Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä muuten että ajoissa olevat loukkaantuu syvästi, jos joku on vaikka 5 min myöhässä, koska hän on varastanut heidän mielestään paikallaolijoiden määrä × 5 min aikaa ja on itsekäs. Silti heidän mielestään tämän huonon ajantajun omaavan ihmisen pitäisi heidän takia stressata ja valmistautua vaikka koko edellinen päivä, miettiä kaikki mahdolliset varakyydit ja reitit ja tulla paria tuntia aiemmin paikalle heidän takiaan. Eikös se ole yhtään itsekästä aiheuttaa toiselle valtavasti turhaa stressiä? Vähän niin kuin jos sulla ei ois vaikka yhtään laulutaitoa ja silti joku vaatisi että sun pitää lauluesitys julkisesti muille joka päivä ja sen pitää mennä hyvin.

Se on ihan täysin itsekästä olla aina myöhässä ja tuhlata muiden ihmisten aikaa, ihan sama millä tekosyyllä sen teet. Miksi kuvittelet, että muiden ihmisten pitäisi pyöriä sun "minäminäminä ja minun kyvyttömyyteni ymmärtää kellonaikoja" maailman ympärillä? Mikäli et "huonon ajantajun" takia pysty olemaan ajoissa missään niin jätä menemättä, tuskin kukaan sua paikalle loppujenlopuksi edes kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.

Mutta geneettisesti ei myöhästytä omalta lomalennolta. On se kumma juttu se genetiikka.

Lomalento on katsos itse varattu ja maksettu, siksi sinne ehtii ajoissa.

Me ajantajuttomat myöhästelijät elämme omilla ehdoilla ja itse asetetuilla aikatauluilla. Muiden luomat aikataulut ahdistaa ja siksi niihin ei sopeudu.

Olemme vähän niinkun kapinallisia oman itsemme herroja.

Narsistisia muita pomputtavia kusipäitä te olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko myöhästelijän aika jotenkin arvokkaampaa kuin sen, joka on ajoissa paikalla ja odottaa?

Ei ole.

Kyllä, olen jättänyt myöhästelijöitä lehdelle soittelemaan ja karauttanut kohti auringonlaskua, olen syönyt yksin lounaan ja ollut vastaamatta lounaskaverin soittoihin, kun olin jo syönyt ja todennut, että yksinpä söin. Taas.

Ja siis sinun aika on jotenkin arvokkaampaa. Niinpä. Sinulle ystävän seura on yhdentekevää, hän on olemassa vain nauttiakseen mahdollisuudesta arvokkaaseen aikaasi ja jossei kelpaa, olkoon ilman. Epäilemättä saat syödä paljon ihan yksin. Jos noin äkkijyrkkä olet, niin tuskin monikaan jaksaa montaa kertaa vihaa uhkuvia ohareitasi uudestikokea.

Oletettavasti siitä tapaamisajasta on yhdessä sovittu joten kyllä sinä myöhästymiselläsi olet se kuka ne oharit tekee. Onneksi normaalit ihmiset osaavat tulla ajoissa paikalle toisin kuin sinun kaltaiset narsîstiset kusîpäät.

Mä olen ollut nuorempana myöhästelijä. Olen vähän taivaanrannanmaalari, ja saatoin jäädä lukemaan aamukahvin kanssa ja unohtua siihen tms. Mua hävetti ja ahdisti myöhästely. Jossain vaiheessa alkoi sen verran ottaa se myöhästely itseä päähän, että opettelin olemaan ajoissa. Enkä nyt ikinä ole ollut tunteja myöhässä, vaan vartin, max puolisen tuntia. Ei se aikataulussa pysyminen mitään ydinfysiikkaa ole. Ja täytyy myöntää, aikataulussa pysymisen opettelu on ollut itselle iso palvelus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Vierailija kirjoitti:

Mikael Arkicolan ajalta tulee viimeisin suomalainen sana nimeltä myöhässä. Sana piti ottaa käyttöön vaikka möyhästelyä ei käytöksenä Suomessa ymmärretty. Myöhästely kuuluu lähinnä Eurooppalaiseen perimään ja on osa epäluotettavuutta.

