Lue keskustelun säännöt.
Ihmetteletkö koululiikunnasta traumatisoituneita?
25.01.2020 |
Itse ihmetten kun meillä oli ainakin ihan kivaa vaikka oli vanhan koulukunnan mummo opettajana.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Eli kyse on kiusaamisesta eikä sinällään liikuntatunneista? Muistaakseni tunnit meillä meni mukavasti karjuvalle mummolle hihitellen.
Ap
Myös siitä että opettaja haukkui niitä jotka ei olleet hyviä liikunnassa, hiihtäminen oli myös kamalaa kun ensin piti alakoulussakin kantaa sukset 4 kilometriä hiihtopaikalle (ja takaisin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kyse on kiusaamisesta eikä sinällään liikuntatunneista? Muistaakseni tunnit meillä meni mukavasti karjuvalle mummolle hihitellen.
Ap
Monella kyse on kiusaamisesta, joko muiden oppilaiden tai opettajan taholta. Ei kuitenkaan kaikilla.
Itseni traumatisoi matematiikan tasoryhmät, joissa jouduin heikompaan. Ketään nörttiä ei kiinnostanut osoittaa empatiaa. Siksi oli niin armoton liikunnan tunneilla heitä kohtaan, siellä nimittäin olin kuin kala vedessä ja valitsin joukkueet ym. Olisin ollut kiltti, jos minua kohtaan oltaisiin oltu kilttejö, mutta koska ei oltu, laitoin paskan kiertämään.
Harkitsin kymmenisen vuotta sitten meneväni vähän juttelemaan vanhalle liikunnanopettajalleni kaikista epäkohdista, mitkä ilmenivät sen kolmen vuoden aikana (=yläaste). Jos olisi tullut pieninkin poikkipuolinen sana tai ei olisi ymmärtänyt näkökantaani, olisin virkistänyt muistia ja alleviivannut sanomaani vetelemällä turpaan oikein kunnolla. Sattumalta näin hänen kuolinilmoituksen vähän aikaa tämän jälkeen, oli kuollut ei-niin-kovin-vanhana. Harmillista, jäi niin paljon sanottavaa.
Vieläkin on monilla liikunnanopettajilla asenne, että sen ei ole tarkoituskaan olla kivaa. Ei myöskään haluta kehittää suunnitelmaa mitä tehdään tunneilla vaan ne on vuodesta toiseen samat. Ja Cooperin testi, miksi ihmeessä se pitää olla mukana, niin vanhanaikaista, kun nykyään on mittarit lähes kaikkeen kehitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen vieläkin painajaisia niistä hernepussien juoksutuskisoista ja telinevoimisteluista, kun olis pitänyt tehdä kuperkeikka hevosen "selässä".
En ihmettele. Meidän aikaan oli ainakin vielä huutojaot joukkuelajeissa (ihan sairasta) ja yksi opettaja oli todella vaativa eikä ollenkaan kannustava.
Olin itse hyvä liikunnassa ja vaikka kaikki muj oli ok niin silti traumatisoiduin tanssitunneista haisevien murrosikäisten hikikäsipoikien kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut traumatisoi eniten huutojako. Mietippä ap jos 10 vuoden ajan joka viikko työpaikallasi olisi huutojako kahden työntekijäryhmän välillä ja olisit aina viimeinen valittu, koska kukaan ei pidä sinusta.
Mut valittiin ala-asteella lähes poikkeuksetta parin viimeisen joukosta huutojaolla. Olinkin surkea jalkapallossa, enkä edes kiellä sitä. Lisäksi olin susip@ska aerobic-tyyppisillä tunneilla. Ei mitään traumoja niistä ajoista, tiesin etten loista noissa jutuissa.
Yläasteella ja lukiossa numero nousi ysiin. Olin ja olen edelleen perusliikunnallinen ja osallistuin aina eri koululiikuntakilpailuihin (kunnallisiin ja maakunnallisiin). Lisäksi kuntotesti sujui aina erittäin hyvin.
Ja sinua siis kiusasivat ne samat tyypit jotka valitsivat aina joukkueet ja silti ei haitannut?
Mua kiusattiin lähes koko peruskoulun ajan-keskiarvo huiteli 9 ja olin kai jotenkin outolintu muuten keskiarvo 6 porukassa. Lukiossa meno rauhoittui. Harrastukseni ja koulun ohessa tehdyt työt nostivat itsetuntoani. Ilman liikuntaa olisin luultavasti narun jatkona.
