Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?
15.02.2020 |
Jotkut odotuttavat itseään yhä uudelleen. Sitten naureskellaan että mulla on varmaan päässä vikaa... oon varmaan adhd.. Ilmoitin tällaiselle selittelujälle että lähtö on tiettyyn aikaan ja sillon myös lähdetään. Mökkiviikonloppuun ehti muut hyvin, mutta myöhästelijä soitti 20min sovitun ajan jälkeen ja haukkui meidät täysin. Viestejä viikonlopun pilaamisesta tullut näemmä pitkin yötä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?
Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.
Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.
Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.
Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.
Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.
Silloin kun ollaan lähdössä aamulla töihin ei todellakaan aleta ripustella mitään pyykkejä tai etsiä sadehousuja.
Mikäs sinä olet sitä määräämään? Jos kone on pessyt pyykit yön aikana, ne on ripustettava aamulla ennen töihin lähtöä, muuten menevät tunkkaiseksi ja/tai pyykkilogistiikka leviää käsiin, kun seuraavat erät lykkääntyvät kuivauskapasiteetin puutteen vuoksi tai ei olekaan huomiselle puhtaita vaatteita tms.
Eli myöhästely on vain suunnitelmallisuuden puutetta.
Oletettavasti itse laitat sen koneen yöksi päälle, joten miksi et varaa aikaa aamuun pyykkien ripustamiseen?
Miksi ne sadevaatteet ei ole semmoisessa paikassa, että ne löytää, kun niitä tarvitsee?Arjen hallinnasta siis kyse, ei ole mitään yllättäviä syitä myöhästelylle nämä.
En pysty elämään enkä halua elää sellaista elämää, joka on minuuttiaikataulutettu ja jossa yksi lipsahdus (kuten pyykit) aiheuttavat holtittoman dominoefektimäisen kaaoksen ja elämä sellaisena, kuin sen tunnen, sortuu.
Ei minulla ole tarvetta, aikaa tai halukuutta ennakoida arjen ja elämän jokaista tilannetta. Toimitaan tilanteen mukaan. Jos myöhästyn pyykkien takia, se on toki ikävää, mutta illalla kiitän itseäni, kun pyykit ovat kuivumassa eivätkä haisevana koneessa.
Ei elämää voi hallita. Ei jokaista asiaa voi hallita. Jos luulet niin, se on harha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?
Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.
Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.
Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.
Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.
Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.
Silloin kun ollaan lähdössä aamulla töihin ei todellakaan aleta ripustella mitään pyykkejä tai etsiä sadehousuja.
Mikäs sinä olet sitä määräämään? Jos kone on pessyt pyykit yön aikana, ne on ripustettava aamulla ennen töihin lähtöä, muuten menevät tunkkaiseksi ja/tai pyykkilogistiikka leviää käsiin, kun seuraavat erät lykkääntyvät kuivauskapasiteetin puutteen vuoksi tai ei olekaan huomiselle puhtaita vaatteita tms.
Eli myöhästely on vain suunnitelmallisuuden puutetta.
Oletettavasti itse laitat sen koneen yöksi päälle, joten miksi et varaa aikaa aamuun pyykkien ripustamiseen?
Miksi ne sadevaatteet ei ole semmoisessa paikassa, että ne löytää, kun niitä tarvitsee?Arjen hallinnasta siis kyse, ei ole mitään yllättäviä syitä myöhästelylle nämä.
En pysty elämään enkä halua elää sellaista elämää, joka on minuuttiaikataulutettu ja jossa yksi lipsahdus (kuten pyykit) aiheuttavat holtittoman dominoefektimäisen kaaoksen ja elämä sellaisena, kuin sen tunnen, sortuu.
Ei minulla ole tarvetta, aikaa tai halukuutta ennakoida arjen ja elämän jokaista tilannetta. Toimitaan tilanteen mukaan. Jos myöhästyn pyykkien takia, se on toki ikävää, mutta illalla kiitän itseäni, kun pyykit ovat kuivumassa eivätkä haisevana koneessa.
Ei elämää voi hallita. Ei jokaista asiaa voi hallita. Jos luulet niin, se on harha.
