Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1344)
Vierailija kirjoitti:
Vanha työpaikkani oli täynnä ekstrovertteja urheilijoita ja kaikki virkistyspäivät, tykypäivät ja pikkujoulut olivat ainakin osan ajasta hyvin liikunnallisia ja täynnä ryhmäytymisleikkejä, joissa piti olla aivan liian lähellä toisia. Eniten harmitti, kun tykypäivät oli aina yhdistetty aamun viralliseen koulutusosioon tai esimerkiksi toisessa kaupungissa pidettävään konferenssiin, jolloin paikalta poistuminen vaivihkaa virallisen osuuden jälkeen oli tehty hyvin hankalaksi tai mahdottomaksi. Muutaman kerran olin niin uupunut liikuntaosuuksista, etten kyennyt viemään treeniä loppuun vaan join vettä sivummalla ja sain välittömästi pettyneitä katseita ja puhuttelun esimieheltä.
Kerran saimme kuulla etukäteen, että pikkujouluissa olisi ohjelmana esittää oma rap-biisi pienryhmissä melkein sadalle muulle työkaverille ja osallistua sen jälkeen myös improteatteriin. Tiesin saavani paniikki- ja migreenikohtauksen viimeistään rapin jälkeen, joten
Rajattomien ekstroverttien valtakunnassa introvertilla on vaikea olla. Tiedän tunteen. Minulla se meni niin pitkälle, että lähdin työpaikasta, vaikka itse työstä pidinkin. Mutta pää ei vain kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä firmassa jossa kaikki on miehiä, pieni firma 6 äijää.
Viimeksi oltiin virkistymässä, pitkä viikonloppu amsterdamissa.
Syötiin hyvin ja ryypättiin. Varsinainen virkistäytyminen oli lauantai iltana
kun firman omistaja vei koko porukan punaisten lyhtyjen kaupungin osaan ja
jokainen sai käydä purkamassa paineet/tyhjentämässä pussit firman piikkiin.T.Skäbä
liko gaykolleegoillekin siellä purkupaikkoja?
Hei, nyt on kyseessä Hollanti. Mitäpä veikkaat?
Eräässä entisessä työpaikassa meitä oli kymmenkunta naista ja kaksi miestä. Oli nöyryyttävää olla päivän päätteeksi sekasaunassa alasti kun naiset hihittelivät pienille munilleni. Toisella miehellä oli huomattavasti isommat vehkeet.
Minulle osuu Kanarian matka aina työpaikan pikkujoulujen kanssa samaan aikaan. Saan siis pitää osan lomastani jo ennen varsinaista joululomaa, kun vapaita on kertynyt runsaasti. Siinä virkistyy paremmin. Ravintolasyömiset duunikaverien kanssa vielä menisi, mutta kun siinä aina jotkut päihtyy liikaa ja sitten alkaa se radalle meno, johon en osallistu koskaan muutenkaan. Olen nuorena mennyt ja hurvitellut, nyt perheellisenä sellainen ei kiinnosta varsinkaan työporukan kanssa.
Virkistystä juu!
Osa työporukkaa vuokruuttivat työnjohtajalla mökin ja ostattivat kaljaa firman piikkiin. Kaiken huippu että kasasimme töissä syntyntyneet tyhjät wishy yms pullot ja veimme ne kauppaan niin että käymme yhdessä pizzalla tms nämä sankarit ottivat kassan lisä viinan ostoon. Eli osa ei saanut mitään koska eivät viitsineet lähteä moisia ryyppy viikonloppua katselemaan tai ei terveys syistä voi ottaa alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kehittämispäivät ovat yhtä kuin kiduttamispäivät. En käsitä kenen intressissä on näillä kiusata työntekijöitä, jotka paljon mieluummin tekisivät niitä töitä. Kohta 40 vuotta kaikenlaisiin osallistunut ja mitään eivät ole antaneet, virkistäneet tai kehittäneet, päinvastoin.
