Ihmetteletkö koululiikunnasta traumatisoituneita?
Itse ihmetten kun meillä oli ainakin ihan kivaa vaikka oli vanhan koulukunnan mummo opettajana.
Kommentit (225)
En. Minulta murtui käsi luistelussa ja liikkamaikka oli entinen pikaluistelija...eikä tajunnut kammoani luistelua kohtaan.
En ihmettele, kun olen itsekin koululiikunnasta traumatisoitunut.
Sulla oli kivaa, tuskin niillä nörteillä jotka valittiin viimeisenä.
Onko liikunnanopettajille mitään testejä, joilla saisi karsittua pois kaikki alalle sopimattomat?
Ei liikuntakammo yleensä ole tullut itse liikunnasta, vaan kettuilevasta ja liikaa vaativasta opettajasta.
Ihmettelen. Koululiikunta on kaiken lisäksi nykyään kuin mikä tahansa palloilutunti. Ei minkäänlaisia lajiperusteita, vaan pitkälti päämäärätöntä haahuilua pitkin tuntia. Ei sirklauksia tai makkaroiden tekoa luistelussa, ei tekniikoiden opettelua hiihdossa, puhumattakaan uinnista, yleisurheilusta, palloilulajeista jne.
Kiusatulle liikuntatunnit on ehkä suurinta tuskaa mitä peruskoulusta löytyy.
Minut traumatisoi eniten huutojako. Mietippä ap jos 10 vuoden ajan joka viikko työpaikallasi olisi huutojako kahden työntekijäryhmän välillä ja olisit aina viimeinen valittu, koska kukaan ei pidä sinusta.
Mulla oli ylä-asteella 80 luvulla karmea sadisti opettaja. Jopa urheilulliset tyypit pelkäsi liikuntatunteja. Todellakin vei liikunnasta kaiken ilon.
Vierailija kirjoitti:
Onko liikunnanopettajille mitään testejä, joilla saisi karsittua pois kaikki alalle sopimattomat?
Ei liikuntakammo yleensä ole tullut itse liikunnasta, vaan kettuilevasta ja liikaa vaativasta opettajasta.
”Liikaa vaativasta”? Meillä liikaa vaativasta liikkamaikasta puhuivat ne, joilla oli kuukautiset aina uintikerroilla, joilla ei koskaan ollut suksia hiihtokerroilla ja jotka kävelivät 1500 m testin miltei kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen minä. Koululiikunta oli kivaa 90-luvun alussa yläasteella.
Ehkä se oli sitä sinulle, minulle koulukiusattuna painajaismaista.
Koululiikunta, jossa kilpaillaan verenmaku suussa ja pahimmillaan jopa piestään pesäpallomailalla se, joka ei saa palloa kiinni- itse olen tämän kokenut.
Koskaan en ole ollut niin onnellinen kun kuulin, että minut piessyt henkilö kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa.
Vastaus kysymykseen - en ihmettele.
M 45
Koululiikunta olisi ollut kivempaa jos opettaja olisi valinnut joukkueet.
Terv. Se aina viimeisenä joukkueeseen otettu
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta olisi ollut kivempaa jos opettaja olisi valinnut joukkueet.
Terv. Se aina viimeisenä joukkueeseen otettu
Tai jos olisi saanut tehdä jotain muuta kuin olla pilaamassa peliä niiltä, joille se oli maailman tärkein juttu.
En ihmettele kun yläasteella näin tyttöjen liikuntaa. Niitä piti nainen josta aatu olisi ollut ylpeä. Siellä vedettiin jumppaa verenmaku suussa. Jos joku hidasteli niin meni viereen huutamaan sille tytölle. Oli itse jokin urheiluhullu eikä voinut käsittää normaaleja ihmisiä mitkä ei vedä aamuisin 10-20 kilometrin lenkkejä. Haukkui käytännössä kaikkia vetelyksiksi.
Ammattikoulussa meille osui hiihtohullu liikunnan opettajaksi. Sai aika mielenkiintoisen tiltin kun suurin osa luokasta kertoi ettei omista suksia eikä koulun takia sellaisia hommaa. Sehän kävi parkumassa rehtorille meidän huonosta asenteesta. Eihän se mitään auttanut kun ei sinne amitsuun oltu menty hiihtämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen. Koululiikunta on kaiken lisäksi nykyään kuin mikä tahansa palloilutunti. Ei minkäänlaisia lajiperusteita, vaan pitkälti päämäärätöntä haahuilua pitkin tuntia. Ei sirklauksia tai makkaroiden tekoa luistelussa, ei tekniikoiden opettelua hiihdossa, puhumattakaan uinnista, yleisurheilusta, palloilulajeista jne.
En tiedä millaista se on nykyään kun omia lapsia ei ole, mutta ainakaan vielä 90-luvulla se ei ollut tuollaista, kun minä kävin koulua.
Ja meille monille sen ajan lapsille jäi liikunnasta traumoja kiusaamisen tai muuten osaamattoman ja empatiakyvyttömän opettajan vuoksi.
Ymmärrän. Vieläkin tulee se verenmaku suuhun kun muistelen talvisia pitkiä hiihtolenkkejä. Milloin oli yli 20 astetta pakkasta tai suojskeli ja 10 cm limupaakut suksien pohjassa.
Muista yläasteella, kun liikan jälkeen oli bilsan koe. En pystynyt kirjoittamaan kunnolla kun kädet tärisi.
Vierailija kirjoitti:
Minut traumatisoi eniten huutojako. Mietippä ap jos 10 vuoden ajan joka viikko työpaikallasi olisi huutojako kahden työntekijäryhmän välillä ja olisit aina viimeinen valittu, koska kukaan ei pidä sinusta.
Mut valittiin ala-asteella lähes poikkeuksetta parin viimeisen joukosta huutojaolla. Olinkin surkea jalkapallossa, enkä edes kiellä sitä. Lisäksi olin susip@ska aerobic-tyyppisillä tunneilla. Ei mitään traumoja niistä ajoista, tiesin etten loista noissa jutuissa.
Yläasteella ja lukiossa numero nousi ysiin. Olin ja olen edelleen perusliikunnallinen ja osallistuin aina eri koululiikuntakilpailuihin (kunnallisiin ja maakunnallisiin). Lisäksi kuntotesti sujui aina erittäin hyvin.
Eli kyse on kiusaamisesta eikä sinällään liikuntatunneista? Muistaakseni tunnit meillä meni mukavasti karjuvalle mummolle hihitellen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut traumatisoi eniten huutojako. Mietippä ap jos 10 vuoden ajan joka viikko työpaikallasi olisi huutojako kahden työntekijäryhmän välillä ja olisit aina viimeinen valittu, koska kukaan ei pidä sinusta.
Mut valittiin ala-asteella lähes poikkeuksetta parin viimeisen joukosta huutojaolla. Olinkin surkea jalkapallossa, enkä edes kiellä sitä. Lisäksi olin susip@ska aerobic-tyyppisillä tunneilla. Ei mitään traumoja niistä ajoista, tiesin etten loista noissa jutuissa.
Yläasteella ja lukiossa numero nousi ysiin. Olin ja olen edelleen perusliikunnallinen ja osallistuin aina eri koululiikuntakilpailuihin (kunnallisiin ja maakunnallisiin). Lisäksi kuntotesti sujui aina erittäin hyvin.
Ja sinua siis kiusasivat ne samat tyypit jotka valitsivat aina joukkueet ja silti ei haitannut?
Samaa ihmettelen minä. Koululiikunta oli kivaa 90-luvun alussa yläasteella.