Etkö näe, että tuolla suunnitelmattomuudella nimenomaan teet itsellesi tarpeetonta kaaosta? Eikö ne pyykit olisi kivempi laittaa kuivumaan, kun ei ole kiire töihin? Sadehousut voisit etsiä valmiiksi jo nyt, kun sinulla on aikaa?
Ja kyllä, arjen perusasioita pystyy hallitsemaan. On eri asia myöhästyä töistä, jos pyöränkumi on mennyt rikki tai moottoritie on jumissa onnettomuuden vuoksi, kuin että ripustelee pyykkejä kuivumaan aamulla, ilman että on varannut siihen aikaa.
Viestiesi perusteella vaikutat todella itsekeskeiseltä ihmiseltä, ja on ikävää, että kohtelet muita ihmisiä huonosti myöhästelemällä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?
Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.
Kokemusmaailmasi on ihan eri kun ihmisillä joista tässä puhutaan. Ei ole mitään työntekoa/somea/nukkumista/leffaa etc. mitä keskeyttää, kun se aika vaan katoaa. Yritä nyt eläytyä ja kuvitella että olet lähdossä kotoa junaan joka lähtee 7:13. Heräät ajoissa, otat suihkun, laitat vaatteet päälle ja ruokit kissan; menet pesemään hampaita ja kännykän mukaan kello on 6:52 - jes, ollaan ajoissa! Peset hampaita sen 2 min ajastimen kanssa ja puet päällesi, seuraavan kerran kun katsot kelloa ovea lukitessasi se on jo 7:03 eli tiedät jo etukäteen että missasit junasi. Mihin v-ttuun se aika meni, jos hampaiden pesuun menee vain 2 min ja sen jälkeen laitoit vain takin päälle??? Tuolta tuntuvat aikahypyt, kello raksuttaa triplanopeudella verrattuna omaan kokemustahtiin.
Itse lasken aamusuihkussa sekunteja, etten vain myöhästy toistä. Siis suihkutellessa lasken mielessä koko ajan 1, 2, 3...60 että pysyn kärryillä ajankulusta. Suihkussä käynti ja pukeutuminen tuntuu 5 minuutilta, mutta kun tsekkaan kelloa seuraavan kerran, onkin kulunut jo vartti.
Oletus on, että aikuinen ihminen oppii, kuinka kauan hänellä menee esim. pukeutumiseen. Pieni lapsi ei tällaista hahmota koska ei osaa kelloa lainkaan. Mutta jos aikuisenakaan ei ole oppinut että kun joka ikinen päivä tähänkin asti siihen pukemiseen meni vartti eikä viisi minuuttia, niin siihen pitää jatkossa varata vartti eikä viisi minuuttia... silloin on jotain aivoissa niin pahasti vialla, että suosittelen henkilökohtaisen avustajan hankkimista.
Oletko tyhmä, lukutaidoton vai molempia? Tietenkin tiedän miten paljon normaaleihin toimintoihin menee aikaa. En myöhästele töistä tai muualtakaan, koska olen tietoinen ajankulusta ja siitä että sitä kuluu triplasti omaan kokemusmaailmaani verrattuna. Ehdin ajoissa (=5 minuuttia etuajassa) jos kaikki menee nappiin, mutta usein ei mene. Pieniä aikaavieviä tapahtumia on viime aikoina ollut mm. kissa oksentanut yön aikana, pyykit unohtuivat koneeseen illalla, alkoi satamaan sillä sekunnilla kun haluan ovesta ulos (= sadehousujen etsintä ja päällepuku), pyöränavaimet/junakortti jäivät toiseen laukkuun, jne. jne. jne. Olen jo hyväksynyt että kaikkeen menee aina 3 kertaa pidempään kun ajattelen, ja silti aina vituttaa kun on kiire ja myöhästymisen uhka. Kiva saada lokaa niskaan kun yritän vain avata miltä ajankulku tuntuu ajantajuttoman perspektiivistä.
Silloin kun ollaan lähdössä aamulla töihin ei todellakaan aleta ripustella mitään pyykkejä tai etsiä sadehousuja.
Mikäs sinä olet sitä määräämään? Jos kone on pessyt pyykit yön aikana, ne on ripustettava aamulla ennen töihin lähtöä, muuten menevät tunkkaiseksi ja/tai pyykkilogistiikka leviää käsiin, kun seuraavat erät lykkääntyvät kuivauskapasiteetin puutteen vuoksi tai ei olekaan huomiselle puhtaita vaatteita tms.
