Pettämisestä yli pääseminen?

AP, mieti tätä toisinpäin: mitä kumppanisi ajattelee sinusta, kun on kerran valmis pettämään? Kuinka paljon hän rakastaa ja arvostaa ja kunnioittaa sinua?

Ja miten tärkeä hänelle on teidän suhteenne, jos hän on valmis riskeeraamaan sen.

Haluatko todella olla tuollaisessa suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tunne-elämän häiriöt ja monet persoonallisuushäiriötkin lievittyvät kun tajuaa, että niistä voi ihan itse oppia pois. Niin myös epäluuloisuudesta ja läheisriippuvuudesta, ap.

Harvemmin. Etenkin pettäjien B-klusterin pershäröt tarvitsevat vaativan tason terapiaa - eikä aina sekään auta.

Nyt oli puhe PETETYISTÄ. Ei kukaan kuvittele narskua tai sinua voitavan parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, mies petti, mutta millainen hän muuten on? Onko hyvä kumppani arjessa? Hyvää seuraa? Kannustaako ja tukeeko hän sinua? Onko hänellä hyvä sydän? Onko hän valmis prosessoimaan ja reflektoimaan omaa pettämistään? Onko hänellä siihen tarvittavaa älyä ja viisautta? Onko hän hyvä isä?

Itse olen sitä mieltä, että monta oikeasti hyvää ihmissuhdetta lopetetaan pettämisen takia ihan turhaan. Teillä on pienet lapset ja miehesi jostain syystä kaipasi taas huomiota ja tunnetta, että on haluttu. That's it. Se ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sua. Ihmisen elämässä tulee erilaisia vaiheita, on kolmenkympin kriisiä, keski-iän kriisiä jne. Pettäminen ei ole maailmanloppu ja siihen on mahdollista suhtautua myös kepeämmin. Meidät on vaan opetettu suuttumaan ja loukkaantumaan siitä, ja se taas on jotain länsimaiseen-kristilliseen-post-romanttiseen idealismiin perustuvaa hapatusta. 

Olen ollut toinen nainen joskus. Ja usko mua, siinä roolissa näkee mitä on todellinen rakkaus. Ja se on nimenomaan miehen rakkautta vaimoaan kohtaan. Se on uskomattoman sitkeää tosi paikan tullen. Vaikka mies olisi hullaantunut, ja jopa rakastunut siihen toiseen naiseen, on vaimo kuitenkin se ykkönen. Aina.

Jestas, tästä paistaa kyllä kakkosen katkeruus kilometrin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvassa taitaa olla ne, jotka pettävät vain sen yhden kerran. Jos nyt on jäänyt kiinni pettämisestä, niin se ei välttämättä ole ensimmäinen syrjähyppy, eikä varmastikaan viimeinen. Eli kysymys kuuluukin, haluatko olla suhteessa, jossa sinua ei vain ole petetty, vaan petetään, tai ainakaan et voi koskaan olla 100% varma etteikö petettäisi.

Varma ei voi kukaan olla ikinä siitä, ettei tulisi petetyksi!

Juuri niin kuin joku aiemmin kirjoitti, yli 30% ihmisistä pettää joskus!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvassa taitaa olla ne, jotka pettävät vain sen yhden kerran. Jos nyt on jäänyt kiinni pettämisestä, niin se ei välttämättä ole ensimmäinen syrjähyppy, eikä varmastikaan viimeinen. Eli kysymys kuuluukin, haluatko olla suhteessa, jossa sinua ei vain ole petetty, vaan petetään, tai ainakaan et voi koskaan olla 100% varma etteikö petettäisi.

Varma ei voi kukaan olla ikinä siitä, ettei tulisi petetyksi!

Juuri niin kuin joku aiemmin kirjoitti, yli 30% ihmisistä pettää joskus!!!

Kukaan ei voi olla varma edes siitä etteikö itse ikinä pettäisi.