Kaikkien piti pitää vuoron perään improvisoitu stand-up esitys ja seuraavaksi vuorossa oli äänimaljahoito, jonka aikana juuri kenelläkään ei pitänyt pokka. Näiden ja mukamas tärkeän henkilöstöpalaverin (eli juotiin kahvia ja katsottiin jotain kaavioita pomon pitäessä monologia) takia piti matkustaa 400 km työpaikan keskustoimistolle. Ja kieltäytyä ei saanut, en saanut edes palkatonta vaikka kysyin.
Tuo oli niin kamalaa, että itkin melkein koko kotimatkan junassa. Autisti kun olen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehittämis- ja virkistyspäivä jossa ruokailut olivat omakustanteisia
Moneen vuoteen ei ole ollut virkistyspäiviä, uudessa työpaikassa olen ollut kohta 4 vuotta ja sielläkään ei ole koskaan tänä aikana kun työskennellyt mitään virkistyspäiviä, pikkujouluja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuli ensimmäistä kertaa virkistyspäivä. Kaivoin toimenkuvani, jossa oli lueteltu minun tehtäväni ja vastuualueeni. Sanoin, että virkistyspäivä ei kuulu tehtäviini. Yritti johtaja selittää, että siellä on kivaa ja tutustuu työkavereihin. Sanoin, että tutustuminen ei kuulu työtehtäviini eikä pelleily. Ja pyysin näyttämään paperista, missä siinä lukee tutustuminen työkavereihin, pelleily, leikkiminen ja melonta. No eipä pyydetty mukaan. En koskaan vastannut kyselyihin mikä aika sopii, käykö majoitus kahden hengen huoneissa tai syönkö ruokaa. Tein töitä. Siitä minulle maksettin.
Kun olin ala-asteella töissä, meille määrättiin virkistäytymispäivä lauantaina kohteessa, jonne oli hankala päästä julkisilla, eikä mulla ole ajokorttia. Matka yhteen suuntaan kolmella eri välineellä kotoani olisi kestänyt 1,5 tuntia. Jätin menemättä ja rehtori paheksui myöhemmin. Lapseni olivat alaikäisiä ja puoliso matkoilla, joten en senkään puolesta päässyt. Olisi pitänyt järjestää hoito.
Jäin miettimään näitä lauantain virkistäytymispäiviä työpaikoilla, joilla ei lauantaisin ole työtä. Miksi ihmisiä kiusataan tällaisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaihtui lähiesimies, ja nyt meillä on jokaviikkoisen kokouksen aluksi joku saakutin ryhmähali. Nykyisin osaan jo istahtaa kokoustilassa lähelle jotain halisiedettävää kollegaa. Toinen vaihtoehto on parisokko. Vttu että vtuttaa.
Ei hitto kuolen nauruun näille :D Tulee jotkut teletapit mieleen "haliiiii"
....ja nuo naurujoogat, apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.
Itse asiassa ne on noloja myös lapsilla. Mutta lapsilta ei kukaan kysy. Ja jos et suostu, niin sulla on sopeutumis- tai uhmakkuushäiriö.
Kaikkien pitää tykätä piiri- ja tuolileikeistä.
Olin koulukiusattu. Yläasteella toisesta maasta, yläasteemme kaverikoulusta, tuli saman ikäisiä nuoria tutustumaan maahamme ja kouluumme. Olin nätti ja hoikka, ja juurikin jossain piirileikissä piti laulun loppuessa halata sitä henkilöä, joka tulee ensimmäisenä vastaan. Muistan edelleen, kuinka yksi poika pysähtyi kohdallani, kieltäytyi halauksesta ja muka yökkäsi. Piti minua siis etovana, koska muita hän halasi.
