Miehen omat menot

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin, eli mies ei vaivaudu mitään reissuja edes suunnittelemaan ja ilmeisesti siis viihtyy parhaiten kotona, ja minä taas käyn matkoilla, harrastusreissuilla jne. Osan matkoista olen tehnyt lasten tai vain yhden lapsen kanssa, joskus matkustan kaverin kanssa, mutta jonkin verran reissaan ihan yksin. En suoraan sanottuna ehkä nauttisikaan matkustelusta mieheni kanssa, meillä on siltä osin aika erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mutta tämä ei silti vaikuta siihen, ettenkö olisi varsin tyytyväinen perhetilanteeseeni ja kotiini.

Meillä sama. Olen siinä käsityksessä että mies viihtyy kotona. Ei reissanut tai harrastanut sinkkuna ollessaakaan. Mä olen ainakin tyytyväinen. Mies tuo vakautta elämääni.

Mun mies ei tee mitään reisuja yksin enkä minä myöskään tee mitään reisuja yksin. Jos mennään niin mennään koko perhe.

Säälillä kuuntelin, kun naapurin pienten,asten perhe jäi keskenään äiti ja lapset kun isäntä lähti moottoripyöräilemään kahdeksi viikoksi jonnekin kauas ainoana lomanaan ja lapset päiväkodissa. Eikö sen nyt pitäisi olla selvää, että ne vähät lomapäivät säästetään siihen, että ollaan niiden omien lasten kanssa? Lomapäiviä kun ei ole kovin paljoa vuodessa.

Eli aloittajalla, itse en katselisi tuollaista hetkeäkään, varsin epäreilu tilanne lasten kannalta, kun isän lomat menee ilman heitä. Mutta toisaalta en olisi ruvennut parisuhteeseenkaan miehen kanssa, joka ei laita omaa perhettä ensisijaiseksi.

Jos miehesi on kerran kiinnostunut jalkapallosta, varaapa EM-kisojen jälkeen teille kahdelle liput Englantiin katsomaan vaikka Arsenalin tai Manun peliä. Eiköhän ukko lähde ihan mielellään mukaasi. Matsi kestää kuitenkin vain lyhyen aikaa, joten jaksat istua sen miehesi seurana katsomossa. Lopun ajan voitte tehtä jotain muuta. 

Hanki harrastus. Ensi alkuun otat omaa aikaa kerran viikossa, ja sitten vähitellen sen ympärille tulee muutakin sisältöä. Ehkä jopa reissuja. Huomaat, ettei se tarkoitakaan eroa ja rakkauden loppua, jos haluaa viettää aikaa muussa seurassa erossa perheestä. Että se onkin ihan vaan sitä ajan ottamista itselleen, ja sillä tavalla tekee itsestään onnellista sen sijaan, että yrittäisi pakottaa toisen johonkin tietynlaiseen onnen muottiin. Ei ihmisten ole pakko tehdä asioita perheenä ja pariskuntina, vaikka naapurit niin tekisivät. Sitä yhdessäeloa voi olla ihan riittävästi arjessa, eikä se mene rikki siitä, että jompikumpi viettää aikaa myös muualla. Ei kannata rakentaa liian ahdasta ihannekuvaa perheelle, siinä käy helposti niin, ettei toinen haluakaan mahtua siihen muottiin,

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei tee mitään reisuja yksin enkä minä myöskään tee mitään reisuja yksin. Jos mennään niin mennään koko perhe.

Säälillä kuuntelin, kun naapurin pienten,asten perhe jäi keskenään äiti ja lapset kun isäntä lähti moottoripyöräilemään kahdeksi viikoksi jonnekin kauas ainoana lomanaan ja lapset päiväkodissa. Eikö sen nyt pitäisi olla selvää, että ne vähät lomapäivät säästetään siihen, että ollaan niiden omien lasten kanssa? Lomapäiviä kun ei ole kovin paljoa vuodessa.

Eli aloittajalla, itse en katselisi tuollaista hetkeäkään, varsin epäreilu tilanne lasten kannalta, kun isän lomat menee ilman heitä. Mutta toisaalta en olisi ruvennut parisuhteeseenkaan miehen kanssa, joka ei laita omaa perhettä ensisijaiseksi.

Meillä taas on lapsetkin matkustelleet ilman vanhempia eli isovanhempien kanssa tai vain toisen vanhemman kanssa. Ei ole tarvinnut sääliä ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.

