Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä yli pääseminen?
13.01.2020 |
Voiko päästä yli niin, että paluu ns. normaaliin olisi ylipäätään mahdollista?
Eniten kiinnostaa vastaukset ihmisiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämä sopii sinulle. Tosin tällaisessa puoliavoimessa suhteessakin kannattaisi hiukan tehdä pelisääntöjä. Koska sallit miehellesi syrjähypyt, niin sallit myös sen, että vaihtaa sinut johonkin toiseen. Siinä ei sinun tahtosi sitten vaan enää auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Lapseni kaveria kiusattiin rankasti yläasteella, tuli juurikin tällaisesta ”kulissiperheestä”. Pienellä paikkakunnalla juttu kiersi, että isä panee ympäri kyliä, ja äiti ei ”halua tajuta” mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Lapseni kaveria kiusattiin rankasti yläasteella, tuli juurikin tällaisesta ”kulissiperheestä”. Pienellä paikkakunnalla juttu kiersi, että isä panee ympäri kyliä, ja äiti ei ”halua tajuta” mistään mitään.
Meidän pienellä kylällä on pari tälläistä kulissiperhettä, jotka ei voi yrittäjinä erota, kun se vaikuttaisi niin monen muunkin perheen tuloihin. Onneksi täällä ostaan kuitenkin olla sen verran aikuisia, että lapset jätetään sen ulkopuolelle ja kiusaamiseen puututaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Lapseni kaveria kiusattiin rankasti yläasteella, tuli juurikin tällaisesta ”kulissiperheestä”. Pienellä paikkakunnalla juttu kiersi, että isä panee ympäri kyliä, ja äiti ei ”halua tajuta” mistään mitään.
Eiköhän siihen kiusaamiseen olisi löydetty joku muukin syy...
Okei, mies petti, mutta millainen hän muuten on? Onko hyvä kumppani arjessa? Hyvää seuraa? Kannustaako ja tukeeko hän sinua? Onko hänellä hyvä sydän? Onko hän valmis prosessoimaan ja reflektoimaan omaa pettämistään? Onko hänellä siihen tarvittavaa älyä ja viisautta? Onko hän hyvä isä?
Itse olen sitä mieltä, että monta oikeasti hyvää ihmissuhdetta lopetetaan pettämisen takia ihan turhaan. Teillä on pienet lapset ja miehesi jostain syystä kaipasi taas huomiota ja tunnetta, että on haluttu. That's it. Se ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sua. Ihmisen elämässä tulee erilaisia vaiheita, on kolmenkympin kriisiä, keski-iän kriisiä jne. Pettäminen ei ole maailmanloppu ja siihen on mahdollista suhtautua myös kepeämmin. Meidät on vaan opetettu suuttumaan ja loukkaantumaan siitä, ja se taas on jotain länsimaiseen-kristilliseen-post-romanttiseen idealismiin perustuvaa hapatusta.
Olen ollut toinen nainen joskus. Ja usko mua, siinä roolissa näkee mitä on todellinen rakkaus. Ja se on nimenomaan miehen rakkautta vaimoaan kohtaan. Se on uskomattoman sitkeää tosi paikan tullen. Vaikka mies olisi hullaantunut, ja jopa rakastunut siihen toiseen naiseen, on vaimo kuitenkin se ykkönen. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Saavutettuja ansioita (!!!)
Jep. Pinnallisuus huipussaan. Voi ihmistä.
No. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa paremmin.Ja lapsiparat! Pukki-iskä ja kulissiäiti!
Lapseni kaveria kiusattiin rankasti yläasteella, tuli juurikin tällaisesta ”kulissiperheestä”. Pienellä paikkakunnalla juttu kiersi, että isä panee ympäri kyliä, ja äiti ei ”halua tajuta” mistään mitään.
Meidän pienellä kylällä on pari tälläistä kulissiperhettä, jotka ei voi yrittäjinä erota, kun se vaikuttaisi niin monen muunkin perheen tuloihin. Onneksi täällä ostaan kuitenkin olla sen verran aikuisia, että lapset jätetään sen ulkopuolelle ja kiusaamiseen puututaan.
