Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

Psykologina luen näitä juttuja kauhunsekaisin tuntein. Olen yksityinen ammatinharjoittaja, joten ei ole ollut "ilo" päästä tällaiseen virkistyspäivään. Mutta kamalan kuuloisia, etenkin noi missä pitää väkisin koskettaa työkaveria tai sisältää nolaavia elementtejä (esim. kaikille inbody-mittaukset, fitnesspimujen taholta pakotettu liikunta). Järkyttäviä myös, että kiusaaja-kiusattu voivat joutua samaan ryhmään esim. pakohuonepelissä tai muutenkin noi missä laitetaan kilpailuasetelmaan. Ei tosiaan tarvitse olla psykologi tajutakseen, että kilpailuasetelma vaan lisää kireää asetelmaa ihmisten välillä! 

Tyhypäivän ensimmäinen fokus voisi alkajaiseksi olla, että kaikilla on siellä mukava, psyykkisesti fyysisesti turvallinen olo. Ei pakotettua koskemista, ei kilpailua, ei yksinjäämisen pelkoa esim. niin, että uusin/hiljaisin/ujoin työntekijä pyörii nurkkia pitkin yksinänsä kun vanha porukka pitää hauskaa keskenänsä. Ei myöskään niin, että se itsevarmin ja äänekkäin porukka päättää mitä tehdään. 

Mitä psykologi sitten ehdottaa tekemiseksi? 

Meillä onneksi nuo lopetettiin. Viimeinen oli, kun talolta saatiin ihan kivasti rahaa ja ehdittiin jo suunnitella hyvää ruokailua ja vapaata jutustelua (meillä oli hyvä työporukka) ja illanviettoa. Mutta totta kai meillä oli se yksi touhutäti, jota jopa esimies pelkäsi. Hän päätti yksin, että ensin tehdään aamutyöt osastolla ja sitten kävellään 5km pakkasessa kaupunkiin (työpaikka oli aika syrjässä keskustasta) ja käydään lounaalla ja kävellään työpaikalle takaisin ja palautetaan loppurahat työnantajalle.

Hän oli itse innokas kävelyn harrastaja ja oli sitä mieltä, että kävely tekee muillekkin terää. Porukassamme oli reumaa sairastava ja pari selkävaivaista. Eli ensin aamutyöt hikisinä ja siitä toppapuvut päälle ja kävelemään ja pikainen syönti ja taas takaisin kävelemään. Kummasti oli osa porukasta saikulla virkistäytymispäivänä. No, ehdittiin onneksi vielä töihin virkistäytymisen jälkeen ja nostelemaan asukkaita päivälevolta.

Se on kun HR-Heluna, Ekstrovertti-Eija ja Väkipirtsakka-Viivi pienessä piirissä suunnittelee mikä juuri heille on kivaa... Ei minkäänlaista toisten huomioonottamisen kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Ohis #1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.

Onko pikkuisen noussut pissi päähän?

Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈

Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣

Tässä tiivistyy se virkistyspäivän suunnittelija. Mukapirteä, mutta takakireä ja perusluonteeltaan ilkeä sekä hieman alemmuudentuntoinen. Saa tuntea pienen vallantunteen nähdessään muiden vastahakoisesti hekottamassa tekonaurua tai hyppelehtimässä maatilan eläiminä pitkin työpaikan parkkipaikkaa.

Ja sitten kasa hymiöitä.

Ja jos joku ei suostu mukaan parkkipaikan hyppelyorgioihin, tulee tuo aurinkoinen virkistyspäivän sydän kuin uhmakas pikkuorava jäkättämään kovaan ääneen "ilonpilaajan" eteen kädet ristissä, että tämä pilaa kaiken ja että nyt kenelläkään ei enää ole hauskaa, vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ole missään vaiheessa hauskaa ollutkaan, häntä itseään lukuun ottamatta.

Sitten se vasta onnessaan onkin, kun saa jälkikäteen silmät kiiluen kahvihuoneessa ruotia, että kun ei se Seijakaan yhtään viitsi osallistua ja on se harmi että Marko on sellainen ujostelija, kun kerran tämmöistä kivaa järjestetään...

Juuri niin. Sen lisäksi he käväisevät ohimennen jonkun kahvitauon yhteydessä itkemässä pomolle hankalia työkavereita, jotka eivät yhtään arvostaneet heitä ja heidän ponnistelujaan parkkipaikan pussihyppelyorgioiden eteen. Sen kuultuaan pomo ottaa välittömästi ja kirjoittaa paatoksellisen puheen koko henkilökunnalle siitä, miten tärkeää olisi olla yhteistyökykyinen ja huomioida muita ja heidän tarpeitaan. Puheen hän esittää koko henkilökunnalle seuraavassa maanantaipalaverissa pieni kyynel silmäkulmassa. Seuraavan vuoden virkistyspäivänä koko henkilökunta pomoa ja virkistyspäivän järjestäjiä lukuun ottamatta on kotona sairaana. Eikä pomo ja virkistyspäiväkomitea edelleenkään tajua yhtään mitään, vaan leikkivät ja hyppelevät nelistään siellä parkkipaikalla. 