On mahdollista jatkaa, jos pystyt OIKEASTI antamaan anteeksi ja HYVÄKSYMÄÄN sen tosiasian että jatkossakin pettää. Näillä ehdoilla onnistuu jatko hyvin. Mutta jos et pysty näihin edellä mainittuihin, niin sitten jatko on kyttäämistä, vahtimista, epätoivoa, mustasukkaisuutta ja riitatilanteessa nälvimistä ja muistuttelua pettämisestä. Tiedän omasta kokemuksesta, kun muka hyväksyin ja olin sinut asioiden kanssa, mutta en ollutkaan todellisuudessa. Siellä ne tapahtumat jäytivät ja huomasin vakoilevani ja epäileväni. Myös mielikuvat hänestä toisen kanssa pyörivät mielessä. Eli käytännössä on todella kova urakka sulla edessä jos jatkat. Ja pilalla/muuttunut suhteenne joka tapauksessa on. Ei palaa ikinä samanlaiseksi. Mutta noilla parilla edellytyksellä voi kyllä tulla hyvin onnelliseksi. Itse erosin ja olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista jatkaa, jos pystyt OIKEASTI antamaan anteeksi ja HYVÄKSYMÄÄN sen tosiasian että jatkossakin pettää. Näillä ehdoilla onnistuu jatko hyvin. Mutta jos et pysty näihin edellä mainittuihin, niin sitten jatko on kyttäämistä, vahtimista, epätoivoa, mustasukkaisuutta ja riitatilanteessa nälvimistä ja muistuttelua pettämisestä. Tiedän omasta kokemuksesta, kun muka hyväksyin ja olin sinut asioiden kanssa, mutta en ollutkaan todellisuudessa. Siellä ne tapahtumat jäytivät ja huomasin vakoilevani ja epäileväni. Myös mielikuvat hänestä toisen kanssa pyörivät mielessä. Eli käytännössä on todella kova urakka sulla edessä jos jatkat. Ja pilalla/muuttunut suhteenne joka tapauksessa on. Ei palaa ikinä samanlaiseksi. Mutta noilla parilla edellytyksellä voi kyllä tulla hyvin onnelliseksi. Itse erosin ja olen onnellinen.

Hei, ap oli muuttamassa ettei yksiavoimuus enää päde heidän suhteessaan ja molemmat saa luvan kanssa käydä muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista jatkaa, jos pystyt OIKEASTI antamaan anteeksi ja HYVÄKSYMÄÄN sen tosiasian että jatkossakin pettää. Näillä ehdoilla onnistuu jatko hyvin. Mutta jos et pysty näihin edellä mainittuihin, niin sitten jatko on kyttäämistä, vahtimista, epätoivoa, mustasukkaisuutta ja riitatilanteessa nälvimistä ja muistuttelua pettämisestä. Tiedän omasta kokemuksesta, kun muka hyväksyin ja olin sinut asioiden kanssa, mutta en ollutkaan todellisuudessa. Siellä ne tapahtumat jäytivät ja huomasin vakoilevani ja epäileväni. Myös mielikuvat hänestä toisen kanssa pyörivät mielessä. Eli käytännössä on todella kova urakka sulla edessä jos jatkat. Ja pilalla/muuttunut suhteenne joka tapauksessa on. Ei palaa ikinä samanlaiseksi. Mutta noilla parilla edellytyksellä voi kyllä tulla hyvin onnelliseksi. Itse erosin ja olen onnellinen.

Hei, ap oli muuttamassa ettei yksiavoimuus enää päde heidän suhteessaan ja molemmat saa luvan kanssa käydä muualla?

No sehän on ratkaisu sekin, JOS tuo oikeasti pätee eikä ole vain uhittelua. Kyllä toi on ehkä vieläkin vaikeampi toteuttaa rehellisesti.

Uskon aidosti, että vaikka vielä olen vihainen ja pettynyt, pystyn antamaan anteeksi joskus. En kuitenkaan usko, että  voisin unohtaa tapahtunutta. Sen takia tiedän, että suhteesta ei varmasti tule entisenlaista, mutta voisiko siitä tulla kuitenkin hyvä?

Kyttäämään en rupea. Jos mies haluaa edelleen pettää, hän tekee sen kyttäämisestäni huolimatta. En myöskään enää jaksa tapella. Tästä asiasta on tapeltu jo tarpeeksi. Itse asiassa nyt alan olla siinä pisteessä, että alkujärkytyksen jälkeen pystyn normaaliin keskusteluun, joka on ollut huomattavasti hedelmällisempää. 

Lähinnä mietin itse, että kuinka kauan jaksan jatkaa näin (siis selvitellä omia tuntemuksiani yms.). Siihen en saa vastausta täältä. Se selviää ajallaan... tämä on vain omien pohdintojeni pukemista sanoiksi.