Mulle tuli tästä yläasteesta mielen se kun parit jaettiin arpomalla istumajärjestykseen, siis tavallaan joo hyvä idea mutta just kiusattuna olisin mieluummin "nolona" istunut yksin kun ottanut vastaan sen nöyryytyksen kun istumapaikat ja parit vaihdettiin, kerran yks kovaäänisin poika oli sillei että "miks mä jouduin just ton KAIKISTA...." lopetti lauseen siihen, mutta veikkaan ruminta/hiljaisinta tms. Se oli nöyryyttävää, mieluummin olisin istunut vaikka yksin/jonkun toisen yksinäisemmän kanssa jos parit olis saanut valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kokemus ei varmasti muiden mielestä ollut noloa, mutta minusta kylläkin. Meidän työpaikalla kävi esiintymässä eräs tv:stäkin hyvin tuttu stand-up koomikko ja ujona jännitin sitä, että koomikko alkaisi heittää juttua jostakusta yleisössä istuvasta. Jännitin asiaa niin paljon, ettei sen jutut naurattaneet yhtään, joten istuin vaivaantuneen näköisenä naama vakavana samalla kun muut nauroivat kovaan ääneen. No eikös vaan koomikkokin huomannut tämän ja heitti täysin yllättäen minulle jonkun mukahauskan kysymyksen (en enää edes muista minkä), johon änkytin jotain noloa vastaukseksi naama punaisena. Oli todella piinaava puolituntinen ja jatkossa jää kyllä stand-upit multa väliin.
Itse olen joutunut liki samaan tilanteeseen, mutta koomikon piikittelyn kohteena oli vieressäni istunut ujo nainen. Monesti tuntuu että useat noista stand up "koomikoista" on jotain koulukiusaajia. Ne katsojat eivät katso esitystä siksi, että itse pääsisivät osalliseksi siihen.
oikeestaan koomikot kyllä yleensä pyrkii ottaan ne kohteekseeen ne jotka haluaa (eivät oo tosin ajatustenlukijoita), näissä kannattas istua takanampana jos ei halua huomion kohteeksi. Varmasti se keksii tollasesta tilanneläppää mikä voi tuntua kiusaamiselta mut se ei oo stand up komiikan tarkoitus vaikka se onkin välillä "vidduilua", noi tapahtuu tosiaan niin nopeessa tilanteessa. Ymmärrän että kaikki ei pidä siitä, itelle uppoo myös vähän ronskimpi huumori jopa mua kohtaan niin en pahastuis mut jokaselle ei ja se on ok. Mutta tuskin tahallaan kiusaa, ei vaan osaa välttämättä lukea ihmisiä tarpeeksi ja tajua sitä siinä hetkessä että nyt tuli tehtyä virhe. Onhan se hektistä
En ole osallistunut virkistyspäiviin enää vuosiin, ellei ole pakko, mutta sen mitä minä niistä muistan on johdon lopun itsekehu ja henkseleiden paukuttelu. Välillä jaettiin jotain palkintoja joillekin samanhenkisille alaisille. Purtavat oli kumminkin yleensä ihan hyvät, joten kyllä sitä sen voimalla kesti muutaman tunnin.
No ei nyt ehkä nöyryyttävä, mutta noloa oli kun ex-pomoni yritti kanssani saunaan. Olin 24v nainen ja pomo 50v mies. Tuhannen humalassa sitten rehvasteli pesevänsä mun selän. Yritin naureskella ja kääntää homman vitsiksi. Silloin en tajunnut ettei tuollaista tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kertakaikkisen typerä ketju. Itse olen työkyvytön ja pidättelen oksennustani kun päivittäin saa lukea vihapuhetta ketjuissa, joissa työttömille haaveillaan parakkiasuntoloita, pakkotöitä ja saunan taakse viemistä.
Ne ihmiset jotka saavat käydä töissä, saavat kerryttää eläkettä, saavat lomarahoja, kunnon kansalaisen statuksen ja saavat työterveyden huollon, ovat nyt niin kamalan nöyryytettyjä kun heille on.. Yhyy yhyyy.. byääää yhyyy yhyyy VIRKISTÄYTYMISPÄIVÄT!
Toivottavasti joka ikinen teistä kitisijöistä saa potkut.
Ette ansaitse työpaikkaa, kun olette tuollaisia sontahousuja.
Et ole tullut ajatelleeksi, että olisi sinunkin etusi, että rahaa ei tuhlata pelleilyyn? Rahoille parempaakin käyttöä yrityksissä ja parempi työilmapiiri = paremmat yritykset, joista joku voisi jopa työllistää sinut.
