Työelämästä syrjäytyminen on raskasta

En koe elämääni tyhjäksi, mutta toimeentulo huolettaa ja syrjäytyminen.

Syrjäytyminen on ihan parasta. 🥳🍺🥂🍷

Tekisit joskus jotain muutakin kuin kotona ja palstalla nyhjäämistä. Menisit ulos, harrastaisit liikuntaa, kirjautuisit Työväenopiston kursseille, liittyisit johonkin harrastuskerhoon jne. Sullahan ei ole mitään muuta kuin joutilasta aikaa, voisit käyttää sen edes hieman fiksummin.

Vierailija kirjoitti:

Tekisit joskus jotain muutakin kuin kotona ja palstalla nyhjäämistä. Menisit ulos, harrastaisit liikuntaa, kirjautuisit Työväenopiston kursseille, liittyisit johonkin harrastuskerhoon jne. Sullahan ei ole mitään muuta kuin joutilasta aikaa, voisit käyttää sen edes hieman fiksummin.

Niinhän minä iltaisin teenkin.

Kaikki muutos on raskasta. Eivät ne biljonääritkään käy töissä, koita kestää

Aina voi opiskella ja tehdä ilmaistyötä (anonyymisti), 

Vierailija kirjoitti:

Tekisit joskus jotain muutakin kuin kotona ja palstalla nyhjäämistä. Menisit ulos, harrastaisit liikuntaa, kirjautuisit Työväenopiston kursseille, liittyisit johonkin harrastuskerhoon jne. Sullahan ei ole mitään muuta kuin joutilasta aikaa, voisit käyttää sen edes hieman fiksummin.

Negatiivisuus paistaa.

Niin mitä sinä teet iltaisin?

Ihminen ei taida olla ikinä tyytyväinen. Työssäkäyvä odottaa kotona oloa/vapaata ja kotona oleva työtä. 

Olen kokenut molemmat. Rehellisesti voisin väittää, että ainakin osa ihmisistä olisi onnellisia ja tasapainossa mikäli työpäivien pituudet olisi 4-6h. 8h on liikaa. Ei kaikille, mutta joillekin. Pitäisi jäädä oikeasti aikaa läheisille ja lapsille. 8h päivien jälkeen olen usein väsynyt, kiireinen, ahdistunut jne. Aika ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin mitä sinä teet iltaisin?

Liikun, ulkoilen. Joskus olen käynyt kursseilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei taida olla ikinä tyytyväinen. Työssäkäyvä odottaa kotona oloa/vapaata ja kotona oleva työtä. 

Olen kokenut molemmat. Rehellisesti voisin väittää, että ainakin osa ihmisistä olisi onnellisia ja tasapainossa mikäli työpäivien pituudet olisi 4-6h. 8h on liikaa. Ei kaikille, mutta joillekin. Pitäisi jäädä oikeasti aikaa läheisille ja lapsille. 8h päivien jälkeen olen usein väsynyt, kiireinen, ahdistunut jne. Aika ei riitä. 

Todellisuudessa päivät on jopa 10-11h kun ottaa huomioon töihin valmistautumisen ja matkat.. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen on ihan parasta. 🥳🍺🥂🍷

Niin on! Antakaa mun syrjäytyä rauhassa. Ei me kaikki olla samasta muotista, uskokaa jo.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei taida olla ikinä tyytyväinen. Työssäkäyvä odottaa kotona oloa/vapaata ja kotona oleva työtä. 

Olen kokenut molemmat. Rehellisesti voisin väittää, että ainakin osa ihmisistä olisi onnellisia ja tasapainossa mikäli työpäivien pituudet olisi 4-6h. 8h on liikaa. Ei kaikille, mutta joillekin. Pitäisi jäädä oikeasti aikaa läheisille ja lapsille. 8h päivien jälkeen olen usein väsynyt, kiireinen, ahdistunut jne. Aika ei riitä. 

Just näin, osa-aikatyö oli mullekin täydellinen ratkaisu, mutta piti lopettaa se kun hallitus heikensi osa-aikatyöntekijän asemaa niin radikaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Mörskässä istut ja spämmäät vauvapalstaa, täällähän ne sun ilta-ajan joikusi on kaikkien luettavissa.

Tällä hetkellä lämmitän illaksi paljua, joka on velattoman omakotitaloni pihassa. Ansiosidonnainen juoksee ja elämä hymyilee. 😊 Töihin en mee enää ikinä. Sijoituksilla elelen sitten, kun ansiopäiväraha loppuu.

Mä oon ollut pitkään pois työelämästä sairaslomalla, joka edelleen jatkuu. Tekemistä keksisin vaikka kuinka, jos vain olisi raskaiden hoitojen jälkeen voimia. En siis ihan ymmärrä miksei terveellä ihmisellä ole tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

En koe elämääni tyhjäksi, mutta toimeentulo huolettaa ja syrjäytyminen.

Nimenomaan. Näin työikäisenä on kurjaa jäädä koko kehysryhmän eli keski-ikäset työlliset ulkopuolelle. Ihmiset ovat lähinnä kiusaantuneita kun selviää etten kahdesta korkeakoulututkinnosta ja pitkästä työkokemuksesta huolimatta ole onnistunut työllistymään uudestaan. Näkee naamasta ja kuulee kommenteista miten ajatuskuvio kulkee eli jotain vikaa minussa on oltava. Kunnes joutuvat itse tai puoliso tulee irtisanotuksi viiskymppisenä ja saavat ihan vierestä seurata miten helppoa on työllistyä varttuneempana.

Eniten kuitenkin ahdistaa huoli toimeentulosta. Minulla on vielä ansiosidonnaista pätkä jäljellä mutta vuodenvaihteen jälkeen tulee pudotus peruspäivärahalle. Asuntovelkaisena ei paljoa naurata.

Aloita siitä että poistat päivästäsi kaikki turhat someskeidat kuten tämän palstan. Ryhdyt vaikka siivousyrittäjäksi jos mitään muuta et osaa. 

Asennekysymys