Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?

Vierailija kirjoitti:

Kroonisiin myöhästelijöihin ei yleensä voi luottaa muissakaan asioissa. Jos ei pidä kiinni sovituista aikatauluista, niin miksi pitäisi kiinni muistakaan sovituista asioista?

Ei pidä paikkansa. Mun luotettavin ystävä on krooninen myöhästelijä. Ei ole tuntemamme reilun kahdenkymmen vuoden aikana kertaakaan esim. juoruillut luottamuksella kertomiani asioita eteenpäin, toisin kuin monet muut. Sen 5-10 minuutin myöhästelyn sietää hyvin, kun on muuten niin huippu tyyppi. Kaikissa meissä on jotain vikoja. 

Kroonisista myöhästelijöistä olen huomannut yhden asian. Vaikka aika olisi kuinka tiukilla, määrätyt jutut on tehtävä.

Esim. kämppäkaverini aikoinaan. Kun hän nukkui pommiin töistä, hän silti halusi syödä tukevan aamupalan, käydä suihkussa, kuivattaa tukan ennen lähtöään. Joten myöhästyi siten jopa pari tuntia. Mutta kun hänellä on oikeus tehdä nää, vaikka nukkui pommiin.

Itse nukuin pari kertaa kellon soiton yli ja kun heräsin, hyppäsin sängystä, pesin hampaat ja kiskoin vaatteet päälle ja hyppäsin pyörän selkään ja ehdin nippa nappa töihin. Kaverini olisi jäänyt tässä vaiheessa vielä paistamaan kananmunia itselleen ja paahtamaan leipää ja hyvä jos ei poimimaan metsästä mansikoita, että voi keittää aamupalalle mansikkahilloin itselleen. Näiltä ei pikalähdöt onnistu

Siinä on muuten suuri ero, että myöhästyykö sen 5-10 minuuttia vai vaikka tunnin-kaksi. Sellainen 5-10 minuutin myöhästyminen menee hyvin huonon ajantajun piikkiin ja siitä suuttuminen on oikeastaan aika turhamaista nipottamista. Todennäköisesti tuo ihminen on kuitenkin yrittänyt tulla ajoissa. Tunnin-parin myöhästymistä voi jo pitää tahallisena ja piittaamattomuutena.  Silloin ei yleensä ole edes yritetty tulla ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joko myöhässä  tai etuajassa, en osaa hahmottaa milloin olisi oikea aika lähteä. Mies ei ymmärrä tätä, kun johonkin lähdetään  se menee suunilleen näin:   (puen takkia päälle) "Mennään jo" (mies) "Hei me ei  ajeta sinne kuin 15 min !"  (minä) "Ok" (alan lakata kynsiä ja seikkalla Facebookissa) " Hei nyt pitää mennä!" (mies seisoo vieressä takki päällä)  "Ai nytkö kun lakkasin just kynnet, justhan sä sanoit ettei vielä ole kiire!"  ( Revin kenkiä jalkaan tuohtuneena ja sotken  joka paikan kynsilakkaan). 

Ja se ei ole vaihtoehto, että itse aikuisena voisit arvioida, paljonko esim. Tuohon kynsilakkarupeamaan menee aikaa?

Monelle ajan hahmottaminen on vaikeaa, vaikka olisi kuinka aikuinrn. Sinä aikuisena ihmisenä varmasti ymmärrät tämän. Toiset pystyvät työstämään ko. ongelmaa ja toiset eivät. T. ohis, joka ei itse myöhästele, mutta on työn puolesta paljon tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.

Minä olin jo tottunut ystäväni ainaiseen myöhässäoloon, mutta mieheni sai kerran hepulin, kun sovittiin että haetaan hänet yhdestä hänen tilapaisestä työpisteestään samalla kun hän hakee minut työstä.  Oli niin sopivasti saman matkan varrella.  Mies oletti, että tämä ystäväni on samalla tavalla kuin minä jo ovella odottamassa kyytiä.  Pelkäsin pahinta ja ei siis ollut.  Odoteltiin jotain viisi minuuttia, niin mies pyysi minua menemään sinne sisälle, jos se vaikka odottelee meitä siellä eikä ole huomannut meitä.  No menin, siellähän tämä ystäväni oli vielä työvaatteissa ja huikkasi, että juu minä tulen nyt, käyn vaan vaihtamassa vaatteet.  Odottelin taas jotain viisi tai kymmenen minuuttia, ja tämä ystäväni poukkaisee sieltä takahuoneesta edelleen työvaatteissa kantaen jotain laatikkopinoa ja vei ne jonnekin.  Menin ulos ja sanoin miehelle, että odotetaan nyt vielä vähän, kyllä se tulee.  Kymmenen minuutin päästä mies käynnisti auton ja lähti.  Vähän mua sitten nolotti, mutta ajattelin, että pääsee se bussillakin.

