Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Mikä estää sinua naisena järjestämään hääpäivänä sitä spesiaalia? Miehen pitää maksaa?

Mikä siinä on, että jotkut mittaa kaiken rahassa? Itse ainakin arvostan muistamisessa omaa vaivaa ja omaperäisyyttä sata kertaa enemmän kuin hintalappua. Visan vinguttaminen on menemistä sieltä mistä aita on matalin.

Ei meillä ole sellaista yllätysmuistamisen kulttuuria enkä tarvettakaan. Yhdessä on ystävänpäivän ja hääpäivän menot aina suunniteltu enkä näe siinä mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se vähän vaihtelee, joskus mies ostaa jotain ja joskus ei. Tänä vuonna ei. En harmistu sellaisesta, kyllä mä koen että se on omalla vastuullani tehdä miehelle selväksi jos haluan häneltä jotain :D Muuten ei voi syyttää kuin itseään, jos yllätystä ei tulekaan vaikka olisi salaa sitä toivonut. Ei ne miehet ole ajatustenlukijoita. Eri asia, jos ap ja te muut olette puhuneet miehillenne asiasta eivätkä he siltikään tee mitään eteenne. Silloin kuulostaa enemmän asennevammalta ja suhteen tulevaisuus näyttää heikolta. Mitä ne miehet vastaa/tekee jos sanotte nyt, että sunnuntai aamuna olisi kiva saada aamiainen sänkyyn kukkakimpun ja suklaarasian kera? Ei mitään?!

Mitäs sinä teet miehellesi? Vai tavallisen naisen tavoin olet vain käsi ojossa? 

kyllä se ei tavallisesti ole ollut nainen joka on käsi ojossa vaatinut palvelua . Eiköhän se ole se nainen joka sen miehen on joutunut huomioimaan niin arjessa kuin juhlassakin. Nainen on valmistanut ruuat, pessyt miehen pyykit, silittänyt, tiskannut miehenkin astiat ja siivonnut talon. Mies on "käsi ojaossa" vain odottanut valmista. 

Ja jos naisella on käynyt hyvä tuuri, mies on jouluna muistanut yöpaidalla.

Nyt kun naisetkin alkavat vaatimaan/toivomaan, että heitäkin joskua muistettaisiin/hemmoteltaisiin se onkin vain "käsi ojossa olemista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Että pitäisi ihan kaikille miehille alkaa leipomaan? Sinullekin?

Miksi sinä jaksat aina jankata rahasta? Ja naisviha tihkuu kirjoituksistasi. 

Miksi et voi koskaan kommentoida rakentavasti, vaan aina hirveä vastakkain asettelu miehet vastaan naiset?

Jos ap:n mies ei muista  vaimoaan, ei hän syytä siitä kaikkia miehiä, mutta sinä alat jankkaamaan, että kaikki naiset sitä ja kaikki naiset tätä ja kaikille naisille on tärkeintä raha, raha, raha ja kuka maksaa. No sinun mielestä mies maksaa vaikka itse ainakin tunnut olevan niin pihi, että tuskin raaskit itsellesi leipää ostaa saati sitten jollekin muulle ihmiselle. 

Ps leipominen on todella edullista, varsinkin jos tekee jotain peruspullaa tai kääretorttua. Kyllä niillä köyhempikin mies pystyy/kykenee puolioaan ilahduttamaan, jos vai tahtoa on. Eri juttu sitten, jos vihaa puolisoaan. Ja silloin onkin sitten viisainta erota, eikä vain jatkaa vihaamista. Helpottuu kummankin elämä kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä se vähän vaihtelee, joskus mies ostaa jotain ja joskus ei. Tänä vuonna ei. En harmistu sellaisesta, kyllä mä koen että se on omalla vastuullani tehdä miehelle selväksi jos haluan häneltä jotain :D Muuten ei voi syyttää kuin itseään, jos yllätystä ei tulekaan vaikka olisi salaa sitä toivonut. Ei ne miehet ole ajatustenlukijoita. Eri asia, jos ap ja te muut olette puhuneet miehillenne asiasta eivätkä he siltikään tee mitään eteenne. Silloin kuulostaa enemmän asennevammalta ja suhteen tulevaisuus näyttää heikolta. Mitä ne miehet vastaa/tekee jos sanotte nyt, että sunnuntai aamuna olisi kiva saada aamiainen sänkyyn kukkakimpun ja suklaarasian kera? Ei mitään?!

