Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, se myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.
Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Näätkö sä jotenkin uhkana sen että kaikki eivät ole kuin sä? Pelkäätkö sä sitä että jonain päivänä siihen pussijuoksuun ei osallistukaan kuin vähemmistö johon sä kuulut? Ja että sun intoilulle nauretaan? Että et kuulukaan porukaan kun et oikein ymmärrä niiden muiden juttuja, parempi olis pomppia pussissa ja hekotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, se myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.
Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Auktoriteettiongelma on yhdyssana.
Sä et nyt oikein lukenut tuota edellistä lainausta.
Siinä ei puhuttu töiden tekemisestä tai niihin suhtautumisesta mitään. Puhuttiin siitä että töihin kuulumattomat asiat pistetään samaan nippuun työtehtävien kanssa. Että muka pitäisi jaksaa lähteä peleihin ja leikkeihin mukaan vaikka ne eivät kiinnosta yhtään.
Jokaisella on oikeus olla osallistumatta mihinkään hömppään. Sä voit haluta ottaa osaa tuollaseen, eikä siinä mitään. Mutta et voi edellyttää että muut siitä nauttisivat samoin kuin sinä. Et voi olettaa että he ovat yhtään huumorintajuttomampia tai nauti elämästä vähempää koska eivät osallistu sun juttuihisi.
Nautitko sä scifi-kirjallisuuden klassikoista? Mikset? Sun pitäisi lähteä niitä lukemaan, koska ne ovat oikeasti vaan hauskoja ja saavat ajattelemaan. En voi tajuta mikset sä lähde tuollaiseen mukaan, miksi pitää olla aina niin kauhean vakava?
Ja voit edeltävästä korvata scifin vaikka millä. Venäläisillä eepoksilla, oopperalla, mustikoiden poimimisella, luontokuvauksella, ultrajuoksulla tai mistä kulttuurilajista sä nyt et tykkääkään.
Heiii,
mitä mieltä sä olet tuosta asiasta? Tajusitko ehkäpäs? Eihän tää nyt ole tunneasia, asioista pitää voida puhua.
Eli eikö olekaan kuin sun totuutesi, tai muuten sä lopetat keskustelun? Kukas se tosikko nyt olikaan sitten?
Auktoriteettiongelma on edelleen yhdyssana.
Minusta ainoat siedettävät aktiviteetit työporukalla ovat ryyppääminen, saunominen, ravintolaillallinen, teatteri ja leffa. Nämä eivät vaadi esiintymistä eikä mitään urheilullisia taitoja. Kaikki esiintyminen ja joukkuelajit ovat aivan painajaismaisia, ja jätänkin aina urheilutapahtumat väliin. Ei vaan pysty.
Syöminen ja saunominen on ihan ok. Viimeksi vietettiin eläkkeelle jäävän työkaverin läksiäisiä syömällä, juomalla ja saunomalla. Meillä on miesvaltainen työpaikka, olin pitkään ainoa nainen ja edelleen ainoa nainen, joka menee saunomaan. Olen alle 30v, miehet on suurin osa 40+. Ei haittaa yhtään saunoa niiden kanssa. Oikeastaan sauna on varmaan ainoa paikka, missä rohkaistun juttelemaan työkavereille. Olen aika ujo enkä keksi mitään sanottavaa ikinä. Alkoholi helpottaa ongelmaa ja saunassa on aina oma tunnelmansa. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki tykkää saunoa. Meillä on kuitenkin suht pieni ja läheinen työporukka.
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, se myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.
Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Auktoriteettiongelma on yhdyssana.
Yhdyssanat ovat tähän ketjuun muuten vain kommentoiville elämäntapa-työttömille vaikea asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D
Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.
Mut voi laittaa yllättäen palaveriin ison konsernin johtajan kanssa keskustelemaan mukavuusalueeni ulkopuolella olevasta haastavasta teknisestä ratkaisusta. Voin lähteä konffaan pitämään puhetta vieraalla kielellä. Lähden tarvittaessa työmatkalle tuntemattomaan paikkaan parin tunnin varoitusajalla matskut lentokentällä valmistellen. Muut voi heittäytyä sitten pussijuoksuihin.
Tämä just. Ne jotka huutaa tuosta heittäytymiskyvystä, eivät useinkaan näe heittäytymisenä kuin heille mukavan ja mielekkään tekemisen.
Ja joskus rehellisesti vaan sanoa että pussijuoksu nyt vaan on tyhmää eikä naurata ollenkaan, en tykkää hurjimmat kotivideot -sarjoistakaan.