Oppiko se ystäväni tästä mitään?  Ei.  Sanoi vaan, että oliko teillä sitten niin kiire, olisitte sanoneet.   Minä kyllä kokemuksesta tiesin, että mikään kiireen sanominen ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä seuraillut, miten eräs tuttava kuskailee aivan edesvastuutonta ja lapsen tasolle jäänyttä loisijalokkia. Lähes joka aamu nukkuu pommiin ja tuttu saa odotella ja jopa soitella herätyssoittoja, eikä lokki tietenkään edes maksa mitään kyydeistä. Tyrmistyttävää käytöstä ihmiseltä.

Jep. Tyrmistyttävää käytöstä molemmilta osapuolilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä seuraillut, miten eräs tuttava kuskailee aivan edesvastuutonta ja lapsen tasolle jäänyttä loisijalokkia. Lähes joka aamu nukkuu pommiin ja tuttu saa odotella ja jopa soitella herätyssoittoja, eikä lokki tietenkään edes maksa mitään kyydeistä. Tyrmistyttävää käytöstä ihmiseltä.

Jep. Tyrmistyttävää käytöstä molemmilta osapuolilta.

Todennäköisesti siinä loisijalokissa on jotain hyvää silti. Pakko olla, kun tuttava jatkaa kuskailua. Ehkä se lokki on vaikka hyvä leipomaan ja tuo tuttavalle jotain leipomuksia joka viikko tai jos on mies, niin auttaa jossain remppahommissa tai vastaavaa. Tai sitten tuttavasi on ihastunut siihen. 

Tokihan se on eri asia myöhästyä liikelounaalta tai lentokoneesta kuin tulla kaverin luo kylään kl. 18. 15 kun oli sovittu kl 18., jos on vain tarkoitus istua iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Tokihan se on eri asia myöhästyä liikelounaalta tai lentokoneesta kuin tulla kaverin luo kylään kl. 18. 15 kun oli sovittu kl 18., jos on vain tarkoitus istua iltaa.

Niinhän se on. Melko nipottajan maineen siitä saa jos alkaa valittaa, että kaveri tuli vartin myöhässä kylään. Kyläilyajoissahan on lisäksi se hiljainen sääntö, että koskaan ei saa mennä ennen annettua aikaa. Eli jos vaikka on pyydetty kylään klo 18, niin on törkeää mennä vaikka klo 17.45. Tällöin kyläpaikassa saatetaan olla vaikka vaihtamassa vaatteita tai jopa tulossa suihkusta ymsyms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3..88.60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Ihmisellä pitää olla muitakin ongelmia kuin huono ajantaju, jotta hän saisi avustajan. Toimin itse avustajana ja kukaan tässä ketjussa ei ole lähelläkään avustajan saamista vaikka heillä huono ajantaju olisikin.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Menen joka paikkaan n. viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi. Vieraissa paikoissa katson kartasta valmiiksi kauanko kohteeseen menee kävellen, tai jos menen julkisilla, otan aina aikaisemman bussin, tai menen taksilla hyvissä ajoin. En uppoudu ennen lähtöä mihinkään kirjoihin tai töihin niin että unohtaisin lähteä. En ole aamuihminen, mutta lähden silloin kun olen päättänyt. Olen järjestelmällinen ja laitan kaiken hyvissä ajoin valmiiksi, ettei tarvitse viime hetkellä alkaa pestä tukkaa tai etsiä metrolippua.

No en minäkään nyt tietenkään varttia ennen lähtöä ala kirjaa lukemaan, vaan sanotaan että on lauantai ja menet teatteriin klo 19. Kello on 10 ja vaatteet on valittu. Teatteriin menee bussilla puoli tuntia. Et ole sopinut päivälle mitään muuta. Miten päiväsi etenee?

