Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä yli pääseminen?
13.01.2020 |
Voiko päästä yli niin, että paluu ns. normaaliin olisi ylipäätään mahdollista?
Eniten kiinnostaa vastaukset ihmisiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Hieman toisenlainen kokemus.
Olen tullut petetyksi omassa suhteessani. Se oli kamala isku vasten kasvoja. Ihminen, johon luotin ja jolle kerroin kaiken, teki minulle pahimman mahdollisen.
Nykyään voin kuitenkin sanoa luottavani puolisooni 100%. Se vaati aikaa, mutta kun molemmat panosti hommaan yhtä paljon, niin saatiin liitto toimimaan. Ja kyllä minä näin myös itsessäni "vikoja" ja syitä puolisoni pettämiseen. Oikeastaan vasta sen jälkeen, kun ymmärsin meidän molempien vastuun, psytyin aidosti aloittamaan luottamuksen uudelleenrakentamisen. On totta, että pettäjä tekee valintansa... en tarkoita sitä, mutta kyllä minullakin on vastuu liitosta ja suhteesta. Jos meillä olisi ollut kaikki hyvin, ei siihen olisi aikoinaan kolmatta väliin mahtunut.
Eli minun kokemukseni on, että kannatti jatkaa liitossa. Siitä tuli entistä parempi =)
Juuri näin! Tätä ei vaan voi hyväksyä lapselliset av-mammat, joiden kiiltokuvamiehet eivät koskaan pettäisi (MUAHHAHAAHAAAA!!!).
Hienoa, että joidenkin liitot onnistuvat lopulta kriiseistä huolimatta =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt mitenkään hankalaa ole ollut päästä yli. Vaimolla oli yli kymmenen vuotta sitten suhdeviritelmää, josta jäi kiinni minulle ja se homma jäi siihen. Väitti että sänkyyn saakka ei oltu ehditty.
Sen jälkeen minulla on ollut noin 40 suhdetta naisiin joista pari vakavampaa ja muut vain seksisuhteita. Pääosin tavannut näitä 1-5 kertaa. Pettämisiä nämä on siinä mielessä, että vaimo ei näistä tiedä vaan kuvittelee edelleen että ainoa hairahtanut maidän avioliitossa on hän. Ja hyvä näin.
Kummankin tekemistä pettämisistä olen päässyt yli hyvin, joten ei pitäisi olla ongelma muillekkaan.
Joo, asiaa suurennellaan ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt mitenkään hankalaa ole ollut päästä yli. Vaimolla oli yli kymmenen vuotta sitten suhdeviritelmää, josta jäi kiinni minulle ja se homma jäi siihen. Väitti että sänkyyn saakka ei oltu ehditty.
Sen jälkeen minulla on ollut noin 40 suhdetta naisiin joista pari vakavampaa ja muut vain seksisuhteita. Pääosin tavannut näitä 1-5 kertaa. Pettämisiä nämä on siinä mielessä, että vaimo ei näistä tiedä vaan kuvittelee edelleen että ainoa hairahtanut maidän avioliitossa on hän. Ja hyvä näin.
Kummankin tekemistä pettämisistä olen päässyt yli hyvin, joten ei pitäisi olla ongelma muillekkaan.
Joo, asiaa suurennellaan ihan turhaan.
XD
Aika paljonhan näistä kuulee ja jotain kokemusta on itselläkin. Sanoisin, että pettämisestä voi päästä yli parhaiten (ehkä jopa ainostaan? en tiedä) siinä tapauksessa, että ei olekaan mitään pakkoa jatkaa toisen kanssa. Toisin sanoen, että liiton jatkumisen peruste ei ole lapset, lasten koti, yhteiset lainat tms.
Silloin, kun kyse on vain meidän kahden välisestä asiasta, johon ei liity mitään muita rasitteita. Silloin, kun asiaa voidaan käsitellä vain siltä kannalta, mihin se vaikuttaa = meidän kahden ihmissuhde.
Hyvin vaikeaa, yleensä, koska ihmisillä nyt tapaa olla muitakin sitoutumuksia kuin parisuhde. Senpä vuoksi omassani onkin tärkeää, että taloudellinen riippumattomuus jne on kunnossa, että eron tullen en joutuisi tinkimään elintasosta tai muuta vastaavaa ajattelemaan yhteydessä eroon.