Häät on päivän juhla. Yöhäässä. Myöhäässä, eli epäonnistunut yritelmä.

Kenties suomalaisten suuri inho myöhästelyä kohtaan on peruja vanhoilta ajoilta kun myöhästelyä ei tunnettu kuten se Euroopassa oli pikemminkin sääntö eikä poikkeus.

Vielä tänäkin päivänä.

Toki sanastossa myöhästely on jo, joten en ymmärrä enää suurta tunnekuohua tapahtuman ympärillä.

Ehkä myöhästelystä tehdään vähän liian suuri pahe. Enää ei tarvitse pelätä että häät siirtyisi yölle.

Nyt on niin sakeeta scheissea, ettei paremmasta väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.

Mutta geneettisesti ei myöhästytä omalta lomalennolta. On se kumma juttu se genetiikka.

Lomalento on katsos itse varattu ja maksettu, siksi sinne ehtii ajoissa.

Me ajantajuttomat myöhästelijät elämme omilla ehdoilla ja itse asetetuilla aikatauluilla. Muiden luomat aikataulut ahdistaa ja siksi niihin ei sopeudu.

Olemme vähän niinkun kapinallisia oman itsemme herroja.

Kuinka te myöhästelijät pääsette kuitenkin ajoissa muiden luomiin aikatauluihin, kuten lääkäriin, hammaslääkäriin, labraan, röntgeniin, lentokoneiseen, junaan, bussiin, töihin? Mutta usein ystävää tai puolisoa odotutetaan, koska "haluatte olla oman itsenne herroja". Eikö tämä ole vain narsistista vallankäyttöä?

Missä on sanottu, että krooniset myöhästelijät ovat ajoissa muiden sopimiin aikatauluihin? Kyllä krooniset myöhästelijät ovat joka paikasta myöhässä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Minä vaihdoin myöhästelijän vuoksi aikoinaan työpaikkaa. Olin työssä työpaikassa, jossa työskentelimme yksin. Toisin sanoen kotiin ei pääse lähtemään ajoissa, mikäli vuoroon saapuva työkaveri myöhästyy.

Yhdellä muutoin mukavalla työkaverilla oli tapana myöhästellä. Usein noin 10 minuuttia ennen hänen vuoron alkua tuli viesti "myöhästyn vähän". Useimmiten tämä tarkoitti 5-10 minuuttia, mutta joskus myös tuntia.

Toisinaan hänellä oli tapana tulla töihin minuutilleen silloin kun vuoro alkaa, esimerkiksi klo 18:00. Hän siis leimasi sisään kun työt alkoivat, mutta jatkoikin siitä sitten suoraan tupakalle, ja tuli päästämään edelisen kotiin 5-10 minuuttia myöhässä.

Tämä tuotiin esimiehen tietoon ja palavereissa puhuttiin kuinka tärkeää ajoissa töihin saapuminen on. Kuitenkaan ei koskaan mitään muutosta tapahtunut kahden vuoden aikana.

Hänen (myöhästelijän) yksi argumentti oli "saathan sä palkkaa siitä yliajasta sitten" ei millään mennyt tuon tyypin kaaliin, että minua ei kiinnosta se ylimääräinen palkka vartin myöhästelystä! Kyseessä on se, että koskaan ei voinut tietää koska pääsee kotiin! Vakio oli että koskaan ei pääse ajoissa, joskus pääsee 5 minuuttia myöhässä, joskus puoli tuntia myöhässä.

Kyyti odotti minua usein kymmeniä minuutteja turhaan. Myöhästymisillään varasti siis minun aikani lisäksi myös muiden ihmisten aikaa. En siis voinut kulkea töihin julkisilla, vaan aina kyydillä.

Työkaveri ehdotti palaverissa paikan sulkemista myöhästymistapauksessa. Siitä ei kuulemma hyvää seuraisi. Toinen dilemma on, että mikäli paikan haluaa lyödä kiinni, kuinka kärrätä asiakkaat ajoissa ulos kaupasta?

