Voisiko nainen saada "äidillistä" rakkautta toiselta naiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Tässä ketjussa on tullut jo paljon syitä, miksi sinun toivomasi suhde on monelle ahdistava. Muutkin asiat, kuin seksuaaliset asiat, voivat olla ahdistavia. Ap, ihan oman itsesi kannalta toivon, että harkitset sitä terapiaa - olit suhteessa tai et. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi että mistä sitä seuraa saisi ja kun annetaan vastaus niin ei kelpaa. Itse pitäisi "äiti-ihmisten" tulla hoivaansa kauppareissulla tyrkyttämään. 

Nojuu, ok, hyvä pointti. Eli siis mun on vain hattu kourassa nöyrryttävä joihinkin friikkiryhmiin netissä tai muuten saan olla yksin ja ilman rakkautta lopun elämäni. Sinänsä kiitoksia toki vastauksista.

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Olen luopunut toiveistani saada enää seurustelusuhteita aivan samasta syystä jo (sillä en halua nettideiteille, Tinderiin tai baareihin missään nimessä ja potentiaalisia aloitteita ei ole enää kuulunut arjessani). Mutta ehkä siis luovun tästäkin haaveestani ihmissuhteiden saralla.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitö mä just luin? Ootko ihan terve?

Millä perusteella ajattelet noin? Kaikki eivät ole saaneet samanlaisia eväitä elämäänsä. Minua ei äitini koskaan rakastanut, vaikka muuten olenkin suorittaja ja koulussa olin aina ns. kiltti kympin tyttö. Äidilleni en kelvannut koskaan.

Haluaisitko nyt hellää äidillisiä lämpöä? Myös imetys on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Tässä ketjussa on tullut jo paljon syitä, miksi sinun toivomasi suhde on monelle ahdistava. Muutkin asiat, kuin seksuaaliset asiat, voivat olla ahdistavia. Ap, ihan oman itsesi kannalta toivon, että harkitset sitä terapiaa - olit suhteessa tai et. 

Tässähän on suuri uhka, että ap ihastuisi terapeuttiinsa - aivan sama, onko kyseessä mies vai nainen. Terapeuttiin ihastuminen kun ei ole mitenkään ennennäkemätöntä edes "terveempien" keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Todellisuudentajusi on erittäin hämärtynyt, jos edes kuvittelet, että se menisi noin tulevaisuudessa. Kun kukaan ei lähde sua paapomaan mihinkään äitisuhteeseen muutenkaan, niin miten edes kuvittelet, että jossain julkisessa tilassa olisi halukkaita moiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi että mistä sitä seuraa saisi ja kun annetaan vastaus niin ei kelpaa. Itse pitäisi "äiti-ihmisten" tulla hoivaansa kauppareissulla tyrkyttämään. 

Nojuu, ok, hyvä pointti. Eli siis mun on vain hattu kourassa nöyrryttävä joihinkin friikkiryhmiin netissä tai muuten saan olla yksin ja ilman rakkautta lopun elämäni. Sinänsä kiitoksia toki vastauksista.

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Olen luopunut toiveistani saada enää seurustelusuhteita aivan samasta syystä jo (sillä en halua nettideiteille, Tinderiin tai baareihin missään nimessä ja potentiaalisia aloitteita ei ole enää kuulunut arjessani). Mutta ehkä siis luovun tästäkin haaveestani ihmissuhteiden saralla.

T. Ap

Leimaat ihmiset, jolla on erilaisia toiveita suhteelle (kuten sinulla) friikeiksi ja ihmettelet kun seuraa ei löydy? Ihan luulen, että nuo ihmiset sopivat myös tapaamisia normaaleille julkisille paikoille. Ei sitä seuraa mistään origiabileistä tarvitse etsiä. Mutta ehkä joo parempi, että et harkitse sitä suhdetta vielä vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Tässä ketjussa on tullut jo paljon syitä, miksi sinun toivomasi suhde on monelle ahdistava. Muutkin asiat, kuin seksuaaliset asiat, voivat olla ahdistavia. Ap, ihan oman itsesi kannalta toivon, että harkitset sitä terapiaa - olit suhteessa tai et. 