Meillä pomo ja puuhajärjestäjät olivat aktiiviurheilijoita, joten tietenkin he vievät meidät aina johonkin liikuntajuttuun. Muuten ok, mutta liikunta ei ole sellaista rentoa yhdessä tekemistä vaan veristä kisaamista (esim värijuoksukisassa meidän työpaikan pitää voittaa). Jos ei pysy tahdissa, niin jätetään jälkeen. Julkinen salaisuus onkin, että virkistyspäivänä ylipainoiset, heikkukuntoiset tai kuntoutujat ottavat saikkua tai lapset ovat kipeänä. Itse pärjään juoksussa jotenkuten, mutta virkistyspäiviksi en tätä kuvailisi. 

Myös introvertit ovat tervetulleita ekstroverttien suunnittelemiin virkistyspäiväaktiviteetteihin!

Vierailija kirjoitti:

Minä (nainen) olen nykyään miesvaltaisella alalla jamiesvaltaisella työpaikalla, olen IT-alalla. Onneksi miestyökaverini eivät halua mitään naurettavia ryhmäleikkejä. Heille riittää kun pari kertaa vuodessa mennään syömään ja ryypiskelemään firman laskuun pääkaupungin ravintoloihin.

Olin joskus naisvaltaisessa työpaikassa ja siellä oli näitä ryhmähali- leikkejä. Joka viikko oli maanantain viikkopalaveri ja siellä leikittiin joku saakelin 'lannoitus-luovan ajatustyön-toteutan näin' leikki ja kakkien piti tehdä se seisaaltaan toimiston aulatilassa. 

Mä luulen että nää naurettavat ryhmäleikit on naisten ja naisvaltaisten työpaikkojen keksintöjä. Joten ryhmäleikkinaiset - LOPETTAKAA , KETÄÄN EI KIINNOSTA RYHMÄLEIKIT! TEETTE ITSESTÄNNE NOLOJA!

Minustakin tuo lannoitus kakkien olisi ollut aika nöyryyttävää O_o

Kunnallisella puolella sadan hengen porukan virkistyspäivään on rahaa ehkä 20 e. Sitten ostetaan sillä jotain glitteriä ja askarrellaan lattialla kuin pikkulapset. Työntekijät velvoitetaan pitämään toisilleen kaikenmaailman työpajoja ja sitten mennään omakustanteisesti syömään Palmian ravintolaan. Kerran kerättiin yhdessä kukkia ulkona kun oli kesä. Eipä maksanut mitään. Henkilökohtaisesti tekisin mielummin töitä tuonkin ajan, koska kiire on koko ajan piinaava, eikä tuollainen virkistä yhtään.

En nyt lukenut tätä ketjua, mutta suoraan sanottuna veetuttaa joskus kuunnella kavereiden valitusta siitä kuinka tyyliin taas mentiin vaan sinne samaan Muruun syömään ja sitten teatteriin ja dokaamaan firman piikkiin, että ihan tylsää. Kelpais. Vaikka joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

Riippuu siitä millainen se virkistyspäivä on, jos se on hyppelyä, pomppimista ja perse vasten toisen persettä, niin tuo osoittaa järjestän lapsellisuuden ja typeryyden, okei olen itse lapsenmielinen jossain määrin mut vain tutussa seurassa, toinen on nää ryypiskelyt räkä poskella ja kaksimielisiä juttuja laukoen, ei kiitos, ahdistavaa ja teinimäistä tuollainen varsinkin kun kysymyksessä jo yli +35 vuotiaat perheelliset äidit

Vierailija kirjoitti:

Myös introvertit ovat tervetulleita ekstroverttien suunnittelemiin virkistyspäiväaktiviteetteihin!

Mitä jos välillä introvertit suunnittelisivat ohjelman ja ekstrovertit heittäytyisivät mukaan?

Lauantai-perjantai pelattiin mölkkyä, sanaselityspelejä, piirrettiin omakuvia, kerrottiin pareittain toiselle positiivisesta asenteesta. Yövyttiin firman jääkylmällä huvilalla ja syötiin valmispitsaa. Kaikki voivat noilla tyhy-päivillä tosi huonosti. Muutama jäi saikullekin saatuaan pahan flunssan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi nuo lopetettiin. Viimeinen oli, kun talolta saatiin ihan kivasti rahaa ja ehdittiin jo suunnitella hyvää ruokailua ja vapaata jutustelua (meillä oli hyvä työporukka) ja illanviettoa. Mutta totta kai meillä oli se yksi touhutäti, jota jopa esimies pelkäsi. Hän päätti yksin, että ensin tehdään aamutyöt osastolla ja sitten kävellään 5km pakkasessa kaupunkiin (työpaikka oli aika syrjässä keskustasta) ja käydään lounaalla ja kävellään työpaikalle takaisin ja palautetaan loppurahat työnantajalle.

