Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä miten nykyaikana voi unohtaa esim. ystävänpäivän, varsinkaan jos on somessa. Joka paikassa siitä muistutetaan. Silloin minusta ei voi puhua unohtamisesta vaan ihan tietoisesta valinnasta olla muistamatta ja toivottamatta hyvää ystävänpäivää kumppanilleen.

Kai sinä olet varannut pöydän hienoon ravintolaan, jonne viet miehesi syömään? Ja maksat laskun tietenkin.

Entä muut lahjat miehelle, mitä ostit? 

Ei ystävänpäivässä tarvitse olla kyse ostamisesta, sitähän itsekin olet tässä jankannut kyllästymiseen asti. Mulle riittäisi, että mies laittaisi esim. viestin ja toivottaisi hyvää ystävänpäivää. Kaikkina aiempina vuosina minä olen huomioinut häntä, tänä vuonna olemme erillämme ja päätin katsoa miten hän ottaa päivän huomioon. Ei mitenkään. Koska hän tietää aivan 100 % varmasti että on ystävänpäivä, koen, että huomioimattomuus on häneltä statement siitä ettei suhteellamme ole hänelle väliä eikä se ole hänelle tärkeä. 

Ystävänpäivä kuten muutkin kaupalliset muka juhlapäivät ovat täysin turhia. Kauppojen , ravintoloiden yms tarkoitus on rahastaa näidennimessä ihmisiä tarjoamalla tarpeetonta krääsää ja pskaa must juttuna. Emme vietä näitä ystävän, äitien, isien tai muitakaan päiviä yhtään mitenkään. Jouluna haetaan kuusi ja ostetaan kinkku ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Se ei muista tällaisia. Nytkin unohti koko asian. Oon aina haaveillut romantiikasta Ystävänpäivänä, mutta taitaa haaveeksi jäädä tässä elämässä. Semmoinen kulttuuri tässä maassa on, että mitään hauskaa ei saa olla eikä hömpötystä vaan pitää istua mahdollisimman ankeasti koko talvi pimeässä. Ei mitään halloweeneja eikä ystävänpäivää, joulunakin lauletaan masentavia lauluja ja syödään masentavaa mössöä.

Miksi et järjestänyt teille romantiikkaa ystävänpäivänä?

Kyllä mä aina järjestänkin, jos ollaan samassa paikassa. Mutta jos mä aina järjestän, niin mä emaskuloin miestä ja vien siltä mahiksen olla perinteinen miehekäs mies joka järjestää romantiikkaa. Mä oon sellainen joka järjestää ja dominoi ja yritän vähän oppia pois siitä.

Mutta näköjään paras jatkaa showta kun ukon muisti ei riitä näihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Jos syö joka päivä, niin se maksaa. Miksi se maksaisi yhtään enempää, jos tekee jotain arkiruokaa parempaa? Etkö osaa?

Tiedän mieheni pitävän hyvin paljon perunarieskoista, joten tein niitä. Lahjaksi mies sai neulomani villasukat. Rahallinen panostus noihin oli jotain kolme euroa. Onko tuo summa yli sinun maksukyvyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.

Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.

Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin? 

Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?

Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?

Ehkä et ymmärtänyt viestiäni? Tarkoitin, että jos jollakulla on vaikka sellainen kasvatus lapsuudenkodistaan, ettei ymmärrä ostaa puolisolleen lahjaa tämän ensimmäisenä syntymäpäivänä/äitienpäivänä/... ja toinen sitten nielee harminsa eikä silloin sano mitään, asiasta tulee suhteen ”normaali”. Jos hyväksyt toisen ikävän tavan tai ”unohtelun”, annat ymmärtää ettei ne haittaa,

Vaikka jos heti alussa olisit sanonut: ”meillä on aina juhlittu päivää X ja toivon että tässäkin suhteessa tehtäisiin niin”, kumppani ehkä olisi ottanut onkeensa ja oppinut tällaisen uuden tavan. Jos ei ole kokenut antamisen iloa eikä tajunnut, miten ihanaa on tehdä se oma rakas iloiseksi, jää paljosta paitsi.

Minun tyttärelläni on tuollainen tilanne kihlatun kanssa. Tyttäreni rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Hän muistaa merkkipäivät ja miettii tarkkaan mistä toinen osapuoli pitäisi ja yrittää parhaansa ilahduttaakseen.