Sen tiedän, että eroamaan en ole vielä valmis. Toisaalta en ole valmis vielä päättämään liiton jatkumisen puolestakaan. Olen jossain välitilassa lillumassa. Onneksi olen ihmisenä semmoinen, että en jää kovin pitkiksi ajoiksi paikalleni makaamaan. Nyt on olo, että kunhan olen päätöksen tehnyt, pystyn varmasti sen kanssa elämään. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista jatkaa, jos pystyt OIKEASTI antamaan anteeksi ja HYVÄKSYMÄÄN sen tosiasian että jatkossakin pettää. Näillä ehdoilla onnistuu jatko hyvin. Mutta jos et pysty näihin edellä mainittuihin, niin sitten jatko on kyttäämistä, vahtimista, epätoivoa, mustasukkaisuutta ja riitatilanteessa nälvimistä ja muistuttelua pettämisestä. Tiedän omasta kokemuksesta, kun muka hyväksyin ja olin sinut asioiden kanssa, mutta en ollutkaan todellisuudessa. Siellä ne tapahtumat jäytivät ja huomasin vakoilevani ja epäileväni. Myös mielikuvat hänestä toisen kanssa pyörivät mielessä. Eli käytännössä on todella kova urakka sulla edessä jos jatkat. Ja pilalla/muuttunut suhteenne joka tapauksessa on. Ei palaa ikinä samanlaiseksi. Mutta noilla parilla edellytyksellä voi kyllä tulla hyvin onnelliseksi. Itse erosin ja olen onnellinen.

Hei, ap oli muuttamassa ettei yksiavoimuus enää päde heidän suhteessaan ja molemmat saa luvan kanssa käydä muualla?

Ap ei ole mitään kyseistä kommentoinut!

t. Ap

19 vuotta pettämisestä ja yhä samassa avioliitossa. Olin silloin vähän päälle parikymppinen.

Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, etten pääse siitä koskaan yli.

Yritän hyväksyä asian siten, että hyväksyn sen, etten vain pääse siitä yli. Aina odotin, koska se ahdistus ja paha olo siitä loppuu. Ei se lopu.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jos näin kävisi, haluaisin ensisijaisesti tietää puolisoltani miksi näin kävi. Puuttuiko suhteestamme jotain, mitä hän haki? Onko näistä puutteista ollut suoraan puhetta? Vai oliko se hänestä riippuvaa? Liian humalassa vai ei muuten pystynyt kontrolloimaan itseään?

Varmasti näiden kysymysten selvitteleminen ratkaisisi jatkettaisiinko yhdessä vai ei.

Tämä kysymys toistuu täällä tasaisin väliajoin.

En enää jaksa perustella, mutta:

Kyllä voi päästä yli. Kyllä voi antaa anteeksi vaikkei unohtaisikaan, sitä ei sitten vaan enää oteta puheeksi. Kyllä voi pettäjä muuttua ja oppia kerrasta. Kyllä voi avioliitto muuttua jopa paremmaksi.

Ei kannata heti iskeä hanskoja tiskiin ja rikkoa lapsilta kotia. .

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jos näin kävisi, haluaisin ensisijaisesti tietää puolisoltani miksi näin kävi. Puuttuiko suhteestamme jotain, mitä hän haki? Onko näistä puutteista ollut suoraan puhetta? Vai oliko se hänestä riippuvaa? Liian humalassa vai ei muuten pystynyt kontrolloimaan itseään?

Varmasti näiden kysymysten selvitteleminen ratkaisisi jatkettaisiinko yhdessä vai ei.

Juuri näistä asioista on keskusteltu, PALJON! 

Minun pitää vain nyt itse tehdä itselleni selväksi, mitä haluan ja mihin suuntaan haluan jatkaa. Oikeastaan tämä aloitus oli kaikessa älyttömyydessään aika avartava. Kun lukee toisten ihmisten mielipiteitä asioista, huomaan miten naiivi olen itse ollut ja kuinka naiiveja monet ihmiset ovat ylipäätään. Tämä on vain elämää, joka meidän jokaisen täytyy tahoillamme elää, ja johon kukaan ulkopuolinen ei voi juurikaan vaikuttaa. Loppujen lopuksi asioilla on tapana järjestyä. Ja vuosien päästä saatan olla jopa tyytyväinen, että olen tämänkin kokenut.

Ap

Jäi kiinni pettämisestä. Itki asiaa kun kiinnijäämistilanne oli päällä. No paljastui myöhemmin että petti muidenkin kanssa tai oli ainakin yrittänyt tutustua muihin naisiin.

Seksi kanssani ei oikein kelvannut vaikka yritin panostaa. Olin tuolloin vielä 21v ja hoikka, ihan hyvännäköinen. Sanoi että kun ei kiihota niin ei kiihota. Vasta kun kysyttyäni sanoi ettei enää rakasta tajusin nostaa kytkintä.

Tyhmä minä.

"Me emme riitele juurikaan arjessa, liitto on nykyään minusta harmaata massaa. En luota mieheen sentin vertaa, mutta se on muuttunut normiksi."