Muistakaa kuitenkin millä palstalla ollaan, ei täällä suurin osa tiedä yhtään mitään tuollaisista työelämään liittyvistä, oikeasti haastavista jutuista.
Mutta on kiva silti v*ttuilla täällä, jos jotakuta ei kiinnosta pussijuoksu tmv.
Siitä tulee sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D
Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.
Mut voi laittaa yllättäen palaveriin ison konsernin johtajan kanssa keskustelemaan mukavuusalueeni ulkopuolella olevasta haastavasta teknisestä ratkaisusta. Voin lähteä konffaan pitämään puhetta vieraalla kielellä. Lähden tarvittaessa työmatkalle tuntemattomaan paikkaan parin tunnin varoitusajalla matskut lentokentällä valmistellen. Muut voi heittäytyä sitten pussijuoksuihin.
No eihän ne sulle mitään mukavuusalueen ulkopuolisia juttuja ole jos kerran oot ihan innokas noita tekemään. Vedä se pussi päälle ja ala pomppimaan senkin Toni-Tosikko tai Anneli-NIIN-Aikuinen. Jätä ne ärrinpurrin pillerit aamulla syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Minkälaista on työporukan saunominen ja ryyppääminen "ihan heteromeiningillä"? 🤔
Niinpä. Luuleeko tuo mies että naistyöpaikkojen tyhyt yms on jotain les.boilua? Ja mitä ihmettå on miesten heteromeininki esim virkistäytymispäivissä? Miten se eroaa esim h.omojen vastaavasta? Ja eikö esim miehet keskenään alasti saunassa ja suihkussa ole juurikin h.omoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, se myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.
Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Auktoriteettiongelma on yhdyssana.
Yhdyssanat ovat tähän ketjuun muuten vain kommentoiville elämäntapa-työttömille vaikea asia.
*elämäntapatyöttömille. Ilman väliviivaa, ihan tiedoksesi.
Vierailija kirjoitti:
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, s
e myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Auktoriteettiongelma on yhdyssana.
Yhdyssanat ovat tähän ketjuun muuten vain kommentoiville elämäntapa-työttömille vaikea asia.
Elämäntapatyötön on yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FYI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Onko töissäkäyntikin niin nöyryyttävää? Työnantaja kuitenkin (useimmiten) määrittelee, mihin aikaan työt alkaa ja mihin aikaan ne loppuu. Ja mikä kamalinta, se myös määrää mitä teet. Eihän sellainen nyt käy. Parempi vastustaa sitäkin. Onhan se nöyryyttävää kun ei itse saa tehdä mitä sattuu huvittamaan, milloin sattuu.
Taitaa aika monella olla auktoriteetti-ongelma😅
Auktoriteettiongelma on yhdyssana.
Yhdyssanat ovat tähän ketjuun muuten vain kommentoiville elämäntapa-työttömille vaikea asia.
Asian vierestä, mutta miten on mahdollista tehdä noin räikeitä yhdyssanavirheitä kuin mm. "elämäntapa-työtön"? Millä logiikalla saat ympättyä väliviivan mukaan normaaliin perusyhdyssanaan?
Sitten vielä vedät herneet nenään, kun sinulle kerrotaan totuus. Naurettavaa! Kiittäisit vain korjauksesta ja ottaisit opiksesi, kuten aikuiset ihmiset normaalisti tekevät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Tässä tiivistyy se virkistyspäivän suunnittelija. Mukapirteä, mutta takakireä ja perusluonteeltaan ilkeä sekä hieman alemmuudentuntoinen. Saa tuntea pienen vallantunteen nähdessään muiden vastahakoisesti hekottamassa tekonaurua tai hyppelehtimässä maatilan eläiminä pitkin työpaikan parkkipaikkaa.
Ja sitten kasa hymiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haahka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosikoille kaikki on nöyryytystä.
Tämä on totta. Toki ymmärrän jos on leikkejä jossa esim introvertti laitetaan huomion keskipisteeksi (laulamaan, näyttelemään yms), niin se ei ole kivaa. Mutta että "lapselliset" leikit kuten pussihyppely muka nöyryyttävää?
Siis onko pussihyppely teidän mielestä hirveän hauskaa hommaa?
No ehkä meillä ihmisillä on vain eri käsitys sanan "nöyryyttävää" merkityksestä. Pussihyppely ei välttämättä ole minun(kaan) lempparipuuhaa mutta ei se minua nöyryytä. Jos joutuisin hyppimaan alasti niin se olisi nöyryyttävää. Taisin unohtaa että nykypäivänä ei ole olemassa tunteiden keskitietä vaan vain kaksi äärilaitaa.