Hän oli itse innokas kävelyn harrastaja ja oli sitä mieltä, että kävely tekee muillekkin terää. Porukassamme oli reumaa sairastava ja pari selkävaivaista. Eli ensin aamutyöt hikisinä ja siitä toppapuvut päälle ja kävelemään ja pikainen syönti ja taas takaisin kävelemään. Kummasti oli osa porukasta saikulla virkistäytymispäivänä. No, ehdittiin onneksi vielä töihin virkistäytymisen jälkeen ja nostelemaan asukkaita päivälevolta.

No aika lapasia ootte tekin jos ette saaneet ton touhuajan suunnitelmaa porukalla poikki.

En lukenut ketjusta kuin ensimmäisen sivun, ei ole aikaa jää selaamaan kokonaan, mutta haluan vain sanoa tämän:

Te, jotka kerroitte että on tuntunut ahdistavalta ja epämiellyttävältä kun on pitänyt hieroa tuntemattomia tai olla hierottavana tms, muistakaa nyt hyvänen aika ainakin jatkossa että ketään ei TODELLAKAAN voi mihinkään tuollaiseen pakottaa! Tuli ihan paha olo, kun ajattelin. :(

Jokaisella on kyllä fyysinen koskemattomuus, ei kellään oo oikeutta koskea sua jos se tuntuu susta pahalta. Eikä ketään voi todellakaan myöskään erottaa töistä sen takia että ei suostu työkaverin hierottavaksi!

Älkää alistuko tuollaiselle ryhmäpaineelle. Etenkin nuorilla naisilla on ihan liikaa sitä, että ei uskalleta sanoa ei, vaikka pahalta tuntuu. Itse olen myös tarkka siitä, että en halua kosketella muita kuin ystäviä/perheenjäseniä, en ikimaailmassa suostuisi tuollaisiin ällöihin hierontoihin eikä minua voisi siihen painostaa. Jos tuollainen tilanne tulee ja tuntuu epämukavalta, niin on TÄYSIN OK sanoa että anteeksi mutta minä en nyt halua osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Myös introvertit ovat tervetulleita ekstroverttien suunnittelemiin virkistyspäiväaktiviteetteihin!

Älkää nyt jauhako tuota ekstroverttiyttä. Ketjussa jo aiemminkin todettiin, että ei ekstroverttiys tarkoita sitä, että pitää kaikenmaailman yhteisvirkistäytymisyhteisölllisyysleikeistä. Itsekin ekstroverttinä mieluiten skippaan tuommoiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaihtui lähiesimies, ja nyt meillä on jokaviikkoisen kokouksen aluksi joku saakutin ryhmähali. Nykyisin osaan jo istahtaa kokoustilassa lähelle jotain halisiedettävää kollegaa. Toinen vaihtoehto on parisokko. Vttu että vtuttaa.

Olen viime aikoina ollut kovin ahdistunut työttömyydestäni mutta näitä lukiessa ahdistus vähenee huomattavasti :D

Kun olin ulkomailla töissä, virkistyspäivät oli kyllä hauskoja. Mentiin kamerisafarille, laivalla saarihyppelykierrokselle, bussilla saaren ympäri...ja tietysti peruskännit!

Kaikki Suomessa koetut virkistyspäivät ovat olleet kauheita. Varsinkin naisvaltaisessa työpaikassa on aina näitä riitapukareita ja he laitetaan tekemään kaikenlaisia ryhmätöitä yhdessä. Enkä myöskään sauno työkavereiden kanssa, ei ne ole edes mun kavereita vaan olenpakosta heidän kanssa 8 tuntia päivässä.

Nöyryyttävintä on ollut se, että työpaikkani virkistyspäivään pääsivät ainoastaan vakituiset työntekijät. Me määräaikaiaet saimme seurata somesta päivityksiä #työhyvinvointi #mahtavatyöpörukka

Meillä oli ihqu kokataan yhdessä ammattilaisen johdolla illallinen -tiimitapahtuma. Paikka jossain maalla pusikossa josta mulle olisi tullut kotimatkaa autolla n 150 km. Alkoi myöhään ja kesti myöhään. Ruuat olisivat ehkä muuten olleet herkullisia, mutta viimeisillään raskaana ei tietenkään kiinnostaneet raaka kala, homejuustot tms suunnitelmissa olevat ruokalajit. En mennyt, kun tuntui kohtuuttomalta panostukselta mennä sinne nuokkumaan ja kestämään supisteluita sekä syödä tyliin pelkkää leipää yömyöhään.

Sain ihan järjettömät haukut eläkeiän ylittäneeltä setäesimieheltä (lapseton), kun en mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Toki ymmärrän jos on leikkejä jossa esim introvertti laitetaan huomion keskipisteeksi (laulamaan, näyttelemään yms), niin se ei ole kivaa. Mutta että "lapselliset" leikit kuten pussihyppely muka nöyryyttävää?

Mietipä uudelleen, onko siinä mitään nöyryyttävää jos vaikkapa 100-kiloinen 150-senttinen 50+ toimistotäti pistetään pussihyppelemään? Makuja on monenlaisia.