Lue keskustelun säännöt.
Miehen omat menot
27.01.2020 |
Olisiko sinusta ok jos puolisollasi olisi vastaavia reissuja kuin minun miehelläni? Tässä olen miettinyt että olenko vain nipo, mutta kun tämä vaan tuntuu niin pirun pahalta ja väärältä minua ja lapsia kohtaan sillä me emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen, perheen kesken kyllä mutta huomattavasti harvemmin kuin mieheni tekee reissuja kavereiden kanssa. Tässä tulevia miesten reissuja:
Huhtikuussa viikko etelässä kavereiden kanssa, siitä kuukauden päästä toisen kaveriporukan kanssa laivalle koko viikonlopuksi, siitä kuukausi eteenpäin ja lähtee jalkapallon Mm-kisoihin, siitä pari viikkoa ja ystäviensä kanssa harrastus reissu joka kestää 4 päivää, siitä pari viikkoa ja jälleen 3pv reissu harrastuksen parissa.
Jos me tehtäisiin enemmän asioita yhdessä niin tämän ehkä vielä sulattaisin mutta nyt tuntuu vaan hemmetin pahalta.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apSINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.
Ap haluaa näköjään olla tuollaisen ihmisen kanssa. Jos mies on jo 8 vuotta ollut tuollainen, niin miten se yhtäkkiä siitä muuttuu? Jos mies ei toimi ap:ta miellyttävällä tavalla, niin ap on ihan vapaa ihminen lähtemään tuosta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apSINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.
Eihän se laita niitä edelle, vaan pitää ainoana vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.
Se, että puolisoni on ykkönen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on myös asioita, joita teen yksin. Minulle matkustaminen on tärkeä harrastus ja on paljon kohteita, joista olen haaveillut jo pitkään ja niitä haaveita pystyn toteuttamaan vain pikkuhiljaa. Kaikki kohteet eivät kiinnosta puolisoani ja silloin menen yksin. Hän puolestaan haluaa välillä mennä kavereiden kanssa ja/tai menee tilaisuuteen, mikä ei minua kiinnosta.
Todellakin viitsin olla erossa puolisostani jopa pari viikkoa kerran-pari vuodessa. Meillä on silti yllinkyllin yhteistä aikaa.
Olet ilmeisesti matkaillut aika vähän, että edelleen reissaaminen on tärkeämpää kuin läheisten kanssa vietetty aika.
Olet aivan oikeassa matkailustani. Vasta 2000-luvulla on ollut mahdollisuuksia useampaan matkaan/vuosi. Mutta tärkeysjärjestyksen tiedän itse parhaiten. Ja luojan kiitos, myös puolisolle on itsestäänselvää, että kumpikin reissaa myös yksin tai kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.
Ap taitaa kuitenkin kaivata sitä miehen aikaa itselleen, eikä perheelle?
Varmaan sekä että, vai riittääkö sinulle jompi kumpi?
Niin sitähän ap ei kerro miten mies vietää aikaa sen perheensä kanssa siinä perusarjessa. Sillä ne arjen pienet teot on minulle tärkeämpää kuin matkat.
Kyllä matka on tärkeämpi kuin päämäärä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apMinulle reissujen suunnitteleminen on jo itsessään osa matkailun iloa. Tykkään etsiä lentoja ja majoituksia ja tutkia ympäristöä ja tehdä monisivuisia matkasuunnitelmia - ihan riippumatta siitä, toteutetaanko niitä loppujen lopuksi juuri sellaisenaan.
Jos jäisin odottamaan, että puolisoni järjestää matkan, saisin odottaa pitkään. Mukaan hän useimmiten haluaa lähteä, ei aina. Silloin menen yksin. Niin paljon häntä ei kuitenkaan innosta, että hän suunnittelisi ja ostaisi ja varaisi. Kun hän matkustaa ystäviensä kanssa, niin silloin ystävät ovat ne, jotka ovat järjestäneet kaiken.
Minulle tämä on ok. En oikeasti edes haluaisi hänen olevan vastuussa järjestelyistä, koska minulla on tarve joka tapauksessa itse varmistella ja tutkia ja tutustua kohteisiin jne.