Jännä että juurikin noissa pyrkyriperheissä ”sattuu ja taphtuu”. Kertonee narsismista luonteenlaadussa. Minä, minä, minä ja mun!
Ei ole useinkaan seksistä kiinni tämä. Minua petettiin, vaikka meillä oli upeaa seksiä ja mies sanoo vieläkin ( erosimme lopulta) että parasta seksiä ikinä hänellekin. Eipä vaan riittänyt. Suhde oli muuten hankala ja mies etsi siksi raukkamaisesti pakoreittiä. Ja lopulta sen saikin, kun tunteeni kuolivat. Nyt vinkuu vieläkin perääni, kun ei muiden kanssa ( ja naisia tällaisella tyypillä riittää) tunnu samalta. Hah. Se on näille sarjapettäjille sama homma kuin alkoholisteilla. Aina löytyy joku " syy " vilkuilla vieraisiin pöytiin. Minulle riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua petettiin.
t. ap
Niin miten se sitten oli sinulta pois?
Sopimuspetos. Olimme sopineet yksiavioisesta suhteesta ja itse pidin sopimuksesta kiinni. Minun ei olisi tarvinnut suostua sopimuksen ehtoihin eikä pysytellä yksiavioisena, kun sopimusta ei kuitenkaan noudatettu ehtojen mukaisesti. Sopimus ei enää jatku samoilla ehdoilla luonnollisesti.
Se on ihan sama mitkä sopimusehdot sinä teidän suhteelle jatkossa määrittelet kun toisella on se perustuslakiin perustuva itsemääräusoikeus tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja omassa elämässään.
Yhdessähän tämä yksiavioisuus oli sovittu ja miehen aloitteesta. Eihän mitään kahdenvälistä sopimusta voi sopia toisen puolesta tietenkään. Opettele ymmärtämään lukemaasi tai mitä sopimus käsitteenä tarkoittaa. Enää en suostu yksiavioisuuteen eli aikaisempi sopimus miehen kanssa on nyt purettu.
Vierailija kirjoitti:
Okei, mies petti, mutta millainen hän muuten on? Onko hyvä kumppani arjessa? Hyvää seuraa? Kannustaako ja tukeeko hän sinua? Onko hänellä hyvä sydän? Onko hän valmis prosessoimaan ja reflektoimaan omaa pettämistään? Onko hänellä siihen tarvittavaa älyä ja viisautta? Onko hän hyvä isä?
Itse olen sitä mieltä, että monta oikeasti hyvää ihmissuhdetta lopetetaan pettämisen takia ihan turhaan. Teillä on pienet lapset ja miehesi jostain syystä kaipasi taas huomiota ja tunnetta, että on haluttu. That's it. Se ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sua. Ihmisen elämässä tulee erilaisia vaiheita, on kolmenkympin kriisiä, keski-iän kriisiä jne. Pettäminen ei ole maailmanloppu ja siihen on mahdollista suhtautua myös kepeämmin. Meidät on vaan opetettu suuttumaan ja loukkaantumaan siitä, ja se taas on jotain länsimaiseen-kristilliseen-post-romanttiseen idealismiin perustuvaa hapatusta.
Olen ollut toinen nainen joskus. Ja usko mua, siinä roolissa näkee mitä on todellinen rakkaus. Ja se on nimenomaan miehen rakkautta vaimoaan kohtaan. Se on uskomattoman sitkeää tosi paikan tullen. Vaikka mies olisi hullaantunut, ja jopa rakastunut siihen toiseen naiseen, on vaimo kuitenkin se ykkönen. Aina.
Tiedoksesi, se vaimo ei todellakaan ole aina se ykkönen. Kyllä niitä on paljon, kun vaihdetaan se tasainen vakiintunut perhe-elämä siihen uuteen. Sitten onkin myöhäistä katua, jos uusi ei ole sen parempi. On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat ruohon olevan vihreämpää aidan takana ja nimenomaan pitkissä liitoissa. Ei nähdä sitä omaa osaa ollenkaan ja omaa tyytymättömyyttä selitellään toisen osapuolen syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämä vaatii itsetuntoa jota suurimmalla osalla ei ole!