Meillä ihan sama.

Olen useasti miettinyt, onko mussa joku valuvika, kun en pysty enää luottamaan ja tästä on mennyt jo 15 vuotta. Näitä juttuja lukiessani olen ymmärtänyt, että kun mies on pettänyt, nainen ei oikeasti enää koskaan voi luottaa kyseiseen mieheen 100 %:sesti ja se on normaalia.

Eli suhtaudun asiaan näemmä normaalisti.

Kerran petetty luottamus = luottamusta ei koskaan saa takaisin.

Uskokaa se.

Ja tehkää valinnat sen mukaan, että tiedätte valintahetkellä, että jos siihen suhteeseen jäätte, ette enää ikinä kykene luottamaan puolisoonne. Ja miettikää, onko sellainen suhde se, missä haluatte tulevaisuutenne elää.

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista jatkaa, jos pystyt OIKEASTI antamaan anteeksi ja HYVÄKSYMÄÄN sen tosiasian että jatkossakin pettää. Näillä ehdoilla onnistuu jatko hyvin. Mutta jos et pysty näihin edellä mainittuihin, niin sitten jatko on kyttäämistä, vahtimista, epätoivoa, mustasukkaisuutta ja riitatilanteessa nälvimistä ja muistuttelua pettämisestä. Tiedän omasta kokemuksesta, kun muka hyväksyin ja olin sinut asioiden kanssa, mutta en ollutkaan todellisuudessa. Siellä ne tapahtumat jäytivät ja huomasin vakoilevani ja epäileväni. Myös mielikuvat hänestä toisen kanssa pyörivät mielessä. Eli käytännössä on todella kova urakka sulla edessä jos jatkat. Ja pilalla/muuttunut suhteenne joka tapauksessa on. Ei palaa ikinä samanlaiseksi. Mutta noilla parilla edellytyksellä voi kyllä tulla hyvin onnelliseksi. Itse erosin ja olen onnellinen.

Miksi pitäisi hyväksyä se, että jatkossakin pettää?

Ei kaikki ole sarjapettäjiä.

Itsekin olen nuorena humalassa pettänyt, mutta silti olen ollut nykyiselle miehelleni koko suhteemme ajan uskollinen eli 15v. Otin kyllä pettämisestä opiksi enkä aio toistaa tekojani. Eri asia sitten jos on jonkinlainen addiktio seksiin, joka menee järjen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kysymys toistuu täällä tasaisin väliajoin.

En enää jaksa perustella, mutta:

Kyllä voi päästä yli. Kyllä voi antaa anteeksi vaikkei unohtaisikaan, sitä ei sitten vaan enää oteta puheeksi. Kyllä voi pettäjä muuttua ja oppia kerrasta. Kyllä voi avioliitto muuttua jopa paremmaksi.

Ei kannata heti iskeä hanskoja tiskiin ja rikkoa lapsilta kotia. .

Tottakai voi yli päästä ja tottakai voi pettäjä oppia kerrasta. On silti syytä katsoa sitä totuutta silmiin ja tiedostaa se, että hyvin harva näissä onnistuu. Se on täysin väärä tapa tarttua siihen oljenkorteen, että pettäjä oppii tai itse kykenee antamaan anteeksi. Se on pään pensaaseen laittamista. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja se, miten toiset onnistuu, ei päde toisessa tapauksessa.

Miten voit edes harkita petturimiehen kanssa jatkamista.

Hieman toisenlainen kokemus.

Olen tullut petetyksi omassa suhteessani. Se oli kamala isku vasten kasvoja. Ihminen, johon luotin ja jolle kerroin kaiken, teki minulle pahimman mahdollisen.

Nykyään voin kuitenkin sanoa luottavani puolisooni 100%. Se vaati aikaa, mutta kun molemmat panosti hommaan yhtä paljon, niin saatiin liitto toimimaan. Ja kyllä minä näin myös itsessäni "vikoja" ja syitä puolisoni pettämiseen. Oikeastaan vasta sen jälkeen, kun ymmärsin meidän molempien vastuun, psytyin aidosti aloittamaan luottamuksen uudelleenrakentamisen. On totta, että pettäjä tekee valintansa... en tarkoita sitä, mutta kyllä minullakin on vastuu liitosta ja suhteesta. Jos meillä olisi ollut kaikki hyvin, ei siihen olisi aikoinaan kolmatta väliin mahtunut.

Eli minun kokemukseni on, että kannatti jatkaa liitossa. Siitä tuli entistä parempi =)