Jos sinä haluat matkustaa kahden kesken puolisosi kanssa ja tiedät, ettei hän saa aikaiseksi mitään järjestää, niin minusta olisi paljon järkevämpää suunnitella itse mukava reissu kuin istua kotona katkeroitumassa.
Eli sinä et pysty kompromisseihin, yhdessä asioista päättämiseen.
Miten tuosta aiemmasta sellaista päättelit. Voisihan hän olla valmis kompromiseihin, mutta jos puoliso on tyyppiä "no, päätä sinä, minulle on ihan sama" ja tähän sitten vastataan joko "okei..." tai joskus "no enmä tonne ainakaan" niin miksi siinä olisi edes tarpeen tehdä mitään kompromisseja. Eri asia olisi, jos puoliso tarjoaisi oikeasti vaihtoehtoja.
-ei aiempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apSINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.
Ap haluaa näköjään olla tuollaisen ihmisen kanssa. Jos mies on jo 8 vuotta ollut tuollainen, niin miten se yhtäkkiä siitä muuttuu? Jos mies ei toimi ap:ta miellyttävällä tavalla, niin ap on ihan vapaa ihminen lähtemään tuosta suhteesta.
Tämän 8v aikana on varmaan tullut lapsiakin?!
Se on todella yhdistävä tekijä, että lähdettäs perheenä jonnekin. Ja ois sitä yhteistä tekemistä, eikä vaan maattas hotellihuoneessa kännykät kourassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo on kyllä tosi iso määrä reissuja perheelliseltä. Ja teet ison palveluksen kun suostut noiden menojen ajan pyörittämään yksin huushollia (oletan ainakin etteivät lapset mene esim hotelliin miehen reissujen ajaksi. Vähintä mitä mies voi tehdä on tarjoutua pyörittämään yhtä lailla arkea yksin vastaavan määrän. Eli muutama viikko ainakin vuodesta jolloin voit tulla valmiiseen pöytään, lapset kuskautuu harrastuksiin ja pyykkikone pyörii, sinä voit mennä ja tulla miten haluat - tai olla menemättä ja nostaa vaan jalat pystyyn sohvalla. Muutenhan tuo ei ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teille muille ole muka oma perhe ykkönen? Kun niin ikävästi kommentoitte ap:lle. En minä ainakaan edes viitsisi lähteä jollekin kaveriporukan reissulle ja olla jopa viikkoa erossa omasta perheestä.
Ap taitaa kuitenkin kaivata sitä miehen aikaa itselleen, eikä perheelle?
Varmaan sekä että, vai riittääkö sinulle jompi kumpi?
Niin sitähän ap ei kerro miten mies vietää aikaa sen perheensä kanssa siinä perusarjessa. Sillä ne arjen pienet teot on minulle tärkeämpää kuin matkat.
Kyllä matka on tärkeämpi kuin päämäärä :)
Niin se arki on se meidän yhteinen matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Vierailija kirjoitti:
Se on todella yhdistävä tekijä, että lähdettäs perheenä jonnekin. Ja ois sitä yhteistä tekemistä, eikä vaan maattas hotellihuoneessa kännykät kourassa.
Sain sen kuvan että ap perhe kyllä tekee niitä yhteisiä matkoja, jotka yhdessä suunnittelee eli perhe on kummallekin tärkeä, mutta ap ei ole se ykkönen miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apSINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.
Ap haluaa näköjään olla tuollaisen ihmisen kanssa. Jos mies on jo 8 vuotta ollut tuollainen, niin miten se yhtäkkiä siitä muuttuu? Jos mies ei toimi ap:ta miellyttävällä tavalla, niin ap on ihan vapaa ihminen lähtemään tuosta suhteesta.
Tämän 8v aikana on varmaan tullut lapsiakin?!
Niin on se kumma, kun lapsia vielä väännetään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä eikä halua tehdä vaimon kanssa mitään, kun kaverit menee edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Onhan tuossa perheelliselle miehelle omia menoja enemmän kuin kylliksi.
En tiedä, kuinka toimisin. Toistahan ei voi muuttaa ja harvemmin mies ottaa onkeensa jos asioista yrittää keskustella. Eli todennäköisesti eroaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Joustava mieli parisuhteen yksi perusta. Kompromisseissä kaikki on tyytymättömiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apSINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Miksi ihmeessä kukaan haluaa olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaa oman puolison ja lasten kanssa? Ap:n mies selvästikin laittaa oman viihtymisen ja kaverit oman perheen edelle.
