Ihan järkyttävä tuo Iltalehden juttu 50-luvulla syntyneistä suomalaisnelosista joiden piti vaan hymyillä kuvissa vaikka äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

piti ja piti, olisi pitänyt housut jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80 luvulla oppilas sai rauhassa istua tunnilla ilmassa, kun takamus oli kipeä selkäsaunan jäljiltä eikä lapsen musta silmäkään hetkauttanut ketään. Tuota on vaikea uskoa todeksi kun ajattelee, millainen show siitä tulisi jos nykyään lapsi sanoisi opettajalle  että ei voi istua kun iskä löi. Sosiaalityöntekijät  olisivat samantien koululla ja Iltalehti huutaisi perhehe""tä.

Ihan rehellisesti sanottuna olen joskus ihmetellyt kun olen lehdestä lukenut, että isä sai pahoinpitelystä tuomion, kun 2-vuotias oli päiväkodissa "viittonut" ja epämääräisesti sanonut että isä löi. Isä sanoi pitäneensä vaikeana aamuna tiukemmin poskista kiinni kun oli yrittänyt saada lapsen huomion, mutta ei lyönyt ja äiti sanoi samaa myös. Voidaan minusta aika suurella todennäköisyydellä epäillä, että ymmärtääkö 2-vuotias aina täysin edes sanomaansa.

Siis tietysti on tärkeää että vanhempien tekemisiin puututaan, mutta jos tässä ovat jo pahoinpitelyn kriteerit niin suurin osa uhmaikäisten vanhemmista saisi tuomion kun on pitänyt liian kovaa kiinni kantaessaan lasta tms.

Minun mielestäni on jollain tavalla jopa ironista, että meidän polvi jota on usein vielä tukistettu, piiskattu, häpäisty yms. on joutunut muuttamaan aivan kaikki kasvatustavat ja hirveän paljon ei ole apua saatavilla omien huonojen tunnetaitojen kanssa. Nykyään jäähykin on henkistä väkivaltaa. Kirjoitukseni ei ole tarkoitus puolustella väkivaltaa, vaan tuoda sekin ilmi että nykyvanhemmat ovat todella ison haasteen edessä, kun ne omat vanhemmuuden mallit kuitenkin tulevat omilta vanhemmilta.

Helenakin myönsi tukistaneensa kerran lastaan. Se ei todellakaan ole mikään ihme tuolla taustalla. Vaikka kuinka päätät tehdä toisin, niin väsymyksen edessä ja lapsen esimerkiksi riehuessa tai ollessa aggressiivinen voikin vaatia käsittämättömän paljon voimavaroja olla toistamatta omien vanhempien tekoja "lievempänä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Purjevenetapauksessa tuli äskettäin tuomio hovissa. Onneksi meni hoviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Purjevenetapauksessa tuli äskettäin tuomio hovissa. Onneksi meni hoviin.

Niin, vapauttava tuomio. Todettiin vanhempien toiminta hyväksyttäväksi.

Anteeksiannon käsite ei sovellu ollenkaan lasten pahoinpitelyyn. Lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat ovat mielenvikaisia, jotka eivät itse ole itseään tehneet.

Isäni oli arvostettu ja kunnioitettu rovasti. Hän pahoinpiteli minua usein lyömällä jos milläkin esineellä ja uhkaamalla "hakata makkaroiksi". Vaati, etten saisi itkeä, kun hän hakkasi. Jos itken, hakkaa lisää, kunnes hiljenen. Veljeäni hän jopa potki. Koko lapsuutemme oli helvettiä, pelkoa ja kauhua. Pitäisikö antaa anteeksi? Hänen sydämettömyytensä johtui silkasta raivohulluudesta, jonka naapurimme kyllä kauhukseen havaitsivat, mutta muut olivat siitä tietämättömiä.

On asioita, joita ei mietitä anteeksiannon näkökulmasta. Kyllä nämä kuuluvat lääketieteen ja lastensuojelun alaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Purjevenetapauksessa tuli äskettäin tuomio hovissa. Onneksi meni hoviin.

Niin, vapauttava tuomio. Todettiin vanhempien toiminta hyväksyttäväksi.

Äläpä kirjoittele roskaa. Tuomiot napsahtivat. Lainaus Hesarin artikkelista:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006387101.html

"Alle kouluikäisen poikansa törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta syytetyt vanhemmat saivat tiistaina ehdolliset vankeustuomiot Helsingin hovioikeudessa.

Tuomion mukaan vanhemmat olivat muun muassa teipanneet poikansa käsiä yhteen ja pakottaneet tämän syömään lattialla. Pahoinpitely ja laiminlyönnit johtivat pojan pituuskasvun taittumiseen ja kehityksen viivästymiseen.

”Koska menettely oli kohdistunut puolustuskyvyttömään lapseen, hovioikeus piti tekoa erityisen julmana. Pahoinpitely oli ollut hyvin pitkäkestoista ja se oli kohdistunut vastaajien omaan lapseen, jolla ei ollut ollut mitään mahdollisuutta puolustautua vanhempiensa menettelyä vastaan”, Helsingin hovioikeus kertoo tuoreessa tuomiossaan.

Vuonna 1990 syntynyt äiti sai hovioikeudessa yhden vuoden ja kymmenen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen törkeästä pahoinpitelystä sekä perusmuotoisesta pahoinpitelystä. Vuonna 1970 syntynyt isä syyllistyi hovioikeuden mukaan törkeään pahoinpitelyyn ja sai yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen."

Kumma,että täällä monet tosiaan heti hermostuu, jos kaikki ei ole samaa mieltä. Huvittavaa on myös se, että nämä sosiaalipornon kannattajat ovat haukkumassa muita ja nimittävät tavalla, joka taitaa olla kiusaamista. Tärkeistä asioista pitää puhua, mutta ei näin rahanahneella tavalla, jossa totuutta ei tiedetä.

Järkytää lasten pahoinpitelytuomiot. Yleensä vanhemmat saa vain ehdollista. Eli yhtä tyhjän kanssa. Joku aika sitten oli lehdessä nuoresta isästä, joka oli ravistellut ja hakannut parin kuukauden ikäiselle vauvalleen aivovaurion. Siinäkin tapauksessa tuli vain ehdollista. Lapsi kärsii vammastaan koko loppuikänsä.  Eikö Suomessa saada kunnon rangaistuksia näihin väkivalta-, raiskaus- ym. rikoksiin, jotka aina kohdistuu siihen heikompaan.  Nynny eduskunta!

Vierailija kirjoitti:

Kumma,että täällä monet tosiaan heti hermostuu, jos kaikki ei ole samaa mieltä. Huvittavaa on myös se, että nämä sosiaalipornon kannattajat ovat haukkumassa muita ja nimittävät tavalla, joka taitaa olla kiusaamista. Tärkeistä asioista pitää puhua, mutta ei näin rahanahneella tavalla, jossa totuutta ei tiedetä.

Kirjan kirjoittamisella ei kyllä Suomessa rikastu, joten tuskin tässä on rahanahneudesta kyse.

Kummallisen moni on sitä mieltä, että perheväkivallan uhrien pitäisi olla hiljaa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Hovioikeus oli toista mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma,että täällä monet tosiaan heti hermostuu, jos kaikki ei ole samaa mieltä. Huvittavaa on myös se, että nämä sosiaalipornon kannattajat ovat haukkumassa muita ja nimittävät tavalla, joka taitaa olla kiusaamista. Tärkeistä asioista pitää puhua, mutta ei näin rahanahneella tavalla, jossa totuutta ei tiedetä.

Miksi koet tarpeelliseksi epäillä tämän tapauksen todenmukaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli käynyt lapsettomuushoidoissa, joten oli tieto että lapsia saattaa tulla useampi.

Eipä taidettu 50-luvun alussa käydä Isossakyrössä vielä lapsettomuushoidoissa.

