Miehen omat menot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua? 

Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.

-ap

Pahinmaksi marttyyriksi heittäytyminen sitten jeesuksen toimiinkin aina. :D

ps. kasva aikuiseksi.

Jos ap tapa keskustella on tämä, että hän käyttäytyy kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mene hänen tavallaan? Montakohan kertaa ap on miehelleen sanonut ääneen, että on paska ihminen ja hänestä voi ottaa eron kun ei kerran välitetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua? 

Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.

-ap

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että kun olet ottanut miehesi kanssa puheeksi vaikkapa kesälomasuunnitelmat, miehesi on aina  kieltäytynyt lähtemästä sun kanssasi yhtään mihinkään?  Meillä yhteisistä reissuista sovitaan aina yhdessä. Ihan jo senkin vuoksi, että pitää matkaa varatessa varmistaa, että kummallakin on mahdollisuus pitää lomaa juuri silloin. Kouluikäisten lasten kohdalla taas reissut mieluummin koulujen loma-aikoina, jotta lasten ei tarvitse olla reissun vuoksi pois koulusta. Ei meillä kumpikaan voi mennä yksin varaamaan jotain matkaa ja olettaa, että toinen satavarmasti pystyy lähtemään juuri silloin mukaan. Lisäksi on mukavampaa, että matkakohde on valittu yhdessä kuin että vain toinen päättäisi, mihin mennään. 

Perheen kesken tehtävät reissut suunnitellaan aina yhdessä. Itse olen joskus yllättänyt mieheni kahden keskisellä reissulla (yhden yön yli kestävä) ja olisihan se kiva itsekin sellainen kokea, tulisi tunne että minusta oikeasti välitetään.

-ap

No niin, eli yhdessä suunnitellut reissut onnistuvat teiltäkin ihan hyvin. Miksi ette voi suunnitella yhdessä myös reissuja, jonne lähdette kahdestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua? 

Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.

-ap

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että kun olet ottanut miehesi kanssa puheeksi vaikkapa kesälomasuunnitelmat, miehesi on aina  kieltäytynyt lähtemästä sun kanssasi yhtään mihinkään?  Meillä yhteisistä reissuista sovitaan aina yhdessä. Ihan jo senkin vuoksi, että pitää matkaa varatessa varmistaa, että kummallakin on mahdollisuus pitää lomaa juuri silloin. Kouluikäisten lasten kohdalla taas reissut mieluummin koulujen loma-aikoina, jotta lasten ei tarvitse olla reissun vuoksi pois koulusta. Ei meillä kumpikaan voi mennä yksin varaamaan jotain matkaa ja olettaa, että toinen satavarmasti pystyy lähtemään juuri silloin mukaan. Lisäksi on mukavampaa, että matkakohde on valittu yhdessä kuin että vain toinen päättäisi, mihin mennään. 

Perheen kesken tehtävät reissut suunnitellaan aina yhdessä. Itse olen joskus yllättänyt mieheni kahden keskisellä reissulla (yhden yön yli kestävä) ja olisihan se kiva itsekin sellainen kokea, tulisi tunne että minusta oikeasti välitetään.

-ap

Mitä jos sinusta ei oikeasti välitetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua? 

Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.

-ap

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että kun olet ottanut miehesi kanssa puheeksi vaikkapa kesälomasuunnitelmat, miehesi on aina  kieltäytynyt lähtemästä sun kanssasi yhtään mihinkään?  Meillä yhteisistä reissuista sovitaan aina yhdessä. Ihan jo senkin vuoksi, että pitää matkaa varatessa varmistaa, että kummallakin on mahdollisuus pitää lomaa juuri silloin. Kouluikäisten lasten kohdalla taas reissut mieluummin koulujen loma-aikoina, jotta lasten ei tarvitse olla reissun vuoksi pois koulusta. Ei meillä kumpikaan voi mennä yksin varaamaan jotain matkaa ja olettaa, että toinen satavarmasti pystyy lähtemään juuri silloin mukaan. Lisäksi on mukavampaa, että matkakohde on valittu yhdessä kuin että vain toinen päättäisi, mihin mennään. 

Perheen kesken tehtävät reissut suunnitellaan aina yhdessä. Itse olen joskus yllättänyt mieheni kahden keskisellä reissulla (yhden yön yli kestävä) ja olisihan se kiva itsekin sellainen kokea, tulisi tunne että minusta oikeasti välitetään.