Minä irtisanouduin ja löysin itselleni mukavan työn naapurikunnasta. Kukaan ei myöhästele kuin poikkeustapauksissa, hyvällä syyllä.

Tyyppiesimerkki huonosta johtamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä muuten että ajoissa olevat loukkaantuu syvästi, jos joku on vaikka 5 min myöhässä, koska hän on varastanut heidän mielestään paikallaolijoiden määrä × 5 min aikaa ja on itsekäs. Silti heidän mielestään tämän huonon ajantajun omaavan ihmisen pitäisi heidän takia stressata ja valmistautua vaikka koko edellinen päivä, miettiä kaikki mahdolliset varakyydit ja reitit ja tulla paria tuntia aiemmin paikalle heidän takiaan. Eikös se ole yhtään itsekästä aiheuttaa toiselle valtavasti turhaa stressiä? Vähän niin kuin jos sulla ei ois vaikka yhtään laulutaitoa ja silti joku vaatisi että sun pitää lauluesitys julkisesti muille joka päivä ja sen pitää mennä hyvin.

Jos on näin vaikeaa elää kellonaikojen mukaan, niin silloin on jollain tavalla sairas / vammainen yksilö. Tavalliset yhteisöt (koulu, työ jne) pyörivät normaalien terveiden ihmisten ehdoilla. Vammaisille on sitten avustajia ja omia hoitokoteja, kerhoja ym. joissa heidän erityistarpeensa otetaan huomioon. Ehkä sinunkin kannattaa hakeutua sellaiseen, eikä ihmetellä miksi et onnistu elämään tavallisten ihmisten rytmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.

Minulla on aina tapana tapakasvattaa sääntösuomalaisia vähän joustamaan. Eli möyhästelen aina.

Olen niin rakastettava ja hyvä sekä makean upea superfatsutapaus, että se annettakoon minulle anteeksi.

Tätä kautta myös suomalaiset saavat oppia ettei se myöhästely ole mikään paha asia.

Myöhästely voi jopa pelastaa hengen. Voihan sitä myöhästyä myös toiseen suuntaan. Eli olla vahingossa töissä liian pitkään.

Enemmän vain tapakasvatusta ja asenteellista rajua muutosta niin suomalaisetkin oppii myöhästelemään ja hyväksymään sen. Onhan se sananakin meillä sanastossa sanana muiden joukossa.

Meillä koko perhe on aina myöhässä :D

Sillä yleensä kuitataan kaikki.

Meidät myös tunnetaan siitä ja asialle naureskellaan että taas ne myöhäset on myöhässä heheh

Että meidän perheen tavaramerkki johon voi luottaa.

Ei ainakaan meitä kohtaan olla koskaan oltu ilkeitä vaan enemmänkin ymmärtäväisiä ja lupsakoita.

Johtuu varmasti siitä että olemme noin muuten todella rakastettavia ja ihania.

Muistan yhden kerran entisen ystäväni kanssa sovitusta tapaamisesta. Hän oli varannut meille pöydän suositusta ruokapaikasta ja klo 19 piti olla valmista. Olin itse 5 minuuttia myöhässä bussin konerikon takia ja olin varma, että kaveri möksähti, kun hän ei vastannut soittooni. Istuin lopulta pöytäämme ja tilasin odotellessa yhden siiderin. Oli kuuma keäspäivä. Kello oli jo 19.30 ja kaveria ei kuulunut. Viimein laittoi viestiä, että on vähän myöhässä. No, tilasin toisen siiderein. Hän saapui lopulta 1,5h myöhässä ja selitteli hiusten värjäämistään. Myöhemmin bongasin hänen FB päivityksensä väri päässä ja hän oli laittanut se klo 19. En sanonut mitään, mutta tein hänelle ihan saman tempun toisella kertaa. Hän suuttui, eikä nähnyt itsessään mitään väärää. Se oli häneltä vahinko, kun minulla se oli tarkoitus. 