Päätän jo tuossa vaiheessa, että haluan olla teatterilla esim. 20 minuuttia ennen näytöksen alkua, eli noin 20 vailla seitsemän. Tarkistan lähijunien aikataulut ja lasken, että matkaan kotoa teatterille menee molemmissa päissä kävelyineen noin 30 minuuttia, joten minun pitää lähteä kotoa kuuden maissa ehtiäkseni viimeistä edeltävään junaan (en yleensä halua lähteä viimeisellä mahdollisella, jolla vielä ehtisi). Varaan hiusten pesuun ja kuivaukseen sekä meikkaukseen ja pukeutumiseen puolitoista tuntia, joten päätän, että suihkuun on mentävä viimistään puoli viiden maissa, että ehdin rauhassa valmistautua. Näin ollen tiedän jo tuolloin kymmeneltä aamulla, että minulla on aikaa puoli viiteen asti touhuilla muuta, kuten lueskella/siivoilla/ katsoa telkkaria tms. ja silti olen ajoissa teatterilla. Tällaiseen ennakointiin menee vain pari minuuttia ja se käy minulta ihan luonnostaan. En ole montakaan kertaa elämässäni myöhästynyt mistään. :)

Jos haluaisi niin, voisi tosiaan vielä laittaa vaikka puhelimeen hälytyksen silloin puoli viideksi, kun pitää alkaa valmistautua. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi, mutta ilmeisesti en sitten ole kovin "uppoutuvaa" tyyppiä kun tempaudu mukaan lukemiseen tai muihin puuhiin niin etten muistaisi ajankulua.

Vierailija kirjoitti:

Kroonisista myöhästelijöistä olen huomannut yhden asian. Vaikka aika olisi kuinka tiukilla, määrätyt jutut on tehtävä.

Esim. kämppäkaverini aikoinaan. Kun hän nukkui pommiin töistä, hän silti halusi syödä tukevan aamupalan, käydä suihkussa, kuivattaa tukan ennen lähtöään. Joten myöhästyi siten jopa pari tuntia. Mutta kun hänellä on oikeus tehdä nää, vaikka nukkui pommiin.

Itse nukuin pari kertaa kellon soiton yli ja kun heräsin, hyppäsin sängystä, pesin hampaat ja kiskoin vaatteet päälle ja hyppäsin pyörän selkään ja ehdin nippa nappa töihin. Kaverini olisi jäänyt tässä vaiheessa vielä paistamaan kananmunia itselleen ja paahtamaan leipää ja hyvä jos ei poimimaan metsästä mansikoita, että voi keittää aamupalalle mansikkahilloin itselleen. Näiltä ei pikalähdöt onnistu

Onko meillä ollut sama kämppis? Asiakkaat odottivat tunnin ovien takana, ennen kuin pommiin nukkunut ystäväni saapui paikalle, koska kahvi, suihku, föönäys...Nykyisin hän on erittäin korkeassa johtoasemassa ja tosi hyvä huippuasiantuntija. Sama meno jatkuu, vaikka 20 ihmistä odottaa ja järjestää loppupäivän aikataulujaan uuksiksi...On todella sydämellinen, viisas, älykäs ja karismaattinen. Saa kaiken anteeksi, koska on meidän kaikkien mielestä niin +10 tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Jos sinulla olisi joka aamu vaikka kello 8 alkava työaika, niin nukkuisit oikein makeasti yön. Nukkuisit, koska olisit tottunut asiaan ja sitä ei tarvitsisi niin miettiä. Samoin illat rullaisivat ihan järkevästi omalla painollaan ja ilman mitään erikoisempia järjestelyitä. Mutta ei, sinä haluat olla tuollainen paniikkipelle ja sekopäinen sählääjä. :)

On ollut. Nukuin öisin 1-4 tuntia koiranunta ja illat meni stressatessa, että kaikki on aamuksi valmiina ja että ehtii ajoissa paikalle ja nukkumaan. Ajalla kun on taipumus tehdä ihmeellisiä monenkin tunnin aikahyppyjä, jos ei kelloa vilkuile ihan koko ajan.

Mikä ihmeen sairaus sulla on? Tuohon on oltava jokin diagnoosi, ei tuo normaalia ole tavallisella ihmisellä. Vai ootko sä tekemällä tehnyt elämästäsi noin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Suosittelen hankkimaan suihkukellon, niin ei tarvitse laskea. Niitä saa esim. amazonista.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Meillä on herätyskellot. Ne voi laittaa hälyttämään vaikka viiden minuutin välein, jos on taipumusta muuten jäädä lorvimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.

Silloin kun ollaan lähdössä aamulla töihin ei todellakaan aleta ripustella mitään pyykkejä tai etsiä sadehousuja.

Saisko näitä Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä? -juttuja eikä omien ominaisuuksien hehkutusta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä koko perhe on aina myöhässä :D

Sillä yleensä kuitataan kaikki.

