Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Et ole ainoa. Mutta en minä odotakaan häneltä mitään ystävänpäivän muistamista. Se ei vaan tunnu tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa.
Uskon, ettei kovinkaan moni suomalainen juhli ystävänpäivää mitenkään.
Ei minunkaan mieheni välitä moisista päivistä.
Eikä muistaisi mitenkään ellen itse muistuttaisi ja pyytäisi, että voidaanko antaa toisillemme pienet yllätykset.
En voi toisaalta kyllä syyttää miestäkään siitä, ystävänpäivähän on melko kaupallinen juhla eikä Suomessa ole pahemmin tapana viettää sitä.
Mies kyllä antoi minulle kortin ja pienen vaaleanpunaisen kissapehmolelun kun sanoin, että jokin yllätys olisi kiva.
Kävimme yhdessä Tokmannissa katsomassa ystävänpäiväjuttuja ja mieheni näytti kissapehmoa ja kysyi, kelpaako se. :D
Ei ollut ehkä mikään maailman romanttisin tapa antaa lahja.
Mutta ystävänpäivä onkin vähän tällainen ylimääräinen juhla enkä ota sitä niin vakavasti, niin siitä tuli joka tapauksessa hyvä mieli.
Itse annoin miehelleni kortin, laitoin ruokaa, leivoin muffinseja ja koristelin ne nätisti.
Olin myös ostanut kivoja koristeita.
Mielestäni ystävänpäivänä ei ole pakko olla mitään. Mutta se on vain plussaa, jos on.
Minäkin vähensin lahjojen antamista vaimolle, kun lahjat ei kelvanneet tai lahjan ojentaja oli väärä. Lopetin antamisen kokonaan, kun harjoitti toistuvasti fyysistä ja henkistä väkivaltaa jouvuspäissään lasten edessä..
Onko ihan oikeesti ihmisillä sellainen käsitys, että naistenpäivä on sitä varten, että ukot ostaa silloin naisille ruusun ja lahjoja? Ei apua! Se on vähän sama, kuin jonain rasisminvastaisena päivänä tummaihoisille annettaisiin rihkamahelyjä, että pysyvät tyytyväisinä, vaikka niiltä on viety maat ja luonnonvarat. Okei, vähän kärjistin, mutta mihin on kadonnut yleissivistys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synny vaginallisena, sinua juhlitaan, jee? Äitienpäivä ja isänpäivä sentään vaativat jotain, mutta ei niidenkään viettäminen korrektia ole, koska on myös lapsettomia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ystävänpäivä on lapsia varten ja naistenpäivä ihmisoikeusasioita varten. En keksi miksi minulle pitäisi tuoda lahjoja. Pitäisin kummallisena.
Meilläkään ei mies ikinä muistanut. Kerran sanoin naistenpäivän vinkiksi, että muistattehan siellä töissä assistenttia (ainoa naispuolinen). Siitä innostuikin muistamaan - tuota vierasta! Sen jälkeen tuli joka viikkoinen ja molemminpuolinen juttu niistä yllätyksistä, joita tuo nainen minulle myöhemmin kuvaili "romanttisiksi".
Tuon jälkeen en ole toivonut mitään romanttista, koska inhottaa koko likainen sana.
Mutta mies on opetellut ruuanlaittoa ja ilahduttamista arkisilla jutuilla tuon "suhteen" jälkeen. Viikonloppuisin tekee kaikki ateriat, ja hoitaa itse kauppaostokset niitä varten mikä on vieläkin mukavampi juttu. Hieroo myös kun näkee että olen kipeänä ja muuta huomaavaisuutta. Aamiaisen tuo myös sänkyyn aina jos en ensin ehdi.
Merkkipäiviä ei erikseen muista, meni 20v päiväkin ohi ihan huomaamatta, mutta en minäkään niitä laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa.
Uskon, ettei kovinkaan moni suomalainen juhli ystävänpäivää mitenkään.
Ei minunkaan mieheni välitä moisista päivistä.
Eikä muistaisi mitenkään ellen itse muistuttaisi ja pyytäisi, että voidaanko antaa toisillemme pienet yllätykset.
En voi toisaalta kyllä syyttää miestäkään siitä, ystävänpäivähän on melko kaupallinen juhla eikä Suomessa ole pahemmin tapana viettää sitä.Mies kyllä antoi minulle kortin ja pienen vaaleanpunaisen kissapehmolelun kun sanoin, että jokin yllätys olisi kiva.
Kävimme yhdessä Tokmannissa katsomassa ystävänpäiväjuttuja ja mieheni näytti kissapehmoa ja kysyi, kelpaako se. :D
Ei ollut ehkä mikään maailman romanttisin tapa antaa lahja.
Mutta ystävänpäivä onkin vähän tällainen ylimääräinen juhla enkä ota sitä niin vakavasti, niin siitä tuli joka tapauksessa hyvä mieli.
Itse annoin miehelleni kortin, laitoin ruokaa, leivoin muffinseja ja koristelin ne nätisti.
Olin myös ostanut kivoja koristeita.
Mielestäni ystävänpäivänä ei ole pakko olla mitään. Mutta se on vain plussaa, jos on.
Eikös se oma puoliso ja ystävä yleensäottaen kuulukin vähän eri kategoriaan, noin niinkuin periaatteessa ? ( mikä ei toki tarkoita,etteikö puolisollekin voisi puhua ystävällisellä äänellä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule mitään huomionosoituksia. Jo tuo jos edes joskus kantaisi raskaat kauppakassit tai silittäisi hiuksia, ihan mitä vaan...Mutta ei ole mitään odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. Jossain maissa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä.[2] Sosialistisissa maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, aukiolleilla työpaikoilla ja yleisesti miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa.
-Wikipedia
Olen sinkku, mutta existä saanut ruusun tms. Ja jos olisi nyt mies niin tekisin selväksi että on pässi jos ei ymmärrä toivottaa Naistenpäivää ja huomioida edes jotenkin.
Ei muista useinkaan, tai saattaa ohimennen hyvää ystävänpäivää toivottaa mutta lahjoja tms ei tule, eikä mitään hlökohtaista. En ole tästä sanonutkaan joten en odota että lukisi ajatuksiani. En kuitenkaan halua kukkia joita olen itse pyytänyt ostamaan tai "jos joskus muistaisit minua" , toisi mies varmaan kaupasta tamponeja aiempien keskusteluyritysten perusteella. Olen vain ajatellut että olemme erilaisia ja se pitää joko hyväksyä tai lähteä.
Alue: Aihe vapaa
Osa kykenee kumpaankin, mutta valittavan moni jättää huomioimatta niin arjessa kuin juhlassakin.