Tässähän on suuri uhka, että ap ihastuisi terapeuttiinsa - aivan sama, onko kyseessä mies vai nainen. Terapeuttiin ihastuminen kun ei ole mitenkään ennennäkemätöntä edes "terveempien" keskuudessa.

Sehän ihastui jo. Vuodatti tännekin sitä useampaan kertaan, ja mankui vastausta siitä, etteikö terapeutti voisi jättää miehensä ja alkaa hänen kanssaan tuollaiseen sairaaseen hoivasuhteeseen. Sitten etsi "merkkejä" siitä, että terapeutti olisi häneen ihastunut. Siis kuvitteli ja kehitteli kaikkia juttuja, josta muka voisi päätellä terapeutin ihastuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Tässä ketjussa on tullut jo paljon syitä, miksi sinun toivomasi suhde on monelle ahdistava. Muutkin asiat, kuin seksuaaliset asiat, voivat olla ahdistavia. Ap, ihan oman itsesi kannalta toivon, että harkitset sitä terapiaa - olit suhteessa tai et. 

Mulle siis mystisesti aukeaa taivas, jos menen terapiaan joskus. Ja alan yhtäkkiä ymmärtää ihmisiä ja heidän ajatteluaan paremmin.

Olisi kyllä helpompaa vapautua tästä turhasta rakkaudenkaipuustani. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu parisuhteisiin tai rakastettaviksi. Taidan vain itse olla sellainen ja mun pitäisi vain iskostaa se mieleeni ja tyytyä siihen ja tyytyä lopuksi ikääni.

Rakkaus on vain täydellisille, kauniille ja jo valmiiksi pienestä pitäen rakastetuille ihmisille. Osa väistyköön sillä tiellä ja itse kuulun niihin parisuhdepelien luusereihin. Onneksi ostin tänään hauskan pienen "älypelin" eräästä liikkeestä. Pelailen sitä tässä yksikseni iltani iloksi ennen kuin nukahdan unilleni. Ehkä unessa olen sitten hetken onnellinen ja muutenkin kuin yksin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi että mistä sitä seuraa saisi ja kun annetaan vastaus niin ei kelpaa. Itse pitäisi "äiti-ihmisten" tulla hoivaansa kauppareissulla tyrkyttämään. 

Nojuu, ok, hyvä pointti. Eli siis mun on vain hattu kourassa nöyrryttävä joihinkin friikkiryhmiin netissä tai muuten saan olla yksin ja ilman rakkautta lopun elämäni. Sinänsä kiitoksia toki vastauksista.

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Olen luopunut toiveistani saada enää seurustelusuhteita aivan samasta syystä jo (sillä en halua nettideiteille, Tinderiin tai baareihin missään nimessä ja potentiaalisia aloitteita ei ole enää kuulunut arjessani). Mutta ehkä siis luovun tästäkin haaveestani ihmissuhteiden saralla.

T. Ap

Sulla on ihan uskomattoman epärealistisia kuvitelmia miten asioiden "pitäisi" mielestäsi mennä ja sitten suutut ja uhriudut kun maailma ei näitä yltiöepärealistisia toiveitasi toteuta vaan sinun pitäisi toimia niin kuin kaikki muut ihmiset toimivat. Mikä sitten on mielestäsi nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Todellisuudentajusi on erittäin hämärtynyt, jos edes kuvittelet, että se menisi noin tulevaisuudessa. Kun kukaan ei lähde sua paapomaan mihinkään äitisuhteeseen muutenkaan, niin miten edes kuvittelet, että jossain julkisessa tilassa olisi halukkaita moiseen?

Minua kiinnostaa, että miten ap edes kuvittelisi tuollaisen kohtaamisen tapahtuvan jonkun random-ihmisen kanssa. Että ap muina pirkkoina astelee jossakin Foorumissa, ja yhtäkkiä eteen lehahtaa joku 20 vuotta vanhempi nainen, joka kertoo voivansa alkaa ap:n äidiksi. Ja sitten he siitä lähtevät käsi kädessä lähintä sohvaa kohti, jossa nainen ottaa ap:n syliinsä.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on vain täydellisille, kauniille ja jo valmiiksi pienestä pitäen rakastetuille ihmisille. Osa väistyköön sillä tiellä ja itse kuulun niihin parisuhdepelien luusereihin.