-ap

Eli kodin ulkopuoliset reissut kiinnostaa, mutta vain miehesi kanssa? Jos olet sanonut viihtyväsi neljän seinän sisällä, mies ehkä luulee, ettei sua kiinnosta minnekään lähtö.

Toisekseen voi ollakin, ettei seurasi kiinnosta. Kotona nyhjääjät eivät ole kovin kiinnostavaa seuraa.

Ja tämähän on vain ap:n puoli tästä asiasta. Mies on kamala ja välinpitämätön ja reissaa vaan kavereiden kanssa. Mistäs sitä tietää onko ap marmattanut miehelle, kuinka tyhmiä ja turhia tuollaiset reissut ovat ja hän ei ainakaan halua tehdä sitä ja tätä ja on näin ollen jämähtänyt himaan. Mies taas tykkää harrastaa ja matkustella.

Vierailija kirjoitti:

Hanki harrastus. Ensi alkuun otat omaa aikaa kerran viikossa, ja sitten vähitellen sen ympärille tulee muutakin sisältöä. Ehkä jopa reissuja. Huomaat, ettei se tarkoitakaan eroa ja rakkauden loppua, jos haluaa viettää aikaa muussa seurassa erossa perheestä. Että se onkin ihan vaan sitä ajan ottamista itselleen, ja sillä tavalla tekee itsestään onnellista sen sijaan, että yrittäisi pakottaa toisen johonkin tietynlaiseen onnen muottiin. Ei ihmisten ole pakko tehdä asioita perheenä ja pariskuntina, vaikka naapurit niin tekisivät. Sitä yhdessäeloa voi olla ihan riittävästi arjessa, eikä se mene rikki siitä, että jompikumpi viettää aikaa myös muualla. Ei kannata rakentaa liian ahdasta ihannekuvaa perheelle, siinä käy helposti niin, ettei toinen haluakaan mahtua siihen muottiin,

Ei, pitää saada marmattaa miehelle joka sitten ottaa eron kun ei jaksa kuunnella kateellista vaimoa valittamassa joka asiasta.

t. femi nisti

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkiltä kuulustaa miehen menot. Meillä sai naisystävä hermoromahduksen jos olin kaksi kertaa vuodessa kavereitten kanssa mökille 2 päivää. Eikä me edes asuttu yhdessä, saati että olisi ollut lapsia.

Pitkiltä? Mies on vuoden aikana noin 3 viikkoa poissa kotoa ja se aiheuttaa ongelmia? Jäähän siinä vaimolle loput 49 viikkoa jäljelle. Eipä meillä ole vaimo mitään sanonut matkoista kaverien kanssa, en minäkään valita hänen matkoistaan. Nyttenkin vaimo on Roomassa enkä ole mukana. Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.

-ap

Eli kodin ulkopuoliset reissut kiinnostaa, mutta vain miehesi kanssa? Jos olet sanonut viihtyväsi neljän seinän sisällä, mies ehkä luulee, ettei sua kiinnosta minnekään lähtö.

Toisekseen voi ollakin, ettei seurasi kiinnosta. Kotona nyhjääjät eivät ole kovin kiinnostavaa seuraa.

Ja tämähän on vain ap:n puoli tästä asiasta. Mies on kamala ja välinpitämätön ja reissaa vaan kavereiden kanssa. Mistäs sitä tietää onko ap marmattanut miehelle, kuinka tyhmiä ja turhia tuollaiset reissut ovat ja hän ei ainakaan halua tehdä sitä ja tätä ja on näin ollen jämähtänyt himaan. Mies taas tykkää harrastaa ja matkustella.

Minä käyn rantalomilla ystävien kanssa sen takia, kun mies on tehnyt varsin selväksi, ettei halua ja vihaa kuumuutta ja aurinkoa, minä taas rakastan. Hän sitten käy kalastusreissuillaan miesten kesken ja mökkeilee. Näin ollen meidän kompromissi on se, että molemmat tekee sitä mistä nauttii. Tietysti teemme paljon myös juttuja yhdessä, mutta esimerkiksi rantalomilla emme käy yhdessä.

Elämä on. Meillä menty -tällä kaavalla- liki 20 vuotta, hoidin KAIKEN, mies toi rahat, ja hyvin toikin... itse saan käteen noin 3000/ kk ja nyt mietin: lapset isoja, jatkanko miehen juhlinnan seuraamista VAI lähdenkö omilleni ja pärjään tuolla summalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.

-ap

Ottaako mies lapset mukaan lomalle? Vai eikö lapsetkaan ole koskaan olleet matkoilla, vaan sinun kanssa kotona.