Mitäs sinä teet miehellesi? Vai tavallisen naisen tavoin olet vain käsi ojossa? 

kyllä se ei tavallisesti ole ollut nainen joka on käsi ojossa vaatinut palvelua . Eiköhän se ole se nainen joka sen miehen on joutunut huomioimaan niin arjessa kuin juhlassakin. Nainen on valmistanut ruuat, pessyt miehen pyykit, silittänyt, tiskannut miehenkin astiat ja siivonnut talon. Mies on "käsi ojaossa" vain odottanut valmista. 

Ja jos naisella on käynyt hyvä tuuri, mies on jouluna muistanut yöpaidalla.

Nyt kun naisetkin alkavat vaatimaan/toivomaan, että heitäkin joskua muistettaisiin/hemmoteltaisiin se onkin vain "käsi ojossa olemista".

Palstan vakijankkaajan vakijankkaukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.

Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.

Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin? 

Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?

Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?

Ehkä et ymmärtänyt viestiäni? Tarkoitin, että jos jollakulla on vaikka sellainen kasvatus lapsuudenkodistaan, ettei ymmärrä ostaa puolisolleen lahjaa tämän ensimmäisenä syntymäpäivänä/äitienpäivänä/... ja toinen sitten nielee harminsa eikä silloin sano mitään, asiasta tulee suhteen ”normaali”. Jos hyväksyt toisen ikävän tavan tai ”unohtelun”, annat ymmärtää ettei ne haittaa,

Vaikka jos heti alussa olisit sanonut: ”meillä on aina juhlittu päivää X ja toivon että tässäkin suhteessa tehtäisiin niin”, kumppani ehkä olisi ottanut onkeensa ja oppinut tällaisen uuden tavan. Jos ei ole kokenut antamisen iloa eikä tajunnut, miten ihanaa on tehdä se oma rakas iloiseksi, jää paljosta paitsi.

Minun tyttärelläni on tuollainen tilanne kihlatun kanssa. Tyttäreni rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Hän muistaa merkkipäivät ja miettii tarkkaan mistä toinen osapuoli pitäisi ja yrittää parhaansa ilahduttaakseen.

Hänen kihlattunsa kotona ei lahjojen antaminen ole ollut tapana, eikä mies ymmärrä tätä tapaa. Toivon, että he osaavat selvittää asian jotenkin, koska muuten toinen tulee aina pettymään ja toinen taas ihmettelemään mistä koko jutussa on kyse.

Tällaiseen tilanteeseen ei oikein auta se, että pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin tämä on, koska ne omat tavat ovat niin syvällä selkärangassa. Jos esim. miettii kovasti toiselle lahjaa ja toinen lahjan saatuaan sanoo vain, että ei sinun olisi tarvinnut, menee hiukan ilo koko vaivannäöstä ja yllätyksestä. Kun näitä pettymyksiä tulee vuosi toisensa jälkeen, pienestä ongelmasta voi tulla iso. Jonkinlainen kompromissi tuohon tarvitaan.

Jos tällainen ongelma nousee ratkaisemattomaksi ongelmaksi, niin ehkä sitten kummankin kannattaa jatkaa erillään ja etsiä kumppani, jonka kanssa asiat sujuvat.

Itse olen nainen, joka kokee kaiken lahjojen ostamisen todella kiusalliseksi ja vaivaannuttavaksi, koska en ikinä keksi mitään oikeasti kivaa ja ihanaa. Tuntuu, että keksin vaan tyhmiä ja tylsiä lahjoja. Eikä ole rahaakaan kovin paljon. Itselleni olisi sen vuoksi kamalaa olla suhteessa, jossa pitäisi ostaa lahjoja - ei siksi, etten haluaisi tai ettenkö tajuaisi lahjojen ideaa, vaan koska olen vaan hirveän huono siinä. Lapsilleni osaan ostaa, mutta muille en.

