Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttävä tuo Iltalehden juttu 50-luvulla syntyneistä suomalaisnelosista joiden piti vaan hymyillä kuvissa vaikka äiti
06.02.2020 |
Hakkasi halolla ja haukkui. Anteeksi, en osaa linkittää uutista tänne,
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää mitä diagnooseja äidillä oli.
Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä. Diagnoosi on vain ajasta riippuvainen sosiaalinen konstruktio. Ei mikään diagnoosi saa ihmistä käyttäytymään tietyllä tavalla.
Onhan se kerrottu tässä ketjussa jo monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kyse on vielä lapsista, jotka ovat joutuneet elämään lapsuutensa julkisuudessa vastoin tahtoaan, niin on enemmän kuin oikein tuoda julkiseksi se mitä heidän lapsuus oikeasti oli.
Koko kansan neloset. On ihan täysi oikeus ja kohtuus kertoa tarina kuvien takana.
Niin ja sehän on totta. Totuus vapauttaa, olen sen kokenut myös.
Ei kyllä 50-luvulla tehty mitään abortteja. Vain laittomia kotona likaisissa oloissa. Jos silloin sai ammatti-ihmisen asialle selvisi hengissä. Helsigissä saattoi ehkä saada isolla rahalla laittoman v. 1967 ja sekin tehtiin yksityisessä sairaalassa kuulema kauhealla tavalla, kun siitä alkuraskaudesta ei ollut tietoa. Mutta rtg- kuvasta näki montako sikiötä siellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?Toivottavasti Helenaa haastateltaisiin Inhimillisessä tekijässä. Mutta mitä ihmeellistä kirjassa on? Miksi se niin kaivertaa joitain? Kateellisuus Helenaa kohtaan, pelko lasten kaltoinkohtelun julkisuudesta eläkeikäisten lapsuudessa, pelko että omat aikuiset lapset ottavat asian puheeksi, mitä?
Miksi tai mitä pitäisi kadehtia? Ei löydy siihen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kyse on vielä lapsista, jotka ovat joutuneet elämään lapsuutensa julkisuudessa vastoin tahtoaan, niin on enemmän kuin oikein tuoda julkiseksi se mitä heidän lapsuus oikeasti oli.
Koko kansan neloset. On ihan täysi oikeus ja kohtuus kertoa tarina kuvien takana.
Mutta eivät tainneet vanhemmat heitä työntää julkisuuteen? Tuliko edes kysyttyä vanhemmilta lupaa, kun lasten kuvia painettiin lehtiin?
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä 50-luvulla tehty mitään abortteja. Vain laittomia kotona likaisissa oloissa. Jos silloin sai ammatti-ihmisen asialle selvisi hengissä. Helsigissä saattoi ehkä saada isolla rahalla laittoman v. 1967 ja sekin tehtiin yksityisessä sairaalassa kuulema kauhealla tavalla, kun siitä alkuraskaudesta ei ollut tietoa. Mutta rtg- kuvasta näki montako sikiötä siellä on.
Ei kai rtg-kuvaa oteta sitä varten, että nähtäisiin sikiöiden lukumäärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta ymmärrän sitä äitiä.
Hanki apua itsellesi!! Et tajua, että olet hullu. Sulta itseltä puuttuu sairauden tunne, joten et tajua hakeutua hoitoon.
Äitini on sin kaltainen. Tekee vieläkin vääryyksiä, mutta sitten kertoo ne vitsinä muille. Tajuaa jotenkin tekevänsä väärin, muttei muuta tapojaan!!
Mene itse hoitoon. En ole koko juttua lukenut, kommentoin vaan tuota aloituksen tekstiä.
Ymmärrän hyvin että on päässä naksahtanut kun on saanut yhtäaikaa 4 vauvaa.
Ei se tarkota sitä että minä hakkaisin lapsia halolla, idiootti.Mistä me tiedämme, ettet hakkaa lapsiasi halolla, kun meillä on vain sinun sanasi.
Semmoset voimafantasiat siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää mitä diagnooseja äidillä oli.
Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä. Diagnoosi on vain ajasta riippuvainen sosiaalinen konstruktio. Ei mikään diagnoosi saa ihmistä käyttäytymään tietyllä tavalla.
Onhan se kerrottu tässä ketjussa jo monta kertaa.
Aivan mutta mitään väliä sillä ei ole. Toisena aikana diagnoosi olisi voinut olla toinen. Esim homoseksuaalisuuskin on ollut psykiatrinen diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa nelosten sisko tosi nuoren ja freesin näköinen, veljet ihan pappoja.
Kyllä ennen vanhaan jaksettiin eikä tarvittu mitään turhia terapioita ja masennuttu pienistä. Tässä sitten tulos, kun apua ja tukea ei saa. Tytär onneksi uskaltanut hakea apua. Ja kyllä tätä nykyäänkin tapahtuu, mutta nykyään persoonnallisuushäiriöt ja jaksamisongelmat tunnistetaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa nelosten sisko tosi nuoren ja freesin näköinen, veljet ihan pappoja.
Ja tämä liittyy aiheeseen miten?
Vielä 80 luvulla oppilas sai rauhassa istua tunnilla ilmassa, kun takamus oli kipeä selkäsaunan jäljiltä eikä lapsen musta silmäkään hetkauttanut ketään. Tuota on vaikea uskoa todeksi kun ajattelee, millainen show siitä tulisi jos nykyään lapsi sanoisi opettajalle että ei voi istua kun iskä löi. Sosiaalityöntekijät olisivat samantien koululla ja Iltalehti huutaisi perhehe""tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin näiden isä hävisi?
En ihmettele, että yksinhuoltaja uupuu ja sekoaa nelosten kanssa, kun moni sekoaa ainoansa kanssa. En tietenkään väkivaltaa hyväksy, mutta mistä tuo olisi 1950-luvulla apua saanut kun se on nytkin vaikeaa?
Sitä en ymmärrä, miksi se lusmu "isä" aina pääsee kuin koira veräjästä. Tekin unohdatte, että isällä on vastuu siinä missä äidilläkin. Pönkitätte naisvihaa ja siunaatte miesten vastuunpakoilun kulttuurin.
Tyttären kokemus on varmasti aito, mutta se on silti hänen subjektiivinen kertomuksensa. Kuten äitihullusta, silpusta ja monesta muusta näemme, subjektiivinen kokemus voi olla kaukana todellisuudesta.
On se aito kertomus. Mikä on äitihullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.
Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.
Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.
En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.
Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?Varmaan tulossa Inhimilliseen tekijään, Flikkilä/Tastulaan ja kokemusasiantuntija moniin ohjelmiin.
Niin, kyllähän tuo tuollaiselta julkkispyrkimykseltä vaikuttaa. Kai niistä saa mukavasti rahaa. Sekä tietysti huomiota.
Ilmeisesti on vain kertomukset yhden osalta nelosista. Mitä mieltä mahtavat olla kolme veljestä? Onko heidän kokemuksistaan kirjassa? Ja ovatko hyväksyneet kaikki sisarensa kertomukset?
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä asioita pitää käsitellä julkisesti? Jos kärsii traumasta, pitää mennä lääkäriin, eikä retostella julkisesti sairaan ihmisen elämää. Oksettaa nämä julkityrkyt.
Sanoppa sama Hitlerin kiduttamille Juutalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut, ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin vaan piti synnyttää 4 vauvaa.
Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.
Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä 50-luvulla tehty mitään abortteja. Vain laittomia kotona likaisissa oloissa. Jos silloin sai ammatti-ihmisen asialle selvisi hengissä. Helsigissä saattoi ehkä saada isolla rahalla laittoman v. 1967 ja sekin tehtiin yksityisessä sairaalassa kuulema kauhealla tavalla, kun siitä alkuraskaudesta ei ollut tietoa. Mutta rtg- kuvasta näki montako sikiötä siellä on.
Ei kai rtg-kuvaa oteta sitä varten, että nähtäisiin sikiöiden lukumäärä?
Ennen ultraa käytiin kyllä röntgenissä, toiset jopa montakin kertaa.
Abortteja tehtiin tosiaan itse, esim. sukkapuikolla (vielä 70-luvullakin).
Mun anoppini äiti kävi jossain lapsettomuustutkimuksissa 40-luvun lopulla kun toista lasta ei alkanut kuulumaan. Mutta tutkimukset/hoidot eivät auttaneet. He eivät saaneet lisää lapsia.