On vaatinut tinkimättömyyttä omassa elämässä koskien näitä asioita, mutta toisaalta myös pelastanut parisuhteen.
Kyllä siitä ajan kanssa yli pääsee, mutta vain jos lopettaa suhteen sen pettäjän kanssa. Muuten aina miettii ja ajattelee että mitä jos. Epäilet jokaista sanaa, katsetta, kehon kieltä.
Minua petettiin kahdessa suhteessani, näin merkit molemmissa mutta ensimmäisellä kerralla en halunnut uskoa niitä. Toisella kerralla ajattelin että ei taas, kun merkit ilmaantuivat. Selvitin asian ja lopetin suhteen heti kun asia varmistui, ensimmäistä yritin jatkaa, oli ensimmäinen suhteeni, se oli paha virhe.
Nykyisen suhteen alussa pelkäsin joutuvani taas petetyksi, mutta pelot hälvenivät ajan kanssa. Olemme myös mieheni kanssa puhuneet näistä ajatuksistani ja hän minulle omistaan, häntäkin oli petetty aiemmassa suhteessa. Olemme olleet jo pitkään yhdessä, pian vietämme 10v hääpäivää. Kyllä sitä joskus käy mielessä että mitäs jos, mutta mitään merkkejä ei ole. Kyllä siitä ikuinen jälki jää kun petetyksi joutuu, mutta sen kanssa oppii olemaan, ei vain saa antaa sen tuhota muitakin suhteita. Ja kuuntele vaistoasi, se on yleensä oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tullut petetyksi kannattaisi ihan toden totta katsoa peiliin! Tästä ihan kokemusta
Vierailija kirjoitti:
Aika paljonhan näistä kuulee ja jotain kokemusta on itselläkin. Sanoisin, että pettämisestä voi päästä yli parhaiten (ehkä jopa ainostaan? en tiedä) siinä tapauksessa, että ei olekaan mitään pakkoa jatkaa toisen kanssa. Toisin sanoen, että liiton jatkumisen peruste ei ole lapset, lasten koti, yhteiset lainat tms.
Silloin, kun kyse on vain meidän kahden välisestä asiasta, johon ei liity mitään muita rasitteita. Silloin, kun asiaa voidaan käsitellä vain siltä kannalta, mihin se vaikuttaa = meidän kahden ihmissuhde.
Hyvin vaikeaa, yleensä, koska ihmisillä nyt tapaa olla muitakin sitoutumuksia kuin parisuhde. Senpä vuoksi omassani onkin tärkeää, että taloudellinen riippumattomuus jne on kunnossa, että eron tullen en joutuisi tinkimään elintasosta tai muuta vastaavaa ajattelemaan yhteydessä eroon.
On vaatinut tinkimättömyyttä omassa elämässä koskien näitä asioita, mutta toisaalta myös pelastanut parisuhteen.
Mä kyllä komppaan tätä. Oma jäämiseni suhteeseen perustui ennen kaikkea lasten etuun ja nyt huomaan tuntevani vähän kaunaa heitäkin kohtaan. Sinnittelen suhteessa, jossa on vaikea unohtaa pettäminen, teinit huutaa huoneissaan. On selvää, että he eivät tiedä minkä päätöksen olen heidän parastaan ajatellen tehnyt pikkulapsiaikana. Silti tuntuu joka päivä vain katkerammalta. Tuntuu myös että siinä pikkulapsiaikana heidän etu oli jotenkin niin itsestään selvä että varmaan riitojen pelossa en edes ottanut kaikkia asioita miehen kanssa mitä olisi pitänyt.
Eli miettikää sitäkin että lapset kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt mitenkään hankalaa ole ollut päästä yli. Vaimolla oli yli kymmenen vuotta sitten suhdeviritelmää, josta jäi kiinni minulle ja se homma jäi siihen. Väitti että sänkyyn saakka ei oltu ehditty.
Sen jälkeen minulla on ollut noin 40 suhdetta naisiin joista pari vakavampaa ja muut vain seksisuhteita. Pääosin tavannut näitä 1-5 kertaa. Pettämisiä nämä on siinä mielessä, että vaimo ei näistä tiedä vaan kuvittelee edelleen että ainoa hairahtanut maidän avioliitossa on hän. Ja hyvä näin.