Älä nyt jaksa alkaa marttyroida kun muut ei lähde näihin sun täysin todellisuudesta vieraantuneisiin juttuihisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitö mä just luin? Ootko ihan terve?

Millä perusteella ajattelet noin? Kaikki eivät ole saaneet samanlaisia eväitä elämäänsä. Minua ei äitini koskaan rakastanut, vaikka muuten olenkin suorittaja ja koulussa olin aina ns. kiltti kympin tyttö. Äidilleni en kelvannut koskaan.

Haluaisitko nyt hellää äidillisiä lämpöä? Myös imetys on mahdollista.

Hah, en halua todellakaan mitään imetystä. 🙂 Kieltäytyisin, jos joku sellaista ehdottaisi edes. Haluan olla sylissä ja nukkua vieressä/sylissä ja pussailla ja halailla. Ja molemminpuolista rakkautta (vaatteet päällä). Siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, haluatko sinä suhteeseen aikuisen miehen kanssa joka toivoisi että vaihdat hänen vaippansa, laulaisit iltalauluja ja imettäisit häntä (ilman mitään seksuaalisia ajatuksia)? Ai et? Ei moni meistäkään halua mitään hoitosuhdetta. Ja kyllä, tuo sinun kuviosi kuulostaa monen korviin ihan yhtä ahdistavalta. 

Nyt liioittelet pahasti. 🙂 Mielestäni esim. jonkun painavan aikuisen miehen vaipanvaihto on hirveydessään eri kaliiberia kuin se, että nainen pitää sylissä aikuista (hoikkaa ja ihan kohtalaisen nättiä) naista. Ja ne naiset voisivat vähän paijailla molemmat toisiaan muutenkin.

Huomaatko tosiaan vain suhteiden fyysiset erot etkä sitä, kuinka henkisesti ahdistava kumpikin noista suhteista voi tavalliselle heteronaiselle olla? Jos et niin sitten se terapia voi olla tosiaan oikea vaihtoehto. Emotionaalisesti sinun voi olla muuten vaikea ymmärtää toista ihmistä.

Kerro, miksi se toinenkin olisi ahdistavaa? Onko se siis jotenkin seksuaalista kuitenkin? Voisin teoriassa itsekin olla se osapuoli, jos kokisin, että se toinen tarvitsisi sellaista. Jos siis rakastaisin jotain ihmistä, en kokisi sellaista lainkaan ahdistavaksi kummassakaan "roolissa".

T. Ap

Tässä ketjussa on tullut jo paljon syitä, miksi sinun toivomasi suhde on monelle ahdistava. Muutkin asiat, kuin seksuaaliset asiat, voivat olla ahdistavia. Ap, ihan oman itsesi kannalta toivon, että harkitset sitä terapiaa - olit suhteessa tai et. 

Mulle siis mystisesti aukeaa taivas, jos menen terapiaan joskus. Ja alan yhtäkkiä ymmärtää ihmisiä ja heidän ajatteluaan paremmin.

Olisi kyllä helpompaa vapautua tästä turhasta rakkaudenkaipuustani. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu parisuhteisiin tai rakastettaviksi. Taidan vain itse olla sellainen ja mun pitäisi vain iskostaa se mieleeni ja tyytyä siihen ja tyytyä lopuksi ikääni.

Rakkaus on vain täydellisille, kauniille ja jo valmiiksi pienestä pitäen rakastetuille ihmisille. Osa väistyköön sillä tiellä ja itse kuulun niihin parisuhdepelien luusereihin. Onneksi ostin tänään hauskan pienen "älypelin" eräästä liikkeestä. Pelailen sitä tässä yksikseni iltani iloksi ennen kuin nukahdan unilleni. Ehkä unessa olen sitten hetken onnellinen ja muutenkin kuin yksin.