Meillä mies harrastaa muutaman kerran vuodessa isä-lapsi reissuja kavereitensa kanssa, joilla lapsia. Yleensä ovat jossakin mökillä ja lapset ovat saaneet heistä uusia kavereita. Lapset iältään 3-9v. Ja minusta se on ok.

Minun miehelleni miesten reissuihin ei kuulu vaimot eikä lapset. Kerran kesässä käydään ystävien mökillä ja silloin ollaan kaikki mukana. Lasten kanssa on reissannut ehkä 2-3kertaa. Tuo olisi jo paljon hyväksyttävämpää jos lähtisi lasten kanssa johonkin, sehän olisi vain mahtava asia. Mutta ei. Lapset on olleet kyllä matkoilla silloin kun minäkin olen mukana. Mutta jos nyt verrataan niin jos perheen kanssa tehdään kolme reissua (pituudeltaan 2-7päivää) vuodessa niin miehen omia reissuja on 10.

-ap

Eli te teette reissuja aika montakin joka vuosi yhdessä. Kyllä tämä nyt siltä vaikuttaa, että sä olet vain kateellinen siitä, että miehellä on kavereita ja harrastuksia. Ei kai nyt aikuinen ihminen oikeasti voi olla noin kateellinen ihminen? Olisiko se ok, että perheen kanssa teette 7 reissua ja mies kavereidensa kanssa 6 reissua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkiltä kuulustaa miehen menot. Meillä sai naisystävä hermoromahduksen jos olin kaksi kertaa vuodessa kavereitten kanssa mökille 2 päivää. Eikä me edes asuttu yhdessä, saati että olisi ollut lapsia.

Pitkiltä? Mies on vuoden aikana noin 3 viikkoa poissa kotoa ja se aiheuttaa ongelmia? Jäähän siinä vaimolle loput 49 viikkoa jäljelle. Eipä meillä ole vaimo mitään sanonut matkoista kaverien kanssa, en minäkään valita hänen matkoistaan. Nyttenkin vaimo on Roomassa enkä ole mukana. Voi kyynel.

Tuohan on eri asia. Teillä molemmat haluaa elämältä samoja asioita ja järjestely on molemmille hyvä. Ei se vastaa lainkaan tilannetta, jossa toinen on tyytymätön ja onneton koska hänen tarpeensa jää jatkuvasti huomiotta.

Matkusteliko miehesi kavereidensa kanssa jo seurustelunne alussa? Entä matkustelitteko silloin yhdessä niin, että mies järjesti matkat? Vai onko tilanteenne sittenkin ollut alusta lähtien melko sama kuin nytkin eli ette ole juurikaan olleet kahdestaan missään eikä miehesi ennenkään ole  järjestänyt teille kahdenkeskisiä reissuja? Jos reissasitte  ennen lapsia paljon kahdestaan, minkä uskoisit olevan syynä, että miehesi reissaa nykyisin mieluummin kavereidensa kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkiltä kuulustaa miehen menot. Meillä sai naisystävä hermoromahduksen jos olin kaksi kertaa vuodessa kavereitten kanssa mökille 2 päivää. Eikä me edes asuttu yhdessä, saati että olisi ollut lapsia.

Pitkiltä? Mies on vuoden aikana noin 3 viikkoa poissa kotoa ja se aiheuttaa ongelmia? Jäähän siinä vaimolle loput 49 viikkoa jäljelle. Eipä meillä ole vaimo mitään sanonut matkoista kaverien kanssa, en minäkään valita hänen matkoistaan. Nyttenkin vaimo on Roomassa enkä ole mukana. Voi kyynel.

Tuohan on eri asia. Teillä molemmat haluaa elämältä samoja asioita ja järjestely on molemmille hyvä. Ei se vastaa lainkaan tilannetta, jossa toinen on tyytymätön ja onneton koska hänen tarpeensa jää jatkuvasti huomiotta.

Niin, mutta jokainen on vastuussa omasta tyytyväisyydestään. Miehellä on paljon harrastus- ja kaverireissuja, mutta mitä ap:lla on? Käykö hän jossain reissuissa myös kavereidensa kanssa tai harrastaako hän jotain? Onko heillä miehen kanssa samanlaisia toiveita lomailusta? Ihmettelisin kyllä suuresti sitä, jos mies kieltäytyisi vaikka yhteisestä rantalomasta... Sittenpähän saisi mies selittää, että mitä hän oikein haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.

