrastin kevyttä liikuntaa loppuun asti, kunto oli hyvä

- kävin raskausjoogassa ja olin opetellut lantionpohjan rentoutustekniikoita (synnytyksessä pitää lihasten kunnon lisäksi myös osata rentouttaa vaikka sattuu, ei ole helppoa)

Mä kans mietin korreloiko raskausarvettomuus repeämien kanssa??? Että ei arpia = kestävä kudostyyppi?

Minullakaan ei ole raskausarpia kuin yksi puolikuu navan vieressä, ei niitä tavallisia viiruja niin ei sitä edes huomaa. Painoa kuitenkin tuli molemmat raskaudet reilu 20kg. Nahka myös palautunut nopeasti molempien raskauksien jälkeen.

Synnytysten välissä oli kuitenkin viisi vuotta joka saattanut myös vaikuttaa.

1/

Repeämille altistavia asioita:

-naisen ylipaino

-naisen liikkumattomuus

-imukuppi, tähän liittyy pitkittynyt ponnistusvaihe, selinmakuulla/puoli-istuvassa ponnistettaessahan synnytyskanavassa on jopa 30% vähemmän tilaa kuin pystyasennossa, asento myös heikentää verenkiertoa istukassa lapsen hapensaantia, eli tää asento johtaa useammin imukupin käyttötarpeeseen

-naisen kudostyyppi

-iso vauva

-vauvan virhetarjonta

-ponnistaminen liian raivokkaasti, kun kudokset ei oo vielä ehtinyt venyä

Että osaan voit toki itse vaikuttaa

Mulla tuli pahat raskausarvet, mutta synnytyksestä selvisin yhdellä tikillä. Loppuraskaudesta hieroin välilihaa öljyllä ja olin päivittäin muutaman minuutin syväkyykyssä. Synnytyksen aikana liikuin, olin tunnin verran ammeessa, istuin keinussa ja jumppapallon päällä. Synnytys kesti 30 tuntia, mut ponnistusvaihe vain 10 minuuttia. Ainoo puudutus oli kohdunkaulan puudutus

Vierailija kirjoitti:

Reilunpituinen eppari, ei tarvinnut revetä.

Mä lasken epparinkin vähintään yhtä ikäväksi kuin repeämän... Otan mieluummin 2.asteen repeämän kuin epparin. Luonnollinen repeämä parantuu paremmin.