Kummankin tekemistä pettämisistä olen päässyt yli hyvin, joten ei pitäisi olla ongelma muillekkaan.
Joo, asiaa suurennellaan ihan turhaan.
Mun mielestä pano ja suhde on kyllä 2 eri asiaa XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt mitenkään hankalaa ole ollut päästä yli. Vaimolla oli yli kymmenen vuotta sitten suhdeviritelmää, josta jäi kiinni minulle ja se homma jäi siihen. Väitti että sänkyyn saakka ei oltu ehditty.
Sen jälkeen minulla on ollut noin 40 suhdetta naisiin joista pari vakavampaa ja muut vain seksisuhteita. Pääosin tavannut näitä 1-5 kertaa. Pettämisiä nämä on siinä mielessä, että vaimo ei näistä tiedä vaan kuvittelee edelleen että ainoa hairahtanut maidän avioliitossa on hän. Ja hyvä näin.
Kummankin tekemistä pettämisistä olen päässyt yli hyvin, joten ei pitäisi olla ongelma muillekkaan.
Joo, asiaa suurennellaan ihan turhaan.
Mun mielestä pano ja suhde on kyllä 2 eri asiaa XD
Mielenkiinnosta utelen, kumpi sinulle olisi pahempi: henkinen vai fyysinen pettäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljonhan näistä kuulee ja jotain kokemusta on itselläkin. Sanoisin, että pettämisestä voi päästä yli parhaiten (ehkä jopa ainostaan? en tiedä) siinä tapauksessa, että ei olekaan mitään pakkoa jatkaa toisen kanssa. Toisin sanoen, että liiton jatkumisen peruste ei ole lapset, lasten koti, yhteiset lainat tms.
Silloin, kun kyse on vain meidän kahden välisestä asiasta, johon ei liity mitään muita rasitteita. Silloin, kun asiaa voidaan käsitellä vain siltä kannalta, mihin se vaikuttaa = meidän kahden ihmissuhde.
Hyvin vaikeaa, yleensä, koska ihmisillä nyt tapaa olla muitakin sitoutumuksia kuin parisuhde. Senpä vuoksi omassani onkin tärkeää, että taloudellinen riippumattomuus jne on kunnossa, että eron tullen en joutuisi tinkimään elintasosta tai muuta vastaavaa ajattelemaan yhteydessä eroon.
On vaatinut tinkimättömyyttä omassa elämässä koskien näitä asioita, mutta toisaalta myös pelastanut parisuhteen.
Mä kyllä komppaan tätä. Oma jäämiseni suhteeseen perustui ennen kaikkea lasten etuun ja nyt huomaan tuntevani vähän kaunaa heitäkin kohtaan. Sinnittelen suhteessa, jossa on vaikea unohtaa pettäminen, teinit huutaa huoneissaan. On selvää, että he eivät tiedä minkä päätöksen olen heidän parastaan ajatellen tehnyt pikkulapsiaikana. Silti tuntuu joka päivä vain katkerammalta. Tuntuu myös että siinä pikkulapsiaikana heidän etu oli jotenkin niin itsestään selvä että varmaan riitojen pelossa en edes ottanut kaikkia asioita miehen kanssa mitä olisi pitänyt.
Eli miettikää sitäkin että lapset kasvaa.
Tämä on erinomainen pointti: itselle epätyydyttävään suhteeseen ei pidä jäädä kenenkään muun takia, ei lasten eikä puolison. Palkintoa huonossa suhteessa kärvistelemisestä ei ole jaossa. Päinvastoin lapset luultavasti ihmettelevät, miksi äiti tai isä uhrasi oman hyvinvointinsa ja elämänsä muiden takia. Minua ja sisaruksiani äiti yritti syyllistää ratkaisustaan jäädä huonoon suhteeseen enkä pystynyt hänen loppuelämänsä kestänyttä katkeroitumistaan mitenkään ymmärtämään. Hän vihasi isääni loppuelämänsä ajan, isäni itse otti eron kun lapset olivat jo aikuisia.