-ap

Ottaako mies lapset mukaan lomalle? Vai eikö lapsetkaan ole koskaan olleet matkoilla, vaan sinun kanssa kotona.

Meillä mies harrastaa muutaman kerran vuodessa isä-lapsi reissuja kavereitensa kanssa, joilla lapsia. Yleensä ovat jossakin mökillä ja lapset ovat saaneet heistä uusia kavereita. Lapset iältään 3-9v. Ja minusta se on ok.

Minun miehelleni miesten reissuihin ei kuulu vaimot eikä lapset. Kerran kesässä käydään ystävien mökillä ja silloin ollaan kaikki mukana. Lasten kanssa on reissannut ehkä 2-3kertaa. Tuo olisi jo paljon hyväksyttävämpää jos lähtisi lasten kanssa johonkin, sehän olisi vain mahtava asia. Mutta ei. Lapset on olleet kyllä matkoilla silloin kun minäkin olen mukana. Mutta jos nyt verrataan niin jos perheen kanssa tehdään kolme reissua (pituudeltaan 2-7päivää) vuodessa niin miehen omia reissuja on 10.

-ap

Eli te teette reissuja aika montakin joka vuosi yhdessä. Kyllä tämä nyt siltä vaikuttaa, että sä olet vain kateellinen siitä, että miehellä on kavereita ja harrastuksia. Ei kai nyt aikuinen ihminen oikeasti voi olla noin kateellinen ihminen? Olisiko se ok, että perheen kanssa teette 7 reissua ja mies kavereidensa kanssa 6 reissua?

Halusi reissata kaksin miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.

-ap

Ottaako mies lapset mukaan lomalle? Vai eikö lapsetkaan ole koskaan olleet matkoilla, vaan sinun kanssa kotona.

Meillä mies harrastaa muutaman kerran vuodessa isä-lapsi reissuja kavereitensa kanssa, joilla lapsia. Yleensä ovat jossakin mökillä ja lapset ovat saaneet heistä uusia kavereita. Lapset iältään 3-9v. Ja minusta se on ok.

Minun miehelleni miesten reissuihin ei kuulu vaimot eikä lapset. Kerran kesässä käydään ystävien mökillä ja silloin ollaan kaikki mukana. Lasten kanssa on reissannut ehkä 2-3kertaa. Tuo olisi jo paljon hyväksyttävämpää jos lähtisi lasten kanssa johonkin, sehän olisi vain mahtava asia. Mutta ei. Lapset on olleet kyllä matkoilla silloin kun minäkin olen mukana. Mutta jos nyt verrataan niin jos perheen kanssa tehdään kolme reissua (pituudeltaan 2-7päivää) vuodessa niin miehen omia reissuja on 10.

-ap

Eli te teette reissuja aika montakin joka vuosi yhdessä. Kyllä tämä nyt siltä vaikuttaa, että sä olet vain kateellinen siitä, että miehellä on kavereita ja harrastuksia. Ei kai nyt aikuinen ihminen oikeasti voi olla noin kateellinen ihminen? Olisiko se ok, että perheen kanssa teette 7 reissua ja mies kavereidensa kanssa 6 reissua?

Halusi reissata kaksin miehen kanssa.

Mutta vain siinä tapauksessa, että mies järjestää matkan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkiltä kuulustaa miehen menot. Meillä sai naisystävä hermoromahduksen jos olin kaksi kertaa vuodessa kavereitten kanssa mökille 2 päivää. Eikä me edes asuttu yhdessä, saati että olisi ollut lapsia.

Pitkiltä? Mies on vuoden aikana noin 3 viikkoa poissa kotoa ja se aiheuttaa ongelmia? Jäähän siinä vaimolle loput 49 viikkoa jäljelle. Eipä meillä ole vaimo mitään sanonut matkoista kaverien kanssa, en minäkään valita hänen matkoistaan. Nyttenkin vaimo on Roomassa enkä ole mukana. Voi kyynel.

Tuohan on eri asia. Teillä molemmat haluaa elämältä samoja asioita ja järjestely on molemmille hyvä. Ei se vastaa lainkaan tilannetta, jossa toinen on tyytymätön ja onneton koska hänen tarpeensa jää jatkuvasti huomiotta.

Niin, mutta jokainen on vastuussa omasta tyytyväisyydestään. Miehellä on paljon harrastus- ja kaverireissuja, mutta mitä ap:lla on? Käykö hän jossain reissuissa myös kavereidensa kanssa tai harrastaako hän jotain? Onko heillä miehen kanssa samanlaisia toiveita lomailusta? Ihmettelisin kyllä suuresti sitä, jos mies kieltäytyisi vaikka yhteisestä rantalomasta... Sittenpähän saisi mies selittää, että mitä hän oikein haluaa.