Nykyään ne kiusaajat ovat poikkeuksetta jatkaneet valitsemallaan tiellä, enkä vaihtaisi paikkaa niiden kanssa. Olen pärjännyt elämässäni, toisin kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin on monilla liikunnanopettajilla asenne, että sen ei ole tarkoituskaan olla kivaa. Ei myöskään haluta kehittää suunnitelmaa mitä tehdään tunneilla vaan ne on vuodesta toiseen samat. Ja Cooperin testi, miksi ihmeessä se pitää olla mukana, niin vanhanaikaista, kun nykyään on mittarit lähes kaikkeen kehitetty.
Cooperin testi on hyvä kuntomittari. Miksi kaiken pitäisi olla kivaa ja tehty löysien ehdoilla? Luuletko että joku yhtälöiden laskeminen on kaikille kivaa? Ei, mutta silti se on tehtävä. Sama juttu se on toisinkin päin. Älkää te nyhveröt kuvotelko, että niitä sääntöjä teidän takianne aletaan muuttamaan. Te saatte algebranne, me Cooperimme. Näin maailma pysyy balanssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseni traumatisoi matematiikan tasoryhmät, joissa jouduin heikompaan. Ketään nörttiä ei kiinnostanut osoittaa empatiaa. Siksi oli niin armoton liikunnan tunneilla heitä kohtaan, siellä nimittäin olin kuin kala vedessä ja valitsin joukkueet ym. Olisin ollut kiltti, jos minua kohtaan oltaisiin oltu kilttejö, mutta koska ei oltu, laitoin paskan kiertämään.
Mitä ihmeen empatiaa sä olit vailla? Olit heikompien ryhmässä jotta saisit tarvittavan tuen oppimiseen. En tajua mikä ongelma.
Olin todella liikunnallinen lapsi/nuori ja harrastin mm. pesäpalloa ja jalkapalloa vapaa-ajalla. Jostain syystä liikkamaikka ei pitänyt minusta yhtään ja suosi vain yleisurheilun ja telinevoimistelun harrastajia. Hän siis itse valmensi jotain telinevoimisteluryhmää ja oli tiiviisti mukana yleisurheiluseuroissa ja näin ollen niitä harrastavat tytöt olivat hänen "kullannuppujaan". Kaikki muut oli roskaa, vaikka olisi kuinka urheilullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut traumatisoi eniten huutojako. Mietippä ap jos 10 vuoden ajan joka viikko työpaikallasi olisi huutojako kahden työntekijäryhmän välillä ja olisit aina viimeinen valittu, koska kukaan ei pidä sinusta.
Mut valittiin ala-asteella lähes poikkeuksetta parin viimeisen joukosta huutojaolla. Olinkin surkea jalkapallossa, enkä edes kiellä sitä. Lisäksi olin susip@ska aerobic-tyyppisillä tunneilla. Ei mitään traumoja niistä ajoista, tiesin etten loista noissa jutuissa.
Yläasteella ja lukiossa numero nousi ysiin. Olin ja olen edelleen perusliikunnallinen ja osallistuin aina eri koululiikuntakilpailuihin (kunnallisiin ja maakunnallisiin). Lisäksi kuntotesti sujui aina erittäin hyvin.
Ja sinua siis kiusasivat ne samat tyypit jotka valitsivat aina joukkueet ja silti ei haitannut?
Tämä. Yleensä vielä ne samat tyypit ja opettajan suosikit sai valita aina joukkueet. Todella tasa-arvoista ja yhdenvertaista. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin on monilla liikunnanopettajilla asenne, että sen ei ole tarkoituskaan olla kivaa. Ei myöskään haluta kehittää suunnitelmaa mitä tehdään tunneilla vaan ne on vuodesta toiseen samat. Ja Cooperin testi, miksi ihmeessä se pitää olla mukana, niin vanhanaikaista, kun nykyään on mittarit lähes kaikkeen kehitetty.
Cooperin testi on hyvä kuntomittari. Miksi kaiken pitäisi olla kivaa ja tehty löysien ehdoilla? Luuletko että joku yhtälöiden laskeminen on kaikille kivaa? Ei, mutta silti se on tehtävä. Sama juttu se on toisinkin päin. Älkää te nyhveröt kuvotelko, että niitä sääntöjä teidän takianne aletaan muuttamaan. Te saatte algebranne, me Cooperimme. Näin maailma pysyy balanssissa.