Eli myöhästely on vain suunnitelmallisuuden puutetta.
Oletettavasti itse laitat sen koneen yöksi päälle, joten miksi et varaa aikaa aamuun pyykkien ripustamiseen?
Miksi ne sadevaatteet ei ole semmoisessa paikassa, että ne löytää, kun niitä tarvitsee?Arjen hallinnasta siis kyse, ei ole mitään yllättäviä syitä myöhästelylle nämä.
En pysty elämään enkä halua elää sellaista elämää, joka on minuuttiaikataulutettu ja jossa yksi lipsahdus (kuten pyykit) aiheuttavat holtittoman dominoefektimäisen kaaoksen ja elämä sellaisena, kuin sen tunnen, sortuu.
Ei minulla ole tarvetta, aikaa tai halukuutta ennakoida arjen ja elämän jokaista tilannetta. Toimitaan tilanteen mukaan. Jos myöhästyn pyykkien takia, se on toki ikävää, mutta illalla kiitän itseäni, kun pyykit ovat kuivumassa eivätkä haisevana koneessa.
Ei elämää voi hallita. Ei jokaista asiaa voi hallita. Jos luulet niin, se on harha.
Kyllä sitä voi hallita, tarvitseeko pyykkejä ripustaa aamulla ennen töihinlähtöä, ja jos tarvitsee, niin kyllä se usein on tiedetty etukäteen (eli siinä kohtaa kun niitä pyykkejä on sinne koneeseen laitettu ja ohjelmaa/ajastusta valittu). Btw, jos pyykit unohtuu koneeseen, eikä niitä ennätä/muista ripustaa, ne voi pyöräyttää 10 min pikaohjelmalla tai huuhteluohjelmalla läpi.
Minulla on ollut tämä rutiini jo kouluikäisestä. Laitan kellon soimaan kaksi tuntia ennen lähtöä, että minulla on rauhassa aikaa syödä aamupala, lukea lehti, käydä suihkussa ja pukea. Silti olen usein perillä puolikin tuntia etuajassa. Tämän ajan käytän vielä iltaroskalehtien lukemiseen. Välillä tästä johtuen joudun menemään nukkumaan jo kahdeksan aikoihin, mutta mielummin käytän aikaa ja olen virkeänä, kuin juoksen hammastahnat poskilla ja myöhässä.
Eräs entinen ystäväni alkoi meikkaamaan ja värjäämään hiuksiaan sekä miettimään syömisiä siinä vaiheessa, kun tilaisuus, jonne olimme menossa, oli jo alkanut. Ahdistuin tästä suunnattomasti aina ja lakkasin pyytämästä häntä mihinkään mukaan.
Meillä myöhästellään myös ihan koko perhe.
Ei meitä kiinnosta kiire. Ollaan sellaisia kapinallisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myöhästellään myös ihan koko perhe.
Ei meitä kiinnosta kiire. Ollaan sellaisia kapinallisia ihmisiä.
Kyllä se kiirekin saattaa alkaa kiinnostamaan siinä vaiheessa kun itselle sattuu esimerkiksi joku tapaturma. Onneksi teitä ei sitten haittaisi vaikka ensiavussa ilmoitettaisiin että voi voi kun ei ole lääkäriä nyt paikalla. Piti kyllä tulla pari tuntia sitten, mutta taitaa olla pyykkejä ripustelemassa tai jotain.
Tai kämppä tulessa ja hk ilmoittaisi että odottele rauhassa, palomiehet lähti syömään, katsotaan miten ehtivät sen jälkeen. Niillä on kyllä ollut tapana ruokalevot vetäistä..
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?
Olen entinen myöhästelijä, nykyään olen lähes aina ajallaan siellä missä pitääkin. Minä tein kerran vaan päätöksen yhden harrastusprojektin tiimoilta, jossa vaadittiin täsmällisyyttä, että täältä en ikinä myöhästy ja se piti. Olen sitä mieltä, että suurin osa myöhästelijöistä voi opetella olemaan ajoissa, ellei kyse ole jostain keskittymishäiriöstä tms.
