Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
Näissä riemupäivissä on sattunut monenlaista sairauslomaa aiheuttanutta vammaa. Kun työpaikalla ikäjakauma on 18v-65v, niin ei voi olettaa, että kaikki taipuvat köydenvetoon ja pussihyppelyyn ja iloiseen kaatuilemiseen toisten käsivarsille. Jo pelkän Avekki-koulutuksen jälkeen tuli saikkuja, kun vetäjänä olevat nuoret miehet eivät ymmärtäneet kuuskymppisen kropan rajoituksia. Pakko vain kaikkien syöksyillä ja tehdä samaa.
Mutta taitaa nämä virkistäytymispäivät olla nykyään vähenemässä. Meilläkään ei onneksi ole niitä vuosiin ollut enää. Ne toivat vain stressiä kaikille, kun piti ensin miettiä, mitä tehdään. Sitten työpisteet pantiin kilpailemaan siitä, kenellä on huikein päivä. Tästä sitten juuri nämä idioottimaiset ehdotukset riippuliidosta pää alaspäin ja värikuulasodat ryteikössä. Työnantaja palkitsi sitten liikuntaseteleillä huikeimman päivän viettäneet.
Kun porukka olisi kaikkein mieluiten käynyt vain yhdessä syömässä ja juttelemassa, kun kerrankin kaikki olisivat olleet paikalla. Märässä metsässä sodan leikkiminen ei ollut sitä, mitä suurin osa halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajani on seurakunta, joten voitte hyvin kuvitella miten moneen virkistyspäivään on kuuluneet nuo hassunhauskat säkkihyppelyt, haliringit sun muut ihanuudet kun siellä on nuorisotyön porukka kyseistä päivää järjestämässä.
Vasta viime vuosina on heille - luojan kiitos - alettu laittaa kampoihin, että tarviiko aikuisia ihmisiä oikeasti leikittää tuntikausia jollain rippikoululaisten iltaohjelmilla.
Vierailija kirjoitti:
Näissä riemupäivissä on sattunut monenlaista sairauslomaa aiheuttanutta vammaa. Kun työpaikalla ikäjakauma on 18v-65v, niin ei voi olettaa, että kaikki taipuvat köydenvetoon ja pussihyppelyyn ja iloiseen kaatuilemiseen toisten käsivarsille. Jo pelkän Avekki-koulutuksen jälkeen tuli saikkuja, kun vetäjänä olevat nuoret miehet eivät ymmärtäneet kuuskymppisen kropan rajoituksia. Pakko vain kaikkien syöksyillä ja tehdä samaa.
Mutta taitaa nämä virkistäytymispäivät olla nykyään vähenemässä. Meilläkään ei onneksi ole niitä vuosiin ollut enää. Ne toivat vain stressiä kaikille, kun piti ensin miettiä, mitä tehdään. Sitten työpisteet pantiin kilpailemaan siitä, kenellä on huikein päivä. Tästä sitten juuri nämä idioottimaiset ehdotukset riippuliidosta pää alaspäin ja värikuulasodat ryteikössä. Työnantaja palkitsi sitten liikuntaseteleillä huikeimman päivän viettäneet.
Kun porukka olisi kaikkein mieluiten käynyt vain yhdessä syömässä ja juttelemassa, kun kerrankin kaikki olisivat olleet paikalla. Märässä metsässä sodan leikkiminen ei ollut sitä, mitä suurin osa halusi.
Tämän ajan vitsaus on tuo jatkuva juoksuttaminen. Kukaan ei saa olla rauhassa. Puhumattakaan, että ihmisillä olisi keskenään kivaa.
Mitä enemmän oikeaa, firman puutteista johtuvaa kiirettä, sitä enemmän asioita peitellään hössötyksellä. Sama pätee myös kuntatasolla.
Ennen kytättiin, että jokainen tekee koko ajan omaa tehtäväänsä. Sitä esiintyy edelleen, mutta entistä enemmän teetetään täysin turhaa.
Lapsetkaan eivät saa viihtyä, vaan heidän täytyy toistaa samaa kaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani on seurakunta, joten voitte hyvin kuvitella miten moneen virkistyspäivään on kuuluneet nuo hassunhauskat säkkihyppelyt, haliringit sun muut ihanuudet kun siellä on nuorisotyön porukka kyseistä päivää järjestämässä.
Vasta viime vuosina on heille - luojan kiitos - alettu laittaa kampoihin, että tarviiko aikuisia ihmisiä oikeasti leikittää tuntikausia jollain rippikoululaisten iltaohjelmilla.