Itsetunto ja itsearvostus tässä loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole useinkaan seksistä kiinni tämä. Minua petettiin, vaikka meillä oli upeaa seksiä ja mies sanoo vieläkin ( erosimme lopulta) että parasta seksiä ikinä hänellekin. Eipä vaan riittänyt. Suhde oli muuten hankala ja mies etsi siksi raukkamaisesti pakoreittiä. Ja lopulta sen saikin, kun tunteeni kuolivat. Nyt vinkuu vieläkin perääni, kun ei muiden kanssa ( ja naisia tällaisella tyypillä riittää) tunnu samalta. Hah. Se on näille sarjapettäjille sama homma kuin alkoholisteilla. Aina löytyy joku " syy " vilkuilla vieraisiin pöytiin. Minulle riitti.
Kyllä. Addiktio ja persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämä vaatii itsetuntoa jota suurimmalla osalla ei ole!
Itsetunto ja itsearvostus tässä loistaa poissaolollaan.
Kyllä, mutta narsistit kääntävät sen noin oikeuttaakseen tekonsa. Pettämiseen alistettu vaimo on ”upea ja vahva”. Perussettiä narskuilta.
Kaikki tunne-elämän häiriöt ja monet persoonallisuushäiriötkin lievittyvät kun tajuaa, että niistä voi ihan itse oppia pois. Niin myös epäluuloisuudesta ja läheisriippuvuudesta, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin samaa...
Miehen pettäminen selvisi aika äskettäin. Meillä on kaksi pientä lasta.
Ensin olin siinä uskossa, että hän oli pettänyt "vain" yhden henkilön kanssa minua jonkun yksittäisen kerran. sitten selvisi, että heillä olikin jo minun näkemykseni mukaan suhde (muutaman kuukauden kestänyt). Ja lopulta on selvinnyt, että näitä naisia on ollut useampi jo kahden vuoden ajan.
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että pettämistä en siedä ja mies saa kenkää heti, kun niin tekee. Nyt kun olen oikeasti tässä tilanteessa, onkin ajatukset ihan sekaisin. Tuntuu, että perheen hajottaminen on tosi iso juttu. Olisin valmis yrittämään, mutta tuntuu, etten voi enää ikinä luottaa. Ja suhteesta ei varmaan koskaan enää tule hyvää. Samanlaista ei missään nimessä, mutta tuskin edes siedettävää. Todella paska tilanne!
Naiselle tuo on helppoa kuin heinänteko. Avoin suhde ja et varmasti jää kakkoseksi siinä kumpi saa enemmän vierasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätin etten pilaa elämääni ja uhraa siihen mennessä saavutettuja asioita sen vuoksi, että mieheni on ”heikko” ja seksi vei mennessään. Meillä oli siis kaksi lasta ja omistusasunto ja pitkä yhteinen historia kun pettäminen paljastui.
Muutin ajattelutapaani. Seksuaalinen uskollisuus ei ole enää minulle mikään prioriteetti. Tärkeämpiä asioita ovat, että saamme lasten kanssa asua mukavasti kauniissa kodissa ja asuntolaina lyhenee joka kuukausi. Meillä on ehjä ydinperhe ja lapsilla on osallistuva isä kotona. Mies tekee ruokaa ja kotitöitä. Suhteemme perustuu enemmän kumppanuuteen.
Pettämisen jälkeen oli muutama vaikeampi vuosi, mutta sen jälkeen on ollut seesteistä. Pari vuotta meni että sain käsiteltyä asian mielessäni. Tietysti käsittelimme asiaa paljon myös yhdessä, mutta ylitse pääsemisessä ratkaisevaa oli oman ajattelutavan ja arvojen tarkastelu ja muutos. En rakasta miestäni enää samalla tavalla eikä suhde ole samanlainen kuin ennen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. En välitä vaikka mieheni harrastaisi jatkossakin seksiä muiden kanssa. Se ei ole minulle tärkeää. Jos haluan seksiä niin käytän aina kondomia.