Jos joku siihen aikaan olis lapsettomuushoitoihin hakeutunut, olis varmaan ollut valmiuksia hakea apua itselleenkin myöhemmin.

Jo lapsena sain tuntea monin tavoin ettei munkaan kasvuympäristö ollut normaali. Vasta aikuisena olen tajunnut sen mielettömyyden.

Kummasti alkoi elämä paranemaan kun pääsin pois. Käyn vanhempieni luona kerran-pari vuodessa muutaman tunnin kerrallaan. Lapsiani en halua heidän vaikutuspiiriinsä altistaa eikä he kyllä ole kiinnostuneitakaan, ei sen puoleen. Naapurustossa on ollut hyviä vanhoja ihmisiä joita pojat ovat autelleet ja jotka ovat muistaneet lasteni merkkipäiviä. En ole myöskään lapsilleni haukkunut vanhempiani. Mutta en salailekaan jos puhetta tulee. Perustelen toimintaani yhtenä ratkaisumallina. Käynnin jälkeen täytyy toipua ainakin pari viikkoa kun tuntuu taas olo niin lyödyltä. Tulee tunne kotona, että yrittävät provosoida reagoimaan ärsyttämiseensä jotta saa syyllistää. Ihan riidan haastamista. Omiin isovanhempiin välini olivat lapsena kovin lämpimät. Ehkä vanhemmillani oli joku ongelma jota en voi käsittää ja isovanhemmat sitten ottivat jonkun roolin. Muiden sukulaisten kohtaaminen näin aikuisena myös on erittäin raskasta. Aina tulee mieleen muistoja miten vanhemmat yrittivät häpäistä minua moittimalla minua sukulaisille. Osa heistä on samantyylisiä...

Jos ikinä voisin auttaa ketään omien kokemustensa kanssa, en alkaisi ensimmäisenä syyttelemään ja haukkumaan "rikollista". En usko, että on mahdollista päästä kenenkään pään sisälle niin, että ymmärtää täydellisesti ketään. Haluan uskoa, että pahakin ihminen on vain ihminen, joka esim on niin heikoilla lahjoilla varustettu ettei kykene muuhun kuin purkamaan kiukkuaan kohteeseen joka ei varmastikaan pysty puolustautumaan. Sitäpaitsi siinähän vain alleviivataan pahantekijän suuruutta ja omien selviytymistapojen vähyyttä. Jos joku asia on ihan palasina, on mielestäni viisaampaa rakentaa ihan uutta. Eipä ylety pahan kourat enää minun lapsiin. Eikä kyllä enää minuunkaan. On hyvä että asioista puhutaan nykyisin. Tosin kommenteistakin voidaan päätellä, että monenlaisia tunteita ja ajatuksia nousee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma,että täällä monet tosiaan heti hermostuu, jos kaikki ei ole samaa mieltä. Huvittavaa on myös se, että nämä sosiaalipornon kannattajat ovat haukkumassa muita ja nimittävät tavalla, joka taitaa olla kiusaamista. Tärkeistä asioista pitää puhua, mutta ei näin rahanahneella tavalla, jossa totuutta ei tiedetä.

Kirjan kirjoittamisella ei kyllä Suomessa rikastu, joten tuskin tässä on rahanahneudesta kyse.

Kummallisen moni on sitä mieltä, että perheväkivallan uhrien pitäisi olla hiljaa. Miksi?

Ymmärrän osin, kun alan kuvitella sellaista, että omat vanhempani olisivat olleet julmia lastensa pahoinpitelijöitä. En voisi itse tulla kertomaan kaikella kansalle omien kasvojeni kanssa, vaan tekisin sen anonyymisti jos tekisin.

Mitä voittaisin sillä, että tulisin julkisuuteen? En mitään vaan menettäisin yksityisyyteni, enkä halua muutenkaan mitään julkisuutta.