Toisella kerralla tämä samainen kaveri tahtoi välttämättä lähteä mukaani käymään Turussa. Sovittiin, että haen hänet klo 9 aamulla. Todellisuudessa lähdin kotoa vasta klo 10 ja pihalla ilmoitin, että olen odottanut  muka jo tunnin. Hän oikeasti oli tuostakin vartin myöhässä. Sen enempää en hänen kanssa sopinut mitään. Jos lähdimme jonnekin, niin hän soitti ensin minulle, koska oli valmis ja lähdin vasta sen jälkeen kotoa.  Kuten arvata saattaa, emme enää kaveeraa. Hänen itsekkyytensä tuli minulle hyvin tutuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan yhden kerran entisen ystäväni kanssa sovitusta tapaamisesta. Hän oli varannut meille pöydän suositusta ruokapaikasta ja klo 19 piti olla valmista. Olin itse 5 minuuttia myöhässä bussin konerikon takia ja olin varma, että kaveri möksähti, kun hän ei vastannut soittooni. Istuin lopulta pöytäämme ja tilasin odotellessa yhden siiderin. Oli kuuma keäspäivä. Kello oli jo 19.30 ja kaveria ei kuulunut. Viimein laittoi viestiä, että on vähän myöhässä. No, tilasin toisen siiderein. Hän saapui lopulta 1,5h myöhässä ja selitteli hiusten värjäämistään. Myöhemmin bongasin hänen FB päivityksensä väri päässä ja hän oli laittanut se klo 19. En sanonut mitään, mutta tein hänelle ihan saman tempun toisella kertaa. Hän suuttui, eikä nähnyt itsessään mitään väärää. Se oli häneltä vahinko, kun minulla se oli tarkoitus. 

Toisella kerralla tämä samainen kaveri tahtoi välttämättä lähteä mukaani käymään Turussa. Sovittiin, että haen hänet klo 9 aamulla. Todellisuudessa lähdin kotoa vasta klo 10 ja pihalla ilmoitin, että olen odottanut  muka jo tunnin. Hän oikeasti oli tuostakin vartin myöhässä. Sen enempää en hänen kanssa sopinut mitään. Jos lähdimme jonnekin, niin hän soitti ensin minulle, koska oli valmis ja lähdin vasta sen jälkeen kotoa.  Kuten arvata saattaa, emme enää kaveeraa. Hänen itsekkyytensä tuli minulle hyvin tutuksi. 

Tyhmää myöhästellä, mutta ei tuo omakaan toimintasi kovin kehuttavaa ole. Valehtelet ja kostat. Lapsellista.

Modet, kruunu tälle ketjulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

 Just tuota minäkin tarkoitin tuolla aiemmin, mutta turha tätä on selittää niille joilla on normaali ajantaju. Ei ne tule koskaan ymmärtämään, kun ei niillä ole mitään kokemusta näistä aikahypyistä. Tuon takia sitä kelloa pitää vilkuilla sekunnin välein. Se on tosi stressavaa, mutta jos niin ei tee, niin aika niin kuin ilkeyttään hyppää yhtäkkiä kahdessa minuutissa vaikka 20 minuuttia eteenpäin.

Mulla on hyvä vinkki teille joiden aikaa myöhästelijät varastaa. Silloin kun joudutte odottelemaan myöhästelevää kaveria vartin verran, niin voitte käyttää sen ajan hyödyksi av:lla tappelemiseen. Kuitenkin älypuhelin on siinä kädessä ja hingutte tänne kuitenkin. Vartti menee kuin hujauksessa, tuntikin varmaan menisi.  Ei sitten illalla kotona tarvi käyttää niin paljoa aikaa palstailuun. Saatte sen varastetun ajan ikään kuin illalla takaisin. Tosin tietty palstaa voisi pitää noin yleisestikin aika paljon pahempana aikavarkaana, mutta sehän on tietty jo aivan toinen juttu…

Kroonisiin myöhästelijöihin ei yleensä voi luottaa muissakaan asioissa. Jos ei pidä kiinni sovituista aikatauluista, niin miksi pitäisi kiinni muistakaan sovituista asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.

Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.

Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.

Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.

Ei sinun ongelmasi ole ajantaju. Et vain osaa varautua yllätyksiin ja unohtelet asioita, ja siksi lähtösi on jatkuvaa säätämistä. Vähän lisää elämänhallintaa, kyllä se siitä.