Lue keskustelun säännöt.
Miehen omat menot
27.01.2020 |
Olisiko sinusta ok jos puolisollasi olisi vastaavia reissuja kuin minun miehelläni? Tässä olen miettinyt että olenko vain nipo, mutta kun tämä vaan tuntuu niin pirun pahalta ja väärältä minua ja lapsia kohtaan sillä me emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen, perheen kesken kyllä mutta huomattavasti harvemmin kuin mieheni tekee reissuja kavereiden kanssa. Tässä tulevia miesten reissuja:
Huhtikuussa viikko etelässä kavereiden kanssa, siitä kuukauden päästä toisen kaveriporukan kanssa laivalle koko viikonlopuksi, siitä kuukausi eteenpäin ja lähtee jalkapallon Mm-kisoihin, siitä pari viikkoa ja ystäviensä kanssa harrastus reissu joka kestää 4 päivää, siitä pari viikkoa ja jälleen 3pv reissu harrastuksen parissa.
Jos me tehtäisiin enemmän asioita yhdessä niin tämän ehkä vielä sulattaisin mutta nyt tuntuu vaan hemmetin pahalta.
Kommentit (247)
Ihmiset ja parisuhteet ovat tietenkin erilaisia, mutta en näe aloittajan miehen matkustelussa mitään erityisen omituista. Mun mieheni harrastaa kalastusta ja metsästystä, joten metsästyskauden alkaessa miestä ei pahemmin kotona näy. Hän viettää monta viikonloppua kesän aikana kavereidensa kanssa kalastamassa ja yleensä käy talvisinkin pilkkikisoissa. Lisäksi käy mielellään katsomassa urheilua. Voisin periaatteessa lähteä mukaan mihin tahansa edellämainituista, mutta mua ei kiinnosta kalastus, metsästys eikä urheilukilpailut. En kuitenkaan halua estää miestäni harrastamasta vain siksi, että en ole kiinnostunut samoista harrastuksista.
Aloittajan kohdalla suurin ongelma taitaa olla se, ettei hän itse halua reissata kavereidensa ja harrastusporukoiden kanssa. Hän haluaisi reissata vain miehensä kanssa. Hän on siis aina kotona lasten kanssa, kun mies reissaa. Koskaan ei ole sitä tilannetta, että mies olisi lasten kanssa, kun aloittaja reissaa. Tällaisesta tilanteesta syntyy helposti katkeruutta, vaikka arki parisuhteessa muuten olisikin oikein hyvää. Kanattaisikohan aloittajan harkita myös omia reissuja perheen yhteisten reissujen lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Että olisi myös sitä yhteistä aikaa? Siitähän tässä ketjussa oli kyse?
Meillä on myös yhteistä aikaa vaikka matkustellaan erikseenkin. Ja ihan varmasti mieheni nauttii enemmän jalkapalloreissusta kaverinsa kanssa, joka on yhtä intohimoinen jalkapallofani, kuin että minä lähtisin seuraksi ilman kiinnostusta jalkapalloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Joustava mieli parisuhteen yksi perusta. Kompromisseissä kaikki on tyytymättömiä
No, meistä ei ainakaan kumpikaan kärsi siitä, että kavereiden kesken tehdään reissuja. Nämä reissut, kun ei ole mistään perhe-elämästä pois. Ollaan juu oltu miehen kanssa tuollaisella rantalomalla ja no niin reissu oli vähän sitten sellainen, että ei enää... Mieluummin lähden sellaisten kanssa, jotka ihan aidosti nauttivat lämmöstä ja auringosta. Mieheni inhoaa jopa Suomen kesää.
Jotenkin tässä saa sen kuvan, että tämäkin asia on joko tai?
Me tehdään matkoja:
- kavereiden kanssa
- kahdestaan miehen kanssa
- yhdessä perheenä
- yksin
Eli tasapaino perheen, ystävien ja meidän parisuhteen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apMinulle reissujen suunnitteleminen on jo itsessään osa matkailun iloa. Tykkään etsiä lentoja ja majoituksia ja tutkia ympäristöä ja tehdä monisivuisia matkasuunnitelmia - ihan riippumatta siitä, toteutetaanko niitä loppujen lopuksi juuri sellaisenaan.
Jos jäisin odottamaan, että puolisoni järjestää matkan, saisin odottaa pitkään. Mukaan hän useimmiten haluaa lähteä, ei aina. Silloin menen yksin. Niin paljon häntä ei kuitenkaan innosta, että hän suunnittelisi ja ostaisi ja varaisi. Kun hän matkustaa ystäviensä kanssa, niin silloin ystävät ovat ne, jotka ovat järjestäneet kaiken.
Minulle tämä on ok. En oikeasti edes haluaisi hänen olevan vastuussa järjestelyistä, koska minulla on tarve joka tapauksessa itse varmistella ja tutkia ja tutustua kohteisiin jne.
Jos sinä haluat matkustaa kahden kesken puolisosi kanssa ja tiedät, ettei hän saa aikaiseksi mitään järjestää, niin minusta olisi paljon järkevämpää suunnitella itse mukava reissu kuin istua kotona katkeroitumassa.
