Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään mitenkään. Sanoo että ei harrasta ko. päiviä mutta kuitenkin kertonut miten huomioinut ex vaimoa ja entisiä tyttöystäväviä. Ja se sattuu. Meidän ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä osti mulle ruukkukukan joka meillä on vieläkin (minä jotenkin olisim halunnut leikkokukkia, mutta hänen mielestään niissä ei ole järkeä kun kuolevat muutamassa päivässä, tämä ok minulle) mutta tämäkin tuli vain koska aiemmin mainutsin ystävänpäivästä joka päivä varmaan viikon ajan. Muina päivinä ei mitään.

Myöskään arkielämässä ei tapahdu mitään pieniä eleitä. Mulle tosiaan riittäis niinku moni muukin sanoo, joku pieni ele että sinua on huomioitu, mutta ei mitään...

Minä hoidan meillä kokkkaamisen ja monesti mietin että hän pitäisi tuosta vaikka oma suosikki ei olekaan tai iatan suklaata mistä tykkää, hauskat sukat tms. jotain pientä mistä toinen ilahtuu ja tunteen että sinua on ajateltu.

Ei pitäisi olla iso juttu mutta pistää mielen matalaksi. Miettimään mikä minussa on vikana kun minulle ei koskaan osta/tee mitään huomioidakseen vaikka tätä aiemmin on kuitenkin tehnyt....

Voit jättää sen sian. Tai sanoa, miehelleIlesi, että sinusta tuntuu ettei mies arvosta sinua kun ei muista sinua mitenkään ystävänpäivänä vaikka muita ämmiä muisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Että pitäisi ihan kaikille miehille alkaa leipomaan? Sinullekin?

Miksi sinä jaksat aina jankata rahasta? Ja naisviha tihkuu kirjoituksistasi. 

Miksi et voi koskaan kommentoida rakentavasti, vaan aina hirveä vastakkain asettelu miehet vastaan naiset?

Jos ap:n mies ei muista  vaimoaan, ei hän syytä siitä kaikkia miehiä, mutta sinä alat jankkaamaan, että kaikki naiset sitä ja kaikki naiset tätä ja kaikille naisille on tärkeiontä raha, raha, raha ja kuka maksaa. No sinun mielestä mies maksaa vaikka itse ainakin tunnut olevan niin pihi, että tuskin raaskit itsellesi leipää ostaa saati sitten jollekin muulle ihmiselle. 

Ps leipominen on todella edullista, varsinkin jos tekee jotain peruspullaa tai kääretorttua. Kyllä niillä köyhempikin mies pystyy/kykenee puolioaan ilahduttamaan, jos vai tahtoa on. Eri juttu sitten, jos vihaa puolisoaan. Ja silloin onkin sitten viisainta erota, eikä vain jatkaa vihaamista. Helpottuu kummankin elämä kummasti.

Älä ruoki trollia. Se saa vastauksista tyydytyksen. Hyppelet vaan näistä kommenteista yli niinkuin väistelet koiranpskoja polulla.

Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.

Minäkin lämmintän vaimolleni euron 4 paketti tarjouslihiksiä uunissä hänelle (saa yhden), mutta silti rakas vaimoni ei ole ostanut minulle ruusukimppuja tai Karibian matkoja, mitä nyt yleensä vaimot miehilleen somessa ostelevat.

Mun mies lahjoo, ja oon kyllä tosi onnellinen siitä! Saan syntymäpäivä- ja joululahjaksi yleensä koruja. Nyt ystävänpäivänä mies osti mulle kukkia :)

Toisaalta me ollaan aika nuoria ja ehkä nuoret on kasvaneet enemmän katsoen jenkkisarjoja ja leffoja, joissa miehet lahjoo naisia ja panostaa romantiikkaan. Lisäksi miehen ystäväpiirissä myös muut miehet antavat lahjoja naisilleen, joten vaikutteita tulee sieltäkin suunnasta. Ja kun aloimme seurustelemaan, puhuin ihan avoimesti siitä että musta on ihanaa saada just tämmöisiä pieniä muistamisia.

Mä myös ostelen miehelle lahjoja ja tuliaisia, samoin teen ruokaa sille ja yritän muutenkin olla kiva. Mutta kyllä meilläkin välillä riidellään ja ajatellaan, että toinen on ihan kiittämätön kakkiainen.

Mulla on myös teoria että naisen pukeutuminen ja "energia" vaikuttaa jossain määrin myös siihen, miten miehet huomioi ja kohtelee. Jos laitan päälle vaikka mekon ja korkkarit ja paljon meikkiä, miehet availee mulle ovia kaupungilla ja käyttäytyy paljon enemmän tämmöisen herrasmiesstereotypian mukaan. Perus arkipäivinä huitelen kuitenkin pieruverkkareissa ja hiukset sekaisin, eikä mua silloin huomaa kukaan.