Hänen kihlattunsa kotona ei lahjojen antaminen ole ollut tapana, eikä mies ymmärrä tätä tapaa. Toivon, että he osaavat selvittää asian jotenkin, koska muuten toinen tulee aina pettymään ja toinen taas ihmettelemään mistä koko jutussa on kyse.

Tällaiseen tilanteeseen ei oikein auta se, että pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin tämä on, koska ne omat tavat ovat niin syvällä selkärangassa. Jos esim. miettii kovasti toiselle lahjaa ja toinen lahjan saatuaan sanoo vain, että ei sinun olisi tarvinnut, menee hiukan ilo koko vaivannäöstä ja yllätyksestä. Kun näitä pettymyksiä tulee vuosi toisensa jälkeen, pienestä ongelmasta voi tulla iso. Jonkinlainen kompromissi tuohon tarvitaan.

Jos tällainen ongelma nousee ratkaisemattomaksi ongelmaksi, niin ehkä sitten kummankin kannattaa jatkaa erillään ja etsiä kumppani, jonka kanssa asiat sujuvat.

Itse olen nainen, joka kokee kaiken lahjojen ostamisen todella kiusalliseksi ja vaivaannuttavaksi, koska en ikinä keksi mitään oikeasti kivaa ja ihanaa. Tuntuu, että keksin vaan tyhmiä ja tylsiä lahjoja. Eikä ole rahaakaan kovin paljon. Itselleni olisi sen vuoksi kamalaa olla suhteessa, jossa pitäisi ostaa lahjoja - ei siksi, etten haluaisi tai ettenkö tajuaisi lahjojen ideaa, vaan koska olen vaan hirveän huono siinä. Lapsilleni osaan ostaa, mutta muille en.

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.

Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.

Jep! Luultavasti suurinta osaa miehistä ei tälläiset päivät sen kummemmin kiinnosta.

Ei kai tällaisen päivän tarvitsekaan kiinnostaa vaan ainoastaan sen saako pienellä eleellä/muistamisella sekä kumppanilleen että itselleen hyvän mielen. Totta kai voi muistaa ihan minä päivänä tahansa, mutta onhan siinä tänään sellainen ihana extraromanttisuus mukana. Hömppää joo, mutta onko siinä jotain pahaa välillä vähän söpöillä normiarjen keskellä? Tämähän on vähän siis niin kuin hääpäiväkin, totta kai yhdessäoloa ja avioliittoa voi muistaa ja juhlistaa mikä tahansa päivä, mutta kyllähän siinäkin on se kiva spesiaalifiilis vain juuri sinä tiettynä päivänä.

N43

Viettääkö joku muka hääpäiviä ja muita vastaavia? Ei minkäänlaista mielikuvaa koska on hääpäivä , koska ollaan tavattu jne. Kihloihin ei edes menty. Ei noteerata muitakaan muka "must-juhlia" ,eikä silti ole elämä ankeeta.

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suu auki vain! Jos annat jonkun tilanteen kehittyä tavaksi, sitä on myöhemmin melkein mahdoton muuttaa.

Ei siinä ole mitään pahaa, että kertoo toiveistaan omalle läheisimmälle ihmiselleen! Jos aina olet hiljaa ja nielet pettymyksesi, toinen ei edes tajua että jokin ei ole kunnossa ja teet vahinkoa teille molemmille.

Meinaat, että miehelle pitäisi jo tapailuvaiheessa kertoa kuinka tärkeää on arvostaa puolison olemassaoloa ja näyttää tämä puolin ja toisin satunnaisilla muistamisilla niin arjessa kuin juhlapäivinäkin? 

Ihminen ei siis vaan voi muistaa puolisonsa olemassaoloa ja voi haluta ilahduttaa tätä ihan omasta tahdostaan ja ihan vaan siksi, kun toinen on niin ihana ja elämä on niin paljon parempaa yhdessä kuin erikseen/yksin?

Tietysti jos ei tunne noin, niin silloin on ihan ymmärrettävää ettei toisen olemassaolossa ole mitään hyvää, mutta eikö silloin ole helpompi/parempi elääkin yksin tai ainakin erota? Miksi pitää edes olla yhdessä jonkun kanssa, jonka olemassaolo on ihan sama ja jonka ilahtuminen on ihan sama?