Eli sinä et pysty kompromisseihin, yhdessä asioista päättämiseen.
Missä kohtaa sille kompromissille on tarvetta? Puolisoni on parina kesänä ehdottanut, että tehtäisiin automatka Euroopassa. Olemme lyöneet lukkoon aikataulun ja budjetin ja olen kysynyt häneltä lisää hänen toiveistaan (kuinka pitkiä päivämatkoja, millaisia majoituksia jne) ja sitten suunnitellut sellaisen matkan. Toiselle osalle lomasta olen sitten esittänyt omia toiveitani niinä vuosina, kun minulla on ollut viiden viikon vuosiloma. Viime kesänä puoliso totesi, että häntä ei kiinnosta se kohde ja tekeminen, mitä minä loppulomaltani halusin, joten matkustin yksin. Olen myös kertaalleen tarjonnut hänelle matkan, kun hän on todennut, että kiinnostaisi jonkin verran mutta ei niin paljon, että hän haluaisi laittaa siihen rahaa. Ja tänä keväänä tarjoan jälleen ihan samasta syystä; minusta on mukavaa saada hänet mukaan, kun selvästi kohde häntä kiinnostaa mutta hän on pihimpi rahoistaan kuin minä.
En näe mitään tarvetta korjata sellaista, mikä ei ole rikki. Jos tämä toimii meille erinomaisesti, niin miksi pitäisi muuttaa jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Joustava mieli parisuhteen yksi perusta. Kompromisseissä kaikki on tyytymättömiä
No, meistä ei ainakaan kumpikaan kärsi siitä, että kavereiden kesken tehdään reissuja. Nämä reissut, kun ei ole mistään perhe-elämästä pois. Ollaan juu oltu miehen kanssa tuollaisella rantalomalla ja no niin reissu oli vähän sitten sellainen, että ei enää... Mieluummin lähden sellaisten kanssa, jotka ihan aidosti nauttivat lämmöstä ja auringosta. Mieheni inhoaa jopa Suomen kesää.
Jotenkin tässä saa sen kuvan, että tämäkin asia on joko tai?
Me tehdään matkoja:
- kavereiden kanssa
- kahdestaan miehen kanssa
- yhdessä perheenä
- yksin
Eli tasapaino perheen, ystävien ja meidän parisuhteen kesken.
Teillä on noin ja meillä on näin eikä kumpikaan kärsi. Kyllä me myös yhdessä tehdään paljonkin juttuja, mutta tuo lomailu menee näin kumpaakin miellyttävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-ap
Kyllä sä voit siivellä elää, eihän tuo mitään todista. Mitkä on kummankin tulot ja mikä on se yhteinen potti mihin molemmat antaa rahansa? Meneekö merkkivaatteisiin ja sisustusromppeeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Miksi pitäisi? Eikö perheessä ole yksi ja sama elintaso pääsääntöisesti?
Ainakin pitäisi olla.Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu ollut sitten 60-luvun myös naisilla.
Mä olen sun kanssasi eri mieltä. Jos äiti jää esim lapsen kanssa kotiin, niin kyllä pitää olla yhteiset rahat koko perheellä. Sama akoskee, jos isä jää lapsen kanssa kotiin.
Jos tämä on yhteinen päätös, niin siinä tapauksessa. Usein äiti kuvittelee voivansa päättää tämän yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh! En kyllä kauaa katselisi tuollaista elämää. Kuten jo moni on maininnutkin, mieshän elää vapaan äijän elämää ja nauttii samalla kodin eduista. Ja sinulle se käy, paitsi jos välillä matkustaisitte yhdessä. En ymmärrä mutta eipä minun tarvitsekaan. Oletko ikinä miettinyt, mitä se mies sinusta oikeasti ajattelee ja paljonko tykkää?
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Mieshän elää parisuhteessa kuin sinkku poimien parisuhteen rusinat, eli sen, että sinä hoidat lapset, siivoat kämpän, teet ruuat jne. Ja hän harrastaa. Silloin tällöin tekee perheen kanssa reissun, ettei pikkuvaimo-kynnysmatto ihan heittäydy hankalaksi.
Itselläni oli samanlainen ja näistä jatkuvista omista menoista tarttui mukaan myös toinen nainen.
Tätähän kysyttiinkin. Voi voi kun viha valtaa ihmisen, niin normaali ajattelu muuttuu todella vaikeaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Miksi pitäisi? Eikö perheessä ole yksi ja sama elintaso pääsääntöisesti?
Ainakin pitäisi olla.Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu ollut sitten 60-luvun myös naisilla.
Mä olen sun kanssasi eri mieltä. Jos äiti jää esim lapsen kanssa kotiin, niin kyllä pitää olla yhteiset rahat koko perheellä. Sama akoskee, jos isä jää lapsen kanssa kotiin.
Jos tämä on yhteinen päätös, niin siinä tapauksessa. Usein äiti kuvittelee voivansa päättää tämän yksin
Juurikin näin! Tämä asia tulee keskustella, kuten myös raha-asiat. Sitten pian ihmetellään miksi se ukko on niin paljon töissä, eikä kotona. Keskustelkaa.