Näen kuitenkin että tämä tilanne vastaa nykyisiä arvojani paremmin kuin se, että olisin miehen seksijuttujen vuoksi rikkonut lapsilta kodin, asuisin todennäköisesti ahtaammin lasten kanssa, rahat olisi tiukassa, kotityöt tehtävä yksin eikä mitään takeita siitä, että seuraava mahdollinen mies olisi yhtään sen parempi kuin tämä nykyinen. Lisäksi en halua lasteni elämään ketä tahansa uudeksi ”äitipuoleksi” enkä kyllä yhtään luota mieheni arvostelukykyyn jos siis eroaisimme. Sieltä voisi tulla vaikka millaisia uusperhekuvioita. Ei kiitos sitä lapsilleni!
Tämä ratkaisu ei varmasti sovi kaikille. Täytyy tuntea itsensä ja tietää mitkä asiat itselle oikeasti ovat tärkeitä. Jos uskollinen ”rakkausparisuhde” ja se, että kokee olevansa toiselle ihmiselle se ainoa ja tärkein, on sinulle ap tärkeimpiä asioita elämässäsi niin kannattaa erota. Minulle ei ole tärkeää olla mieheni ”suurin rakkaus”.Onnellisuuteni vaikuttaa enemmän käytännölliset arkiset asiat, kuten se, miten asun, kotityöt jaetaan, joku muukin laittaa joskus ruoan ja huolehtii lapsista ja se, että ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, missä lapset ovat loma-aikoina ja pyhinä jne. Mielummin sallin miehelleni satunnaisen seksin muiden kanssa kuin että menettäisi lasteni lapsuudesta ison osan, jos he olisivat ja asuisivat osan ajasta muualla ja alkaisin neuvotella lasteni kasvatuksesta ja lomista yms. joidenkin uusperheen jäsenten kanssa. Mielummin näin. Toiset valitsevat toisin ja heille se voi sopia paremmin.
Tämä sopii sinulle. Tosin tällaisessa puoliavoimessa suhteessakin kannattaisi hiukan tehdä pelisääntöjä. Koska sallit miehellesi syrjähypyt, niin sallit myös sen, että vaihtaa sinut johonkin toiseen. Siinä ei sinun tahtosi sitten vaan enää auta.
Kuka tahansa voi milloin tahansa ottaa avioeron ja ihan mistä syystä tahansa. Ei siihen kenenkään ”sallimista” tarvita, oli suhde avoin tai yksiavioinen. Outo ajatusmaailma, että jollain toisen sanelemalla pelisäännöillä voitaisiin estää ihmisen vapaa tahto.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunne-elämän häiriöt ja monet persoonallisuushäiriötkin lievittyvät kun tajuaa, että niistä voi ihan itse oppia pois. Niin myös epäluuloisuudesta ja läheisriippuvuudesta, ap.
lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunne-elämän häiriöt ja monet persoonallisuushäiriötkin lievittyvät kun tajuaa, että niistä voi ihan itse oppia pois. Niin myös epäluuloisuudesta ja läheisriippuvuudesta, ap.
Harvemmin. Etenkin pettäjien B-klusterin pershäröt tarvitsevat vaativan tason terapiaa - eikä aina sekään auta.
Vittua voi treenata ja käytöstään muuttaa niin että äijä pysyy kotona. Siis jos äijä muka on sen väärti. Usein ei ole, joten vaihtakaa uudempaan.
Petin akkaa ja tunnustin kun jäin kiinni. Puhuin ummet ja lammet kuinka rakastan häntä ja olin sekaisin työstressistä ja oli hetken hairahdus. Haha. Noin sitä kilttiä ihmistä höynäytetään. Nyt onkin jo uus salarakas kierrossa ja muija uskoo tarinat ylitöistä :D tyhmyydestä sakotetaan
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan.