Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttävä tuo Iltalehden juttu 50-luvulla syntyneistä suomalaisnelosista joiden piti vaan hymyillä kuvissa vaikka äiti
06.02.2020 |
Hakkasi halolla ja haukkui. Anteeksi, en osaa linkittää uutista tänne,
Kommentit (354)
Kylläpä ihmisten rahanahneus on mennyt pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lastenkiduttajista saa ja pitää voida keskustella. Hyvä vaan että ihmiset tuovat näitä esiin!!
Ei mitään armoa näille "vanhemmille" jotka hakkaavat puolustuskyvyttömiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1963. Ihan arkipäiviää tuo lasten hakkaaminen. Onneksi itse en sitä tehnyt.
Minä olen syntynyt 1960 enkä ikinä lapsena olisi voinut kuvitella, että tuollaistakin voi tapahtua. Meitä ei koskaan edes tukistettu, luunapeista puhumattakaan.
Olin jo yläasteella, kun tajusin, että erästä meidän luokkalaista tyttöä saatettiin lyödä kotona. Se tuntui ihan kamalalta. Meidän perheessä ei väkivaltaa tunnettu. Kyllä sitä on ennenkin lapset osattu kasvattaa lyömättä.
Tämä on tärkeä kommentti! Lasten kasvatus väkivallalla on ehkä kautta aikojen ollut vähemmistön tapa, vaikka aina puhutaan, että ennen kaikkia lapsia lyötiin. Onko tästä tehty tutkimusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin outoa, että tuo Helena meni naimisiin oman synnytyslääkärinsä kanssa.
Niin tämä 50 v mies ( vielä naimisissa oleva kahdeksan lapsen isä ) otti yhteyttä tähän 20-vuotiaaseen neitoseen!
Ei vaan hän kirjoitti nelosille kirjeen kun nämä olivat täysi-ikäisiä. Ja Helena vastasi lääkärin kirjeeseen ja sitä kautta seurustelu alkoi.
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kauhuperheissä lapset hymyilevät kuvissa niin, että posket ovat revetä. Koska muuten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille tietoa, äiti kävi lapsettomuushoidoissa!
"Kesällä 1950 annettiin hormoniruiskeita ja syksyllä suoritettiin munatorvien puhallus."
Sivu 8 https://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1953_3_216-230.pdf
Kyllä mutta aikaisemmassa viestissä sanottiin, että lapsettomuushoidoista johtuen monnikkoraskaus oli ihan odotettavissa. Tämä ei tietysti voi pitää paikkansa, koska monikkoraskauden riski on silloin kun hoitona on nimenoomaan koeputkihedelmöitys, ja sitä ei vielä 50-luvulla ollut saatavilla.
Moni muukin lapsettomuushoito kuin koeputkihedelmöitys lisää monisikiöisyyttä. Suomessa syntyi ennen koeputkihedelmöitystä jopa kahdet viitoset lapsettomuushoitojen seurauksena.
Kolmet viitoset, kahdessa tapauksessa kaikki kuolivat pian syntymän jälkeen ja kolmansista kolme jäi eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?
Eiköhän se kohta keskusteluohjelmissa kiertele. Toivottavasti stailataan vähän siistimmin kuin punaisiin verkkosukkahousuihin.
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?
Toivottavasti Helenaa haastateltaisiin Inhimillisessä tekijässä. Mutta mitä ihmeellistä kirjassa on? Miksi se niin kaivertaa joitain? Kateellisuus Helenaa kohtaan, pelko lasten kaltoinkohtelun julkisuudesta eläkeikäisten lapsuudessa, pelko että omat aikuiset lapset ottavat asian puheeksi, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?
Varmaan tulossa Inhimilliseen tekijään, Flikkilä/Tastulaan ja kokemusasiantuntija moniin ohjelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kauhuperheissä lapset hymyilevät kuvissa niin, että posket ovat revetä. Koska muuten...
Ei tuo julkisuus ollut varmaan äidin toive. Eivät varmaan vain osanneet sanoa ei, kun tuli nii paljon taloudellista hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?Varmaan tulossa Inhimilliseen tekijään, Flikkilä/Tastulaan ja kokemusasiantuntija moniin ohjelmiin.
Niin, kyllähän tuo tuollaiselta julkkispyrkimykseltä vaikuttaa. Kai niistä saa mukavasti rahaa. Sekä tietysti huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta, kun kauhuperheissä lapset hymyilevät kuvissa niin, että posket ovat revetä. Koska muuten...
Meitä kauhuperheen lapsia kuvattiin harvoin. Olen saanut muiden ottamia kuvia, joissa meitä lapsia on käsketty hymyilemään. Ehkä ei osattu hymyillä, kun kuvissa olemme suut auki kuten Jouppilan nelosissa mainoskuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeellistä noissa vaatteissa on naapurin ottamassa kuvassa. Ihan ajan hengen mukaiset pukimet, ei mitenkään surkeat tms. miten rouva kuvaa. Tainnut oppia hienoihin ensin julkkisvauvana ja sitten rikkaan vanhemman miehen vaimona. Kummastuttaa myös tietoinen raskas uravalinta traumataustalla. Sädekehä-ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä noissa vaatteissa on naapurin ottamassa kuvassa. Ihan ajan hengen mukaiset pukimet, ei mitenkään surkeat tms. miten rouva kuvaa. Tainnut oppia hienoihin ensin julkkisvauvana ja sitten rikkaan vanhemman miehen vaimona. Kummastuttaa myös tietoinen raskas uravalinta traumataustalla. Sädekehä-ilmiö.
Hilkka kutoi sädekehää päällensä.
Hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ei ole ollut ennen, nykyään vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä noissa vaatteissa on naapurin ottamassa kuvassa. Ihan ajan hengen mukaiset pukimet, ei mitenkään surkeat tms. miten rouva kuvaa. Tainnut oppia hienoihin ensin julkkisvauvana ja sitten rikkaan vanhemman miehen vaimona. Kummastuttaa myös tietoinen raskas uravalinta traumataustalla. Sädekehä-ilmiö.
Samaa ajattelin tuosta naapureiden lahjoittamasta arkilook-kuvasta. Tuon näkösiähän sitä oltiin 50-luvun alussa. Kuvaaminen oli kyllä hyvin harvinaista, kun ei niitä kameroita ollut tavallisilla ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli käynyt lapsettomuushoidoissa, tämä on 100 % fakta. Ja kyllä niitä hoitoja jo 1950-luvulla oli.
Kerro toki mitä.
Tuon yhden linkin mukaan sai hormooniruiskeita ja munatorvet puhallettiin auki.
Oliko tämä varsinaisesti lapsettomuushoito vai yritettiinkö vain käynnistää pysähtynyt kierto terveys syistä?
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää mitä diagnooseja äidillä oli.
Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä. Diagnoosi on vain ajasta riippuvainen sosiaalinen konstruktio. Ei mikään diagnoosi saa ihmistä käyttäytymään tietyllä tavalla.
Tuo tytärhän on ihan äitinsä näköinen.