Minulla on seurakunnalle täydellinen virkityspäivä - ensimmäisenä pidetään kunnon messu. Messun jälkeen kahvit ja niiden aikana 3 tunnin luento teologiaan liittyen, mieluiten eksegetiikkaan. Tämän jälkeen lounas ja 3 tunnin keskustelu seurakunnan strategiasta, toimintasuunnitelmasta, visiosta ja missiosta sekä seuraavan 5-vuotissuunnitelman alustus. Sitten vielä lähtökohvit ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei pahoita mieltään ja mitään ei tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Ajattelin ihan samaa (paitsi etta olen nainen, ja ainut nainen meidan duunipaikalla). Me ollaan kayty mm. cartingia ajamassa, paintballia pelaamassa (ammuin pomoa paahan, puolivahingossa tosin), quadeilla ja moottoripyorilla ajamassa, golfaamassa, ampumassa savikiekkoja, jaakiekkoa pelaamassa ja merella kalastamassa.
Ja sen jalkeen vakiona hyvaa ruokaa ja rajattomasti juomista.
Naurujooga ja kaikenlaiset halailut nostivat kylmat vareet saman tien.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille järjestettiin kokkausilta, kokkien opastuksella.
Esimies-nainen oli päättänyt ettei saada juoda viiniä itse valmistamamme ruuan kanssa. Edes lasillista. Meitä on 10 henkilöä.
Ei ole meidän eli alaistensa vika, jos hänen kotonaan on alkoholiongelma!
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Ajattelin ihan samaa (paitsi etta olen nainen, ja ainut nainen meidan duunipaikalla). Me ollaan kayty mm. cartingia ajamassa, paintballia pelaamassa (ammuin pomoa paahan, puolivahingossa tosin), quadeilla ja moottoripyorilla ajamassa, golfaamassa, ampumassa savikiekkoja, jaakiekkoa pelaamassa ja merella kalastamassa.
Ja sen jalkeen vakiona hyvaa ruokaa ja rajattomasti juomista.
Naurujooga ja kaikenlaiset halailut nostivat kylmat vareet saman tien.
N44
Kuulostaapa hauskoilta päiviltä ainakin näin itseni näkökulmasta, koska meidän työpaikalla ei ole koskaan ollut mitään tyky- tai virkistäytymispäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Ajattelin ihan samaa (paitsi etta olen nainen, ja ainut nainen meidan duunipaikalla). Me ollaan kayty mm. cartingia ajamassa, paintballia pelaamassa (ammuin pomoa paahan, puolivahingossa tosin), quadeilla ja moottoripyorilla ajamassa, golfaamassa, ampumassa savikiekkoja, jaakiekkoa pelaamassa ja merella kalastamassa.
Ja sen jalkeen vakiona hyvaa ruokaa ja rajattomasti juomista.
Naurujooga ja kaikenlaiset halailut nostivat kylmat vareet saman tien.
N44
Kuulostaapa hauskoilta päiviltä ainakin näin itseni näkökulmasta, koska meidän työpaikalla ei ole koskaan ollut mitään tyky- tai virkistäytymispäiviä.
Joo siis noi on olleet hauskoja! Ainut vaan etta cartingista sain ihme paakipu/pahoinvointikohtauksen joten jain itse "grand prixista" pois ja otin sen(kin) ajan olutta baarissa. Ja kollegat tietysti huolissaan ja surkuttelivat, kun en paassytkaan kilpailemaan. Ei mua haitannut yhtaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on seurakunnalle täydellinen virkityspäivä - ensimmäisenä pidetään kunnon messu. Messun jälkeen kahvit ja niiden aikana 3 tunnin luento teologiaan liittyen, mieluiten eksegetiikkaan. Tämän jälkeen lounas ja 3 tunnin keskustelu seurakunnan strategiasta, toimintasuunnitelmasta, visiosta ja missiosta sekä seuraavan 5-vuotissuunnitelman alustus. Sitten vielä lähtökohvit ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei pahoita mieltään ja mitään ei tarvitse tehdä.
No näitäkin on nähty, että sinänsä piikki meni vähän ohi. Pystyynkuolemisuhasta huolimatta valitsisin silti kolmetuntisen luennon mieluummin, kun lapsille suunnatut leikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi että, kuulostaa aivan järkyttävän ärsyttävältä nuo ponileikit, naurujooga ja muu. Meidän puljussa virkistyspäivät hoidetaan yleensä siten että työntekijät saavat ehdottaa, ja esimiehenä toimin lähinnä maksajan roolissa. Nyt ollaan usein menty laavulle paistamaan makkaraa ja juomaan mehua perjantaina puolen päivän maissa pariksi tunniksi, minkä jälkeen on saanut lähteä kotiin. Mukavaa, helppoa, halpaa, ja jokainen tuntuu tykkäävän.