En ole noiden virkistyspäivien kannalla ollenkaan. Työpaikka on ihan riittävä onnen potku ihmiselle, ilman mitään "virkistyksiä".
Kritisoin vaan tuota lapsellista kitinää.
Itse olisin valmis vaikka hyppimään pussihyppelyjä ja teeskentelemään vaikka mitä jos saisin työpaikan.
Jännä että tää kommentti oli saanut näin paljon alapeukkuja kun samalla haukutaan työttömiä että menkää vaan töihin? Ihan oikeesti on meitäkin jotka tekis mitä vaan melkein, kunhan tulis toimeen
-eri, työtön
Mä inhosin, kun oli virkistyspäivä ja piti mennä kylpylään. Ei siis mihinkään kasvo- tai jalkahoitoihin vaan uimaan ja saunomaan. Mä en tykkää olla vieraiden ihmisten aikana alasti, häpeän omaa kehoani (reilusti ylipainoa) ja vaikka tiedän, että olen ylipainoinen vaatteetkin päällä eikä kukaan ole ikinä mitään ilkeää sanonut. Vaatteet on jotenkin mun suojani ja alastomuus on mulle enemmän jotakin kuin sellaiselle ihmiselle, joka hyväksyy itsensä ja vartalonsa sellaisena, kuin se on. Mä piiloudun vaatteisiini. Mä itseasiassa en sitten mennytkään tuonne kylpylään vaan itsekseni kävelemään luontopolulle. Mä en muutoinkaan tykkää mistään virkistyspäivistä, ne mitään virkistä. Joku tuossa aiemmin kirjoitti, että antaisi työnantaja ennemmin palkallisen vapaan, niin virkistäisi paljon enemmän. Voisi tehdä mitä tykkää tai olla tekemättä.
Elämäni ensimmäinen virkistyspäivä tapahtui neljän hengen työtiimissä ja yksi kollega oli vastuussa koko päivän ohjelmasta, jonka saimme kuulla vasta samana aamuna. Olin 22-vuotias, meitä oli me kolme naista ja yksi mies.
Alkuun menimme hierontaan ja olin kauhuissani koska nimenomaan olin pyytänyt, ettei mitään fyysisiä juttuja tuntemattomien kanssa olisi. Muille hieronta voi olla lempijuttu, mutta minä haluan itse päättää, saako minuun koskea. En voinut perua, kun täys laskutus siitä tulisi. Väänsin jo itkua ovella, kun kollega lohdutti että tämän erityissalongin hierojat olivat itseasiassa kaikki sokeita ja saisin valita yläkropan tai jalkojen hieronnan väliltä, kesto 45 min. Paikan päällä meitä vastaan käveli neljä iäkästä miestä, eivätkä he kyllä olleet sokeita. Tämä tuntematon hieroja saattoi minut yksityiseen huoneeseen pöydälle mahalleni ja räpelsi rintaliivini selästä auki. Olin jäykkä kuin lauta sen 45 min, niin stressaantunut että kuulin veren kohisevan korvissa . En ikinä unohda, miten sen muovisen hierontaöljypullon turahdus kaikui huoneessa ja sen litinän kun ukko levitti sitä tavaraa selälleni. Siinä mahallani ollessani tuntui joka kerta, että hänen sormensa liukuivat liikaa rintojeni alle, kun kyseessä oli kuitenkin selkähieronta. Mitään kokemusta minulla hieronnasta ei ollut ja ajattelin että ehkä ukko oli vain kömpelö. Silmäni valuivat kyyneleitä ja tunsin koko tilanteen olevan ihan liikaa. Lopuksi hän siirtyi runnomaan käsivarsiani ja se kipu oli ihan järkyttävää. Pyysin hieman hellempää otetta koska sietokykyni tuli vastaan ja hän sitten alkoikin pyyhkimään öljyä selästäni, jälleen koukkaisten käytännössä rintojeni kautta, räpelsi rintaliivini takaisin kiinni ja saattoi pois huoneesta. Kävi sitten ilmi, että hierojat olivat näkövammaisia, kukin eri tasoisesti mutta kollega oli käsittänyt väärin että lähes kokonaan näkökyvyttömiä.