Ap haluaa näköjään olla tuollaisen ihmisen kanssa. Jos mies on jo 8 vuotta ollut tuollainen, niin miten se yhtäkkiä siitä muuttuu? Jos mies ei toimi ap:ta miellyttävällä tavalla, niin ap on ihan vapaa ihminen lähtemään tuosta suhteesta.
Tämän 8v aikana on varmaan tullut lapsiakin?!
Niin on se kumma, kun lapsia vielä väännetään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä eikä halua tehdä vaimon kanssa mitään, kun kaverit menee edelle.
Jos olisin tiennyt millaiseksi elämä muuttuu niin en olisi lapsia hänen kanssaan tehnyt, mutta ihmiset muuttuu, parisuhde muuttuu joten kaikkea ei voi ennustaa etukäteen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tämä nyt ei periaatteessa liity ap:n tilanteeseen mitenkään, mutta meillä on sovittu, että kerran vuodessa teemme kumpikin ystävien kesken reissun. Mies inhoaa aurinkolomia ja rannoilla makoilua ja miesten kesken lomilla ovat menneet katsomaan esim. jalkapalloa, formuloita ja jääkiekkoa, joka ei sitten taas minua kiinnosta. Minulla on sellainen 4 naisen kaveriporukka (kaikki perheellisiä) ja käydään sitten makoilemassa rannoilla :D toki me myös yhdessä tehdään, mutta ongelmaksi on vähän muodostumut tuo, että halutaan lomilta niin eri asioita. Kuitenkaan ei riidellä tai narista toisten reissuista.
Meillä onnistuu sekin, että kumpikin tulee pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja lähteen esim. ralleja katsomaan tai sinne rannalle.
Hyvä teille, mutta miksi pitäisi?
Että olisi myös sitä yhteistä aikaa? Siitähän tässä ketjussa oli kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-apMinulle reissujen suunnitteleminen on jo itsessään osa matkailun iloa. Tykkään etsiä lentoja ja majoituksia ja tutkia ympäristöä ja tehdä monisivuisia matkasuunnitelmia - ihan riippumatta siitä, toteutetaanko niitä loppujen lopuksi juuri sellaisenaan.
Jos jäisin odottamaan, että puolisoni järjestää matkan, saisin odottaa pitkään. Mukaan hän useimmiten haluaa lähteä, ei aina. Silloin menen yksin. Niin paljon häntä ei kuitenkaan innosta, että hän suunnittelisi ja ostaisi ja varaisi. Kun hän matkustaa ystäviensä kanssa, niin silloin ystävät ovat ne, jotka ovat järjestäneet kaiken.
Minulle tämä on ok. En oikeasti edes haluaisi hänen olevan vastuussa järjestelyistä, koska minulla on tarve joka tapauksessa itse varmistella ja tutkia ja tutustua kohteisiin jne.
Jos sinä haluat matkustaa kahden kesken puolisosi kanssa ja tiedät, ettei hän saa aikaiseksi mitään järjestää, niin minusta olisi paljon järkevämpää suunnitella itse mukava reissu kuin istua kotona katkeroitumassa.
Eli sinä et pysty kompromisseihin, yhdessä asioista päättämiseen.
Miten tuosta aiemmasta sellaista päättelit. Voisihan hän olla valmis kompromiseihin, mutta jos puoliso on tyyppiä "no, päätä sinä, minulle on ihan sama" ja tähän sitten vastataan joko "okei..." tai joskus "no enmä tonne ainakaan" niin miksi siinä olisi edes tarpeen tehdä mitään kompromisseja. Eri asia olisi, jos puoliso tarjoaisi oikeasti vaihtoehtoja.
-ei aiempi
Oletetaan nyt kuitenkin, että tässä ollaan aikuisten kanssa tekemisissä. Jos tollasta venkoilua on, niin eihän siitä parisuhteestakaan tuu yhtään mitään. Toisaalta nyt kun luin uudestaan tuon eddellisen kirjoituksen, niin eihän tolla miehellä taida olla yhtään omaa tahtoa.
Ap ei puhu mitään siitä perheen arjesta...