Ehkä et ymmärtänyt viestiäni? Tarkoitin, että jos jollakulla on vaikka sellainen kasvatus lapsuudenkodistaan, ettei ymmärrä ostaa puolisolleen lahjaa tämän ensimmäisenä syntymäpäivänä/äitienpäivänä/... ja toinen sitten nielee harminsa eikä silloin sano mitään, asiasta tulee suhteen ”normaali”. Jos hyväksyt toisen ikävän tavan tai ”unohtelun”, annat ymmärtää ettei ne haittaa,

Vaikka jos heti alussa olisit sanonut: ”meillä on aina juhlittu päivää X ja toivon että tässäkin suhteessa tehtäisiin niin”, kumppani ehkä olisi ottanut onkeensa ja oppinut tällaisen uuden tavan. Jos ei ole kokenut antamisen iloa eikä tajunnut, miten ihanaa on tehdä se oma rakas iloiseksi, jää paljosta paitsi.

Minun tyttärelläni on tuollainen tilanne kihlatun kanssa. Tyttäreni rakastaa lahjojen antamista ja saamista. Hän muistaa merkkipäivät ja miettii tarkkaan mistä toinen osapuoli pitäisi ja yrittää parhaansa ilahduttaakseen.

Hänen kihlattunsa kotona ei lahjojen antaminen ole ollut tapana, eikä mies ymmärrä tätä tapaa. Toivon, että he osaavat selvittää asian jotenkin, koska muuten toinen tulee aina pettymään ja toinen taas ihmettelemään mistä koko jutussa on kyse.

Tällaiseen tilanteeseen ei oikein auta se, että pitäisi rakastaa toista sellaisena kuin tämä on, koska ne omat tavat ovat niin syvällä selkärangassa. Jos esim. miettii kovasti toiselle lahjaa ja toinen lahjan saatuaan sanoo vain, että ei sinun olisi tarvinnut, menee hiukan ilo koko vaivannäöstä ja yllätyksestä. Kun näitä pettymyksiä tulee vuosi toisensa jälkeen, pienestä ongelmasta voi tulla iso. Jonkinlainen kompromissi tuohon tarvitaan.

Jos tällainen ongelma nousee ratkaisemattomaksi ongelmaksi, niin ehkä sitten kummankin kannattaa jatkaa erillään ja etsiä kumppani, jonka kanssa asiat sujuvat.

Itse olen nainen, joka kokee kaiken lahjojen ostamisen todella kiusalliseksi ja vaivaannuttavaksi, koska en ikinä keksi mitään oikeasti kivaa ja ihanaa. Tuntuu, että keksin vaan tyhmiä ja tylsiä lahjoja. Eikä ole rahaakaan kovin paljon. Itselleni olisi sen vuoksi kamalaa olla suhteessa, jossa pitäisi ostaa lahjoja - ei siksi, etten haluaisi tai ettenkö tajuaisi lahjojen ideaa, vaan koska olen vaan hirveän huono siinä. Lapsilleni osaan ostaa, mutta muille en.

En osta lahjoja kenellekkään. Lapsille annan jouluna ja syntymäpäivien kunniaksi riihikuivaa rahaa. Itsekkään en halua turhaa roinaa saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

On se 14.3. Ja tykkään viettää sitä. Tuskin mies muistaa sitäkään päivää nyt kun mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas inhoan ystävänpäivää ja naistenpäivää (en inhoa naistenpäivän alkuperäistä merkitystä, muttä sitä ruusu-suklaarasia-shoppailuversiota kyllä. Nyt ystävänpäivänäkään en todellakaan haluaisi mitään lahjoja enkä halua ostaa kenellekään mitään. Minusta on yleensäkin rasittavaa, että kaikkeen pitää aina liittyä OSTAMINEN ja lahjat, ja sitten tulkitaan, että henkilö ei rakasta kumppaniaan, jos ei osta lahjoja tällaisina päivinä.

Aloituksessa ei edes vaadittu ostamaan mitään. Joku merkki siitä, että ajattelin ja halusin ilahduttaa sinua, olisi ehkä riittänyt.

Ihmettelen niitä, joille oman rakkaan ilahduttaminen ei ole millään tavalla tärkeää.

Miksi juuri ystävänpäivänä sellainen on tärkeää? Koska kaikki muutkin huomioivat silloin, vai? Ja koska just tietyn kaavan mukaan tapahtuva huomioiminen (vaikka hyvän ystävänpäivän toivottaminen) on erityisen tärkeää, koska kyseessä on sellainen yleinen huomioimispäivä?

Minä ilahdutan mielelläni rakastani, mutta en jonkun yleisen kaavan mukaan. Inhoan ystävänpäivää. Ja olen siis nainen, jos se jäi epäselväksi.