Joten jos on merkkipäivä tai naistenpäivä tai ystävänpäivä, aloitan pukeutumalla överinaisellisesti. Tämä herättää miehenkin tajuamaan, että nyt voisi tehdä jotain spesiaalia.

Mun ex poikaystävän ainoa mulle ostama juttu oli suklaalevy ja karkkilaatikko tuliaisena Tallinnan risteilyltä. Synttärinä enkä jouluna saanut mitään.

Moni kertoo, ettei haittaa jos merkkipäivien muistaminen unohtuu, kun mies huomioi arjessa.

Useimmilta miehiltä kuitenkin taittuu nämä molemmat.

Kumppanin kanssa sovittiin jo suhteen alussa, ettei harrasteta pakkolahjoja jouluna, syntymäpäivinä ja muina juhlina. Oman kokemuksen mukaan ne pakkolahjat on turhan usein sellaisia, jotka sitten jää käyttämättä ja pyörivät nurkissa keräämässä pölyä. Mieluummin juhlistamme merkkipäivää syömällä hyvin tai käymällä vaikka elokuvissa.

Yksi asia, mitä en kauheasti ymmärrä on se, että miksi puolison pitäisi huomioida sinua äitien/isänpäivänä. Omassa lapsuudessa vanhemmat sai kortit ja lahjat vain lapsilta, ei puolisolta. Osaako joku joka tätä harrastaa selittää sen, et miksi hän muistaa puolisoa lapsensa puolesta.

Ottakaa mies ulkomailta! Suomi-mies on täysi juntti mitä tulee naisen hurmaamiseen.

Itsellänikin suomalainen mies, joka jaksoi vuosia tuoda niitä kukkia ja lahjoja, mutta nykyään pitää itsestäänselvyytenä parisuhdettamme, eikä juurikaan enää yllättele.

Ärsyttää jotenkin kun ne yllärit pitivät kipinää yllä ja muutenkin arjen keskelle jännitystä, kun töistä tullessa kotona saattoi odottaa ihana kukkakimppu tai leivonnainen tms.

Ehkäpä tästäkin asiasta pitäisi vinkata ihan vaikka iltalehteen, niin suomalaiset miehet heräisivät tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa mies ulkomailta! Suomi-mies on täysi juntti mitä tulee naisen hurmaamiseen.

Itsellänikin suomalainen mies, joka jaksoi vuosia tuoda niitä kukkia ja lahjoja, mutta nykyään pitää itsestäänselvyytenä parisuhdettamme, eikä juurikaan enää yllättele.

Ärsyttää jotenkin kun ne yllärit pitivät kipinää yllä ja muutenkin arjen keskelle jännitystä, kun töistä tullessa kotona saattoi odottaa ihana kukkakimppu tai leivonnainen tms.

Ehkäpä tästäkin asiasta pitäisi vinkata ihan vaikka iltalehteen, niin suomalaiset miehet heräisivät tässä asiassa.

Itselläni on eri kulttuurista tuleva mies ja hänelle on itsestäänselvyys muistaa ja ilahduttaa vaimoa lahjoin, kukin ja herkuin. Mies ei odota vastalahjoja minulta vaan kiusaantuu niistä; toki kuitenkin häntä muistan merkkipäivinä, tuon tuliaisia jne.

Sama mies tekee myös tasapuolisesti kotitöitä ja hoitaa tarvittaessa asioitani jos en itse voi tai ehdi. Tätä ei meillä pidetä minään vaimon ilahduttamisena tai huomioimisena, vaan se on normaali osa yhdessä elämistä.

Parisuhteelle nämä asiat ovat luonnollisesti plussaa - tätä asiaa sietäisi "unohtelija"miesten miettiä.

Itselle riittäisi se että vietetään ystävänpäivä kahdestaan. Meni baariin kaveriensa kanssa.

Ei "muista" ja se on hyvä näin. Muistaisi kyllä jos niin haluaisin. En ole itsekään muistamassa ketään.

Anteeksi vaan, mutta lähinnä naurattaa nämä naisten- ja ystävänpäivät.

Ei huomioinut. Olisin toivonut vain, että edes olisi toivottanut hyvää ystävänpäivää. On siis työmatkalla eikä kotona. Myönnän, että nakertaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on iluonteeltaan arkisia pieniä huomaavaisuuksia ja hulppeita tuliaisia reissulta. Ei kuitenkaan muista merkkipäiviä ja muita ruusunantamispäiviä, joista yleensä julistetaan ympäri somea.  Mielestäni ne pienet arkiset huomiot ja hulppeat tuliaiset vetoavat kyllä minuun, joten kukin tyylillään.