No kyllä ja ei. Parisuhteeseen valikoidaan parhaassa tapauksessa kumppani joka haluaa elämältä samoja asioita kuin itse. Jos tässä epäonnistutaan, niin silloin joudutaan tekemään kompromisseja sen eteen, ettei kumpikaan osapuoli ole onneton. Jos toisen osapuolen halut ja toiveet ei pätkääkään kiinnosta, koska "jokainen on vastuussa vain omasta tyytyväisyydestään", on vähän kyseenalaista kannattaako koko suhdetta jatkaa. Ja en siis tietenkään tarkoita että toisen pitäisi saada määrätä toisen menoista. Mutta jos toisella on selvästi paha olla, niin voisi pohtia onko mahdollista löytää sellainen kompromissi jossa kummallakaan ei ole kovin paha olla. Jos toisella on paha olo ilman jatkuvaa yksinreissausta ja toisella on paha olo toisen reissujen vuoksi, niin silloin pitää erota. Ihan sama siinä tilanteessa on kuka on vastuussa ja ketä voi syyttää. Jos ei löydy pelisääntöjä jolla kummallakin on suhteessa hyvä olla, niin suhdetta ei ole järkeä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavan paljon reissuja, en olisi tyytyväinen. Et valita turhasta.

5 muutaman päivän omaa menoa vuodessa on valtavan paljon? Anna mun kaik kestää. Ap sitäpaitsi saisi mennä myös mutku ei pitää vaan saada valittaa miehestä.

Puolessa vuodessa ja on sen lisäksi paljon poissa töiden takia.

Oliko täällä kerrottu, että onko miehen innostus kaverireissuihin paljastunut vasta lastenteon jälkeen, vai miksi perhe- ja pariskuntamatkailusta haaveileva nainen on valinnut puolison joka reissaa mieluummin poikaporukassa?

Meillä matkustettiin ennen lapsiakin lähes pelkästään kaksin ja nykyisin lasten kanssa, lasten kasvettua kouluikään varmaan taas silloin tällöin kaksinkin. Omat reissut on lähinnä yhden yön mökkireissuja 1-2 kertaa vuodessa ja nämäkin lähinnä lasten takia erikseen. En olisi koskaan mennyt yhteen miehen kanssa, jolle poikaporukassa reissaaminen monta kertaa vuodessa on noin tärkeää.

Kiinnostaisi tietää onko tämä tullut ap:lle yllätyksenä. Periaatteessa on minun mielestäni vähän kyseenalaista alkaa vuosien päästä vaatimaan toiselta muutosta, jos kyseiset piirteet on olleet alusta lähtien tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko täällä kerrottu, että onko miehen innostus kaverireissuihin paljastunut vasta lastenteon jälkeen, vai miksi perhe- ja pariskuntamatkailusta haaveileva nainen on valinnut puolison joka reissaa mieluummin poikaporukassa?

Meillä matkustettiin ennen lapsiakin lähes pelkästään kaksin ja nykyisin lasten kanssa, lasten kasvettua kouluikään varmaan taas silloin tällöin kaksinkin. Omat reissut on lähinnä yhden yön mökkireissuja 1-2 kertaa vuodessa ja nämäkin lähinnä lasten takia erikseen. En olisi koskaan mennyt yhteen miehen kanssa, jolle poikaporukassa reissaaminen monta kertaa vuodessa on noin tärkeää.

Kiinnostaisi tietää onko tämä tullut ap:lle yllätyksenä. Periaatteessa on minun mielestäni vähän kyseenalaista alkaa vuosien päästä vaatimaan toiselta muutosta, jos kyseiset piirteet on olleet alusta lähtien tiedossa.

Käsittääkseni miehellä on ollut omia menoja ennenkin. Lisäksi edelleenkin käyvät reissussa perheenä eli lapset mukana. Vielä 8 vuotta sitten ap ja miehensä reissasivat myös kahdestaan, mutta 8 vuotta sitten ap päätti, ettei enää järjestä kahdenkeskisiä reissuja vaan joko mies ne järjestää tai sitten ei ole kahdenkeskisiä reissuja. Ilmeisesti noiden kahdenkeskisten reissujen tilalle mies on nyt 8 vuoden aikana lisännyt kaverireissujensa määrää.