Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Elämäni ensimmäinen virkistyspäivä tapahtui neljän hengen työtiimissä ja yksi kollega oli vastuussa koko päivän ohjelmasta, jonka saimme kuulla vasta samana aamuna. Olin 22-vuotias, meitä oli me kolme naista ja yksi mies.

Alkuun menimme hierontaan ja olin kauhuissani koska nimenomaan olin pyytänyt, ettei mitään fyysisiä juttuja tuntemattomien kanssa olisi. Muille hieronta voi olla lempijuttu, mutta minä haluan itse päättää, saako minuun koskea. En voinut perua, kun täys laskutus siitä tulisi. Väänsin jo itkua ovella, kun kollega lohdutti että tämän erityissalongin hierojat olivat itseasiassa kaikki sokeita ja saisin valita yläkropan tai jalkojen hieronnan väliltä, kesto 45 min. Paikan päällä meitä vastaan käveli neljä iäkästä miestä, eivätkä he kyllä olleet sokeita. Tämä tuntematon hieroja saattoi minut yksityiseen huoneeseen pöydälle mahalleni ja räpelsi rintaliivini selästä auki. Olin jäykkä kuin lauta sen 45 min, niin stressaantunut että kuulin veren kohisevan korvissa . En ikinä unohda, miten sen muovisen hierontaöljypullon turahdus kaikui huoneessa ja sen litinän kun ukko levitti sitä tavaraa selälleni. Siinä mahallani ollessani tuntui joka kerta, että hänen sormensa liukuivat liikaa rintojeni alle, kun kyseessä oli kuitenkin selkähieronta. Mitään kokemusta minulla hieronnasta ei ollut ja ajattelin että ehkä ukko oli vain kömpelö. Silmäni valuivat kyyneleitä ja tunsin koko tilanteen olevan ihan liikaa. Lopuksi hän siirtyi runnomaan käsivarsiani ja se kipu oli ihan järkyttävää. Pyysin hieman hellempää otetta koska sietokykyni tuli vastaan ja hän sitten alkoikin pyyhkimään öljyä selästäni, jälleen koukkaisten käytännössä rintojeni kautta, räpelsi rintaliivini takaisin kiinni ja saattoi pois huoneesta. Kävi sitten ilmi, että hierojat olivat näkövammaisia, kukin eri tasoisesti mutta kollega oli käsittänyt väärin että lähes kokonaan näkökyvyttömiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vanha työpaikkani oli täynnä ekstrovertteja urheilijoita ja kaikki virkistyspäivät, tykypäivät ja pikkujoulut olivat ainakin osan ajasta hyvin liikunnallisia ja täynnä ryhmäytymisleikkejä, joissa piti olla aivan liian lähellä toisia. Eniten harmitti, kun tykypäivät oli aina yhdistetty aamun viralliseen koulutusosioon tai esimerkiksi toisessa kaupungissa pidettävään konferenssiin, jolloin paikalta poistuminen vaivihkaa virallisen osuuden jälkeen oli tehty hyvin hankalaksi tai mahdottomaksi. Muutaman kerran olin niin uupunut liikuntaosuuksista, etten kyennyt viemään treeniä loppuun vaan join vettä sivummalla ja sain välittömästi pettyneitä katseita ja puhuttelun esimieheltä.

Kerran saimme kuulla etukäteen, että pikkujouluissa olisi ohjelmana esittää oma rap-biisi pienryhmissä melkein sadalle muulle työkaverille ja osallistua sen jälkeen myös improteatteriin. Tiesin saavani paniikki- ja migreenikohtauksen viimeistään rapin jälkeen, joten

Rajattomien ekstroverttien valtakunnassa introvertilla on vaikea olla. Tiedän tunteen. Minulla se meni niin pitkälle, että lähdin työpaikasta, vaikka itse työstä pidinkin. Mutta pää ei vain kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä firmassa jossa kaikki on miehiä, pieni firma 6 äijää.

Viimeksi oltiin virkistymässä, pitkä viikonloppu amsterdamissa. 

Syötiin hyvin ja ryypättiin. Varsinainen virkistäytyminen oli lauantai iltana

kun firman omistaja vei koko porukan punaisten lyhtyjen kaupungin osaan ja

jokainen sai käydä purkamassa paineet/tyhjentämässä pussit firman piikkiin.

T.Skäbä

liko gaykolleegoillekin siellä purkupaikkoja?

Hei, nyt on kyseessä Hollanti. Mitäpä veikkaat?

Eräässä entisessä työpaikassa meitä oli kymmenkunta naista ja kaksi miestä. Oli nöyryyttävää olla päivän päätteeksi sekasaunassa alasti kun naiset hihittelivät pienille munilleni. Toisella miehellä oli huomattavasti isommat vehkeet.

Minulle osuu Kanarian matka aina työpaikan pikkujoulujen kanssa samaan aikaan. Saan siis pitää osan lomastani jo ennen varsinaista joululomaa, kun vapaita on kertynyt runsaasti. Siinä virkistyy paremmin. Ravintolasyömiset duunikaverien kanssa vielä menisi, mutta kun siinä aina jotkut päihtyy liikaa ja sitten alkaa se radalle meno, johon en osallistu koskaan muutenkaan. Olen nuorena mennyt ja hurvitellut, nyt perheellisenä sellainen ei kiinnosta varsinkaan työporukan kanssa.

Virkistystä juu!

Osa työporukkaa vuokruuttivat työnjohtajalla mökin ja ostattivat kaljaa firman piikkiin. Kaiken huippu että kasasimme töissä syntyntyneet tyhjät wishy yms pullot ja veimme ne kauppaan niin että käymme yhdessä pizzalla tms nämä sankarit ottivat kassan lisä viinan ostoon. Eli osa ei saanut mitään koska eivät viitsineet lähteä moisia ryyppy viikonloppua katselemaan tai ei terveys syistä voi ottaa alkoholia.