Meillä järjestettiin tykypäivänä ratsastusta shetlanninponeilla. Pakko ei ollut osallistua ja vaihtoehtoista ohjelmaa oli. Silti saatiin yksi työntekijä pitkälle sairaslomalle. Itse valitsin vaelluksen, kun arvasin, että minun tuurillani se poni kyllä säikähtää jotain ja olen tantereella niskat nurin. Toki jokaisen pitää älytä itsekin miettiä, että mihin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Mutta tässä tapauksessa oli kyllä kyse henkilöstä, joka oli harrastanut ratsastusta.
Joo. Voihan sitä kompastua vaikka kengännauhoihinsa, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä järjestettiin tykypäivänä ratsastusta shetlanninponeilla. Pakko ei ollut osallistua ja vaihtoehtoista ohjelmaa oli. Silti saatiin yksi työntekijä pitkälle sairaslomalle. Itse valitsin vaelluksen, kun arvasin, että minun tuurillani se poni kyllä säikähtää jotain ja olen tantereella niskat nurin. Toki jokaisen pitää älytä itsekin miettiä, että mihin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Mutta tässä tapauksessa oli kyllä kyse henkilöstä, joka oli harrastanut ratsastusta.
Joo. Voihan sitä kompastua vaikka kengännauhoihinsa, mutta silti.
Muuten hyvä mutta shetlanninponi ei pysty kantamaan selässään aikuista ihmistä. Vai tarkoitatko ratsastamisen sijaan jotain kärryajelua?
Ratsastuksesta oli kyse. Voin muistaa rodun nimen väärin - olisiko ne sitten olleet islanninhevosia? Mulla ei ole mitään käsitystä hevosista ja muistan vain, että näyttivät pienikokoisilta.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastuksesta oli kyse. Ei Voin muistaa rodun nimen väärin - olisiko ne sitten olleet islanninhevosia? Mulla ei ole mitään käsitystä hevosista ja muistan vain, että näyttivät pienikokoisilta.
Älä jauha pask aa! :Djäit kiinni valheesta ja vielä yrität kiemurrella "saatto ne olla muitakin hevosia..." löllönlöö. Tosiasiassa keksit koko jutun hatustas. Kunnon kallu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Tässä tiivistyy se virkistyspäivän suunnittelija. Mukapirteä, mutta takakireä ja perusluonteeltaan ilkeä sekä hieman alemmuudentuntoinen. Saa tuntea pienen vallantunteen nähdessään muiden vastahakoisesti hekottamassa tekonaurua tai hyppelehtimässä maatilan eläiminä pitkin työpaikan parkkipaikkaa.
Ja sitten kasa hymiöitä.
Ja jos joku ei suostu mukaan parkkipaikan hyppelyorgioihin, tulee tuo aurinkoinen virkistyspäivän sydän kuin uhmakas pikkuorava jäkättämään kovaan ääneen "ilonpilaajan" eteen kädet ristissä, että tämä pilaa kaiken ja että nyt kenelläkään ei enää ole hauskaa, vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ole missään vaiheessa hauskaa ollutkaan, häntä itseään lukuun ottamatta.
Ohis #1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Tässä tiivistyy se virkistyspäivän suunnittelija. Mukapirteä, mutta takakireä ja perusluonteeltaan ilkeä sekä hieman alemmuudentuntoinen. Saa tuntea pienen vallantunteen nähdessään muiden vastahakoisesti hekottamassa tekonaurua tai hyppelehtimässä maatilan eläiminä pitkin työpaikan parkkipaikkaa.
Ja sitten kasa hymiöitä.Ja jos joku ei suostu mukaan parkkipaikan hyppelyorgioihin, tulee tuo aurinkoinen virkistyspäivän sydän kuin uhmakas pikkuorava jäkättämään kovaan ääneen "ilonpilaajan" eteen kädet ristissä, että tämä pilaa kaiken ja että nyt kenelläkään ei enää ole hauskaa, vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ole missään vaiheessa hauskaa ollutkaan, häntä itseään lukuun ottamatta.
Sitten se vasta onnessaan onkin, kun saa jälkikäteen silmät kiiluen kahvihuoneessa ruotia, että kun ei se Seijakaan yhtään viitsi osallistua ja on se harmi että Marko on sellainen ujostelija, kun kerran tämmöistä kivaa järjestetään...
Miten te edes suostutte noihin? Meidän virkistyspäivät on tyyliin teatteriin ja syömään, vapaaehtoisena ja työajan ulkopuolella.
Terveisin: Jorma 55v 250kg.