Luulen, että tuleva vävyni ajattelee vähän samalla tavalla. Hänelle koko lahjojen antamisen tapa on outo ja vieras, eikä tunnu luontevalta. Se on vähän sääli, koska tyttäreni niin innoissaan aina haluaa muistaa läheisiään ja toivoo tietysti itsekin tulevansa muistetuksi. 

Asia ei sinänsä ole iso, mutta sillä saa helposti mielipahaa aikaiseksi, kun toisen tapa toimia on outo. Koska nuoret muuten tykkäävät toisistaan, toivon, että he oppivat molemmille sopivan tavan muistaa toisiaan erityisinä päivinä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi lahjoa naista ystävänpäivänä? Ihmeellisiä prinsessoja. Oletetaan, että parisuhteen toinen osapuoli eli mies on velvollinen hankkimaan lahjoja, mutta itsellä ei ole mitään  vastavelvollisuuksia.

Näinhän täällä on sanottu! Oletko lukutaidoton vai ymmärtyskyvytön? Vastavuoroisuudesta täällä on ainoastaan puhuttu, senkin prinsessaharhainen ulisija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Mikä estää sinua naisena järjestämään hääpäivänä sitä spesiaalia? Miehen pitää maksaa?

Mitä ihmettä? Miksi ihmeessä vain miehen pitäisi maksaa? Ihan yhdessä sitä spesiaalia ainakin meillä mietitään ja järjestetään vuosipäiväksi, välillä lähdetään johonkin reissuun ulkomaille ja välillä ihan vaan ulos syömään, mutta aina kuitenkin tehdään yhdessä jotain erilaista kuin perusarkena. Meillä kun ihan kumpikin tykkää toisistaan ja yhteisestä vapaa-ajasta sekä haluaa ilahduttaa toista.

Ja juu, tänään meni työvuorot ristiin mutta ihan sopivasti sitä ihanaa ällösöpöilyä oli viestittelyn muodossa. Eikä tainnut maksaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ja yksikään ketjun naisista ei ole muistanut yhtäkään miestä tänään.

Miksi keksit omiasi? Suurin osa sanoo muistaneensa miestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Mikä estää sinua naisena järjestämään hääpäivänä sitä spesiaalia? Miehen pitää maksaa?

Mikä estää sinua miehenä järjestämästä? Naisen pitää maksaa? Kyllä se on yleensä näinpäin. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

On se 14.3. Ja tykkään viettää sitä. Tuskin mies muistaa sitäkään päivää nyt kun mietin.

Eli mies saa kerran vuodessa suikkarin, kunhan toimii lahjaautomaattina? -eri

Miksi keksit omiasi ulisija? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Että pitäisi ihan kaikille miehille alkaa leipomaan? Sinullekin?

Miksi sinä jaksat aina jankata rahasta? Ja naisviha tihkuu kirjoituksistasi. 

Miksi et voi koskaan kommentoida rakentavasti, vaan aina hirveä vastakkain asettelu miehet vastaan naiset?

Jos ap:n mies ei muista  vaimoaan, ei hän syytä siitä kaikkia miehiä, mutta sinä alat jankkaamaan, että kaikki naiset sitä ja kaikki naiset tätä ja kaikille naisille on tärkeintä raha, raha, raha ja kuka maksaa. No sinun mielestä mies maksaa vaikka itse ainakin tunnut olevan niin pihi, että tuskin raaskit itsellesi leipää ostaa saati sitten jollekin muulle ihmiselle. 

Ps leipominen on todella edullista, varsinkin jos tekee jotain peruspullaa tai kääretorttua. Kyllä niillä köyhempikin mies pystyy/kykenee puolioaan ilahduttamaan, jos vai tahtoa on. Eri juttu sitten, jos vihaa puolisoaan. Ja silloin onkin sitten viisainta erota, eikä vain jatkaa vihaamista. Helpottuu kummankin elämä kummasti.

eli et ole leiponut kenellekään. mutta miehiltä sitä olet vaatimassa

Sinulla ihmisvihaajalla ei ole kumppania, joten kukaan ei ole pyytänyy tai varsinkaan vaatinut sinulta mitään. Kuvittelet omiasi, luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

On se 14.3. Ja tykkään viettää sitä. Tuskin mies muistaa sitäkään päivää nyt kun mietin.