Inhoa kaikessa rauhassa. Mä en inhoa. Tykkään juhlista ja perinteistä. Ei jouluakaan vietetä milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YSTÄVÄNpäivä. Ei kuudestuhannes "NAISELLE PITÄÄ OSTAA PASKAA"-PÄIVÄ. 

Ei tarvitse ostaa mitään, toista voi ilahduttaa ihan ilmaiseksikin. Etkö tosiaan keksi itse mitään?

Luepa se aloitus uudelleen. 

Tässä on suora lainaus aloituksesta:

"Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi."

Puhutaanko tuossa rahasta? Olisihan mies voinut laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

Sekö ei maksa? Mitä sinä olet tänään leiponut miehille? 

Ei nykynainen alistu leipomaan miehelle mitään... 

Kaikki maailman huippukokit on kuulemma miehiä, joten peruspertiltä onnistuu kyllä leipominen.

Meillä se vähän vaihtelee, joskus mies ostaa jotain ja joskus ei. Tänä vuonna ei. En harmistu sellaisesta, kyllä mä koen että se on omalla vastuullani tehdä miehelle selväksi jos haluan häneltä jotain :D Muuten ei voi syyttää kuin itseään, jos yllätystä ei tulekaan vaikka olisi salaa sitä toivonut. Ei ne miehet ole ajatustenlukijoita. Eri asia, jos ap ja te muut olette puhuneet miehillenne asiasta eivätkä he siltikään tee mitään eteenne. Silloin kuulostaa enemmän asennevammalta ja suhteen tulevaisuus näyttää heikolta. Mitä ne miehet vastaa/tekee jos sanotte nyt, että sunnuntai aamuna olisi kiva saada aamiainen sänkyyn kukkakimpun ja suklaarasian kera? Ei mitään?!

Mun mieheni tietää mitenkä minua hemmoitellaan, hän tuo kotipizzasta lempi herkkuani kun olen sillä päällä etten jaksa kokata ja katselen leffoja. Jos hän on kapakka reisulla niin tilaa pizza taksin tuomaan pizzaa ja tulee sitten itse myöhemmin. On niin kiero ettei ainakaan akka nalkuta kun on saanut ruokaa :D

Jotenkin tuntisin itseni typeräksi, jos alkaisin viettämään jotain ystävänpäivää. Synttärit sen sijaan ovat juhlimisen arvoisia ja meillä onkin karannut mopo käsistä lahjojen yms. kanssa. Lasten synttärit ovat tietenkin iso juttu, mutta myös meidän aikuisten. Mies osti mulle viime vuonna 14 lahjaa. Kukista ja kakuista puhumattakaan. Joulua ja pääsiäistä juhlimme myös isosti mutta joku ystävänpäivä...uuh, ei kiitos. 

Ei ole tänään muisranut eikä yleensäkään mitään ystävänpäivämuistamisia tai muita romanttisia kukkia tms. Mutta muistaa minua aina rakkaudella ja arjen teoilla. Jo yli 20 vuotta.

Eikö ihmisillä ole enää oikeita ongelmia?

Jos rakastan naista, haluan osoittaa sen silloin kun tuntuu siltä että rakastan häntä. Jos siltä tuntuu joka päivä, haluan osoittaa sen joka päivä. En tiettynä päivänä sen vuoksi, että joku muu on päättänyt niin.

Mun mies on huono lahjomaan ( mm tänään hääpäivä) ja joskus aiemmin osti sitten jotain hätäreitä - kiireellä ”kunhan vaan jotain” koruja yms joten sanoin että mieluummin olen ilman kuin haluan sellaisen lahjan.

Sensijaan saan kyllä joka lauantai kukat näin talvella ja tuo usein lempijäätelöä tms ihan vaan ilahduttaakseen. Parempi näin

Nyt olen n 5v kertonut mistä lahjasta haaveilen kun täytän pyöreitä, nyt on se kevät joten saa nähdä onko yhtään kuunnellut. Edes 10v välein joku synttärilahja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos ei Ystävänpäivänä muisteta ni en miekään muista Steak & Blowjob - päivää. Tähän mennessä olen aina sen muistanut, mutta nyt iskee dementia kyllä.

Tollaista päivää ei edes ole olemassa. .

On se 14.3. Ja tykkään viettää sitä. Tuskin mies muistaa sitäkään päivää nyt kun mietin.

Eli mies saa kerran vuodessa suikkarin, kunhan toimii lahjaautomaattina? -eri