Yksi karmaiseva kokemus muuten löytyy tämmöisestä "leikkituokiosta". Edellisessä työpaikassa järjestettiin jotain hiivatin työnohjausta tms? Pulska täti tuli löpöttämään itsestäänselvyyksiä ilmapiiristä, motiiveista käydä töissä jne. Tämän lärpätyksen lopuksi piti meidän kiertää ringissä, ja kuiskata jokaiselle työkaverille yksi positiivinen asia tästä. Koita siinä sitten hirveissä paineissa supista inhottavan mulkeropomon korvaan jotain positiivista, en edes muista mitä sanoin. :D aargh, voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.
Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua.
Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.
Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myyntialalla ja onnistuneen myyntiviikon jälkeen sain virkistäytymispäivän kylpylässä, johon kuului aromaterapia. Minua pyydettiin pukeutumaan kertakäyttöpikkareihin ja käymään lavetille vatsalleen. Näin tein. No, sitten hieroja tuli myös pikkuhousuissa huoneeseen ja hyppäsi selän päälle hivelemään, musiikin soidessa taustalla. Siinä se 70+ vuotias ruskettunut setä heilui sitten tunnin musiikin tahdissa tämän valaan selässä ja voin sanoa, että olin enemmän kauhistunut, mitä virkistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Kuka kestää sun kanssa töissä, jos virkistyspäiväkin soditaan läpi?
Huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.
Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.
Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.
Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.
Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua.
Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.
Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.
Työpaikathan on lähteneet tähän hölötykseen, samalla nimellä on koulutuspäiviä, kokouksia...yhtä tyhjän kanssa kaikki tyynni.
En minäkään piittaa näistä. Siksikin olen nyt kelkkailija.
Ex-työnantaja onneksi järjesti enemmän vapaaehtoispohjalta, ihan kivojakin retkiä jne, mutta kaikkeen ei jaksanut tai pystynyt osallistumaan. Enkä erityisemmin välitä työkavereiden seurasta vapaalla itsekään.
virkistyspäivä tunnetussa urheilukeskuksessa, teema oli luottamus, rämmittiin märässä metsässä, piti ylittää polun ylittävä naru, toisessa päässä osastopäällikkö, vetäisi narusta juuri kun olin ylittämässä, naru osui haaroihin, voi sitä ilkeää naurua. ko henkilö oli muutenkin tosi paska tapaus, luojan kiitos on jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani on seurakunta, joten voitte hyvin kuvitella miten moneen virkistyspäivään on kuuluneet nuo hassunhauskat säkkihyppelyt, haliringit sun muut ihanuudet kun siellä on nuorisotyön porukka kyseistä päivää järjestämässä.
Vasta viime vuosina on heille - luojan kiitos - alettu laittaa kampoihin, että tarviiko aikuisia ihmisiä oikeasti leikittää tuntikausia jollain rippikoululaisten iltaohjelmilla.
Minulla on seurakunnalle täydellinen virkityspäivä - ensimmäisenä pidetään kunnon messu. Messun jälkeen kahvit ja niiden aikana 3 tunnin luento teologiaan liittyen, mieluiten eksegetiikkaan. Tämän jälkeen lounas ja 3 tunnin keskustelu seurakunnan strategiasta, toimintasuunnitelmasta, visiosta ja missiosta sekä seuraavan 5-vuotissuunnitelman alustus. Sitten vielä lähtökohvit ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei pahoita mieltään ja mitään ei tarvitse tehdä.
Tuohan on strategiapäivän ohjelma! Sinänsä kummallista miten sotatermejä pitää siirtää seurakunnan toimintaan. Ja kaikki pakotetaan ruohonleikkaajista palkanlaskijoihi osallistumaan tunnustukselliseen uskonnolliseen toimintaan työssä. Ei muuten ole uskonnonvapauslain mukaista.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Ajattelin ihan samaa (paitsi etta olen nainen, ja ainut nainen meidan duunipaikalla). Me ollaan kayty mm. cartingia ajamassa, paintballia pelaamassa (ammuin pomoa paahan, puolivahingossa tosin), quadeilla ja moottoripyorilla ajamassa, golfaamassa, ampumassa savikiekkoja, jaakiekkoa pelaamassa ja merella kalastamassa.
Ja sen jalkeen vakiona hyvaa ruokaa ja rajattomasti juomista.
Naurujooga ja kaikenlaiset halailut nostivat kylmat vareet saman tien.
N44
No tällaiseen virkistystoimintaan minäkin voisin osallistua!
Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.