Noin ollen, ymmärrän muitakin jotka ihmettelevät heitä jotka haluavat julkisuutta hinnalla millä hyvänsä. Ei pidä vaieta jos tuntee että on avauduttava kokemuksistaan, mutta miksi tunnettavuuden ja julkisuuden kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

Ei, vaan tuollainen persoonallisuushäiriöinen äiti ei sovellu kasvattajaksi. Vrt. 70-luku, josta löytyy yhtä sairaita äitejä. Ja varmaan nykyajastakin.

Ja niitä löytyy vielä 2000-luvullakin. Ei aika niitä poista, vaan uusia syntyy jatkuvasti. Esim. Eerikan tapaus tai tämä purjevenejuttu, jossa 9v söi lattialta ja yöksi kädet ja jalat sidottiin jne. ja muita lukemattomia tapauksia. Ja tekijänä on usein lapsen äiti.

Tuossa purjevenetapauksessa vanhempien toiminta todettiin asialliseksi, lääkärin ohjeiden mukaiseksi.

Purjevenetapauksessa tuli äskettäin tuomio hovissa. Onneksi meni hoviin.

Niin, vapauttava tuomio. Todettiin vanhempien toiminta hyväksyttäväksi.

Älä puhu p*skaa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet mutta hovioikeus ei ja antoi tuomiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut,  ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin  vaan piti synnyttää 4 vauvaa.

piti ja piti, olisi pitänyt housut jalassa.

Raiskaus oli avioliitossa tuolloin sallittua.🐷

Vierailija kirjoitti:

Tässä teille tietoa, äiti kävi lapsettomuushoidoissa!

"Kesällä 1950 annettiin hormoniruiskeita ja syksyllä suoritettiin munatorvien puhallus."

Sivu 8 https://www.terveysportti.fi/d-htm/articles/1953_3_216-230.pdf

Luepa tarkemmin. Kohdassa viitataan siihen, että koska kuukautiset olivat olleet poissa n. 4 kk, kierron palauttamisen vuoksi annettiin hormoniruiskeita.

Itseä naurattaa miten tietty ikäluokka kauhistelee nuorten kätöstä ja sielä rivien välissä kyllä on se kaihoinen ajatus jostain kurittamisesta ja siitä että kuritus ja kurjuus kääntää kaiken aina hyväksi.

Että nuoria pitäisi kurittaa ja pistää työleireille. Tälläistä usein aina saa lukea rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1940- luvulla syntyneenä voin kertoa, että miltei kaikki lapset kuritettiin kotona, jos käyttäydyttiin huonosti. Ruumiillinen kuritus oli enemmän tai vähempään yleistä kotona ja koulussakin opettaja " sai" näpäyttää vaikka karttakepillä sormille ja jopa tarttua tukkaan.

Sota- ajan kokeneet vanhemmat olivat toista maata kuin nykyään. Meillä kotona ei onneksi tarvittu paljon ruumiillista kuritusta, mutta joissakin kodeissa se oli tavallisempaa.

Kuinka ollakaan, meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, eikä jäänyt mitään traumoja. Noita aikoja on muisteltu monet kerrat ikätovereiden kesken, koska elämä oli samanlaista melkein kaikilla.

En hyväksy ruumiillista kuritusta nykyään, sillä ajat ovat muuttuneet, eikä itseni ole koskaan tarvinnut kurittaa lapsiani. Eikä nykyään saa kukaan kurittaa tai joutuu oikeuteen.

Hieman ihmettelen miksi tuo kirja on pitänyt kirjoittaa. Ymmärrän jos Helena olisi ollut vaikka Inhimillinen tekijä ohjelmassa kertomassa, mutta että ihan kirja?

Varmaan tulossa Inhimilliseen tekijään, Flikkilä/Tastulaan  ja kokemusasiantuntija moniin ohjelmiin. 

Niin, kyllähän tuo tuollaiselta julkkispyrkimykseltä vaikuttaa. Kai niistä saa mukavasti rahaa. Sekä tietysti huomiota.

Ei tule muuta mieleen kun julkisuuden ja huomionhaun kipeys. Jotkut ovat sellaisia, että pitää herättää huomiota. Asia on vakava mutta silti sen olisi voinut tuoda ilmi muutenkin.