Meidät myös tunnetaan siitä ja asialle naureskellaan että taas ne myöhäset on myöhässä heheh

Että meidän perheen tavaramerkki johon voi luottaa.

Ei ainakaan meitä kohtaan olla koskaan oltu ilkeitä vaan enemmänkin ymmärtäväisiä ja lupsakoita.

Johtuu varmasti siitä että olemme noin muuten todella rakastettavia ja ihania.

Meillä on kaltaisenne tuttavaperhe. Tiedämme jo olla laskematta illanistujaisissa yhtään mitään esim. tarjoilujen suhteen heidän saapumisensa varaan. Muut aloittavat silloin kun on sovittu ja nämä tulevat sitten kun tulevat. Joskus se tarkoittaa että he syövät kylmää ruokaa kun muut ovat jo kahvilla. Ja joka kerta kuullaan monipuolinen selostus hassunhauskoista kommelluksista jotka johtivat tällä kertaa myöhästymiseen, kun pyydettynä saapumisaikana pitikin vielä nopeasti mennä kaupan kautta tai isäntä alkoi ajaa nurmikkoa (!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä koko perhe on aina myöhässä :D

Sillä yleensä kuitataan kaikki.

Meidät myös tunnetaan siitä ja asialle naureskellaan että taas ne myöhäset on myöhässä heheh

Että meidän perheen tavaramerkki johon voi luottaa.

Ei ainakaan meitä kohtaan olla koskaan oltu ilkeitä vaan enemmänkin ymmärtäväisiä ja lupsakoita.

Johtuu varmasti siitä että olemme noin muuten todella rakastettavia ja ihania.

Meillä on kaltaisenne tuttavaperhe. Tiedämme jo olla laskematta illanistujaisissa yhtään mitään esim. tarjoilujen suhteen heidän saapumisensa varaan. Muut aloittavat silloin kun on sovittu ja nämä tulevat sitten kun tulevat. Joskus se tarkoittaa että he syövät kylmää ruokaa kun muut ovat jo kahvilla. Ja joka kerta kuullaan monipuolinen selostus hassunhauskoista kommelluksista jotka johtivat tällä kertaa myöhästymiseen, kun pyydettynä saapumisaikana pitikin vielä nopeasti mennä kaupan kautta tai isäntä alkoi ajaa nurmikkoa (!).

Meillä ei onneksi ole suvussa näitä ihmisiä, mutta tuttavapiirissä OLI. Hekin kuvittelevat olevansa jotenkin rakastettavia ja hellyttäviä hetken lapsia, mutta oikeesti kaikilla palaa käpy näihin idiootteihin. Luulisi, että yrittäisi opettaa edes lapsensa vastuuntuntoisiksi, mutta ei. Heihin ei todellakaan suhtauduta mitenkään hellän ymmärtäväisesti niin kuin kuvittelevat. Aiheuttivat AINA isäntäväelle ylimääräistä vaivaa ja stressiä ja sotkivat kaikkien illanistujaisten rytmin tulemalla vähintään tunnin-pari myöhässä. Lopulta lakattiin kutsumasta heitä mihinkään, koska alkoi mennä hermot jo suunnitteluvaiheessa, kun kaikki tiesi että ilta menee pilalle siinä kohtaa kun he pelmahtavat tunteja myöhässä paikalle ja heille pitää järjestää erikoistarjoilu muiden jälkeen.

Siinä kohtaa kutsuja on myös aina jo käyty kaikkien kanssa ne perus kuulumisten kyselyt ja ehditty mielenkiintoisempiin puheenaiheisiin, mutta heidän tullessaan paikalle se alkuhöpötys alkoi aina alusta. Todella ärsyttävää, äärettömän itsekästä ja piittaamatonta!

Mutta kuten sanoin, OLI. Tuttavapiirissä muut tulivat samaan lopputulokseen että heitä ei enää kutsu muutkaan mihinkään, kun kaiken muun häröilyn lisäksi alkoivat haukkua meitä muiden kutsuilla.

Onnea vaan valitsemaansa elämäntapaan. Meidän elämässä heille ei ole enää tilaa.

Ja se todellakin on valinta eikä mikään geeniominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa seku8nteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.

Silloin kun ollaan lähdössä aamulla töihin ei todellakaan aleta ripustella mitään pyykkejä tai etsiä sadehousuja.

Et ota sateevarjoa / sadevarusteita, jos ulkona sataa? Sepä järkevää 🤔Ohis