Mua auttoi se kun ymmärsin, miten paljon aikaa mulle menee tiettyihin asioihin ja lopetin ylioptimistisen ajattelun. En kuvittele ehtiväni kymmenessä minuutissa peseytyä, pukea, keittää ja juoda kahveja. Olen myös hidas lähtijä ja häärään aina eteisessä, joten alan tehdä lähtöä vähintään viisi minuuttia ennen kuin mun pitää tosiasiassa astua jo ovesta ulos. Tässä auttaa myös rutiinit, pidän avaimet ja muut olennaiset aina samassa paikassa, tiedän tasan tarkkaan monelta mun täytyy lähteä kävelemään junalle jos haluan käppäillä rauhassa.
Ajoissa oleminen jäi tavaksi kun huomasin, miten paljon stressittömämpää elämä oli, kun ei tarvinnut aina juosta paikasta toiseen ja vilkuilla kelloa paniikissa. Kyllä mua aina hävetti olla myöhässä.
Sitä en tiedä, mikä auttaisi niihin kroonisiin myöhästelijöihin, joita ei edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi myös kuulla, että mitä sitten, jos olette jättäneet kyydistä? Onko ystävyys jäänyt kyydistä samalla kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle myöhästelijälle kannattaa ilmoittaa eri aika kuin muille. Sanoo vaikka että lähdetään klo 14 ja muiden kanssa sovitaan 14:30. Vaihtoehtoisesti voi sanoa että lähdetään klo 15 ja myöhästelijälle sanotaan klo 14. Saisi kerrankin kokeilla miltä tuntuu odotella muita.
Mtä hyötyä on siitä, että annetaan myöhästelijän myöhästyä?
Miksi myöhästelijälle pitäisi sanoa tuntia aikaisempi kellonaika kuin muille?
Siitähän ei ole hyötyä, vaan vain haittaa.
Kun myöhästyjälel sanotaan "Paikalla pitää olla klo 14" ja oikeasti paikalla pitää olla vasta klo 15 jolloin myöhästyjäkin on paikalla, niin sillähän annetaan myöhästyjälle kyva, että ei haittaa ketään eikä mitään olla tunti myöhässä. Eikä hän silloin paranna tapojaa ja opettele olemaan ajoissa.
Myöhästyjälle sanotaan se kellonaika jolloin kaikkien pitää olla paikalla. Myös myöhästyjän. Jos ei siihen mennessä ole paikalla, niin silloin ei ole paikalle enää mitään asiaa.
Myöhästyjää ei odotella, hänet jätetään kyydistä. Muiden ei tarvitse odotella ja myöhästyä hänen takiaan.
Mutta ihan yhtä lailla liian ajoissa olevan pitää opetella noudattamaan kellonaikoja. Jos sovitaan, että joku tulee hakemaan minua klo 14, niin silloin olen pihalla tönöttämässä klo 14, en vielä klo 13.45. Jos olen paikalla jo klo 13.45, on tuo seuraavan kerran puoli tuntia ajoissa, eli jo klo 13.30 hakemassa minua. Ei sekään reilua ole.
Olen yhden tuollaisen kouluttanut. En ymmärrä, miksi minun pitää hyppiä hänen aikataulujensa mukaan, jotka hän on itse sanellut, ja silti tulee puoli tuntia etuajassa. Hän soittaa että tulee hakemaan minua tunnin päästä, ja onkin pihassa jo puolen tunnin päästä ja soittelee että tule jo. Olen aina sanonut, että olen valmis puolen tunnin päästä kuten sovittiin, sen aiemmin en ovesta lähde ulos vaikka olisinkin jo valmis :D On siis oppinut hänkin noudattamaan aikatauluja.
Alue: Aihe vapaa
Eli myöhästely on vain suunnitelmallisuuden puutetta.
Oletettavasti itse laitat sen koneen yöksi päälle, joten miksi et varaa aikaa aamuun pyykkien ripustamiseen?
Miksi ne sadevaatteet ei ole semmoisessa paikassa, että ne löytää, kun niitä tarvitsee?
Arjen hallinnasta siis kyse, ei ole mitään yllättäviä syitä myöhästelylle nämä.