Minusta on parasta jos tekee molemmat! Yleensä ne, jotka järjestävät rakkaalleen kivat juhlapäivät, osaavat arjessakin olla huomaavaisia. Toisen ilahduttaminen tekee hyvää myös sille ilahduttajalle.

Arkea on niin paljon, että juhlista kannattaa tehdä mahdollisimman ihania. Lapsillekin on hyvää tapakasvatusta opetella huomioimaan toisten merkkipäivät ja näkemään vähän vaivaakin rakkaiden ilahduttamiseksi.

Nimenomaan. Ja syntymäpäivät, joulut yms ei ole mitåän turhaa hapatusta vaan perinteitä ja totuttuja tapoja osoittaa ihmisille ettå välittää heistä ja haluaa osoittaa että ovat tärkeitä ja mielessä ja haluaa heille hyvää eivätkä em päivät ole pelkästään naisille tarkoitettuja päinvastoin esin joulut yms on yleensä naisten laittamia joista miehetkin ja lapset nauttii.

Jos ihmisten muistaminen on turhaa niin lopetetaan sitten myös häät ja häälahjat ja polttarit nekin kun on turhaa hapatusta. Miksi pitää häät kun toinen tietåä muutenkin ettå välittää tai polttarit. Miksi pitää niitä pitää kun menee turhaan rahaa ja eikö kaveri muka muuten tiedä että hänestå tykätään ja kolmi ja viiskymppissynttärit. Voiko turhempaa olla....

Kyllä on ihmisyys hukassa ja ilkeys kukassa kun ei viiitsi toista ihmistä nimenomaan rakasta ihmistå muistaa.

Meillä muuten minä nainen muistin rakastani eilen, hän ei minua.

Oletteko te "hapatuksesta" jauhajat joitain 1970-luvulla punalippua heiluttaneita kommarimummoja? Kuka enää käyttää sellaista sanaa? Kaikki mukava ja iloinen on ilmeisesti tätä hapatusta. Ankeus äkkiä takaisin ja hymy piiloon! Kaikki kiva on teeskentelyä, niinkö?

Ei onneksi ystävänpäivänä tai naistenpäivänä muista. Olen sanonut, että kiusallista huomioda noina leikkipäivinä.

Kunhan synttärit, hääpäivän ja jouluna muistaa. Niissäkin kelpaa yhdessä olo ja hyvä ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te "hapatuksesta" jauhajat joitain 1970-luvulla punalippua heiluttaneita kommarimummoja? Kuka enää käyttää sellaista sanaa? Kaikki mukava ja iloinen on ilmeisesti tätä hapatusta. Ankeus äkkiä takaisin ja hymy piiloon! Kaikki kiva on teeskentelyä, niinkö?

En ole käyttänyt hapatus -sanaa mutta olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat  näitä tekemällä tehtyjä juhlapäiviä noloiksi. Ei olla varmaan kommarimummoja vaan akateemisia ihmisiä, jotka eivät kaikkeen lähde mukaan.

Voi elämä mitkä murheet. 

Mulla ei tullut eilen edes mieleen, että mun olisi pitänyt olla mieheltä vailla jotain muistamista. 

Ei ole ollut tapana ja itse ostan kukkani, jos kukkia haluan. 

Jos haluat, että muistaa, niin ilmoita se hänelle. 

Simple as that.

No somen takia ei kannata harmitella. Ties mitä lavastettuja kuvia. Laittakaa ite koreempia, kunnon kilpavarustelu.

Kyllä on karua meininkiä, "ei meillä kukkia oo tavattu annella, perkele!" Onkohan missään eurooppalaisen kulttuurin maassa näin ankea ja toisia huomioimaton tyyli?

Minusta ihmisen elämään kuuluu arki ja juhla. Ja hyviin tapoihin kuuluu juhlaa vähän juhlistaa, kuka milläkin lailla. Ei tarvitse olla kallista, mutta kotitöitten tekeminen ei kyllä kuulu juhlistamiseen. 

Valitettavasti olen naimisissa tällaisen möllin kanssa, joka ei osaa edes kukkia ostaa, saati sitten lahjoja. Ja kyllä harmittaa, ihan joka juhlapäivä. Sanottu on, ei vaikutusta. Muuten jotakuinkin normaali miesihminen.

Vierailija kirjoitti:

Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.

Minäkin lämmintän vaimolleni euron 4 paketti tarjouslihiksiä uunissä hänelle (saa yhden), mutta silti rakas vaimoni ei ole ostanut minulle ruusukimppuja tai Karibian matkoja, mitä nyt yleensä vaimot miehilleen somessa ostelevat.

Siis sulla on mies ja vaimo?