-ap

Olet joskus yllättänyt? Yhden kerran? Onko teillä eri käsitys reissaamisesta? Mies haluaisi enemmän, kuin jonkun kusisen yön yli hotellissa -reissun? Kuinka paljon te olette oikein keskustelleet näistä?

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Miehesi kavereineen ilmeisesti käyvät tuumasta toimeen ja varaavat sen loman ja piste. Vai onko miehesi passiivinen tuossakin asiassa ja antaa kavereiden hoitaa ja tulee vaan itse perässä valmiiksi järjestettyyn reissuun? Ilmeisesti sinä vain nuriset ja valitat, mutta et ole niin johdonmukainen, että nyt varataan se loma?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Kyllä perhe on ykkönen, mutta nautin myös siitä, että saan perhevapaata ja saan reissata kavereiden kanssa. Meillä kuitenkin homma toimii näin eikä mikään ole pois perheeltä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Olen enemmän sen kannalla, että elämä on tasapainossa perheen, työn, ystävien, jne kesken. En perustanut perhettä vain tyydyttämään omia itsekäitä tarpeitani, enkä elääkseni vain heidän kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Ap taitaa kuitenkin kaivata sitä miehen aikaa itselleen, eikä perheelle?

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Se, että puolisoni on ykkönen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on myös asioita, joita teen yksin. Minulle matkustaminen on tärkeä harrastus ja on paljon kohteita, joista olen haaveillut jo pitkään ja niitä haaveita pystyn toteuttamaan vain pikkuhiljaa. Kaikki kohteet eivät kiinnosta puolisoani ja silloin menen yksin. Hän puolestaan haluaa välillä mennä kavereiden kanssa ja/tai menee tilaisuuteen, mikä ei minua kiinnosta.

Todellakin viitsin olla erossa puolisostani jopa pari viikkoa kerran-pari vuodessa. Meillä on silti yllinkyllin yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Se, että puolisoni on ykkönen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on myös asioita, joita teen yksin. Minulle matkustaminen on tärkeä harrastus ja on paljon kohteita, joista olen haaveillut jo pitkään ja niitä haaveita pystyn toteuttamaan vain pikkuhiljaa. Kaikki kohteet eivät kiinnosta puolisoani ja silloin menen yksin. Hän puolestaan haluaa välillä mennä kavereiden kanssa ja/tai menee tilaisuuteen, mikä ei minua kiinnosta.

Todellakin viitsin olla erossa puolisostani jopa pari viikkoa kerran-pari vuodessa. Meillä on silti yllinkyllin yhteistä aikaa.

Olet ilmeisesti matkaillut aika vähän, että edelleen reissaaminen on tärkeämpää kuin läheisten kanssa vietetty aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.

Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.

-ap

Minulle reissujen suunnitteleminen on jo itsessään osa matkailun iloa. Tykkään etsiä lentoja ja majoituksia ja tutkia ympäristöä ja tehdä monisivuisia matkasuunnitelmia - ihan riippumatta siitä, toteutetaanko niitä loppujen lopuksi juuri sellaisenaan.

Jos jäisin odottamaan, että puolisoni järjestää matkan, saisin odottaa pitkään. Mukaan hän useimmiten haluaa lähteä, ei aina. Silloin menen yksin. Niin paljon häntä ei kuitenkaan innosta, että hän suunnittelisi ja ostaisi ja varaisi. Kun hän matkustaa ystäviensä kanssa, niin silloin ystävät ovat ne, jotka ovat järjestäneet kaiken.

Minulle tämä on ok. En oikeasti edes haluaisi hänen olevan vastuussa järjestelyistä, koska minulla on tarve joka tapauksessa itse varmistella ja tutkia ja tutustua kohteisiin jne.

Jos sinä haluat matkustaa kahden kesken puolisosi kanssa ja tiedät, ettei hän saa aikaiseksi mitään järjestää, niin minusta olisi paljon järkevämpää suunnitella itse mukava reissu kuin istua kotona katkeroitumassa.

Eli sinä et pysty kompromisseihin, yhdessä asioista päättämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Se, että puolisoni on ykkönen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on myös asioita, joita teen yksin. Minulle matkustaminen on tärkeä harrastus ja on paljon kohteita, joista olen haaveillut jo pitkään ja niitä haaveita pystyn toteuttamaan vain pikkuhiljaa. Kaikki kohteet eivät kiinnosta puolisoani ja silloin menen yksin. Hän puolestaan haluaa välillä mennä kavereiden kanssa ja/tai menee tilaisuuteen, mikä ei minua kiinnosta.

