Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä yli pääseminen?
13.01.2020 |
Voiko päästä yli niin, että paluu ns. normaaliin olisi ylipäätään mahdollista?
Eniten kiinnostaa vastaukset ihmisiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
Seksi ei ole mikään ihmisen perustarve, ja jos on, kannattaa hoidattaa päätään. Seksin määrästä ja laadusta voi hyvin keskustella, terapiassa voi käydä. Se, että kassientyhjennys ylittää vahvan tunnesiteen ja liiton, kertoo persoonallisuushäiriöstä.
Kyllä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on perustarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
On miehen vastuulla KESKUSTELLA , jos sitä seksiä on liian vähän. Sitten puhutaan tai mennään pariterapiaan. Mikään asia ei oikeuta pettämistä, ei yhtään mikään, vaikka pettäjä mitä väittäisi. Jos keskustelut ei auta niin sitten EROTAAN siitä haluttomasta puolisosta.
Aina se on helppo huudella että pitää keskustella. Mutta mitä jos ei tule kuulluksi? Erokorttia on pirun helppo heilutella ratkaisuksi, kun ei tarvitse miettiä lapsia, yhteistä asuntolainaan, jne...Niin siellä on saattanut mies joutua poppisimaan psyykelääkkeitä ap käyttäessä esim. tähän henkistäväkilvaltaa.
Se voi olla, että mies ei ole saanut ääntään kuuluville ja pettäminen ollut se epätoivoinen teko saada sitä huomiota. Nyt ap ainakin kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
Seksi ei ole mikään ihmisen perustarve, ja jos on, kannattaa hoidattaa päätään. Seksin määrästä ja laadusta voi hyvin keskustella, terapiassa voi käydä. Se, että kassientyhjennys ylittää vahvan tunnesiteen ja liiton, kertoo persoonallisuushäiriöstä.
Kyllä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on perustarve.
No ei todellakaan ole.
Hyvin harvassa taitaa olla ne, jotka pettävät vain sen yhden kerran. Jos nyt on jäänyt kiinni pettämisestä, niin se ei välttämättä ole ensimmäinen syrjähyppy, eikä varmastikaan viimeinen. Eli kysymys kuuluukin, haluatko olla suhteessa, jossa sinua ei vain ole petetty, vaan petetään, tai ainakaan et voi koskaan olla 100% varma etteikö petettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
Seksi ei ole mikään ihmisen perustarve, ja jos on, kannattaa hoidattaa päätään. Seksin määrästä ja laadusta voi hyvin keskustella, terapiassa voi käydä. Se, että kassientyhjennys ylittää vahvan tunnesiteen ja liiton, kertoo persoonallisuushäiriöstä.
Kyllä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on perustarve.
Seksuaalisuus itsessään on, mutta sen pakonomainen toteutus keinolla millä hyvänsä (pettäminen) ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
Seksi ei ole mikään ihmisen perustarve, ja jos on, kannattaa hoidattaa päätään. Seksin määrästä ja laadusta voi hyvin keskustella, terapiassa voi käydä. Se, että kassientyhjennys ylittää vahvan tunnesiteen ja liiton, kertoo persoonallisuushäiriöstä.
Kyllä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on perustarve.
No ei todellakaan ole.
Nämä asiat opetetaan jo peruskoulussa. Kyllä on perustarve! https://www.koulunterveyskirjasto.fi/aihe/opettajalle-ja-opiskeluhuollo…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin samaa...
Miehen pettäminen selvisi aika äskettäin. Meillä on kaksi pientä lasta.
Ensin olin siinä uskossa, että hän oli pettänyt "vain" yhden henkilön kanssa minua jonkun yksittäisen kerran. sitten selvisi, että heillä olikin jo minun näkemykseni mukaan suhde (muutaman kuukauden kestänyt). Ja lopulta on selvinnyt, että näitä naisia on ollut useampi jo kahden vuoden ajan.
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että pettämistä en siedä ja mies saa kenkää heti, kun niin tekee. Nyt kun olen oikeasti tässä tilanteessa, onkin ajatukset ihan sekaisin. Tuntuu, että perheen hajottaminen on tosi iso juttu. Olisin valmis yrittämään, mutta tuntuu, etten voi enää ikinä luottaa. Ja suhteesta ei varmaan koskaan enää tule hyvää. Samanlaista ei missään nimessä, mutta tuskin edes siedettävää. Todella paska tilanne!
Tämä on hyvin lähellä omaa tilannettani.
Miehelläni oli sivusuhde naiseen, jota tapaili parin kuukauden ajan. Muita ei ilmeisesti ole ollut.