Yksi parhaita puolia parisuhteessani on, että miehelläni on hyvä ja tiivis kaveriporukka. Ovat nelikymppisiä ja pitäneet yhtä jo lähes kaksikymmentä vuotta. Joka kevät joku reissu, etelänmatka tai eräretkeilyä lapissa. Kesällä paljon kalastusreissuja ja säännöllisesti käyvät mökkeilemässä.
Lapsia meillä ei ole, joten saan nauttia yksinolosta ihan täysillä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-apKyllä sä voit siivellä elää, eihän tuo mitään todista. Mitkä on kummankin tulot ja mikä on se yhteinen potti mihin molemmat antaa rahansa? Meneekö merkkivaatteisiin ja sisustusromppeeseen?
Mä tienaan noin 30 000 vuodessa ja mies puolet enemmän. Mies maksaa asuntolainan ja vakuutukset, puolet lasten menoista, netin. Minä maksan ruoat, vastikkeen, veden, sähkön, taloyhtiön laina lyhennyksen, lasten ja tietty oman puhelinlaskun, koiran kulut, puolet lasten menoista. En osta merkkivaatteita, ei ole varaa, kotia tykkään sisustaa mutta ostan kotiin harvoin mitään, en elä kulutus hysteriassa, vähempi on parempi. Kodin ulkopuolisia harrastuksia ei ole, koska en nautin kotona olosta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-apKyllä sä voit siivellä elää, eihän tuo mitään todista. Mitkä on kummankin tulot ja mikä on se yhteinen potti mihin molemmat antaa rahansa? Meneekö merkkivaatteisiin ja sisustusromppeeseen?
Mä tienaan noin 30 000 vuodessa ja mies puolet enemmän. Mies maksaa asuntolainan ja vakuutukset, puolet lasten menoista, netin. Minä maksan ruoat, vastikkeen, veden, sähkön, taloyhtiön laina lyhennyksen, lasten ja tietty oman puhelinlaskun, koiran kulut, puolet lasten menoista. En osta merkkivaatteita, ei ole varaa, kotia tykkään sisustaa mutta ostan kotiin harvoin mitään, en elä kulutus hysteriassa, vähempi on parempi. Kodin ulkopuolisia harrastuksia ei ole, koska en nautin kotona olosta.
-ap
Ja nyt ei puutu kuin se, että mies olisi = sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-apKyllä sä voit siivellä elää, eihän tuo mitään todista. Mitkä on kummankin tulot ja mikä on se yhteinen potti mihin molemmat antaa rahansa? Meneekö merkkivaatteisiin ja sisustusromppeeseen?
Mä tienaan noin 30 000 vuodessa ja mies puolet enemmän. Mies maksaa asuntolainan ja vakuutukset, puolet lasten menoista, netin. Minä maksan ruoat, vastikkeen, veden, sähkön, taloyhtiön laina lyhennyksen, lasten ja tietty oman puhelinlaskun, koiran kulut, puolet lasten menoista. En osta merkkivaatteita, ei ole varaa, kotia tykkään sisustaa mutta ostan kotiin harvoin mitään, en elä kulutus hysteriassa, vähempi on parempi. Kodin ulkopuolisia harrastuksia ei ole, koska en nautin kotona olosta.
-apJa nyt ei puutu kuin se, että mies olisi = sinä?
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. En odota että mies olisi kuten minä, sanon tämän taas kerran, mulle hänen menot on ihan ok mikäli ne on tasapainossa eli kahdenkeskiset menot ja perheen yhteiset menot on balanssissa miehen omien menojen kanssa.
-ap
Kävisikö niin, että vuoden alussa sopisitte ne perheen yhteiset matkat ensin. Ja sitten jos rahaa/vapaa-aikaa jää miehelle jäljelle, niin hän niillä tekisi kaverireissuja? Sinä saisit vastaavan määrän hoitovapaata aikaa ja voisit reissata/harrastaa/sukuloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua?
Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.
-ap
Oliko mies aina tuollainen, vai onko muuttunut?
Nopeasti laskettuna aloittajan mies on kavereiden kanssa reissussa 20 päivää vuodessa. Mitäköhän hän tekee ne loput 345 päivää?
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti laskettuna aloittajan mies on kavereiden kanssa reissussa 20 päivää vuodessa. Mitäköhän hän tekee ne loput 345 päivää?
Minun mieheni on minun ja lasten kanssa 365 päivää vuodesta, omasta halustaan. Aikuisten elämä menee niin. Teinit ja parikymppiset hengaa kavereiden kanssa.
No, meistä ei ainakaan kumpikaan kärsi siitä, että kavereiden kesken tehdään reissuja. Nämä reissut, kun ei ole mistään perhe-elämästä pois. Ollaan juu oltu miehen kanssa tuollaisella rantalomalla ja no niin reissu oli vähän sitten sellainen, että ei enää... Mieluummin lähden sellaisten kanssa, jotka ihan aidosti nauttivat lämmöstä ja auringosta. Mieheni inhoaa jopa Suomen kesää.