T. Ap

Varmasti ei mystisesti aukea taivas terapiassa vaan niin kuin muutkin vuosien työllä voit rakentaa niitä psyykkisiä ominaisuuksia joiden kehitys jäi aikanaan kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Todellisuudentajusi on erittäin hämärtynyt, jos edes kuvittelet, että se menisi noin tulevaisuudessa. Kun kukaan ei lähde sua paapomaan mihinkään äitisuhteeseen muutenkaan, niin miten edes kuvittelet, että jossain julkisessa tilassa olisi halukkaita moiseen?

Minua kiinnostaa, että miten ap edes kuvittelisi tuollaisen kohtaamisen tapahtuvan jonkun random-ihmisen kanssa. Että ap muina pirkkoina astelee jossakin Foorumissa, ja yhtäkkiä eteen lehahtaa joku 20 vuotta vanhempi nainen, joka kertoo voivansa alkaa ap:n äidiksi. Ja sitten he siitä lähtevät käsi kädessä lähintä sohvaa kohti, jossa nainen ottaa ap:n syliinsä.

Juuri näin. Suostuisin, jos se nainen herättäisi minussa ihailun tunteita ja olisi jollain tavalla viehättävä. Olen vaähän niinkuin monet miehet...aina valmiina. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla sylissä ja nukkua vieressä/sylissä ja pussailla ja halailla. Ja molemminpuolista rakkautta (vaatteet päällä). Siinä kaikki.

Yksikään aikuinen ihminen ei istu äitinsä (tai isänsä) sylissä/vieressä pussaillen ja halaillen.

Mitä AP on vetänyt? Mulle samaa kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on vain täydellisille, kauniille ja jo valmiiksi pienestä pitäen rakastetuille ihmisille. Osa väistyköön sillä tiellä ja itse kuulun niihin parisuhdepelien luusereihin.

Älä nyt jaksa alkaa marttyroida kun muut ei lähde näihin sun täysin todellisuudesta vieraantuneisiin juttuihisi mukaan.

Kerroin vain totuuden. En marttyroi tai manipuloi. Olen todella suora, mutta vilpitön/hyväntahtoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla sylissä ja nukkua vieressä/sylissä ja pussailla ja halailla. Ja molemminpuolista rakkautta (vaatteet päällä). Siinä kaikki.

Yksikään aikuinen ihminen ei istu äitinsä (tai isänsä) sylissä/vieressä pussaillen ja halaillen.

Tiedän sen, mutta haluan sitä, mistä jäin paitsi nuorella iälläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut jotain helpompaa juttua ja sellaista, että olisin esim. Helsingin keskustassa voinut päiväsaikaan (la-su) tai arkena alkuillasta julkisissa tiloissa kohdata joitain sellaisia, joiden kanssa toiveet kohtaavat, mutta ei se toki niin menekään todellisuudessa.

Todellisuudentajusi on erittäin hämärtynyt, jos edes kuvittelet, että se menisi noin tulevaisuudessa. Kun kukaan ei lähde sua paapomaan mihinkään äitisuhteeseen muutenkaan, niin miten edes kuvittelet, että jossain julkisessa tilassa olisi halukkaita moiseen?

Minua kiinnostaa, että miten ap edes kuvittelisi tuollaisen kohtaamisen tapahtuvan jonkun random-ihmisen kanssa. Että ap muina pirkkoina astelee jossakin Foorumissa, ja yhtäkkiä eteen lehahtaa joku 20 vuotta vanhempi nainen, joka kertoo voivansa alkaa ap:n äidiksi. Ja sitten he siitä lähtevät käsi kädessä lähintä sohvaa kohti, jossa nainen ottaa ap:n syliinsä.

Juuri näin. Suostuisin, jos se nainen herättäisi minussa ihailun tunteita ja olisi jollain tavalla viehättävä. Olen vaähän niinkuin monet miehet...aina valmiina. 🙂

Et siis ymmärrä, ettei tuollaista todellakaan tapahdu todellisuudessa? Mistä se nainen tietäisi, että juuri sinä olet äitihahmoa vailla? Mistä se osaisi olla paikalla juuri silloin kun sinä olet?