Eli mies saa kerran vuodessa suikkarin, kunhan toimii lahjaautomaattina? -eri

Miksi keksit omiasi ulisija? Eri

Kerran vuodessahan se ystävänpäiväkin on.

Mies saa hemmottelua:

14.2 koska ystävänpäivä koskee myös miestä, ei se ole vain naisille. Voi ostaa 2 sydänleivosta ja juoda yhdessä kahvit, ei ole iso asia.

14.3 Ja syön minäkin pihvin.

Syntymäpäivänään

Isänpäivänä

Jouluna

Monta kertaa ihan vain huvikseen jos näen jossain jotain mikä sopii hänelle ja ostan.

Tykkään itse ostaa lahjoja. Tykkään myös ottaa suukkuun. Älä ole noin kireä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

On se 14.3. Ja tykkään viettää sitä. Tuskin mies muistaa sitäkään päivää nyt kun mietin.

Eli mies saa kerran vuodessa suikkarin, kunhan toimii lahjaautomaattina? -eri

Ei vaan sen pihvin. Me harrastetaan muutenkin seksiä useamman kerran viikossa ja tuo suikkari on ihan normijuttu.

eri

Vierailija kirjoitti:

Ja milläs tavalla sinä muistat miestäsi?

Mies sai neulomani villasukat. Lisäksi leivoin jo eilen mustikka-rahkapiirakkaa ja pistin sen paistumaan sydämenmuotoiseen vuokaan, koska huomennahan on ystävänpäivä..vink vink

Mies ei muistanut minua mitenkään.

Ei yhtään mitenkään. Sanoo että ei harrasta ko. päiviä mutta kuitenkin kertonut miten huomioinut ex vaimoa ja entisiä tyttöystäväviä. Ja se sattuu. Meidän ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä osti mulle ruukkukukan joka meillä on vieläkin (minä jotenkin olisim halunnut leikkokukkia, mutta hänen mielestään niissä ei ole järkeä kun kuolevat muutamassa päivässä, tämä ok minulle) mutta tämäkin tuli vain koska aiemmin mainutsin ystävänpäivästä joka päivä varmaan viikon ajan. Muina päivinä ei mitään.

Myöskään arkielämässä ei tapahdu mitään pieniä eleitä. Mulle tosiaan riittäis niinku moni muukin sanoo, joku pieni ele että sinua on huomioitu, mutta ei mitään...

Minä hoidan meillä kokkkaamisen ja monesti mietin että hän pitäisi tuosta vaikka oma suosikki ei olekaan tai iatan suklaata mistä tykkää, hauskat sukat tms. jotain pientä mistä toinen ilahtuu ja tunteen että sinua on ajateltu.

Ei pitäisi olla iso juttu mutta pistää mielen matalaksi. Miettimään mikä minussa on vikana kun minulle ei koskaan osta/tee mitään huomioidakseen vaikka tätä aiemmin on kuitenkin tehnyt....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

romanttisempana eleenä olisin pitänyt vaikkapa yllätyksellistä tiskaamista

Tiskaaminen romanttinen ele? Meillä se kuuluu ihan jokapäiväiseen kodinhoitoon.

YLLÄTYKSELLINEN tiskaaminen. Valitse siihen mikä tahansa kodinhoidollinen asia, joka on ekstrana tehty ja itse ajateltu. Ymmärrätkö nyt?

Minä en ymmärrä vieläkään, koska meillä kotityöt kuuluu molemmille. Jos mies vaikka pyyhkii pölyt, niin ei se ole minulle tehty, se on vain yksi tehty kotityö.

-eri

En itsekään noteeraa jotain ystävän- tai naistenpäivää, joten en koe että miehenkään pitäisi. Minulle riittää ihan se, että mies laittaa ruokaa ja itse saatan joskus ilahduttaa häntä viemällä aamukahvin sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin varmaan eron jos mies lähtisi mukaan kaikenlaiseen väsyneeseen kaupalliseen propagandaan ja teennäiseen jenkkihömppään.

Mieheni ilmaisee rakkautensa ja välittämisensä sanoin ja teoin joka ikinen päivä. En nyt tiedä miten joku kukkaluuta tai suklaarasia The Markkinatalouden määräämänä päivänä muuttaisi asioita mihinkään suuntaan?