Todellakin viitsin olla erossa puolisostani jopa pari viikkoa kerran-pari vuodessa. Meillä on silti yllinkyllin yhteistä aikaa.

Olet ilmeisesti matkaillut aika vähän, että edelleen reissaaminen on tärkeämpää kuin läheisten kanssa vietetty aika.

Sinulle ilmeisti perhe on oman egon jatke, jonka avulla päteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit viihtyväsi paremmin kotona. 8 vuotta sitten lopetit matkojen varaamisen. Nyt miehesi pistäisi katsoa kristallipallosta, että oletkin muuttanut mielesi. Et enää viihdykään kotona vaan haluat reissata. Mitäpä jos alkaisit yhdessä miehesi kanssa suunnitella teille vaikkapa kesälomareissua? 

Voi kuule olen puhunut, puhunut ja puhunut. En todellakaan odota että miehellä kristallipalloa on, kyllä hän todellakin tietää. Mutta joo, ehkä se sitten on vaan niin että mä olen tässä se paskan ihminen. Ehkä mä sitten alan etsimään itselleni jonkun toisen, jonkun joka pitää minua elämänsä tärkeimpänä asiana. Koska minulle perhe ja parisuhde menee kaiken edelle, ystävät on iso bonus ja tärkeitä hekin, mutta ei ne perheen edelle mene.

-ap

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että kun olet ottanut miehesi kanssa puheeksi vaikkapa kesälomasuunnitelmat, miehesi on aina  kieltäytynyt lähtemästä sun kanssasi yhtään mihinkään?  Meillä yhteisistä reissuista sovitaan aina yhdessä. Ihan jo senkin vuoksi, että pitää matkaa varatessa varmistaa, että kummallakin on mahdollisuus pitää lomaa juuri silloin. Kouluikäisten lasten kohdalla taas reissut mieluummin koulujen loma-aikoina, jotta lasten ei tarvitse olla reissun vuoksi pois koulusta. Ei meillä kumpikaan voi mennä yksin varaamaan jotain matkaa ja olettaa, että toinen satavarmasti pystyy lähtemään juuri silloin mukaan. Lisäksi on mukavampaa, että matkakohde on valittu yhdessä kuin että vain toinen päättäisi, mihin mennään. 

Perheen kesken tehtävät reissut suunnitellaan aina yhdessä. Itse olen joskus yllättänyt mieheni kahden keskisellä reissulla (yhden yön yli kestävä) ja olisihan se kiva itsekin sellainen kokea, tulisi tunne että minusta oikeasti välitetään.

-ap

Mitä jos sinusta ei oikeasti välitetä?

Tämä on nyt se keskustelu, jolle ap pitäisi järjestää sitä yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Ap taitaa kuitenkin kaivata sitä miehen aikaa itselleen, eikä perheelle?

Varmaan sekä että, vai riittääkö sinulle jompi kumpi?

Aika pitkiltä kuulustaa miehen menot. Meillä sai naisystävä hermoromahduksen jos olin kaksi kertaa vuodessa kavereitten kanssa mökille 2 päivää. Eikä me edes asuttu yhdessä, saati että olisi ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.

Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.

-ap

Kuka on sanonut, että naisen pitää aina olla se, joka järjestää yhteistä tekemistä? Eihän tälläkään asialla ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Yhteiset reissut eivät tule itsestään, vaan jonkun pitää ne tosiaan järjestää. Itsekin olet huomannut saman, kuten tuossa yllä kirjoitit. Olet myös huomannut sen, että miestäsi ei kiinnosta lähteä yhteiselle reissulle, mikä on varmastikin suurin syy sille, miksi hän ei ole niitä järjestämässä. Ainoa keino on puhua nimenomaan sen miehesi kanssa, ei kysellä täältä mikä on normaalia. Ei sillä ole väliä, onko joku normaalia, jos et ole tyytyväinen asiantilaan, tee sille jotain. Jos jäät nurisemaan, että "miksi minun NAISENA aina pitää..." niin voit olla varma, että mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.

Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.

-ap

SINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...

Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.

Ap taitaa kuitenkin kaivata sitä miehen aikaa itselleen, eikä perheelle?

Varmaan sekä että, vai riittääkö sinulle jompi kumpi?

Niin sitähän ap ei kerro miten mies vietää aikaa sen perheensä kanssa siinä perusarjessa. Sillä ne arjen pienet teot on minulle tärkeämpää kuin matkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.

Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.

-ap

SINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...

Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.

Jostain syystä ap haluaa. Minä en olisi  odottanut kahdeksaa vuotta päästäkseni reissuun.