Mies on kovin katuvainen ja yrittänyt parantaa suhdettamme, mutta itselläni pyörii vain ajatukset toisessa naisessa. Ällöttää, kun mietin miestäni panemassa toista naista.
Toisaalta meillä on paljon hyvää. Ihanat lapset, ihana koti, huumori toimii edelleen (nyt on tietysti ollut aika vähän aihetta huumorille), rakastan miestäni edellee, vaikka tällä hetkellä tunnen myös suurta vihaa.
Ap
Mikä sitten on ollut miehen rooli suhteessa lapsiin ja kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei pitäisi olla kauheasti enää miettimistä, jos saa tietää olevansa naimisissa sarjapettäjän kanssa. Toki äärimmäisen kurja tilanne, sitä en ollenkaan sano, mutta kyllä se tulee olemaan vielä kurjempaa, jos jää sietämään tuollaista. On hyvä myös olla tietoinen siitä, miten tämmöisiä (sarjapettäjiä) yleensä edes saa minkään hoidon pariin ja millaisia on sitten ne itse hoitotulokset? Aika selvää, että ansaitsee jotain parempaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
Seksi ei ole mikään ihmisen perustarve, ja jos on, kannattaa hoidattaa päätään. Seksin määrästä ja laadusta voi hyvin keskustella, terapiassa voi käydä. Se, että kassientyhjennys ylittää vahvan tunnesiteen ja liiton, kertoo persoonallisuushäiriöstä.
Kyllä seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on perustarve.
Seksuaalisuus itsessään on, mutta sen pakonomainen toteutus keinolla millä hyvänsä (pettäminen) ei ole.
Tämä. Sen toteutus pettämällä - saatika satjapettämällä - kertoo hyvin syvästä häiriintyneisyydestä ja addiktiosta. Nämä ihmiset ovat rakkaudetonta saastaa, varjoja vaeltamassa maan päällä.
Itse entisenä pettäjänä sanon, että jos puolisoaan pystyy pettämään, niin ei todellakaan puolisoa rakasta. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 14v enkä ole häntä kertaakaan pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse entisenä pettäjänä sanon, että jos puolisoaan pystyy pettämään, niin ei todellakaan puolisoa rakasta. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 14v enkä ole häntä kertaakaan pettänyt.
Tämän allekirjoitan. Minäkin petin ihmistä jota en tunnetasolla rakastanut - en edes sellaisesta tiennyt. Vasta rakkaudesta olen parantunut.
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Näistä asioista pitää keskustella jo siinä vaiheessa, kun sen toisen kanssa suunnitellaan sitä yhdessä asumista. meillä jokaisella on asioihin tietty suhtautumistapa ja se on hyvä tiedostaa. Kyllä itse tein aikanani hyvinkin selväksi sen, että pettäminen on asia, jota en hyväksy missään olosuhteissa. Yli 25 vuoden jälkeen mies päätti aloittaa sivusuhteen toisen kanssa. Kyllä, minä lähdin välittömästi.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä ja elää niiden mukaan. Kaikille pettäminen ei suinkaan ole mikään katastrofi, mutta itselleni luottamuksen rikkominen on asia, jota ei voi korjata. Pettämällä rikotaan nimenomaan se luottamus toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.
Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämän kun kaikki oivaltaisi. Ne arjen pienet teot ja ilot raamatunmallin(romattisenelokuvan) mukaan elämäsin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Hyi saatana. Teeskentelijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämä vaatii itsetuntoa jota suurimmalla osalla ei ole!
Erikoista on, että pettämiseen suhtaudutaan näin suurin tuntein.
Tosiasia on kuitenkin se, että enemmän kuin 1/3 pettää elämänsä aikana puolisoaan! Tämän asian huomioiden tekin, jotka täällä huutelette miten tyhmä pähkinäaivo ap ja muut petetyt tai pettäjät ovat, tulette petetyiksi tai itse pettämään jossain vaiheessa elämäänne mitä suurimmalla todennäköisyydellä.
Itse annoin puolisolleni anteeksi pettämisen vuosia sitten. Meni todella pitkään, että saimme liittomme edes jotenkin parsittua kasaan. Nykyään olemme todella onnellisia keskenämme ja olemme puhuneet moneen kertaan, että meille pettäminen oli kaiken uuden ja paremman alku. Meillä on suhde ennen pettämistä ja sen jälkeen. Uskokoon ken tahtoo, mutta sen jälkeen alkoi parempi suhde. Kauan se vaati aikaa, mutta nyt en ottaisi sitä puolisoa takaisin, joka minulla oli ennen pettämistä.