Inhoan kaikkia tällaisia "ostaostaosta, muuten kukaan ei tiedä että välität niistä" -päiviä. Äitienpäivät, isänpäivät, syntymäpäivät -yäk. Jos tahdon juhlia, juhlin vaikka olisi tavallinen keskiviikko. En tarvitse ketään muuta kertomaan minä päivänä ja millä krääsällä kulloinkin pitäisi elämäänsä juhlistaa.

Juuri näin, ei muuta sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.

Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.

Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin? 

Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?

Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?

Ehkä et ymmärtänyt viestiäni? Tarkoitin, että jos jollakulla on vaikka sellainen kasvatus lapsuudenkodistaan, ettei ymmärrä ostaa puolisolleen lahjaa tämän ensimmäisenä syntymäpäivänä/äitienpäivänä/... ja toinen sitten nielee harminsa eikä silloin sano mitään, asiasta tulee suhteen ”normaali”. Jos hyväksyt toisen ikävän tavan tai ”unohtelun”, annat ymmärtää ettei ne haittaa,

Vaikka jos heti alussa olisit sanonut: ”meillä on aina juhlittu päivää X ja toivon että tässäkin suhteessa tehtäisiin niin”, kumppani ehkä olisi ottanut onkeensa ja oppinut tällaisen uuden tavan. Jos ei ole kokenut antamisen iloa eikä tajunnut, miten ihanaa on tehdä se oma rakas iloiseksi, jää paljosta paitsi.

Minun tyttärelläni on tuollainen tilanne kihlatun kanssa. Tyttäreni rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Hän muistaa merkkipäivät ja miettii tarkkaan mistä toinen osapuoli pitäisi ja yrittää parhaansa ilahduttaakseen.

Hänen kihlattunsa kotona ei lahjojen antaminen ole ollut tapana, eikä mies ymmärrä tätä tapaa. Toivon, että he osaavat selvittää asian jotenkin, koska muuten toinen tulee aina pettymään ja toinen taas ihmettelemään mistä koko jutussa on kyse.

Tällaiseen tilanteeseen ei oikein auta se, että pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin tämä on, koska ne omat tavat ovat niin syvällä selkärangassa. Jos esim. miettii kovasti toiselle lahjaa ja toinen lahjan saatuaan sanoo vain, että ei sinun olisi tarvinnut, menee hiukan ilo koko vaivannäöstä ja yllätyksestä. Kun näitä pettymyksiä tulee vuosi toisensa jälkeen, pienestä ongelmasta voi tulla iso. Jonkinlainen kompromissi tuohon tarvitaan.

Jos tällainen ongelma nousee ratkaisemattomaksi ongelmaksi, niin ehkä sitten kummankin kannattaa jatkaa erillään ja etsiä kumppani, jonka kanssa asiat sujuvat.

Itse olen nainen, joka kokee kaiken lahjojen ostamisen todella kiusalliseksi ja vaivaannuttavaksi, koska en ikinä keksi mitään oikeasti kivaa ja ihanaa. Tuntuu, että keksin vaan tyhmiä ja tylsiä lahjoja. Eikä ole rahaakaan kovin paljon. Itselleni olisi sen vuoksi kamalaa olla suhteessa, jossa pitäisi ostaa lahjoja - ei siksi, etten haluaisi tai ettenkö tajuaisi lahjojen ideaa, vaan koska olen vaan hirveän huono siinä. Lapsilleni osaan ostaa, mutta muille en.

Luulen, että tuleva vävyni ajattelee vähän samalla tavalla. Hänelle koko lahjojen antamisen tapa on outo ja vieras, eikä tunnu luontevalta. Se on vähän sääli, koska tyttäreni niin innoissaan aina haluaa muistaa läheisiään ja toivoo tietysti itsekin tulevansa muistetuksi. 

Asia ei sinänsä ole iso, mutta sillä saa helposti mielipahaa aikaiseksi, kun toisen tapa toimia on outo. Koska nuoret muuten tykkäävät toisistaan, toivon, että he oppivat molemmille sopivan tavan muistaa toisiaan erityisinä päivinä. 

Pitää olla idiootti ja henkisesti köyhä jos jollekkin nämä puhtaasti kaupallisista syistä kehitellyt muka "juhlapäivät" ovat erityisiä päiviä.