Outo kommentti toi toiseksi viimeinen kun itse olin aina hyvä sekä matikassa että liikunnassa ja tykkäsin molemmissa aineissa testeistä ja kokeista. Ihan kuin matikkataidot ja liikunnallisuus automaattisesti sulkisi toisensa pois. :D
Ennemmin ne jotka eivät halua juosta cooperia eivät haluaisi myöskään tehdä sitä algebran koetta. Mitään ei saisi testata kun siinähän saattaisi joutua kohtaamaan oman huonoutensa tai tekemään töitä parempien tulosten eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele. Liikunta on ainoa oppiaine jossa avoin sadismi ja oppilaiden luokittelu hyviin ja huonoihin on sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin on monilla liikunnanopettajilla asenne, että sen ei ole tarkoituskaan olla kivaa. Ei myöskään haluta kehittää suunnitelmaa mitä tehdään tunneilla vaan ne on vuodesta toiseen samat. Ja Cooperin testi, miksi ihmeessä se pitää olla mukana, niin vanhanaikaista, kun nykyään on mittarit lähes kaikkeen kehitetty.
Cooperin testi on itsessään mittari maksimaalisesta hapenottokyvystä. Mittasin viime syksynä ja se oli itselläni 2850 m-olen 38 -vuotias.
Jos kaikilla Suomen koululaisilla olisi Suunnon tai Polarin laitteet, niin tulisi kalliiksi mittailla. Siksi Cooperin testi on erittäin hyvä.
Itsekin ihmettelen miten siitä voi traumatisoitua. Toki mielenkiinto voi vähentyä joistain lajeista kun pakotetaan vaikka kunto liian huono tai ei yksinkertaisesti osaa, mutta traumatisoitua? Taitaa johtua enemmän siitä että siellä joku kiusaa, ei itse liikunnasta.
Itse opin vihaamaan juoksua kun kunto oli niin huono mutta pakotettiin juokulenkille. Mutta en mitenkään traumatisoitunut ja aikuisena aloin jopa lenkkeilemään uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Itseni traumatisoi matematiikan tasoryhmät, joissa jouduin heikompaan. Ketään nörttiä ei kiinnostanut osoittaa empatiaa. Siksi oli niin armoton liikunnan tunneilla heitä kohtaan, siellä nimittäin olin kuin kala vedessä ja valitsin joukkueet ym. Olisin ollut kiltti, jos minua kohtaan oltaisiin oltu kilttejö, mutta koska ei oltu, laitoin paskan kiertämään.
Olispa ollut liikunnassakin tasoryhmät! Meille ei-liikunnallisille olisi voinut olla rauhallista perusliikuntaa ja urheiluhullut olis voinut kilpailla veren maku suussa ihan keskenään. Tai olis edes matikassa menty samoilla metodeilla kuin liikunnassa eli paahdettu meidän osaavien tahdissa ja annettu heikkojen pudota kyydistä (matikassa ei olis ollut välttämätöntä julkisesti nöyryyttä ja nauraa pilkallisesti epäonnistumisille, vaikka liikassa näin tehtiinkin).
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen miten siitä voi traumatisoitua. Toki mielenkiinto voi vähentyä joistain lajeista kun pakotetaan vaikka kunto liian huono tai ei yksinkertaisesti osaa, mutta traumatisoitua? Taitaa johtua enemmän siitä että siellä joku kiusaa, ei itse liikunnasta.
Itse opin vihaamaan juoksua kun kunto oli niin huono mutta pakotettiin juokulenkille. Mutta en mitenkään traumatisoitunut ja aikuisena aloin jopa lenkkeilemään uudelleen.
Nimenomaan näin, turha liikuntaa on syyttää kiusaajista.
En traumatisoitunut, kaiholla muistelen kuinka maapallolla ei muita liikunta lajeja olekaan kuin hiihto koska kyllähän Kekkonenkin...
No on menneistä ajoista sentään jotain opittu, koska ainakaan omien lasteni koulussa mihinkään urheilukilpailuihin ei ole enää pakko osallistua. Ne osallistuu, jotka haluaa, ja joita kilpaileminen kiinnostaa. Tästä ei kysytä edes vanhempien mielipidettä.