Jos kuitenkin vilpittömästi uskoo pääsevänsä petoksesta ja luottamuspulasta yli eli suhteen hyvät puolet voittavat huonot, tottakai kannattaa yrittää pelastaa se suhde.
Itse päätin jäädä suhteeseen.
Sain tietää muutaman kuukauden kestäneestä sivusuhteesta vuosi sen päättymisen jälkeen.
Masennuin vakavasti ja 2 vuotta meni sumussa ja äärettömässä tuskassa, mutta pysyimme yhdessä.
Nyt on kulunut 4 vuotta ja masennus on väistynyt, olen oppinut ymmärrtämään miksi niin kävi ja järjellä ajateltuna uskon oikeasti, ettei mieheni enää ikinä niin tekisi.
Tilanne oli silloin niin erillainen ja meidän suhde oli niin tuore, ettei mies ollut vielä valmis sitoutumaan oikeasti tms.
MUTTA... en ole kyllä ollenkaan varma onko tämä kaiken arvoista. Vaikka masennus on helpottanut ja järki sanoo vaikka mitä, ei luottamus ikinä palautunut ennalleen.
Edelleen tulee ahdistuskohtauksia ihan kuukausittain. Olen stressaantunut ja ahdistunut. Surullinen. En ole onnellinen. Sydän ei unohda. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä löytyy yksi omakohtainen kokemus,ukko petti parisen vuotta sitten ja kiinni jäi.Ihan parinkin eri naisen kanssa.Meillä silloin helvetilliset parisuhdeajat ja en tiedä liekö tuo ei osannut sitten ahdistustaan humalassa muuten purkaa.Asiat puhuttiin selviksi ja yhdessä sitten jatkettiin,tosin meillä pari pientä lasta jotka omalta osaltaan vaikuttivat asiaan aikalailla.En halunnut pyöräyttää lasten elämää ympäri ryhtyäkseni yh.ksi joka kuskaa vuorotyöläisenä lapsiaan vuoropäiväkotiin jne,koska mihinkään viikko-viikko-systeemiin en olisi koskaan suostunut.Siis yhdessä jatkettiin ja kyllähän tuo vituttaa välillä vielä tänäkin päivänä,mutta toisaalta päätöksen tein laittaa lasten onni omani edelle ja sillä menen kun kerran lapset ovat tärkeintä mitä minulla on.Kerkeän miettiä uudelleen sitten kun lapset ovat isompia ja esimerkiksi minun tulolähteeni ei sanele niin paljon asioita.Ja kysymykseen kuinka päästä yli:vertaistuki,lue aihetta ja aika auttaa tai muuttaa asioiden muotoa.Maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita kuin petetyksi joutuminen.Esimerkiksi jos lapsilleni tapahtuisi jotain niin tuo miehen sekoilut ovat siinä meressä vain yksi hyttysen kakka.
Yli pääsee vaihtamalla miehen parempaan. Koettu muutamaankin otteeseen. Täytyy vain ymmärtää että mies ei ollutkaan sellainen kuin olisit ansainnut, ei kaikki ole, ja toivoa seuraavassa suhteessa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä löytyy yksi omakohtainen kokemus,ukko petti parisen vuotta sitten ja kiinni jäi.Ihan parinkin eri naisen kanssa.Meillä silloin helvetilliset parisuhdeajat ja en tiedä liekö tuo ei osannut sitten ahdistustaan humalassa muuten purkaa.Asiat puhuttiin selviksi ja yhdessä sitten jatkettiin,tosin meillä pari pientä lasta jotka omalta osaltaan vaikuttivat asiaan aikalailla.En halunnut pyöräyttää lasten elämää ympäri ryhtyäkseni yh.ksi joka kuskaa vuorotyöläisenä lapsiaan vuoropäiväkotiin jne,koska mihinkään viikko-viikko-systeemiin en olisi koskaan suostunut.Siis yhdessä jatkettiin ja kyllähän tuo vituttaa välillä vielä tänäkin päivänä,mutta toisaalta päätöksen tein laittaa lasten onni omani edelle ja sillä menen kun kerran lapset ovat tärkeintä mitä minulla on.Kerkeän miettiä uudelleen sitten kun lapset ovat isompia ja esimerkiksi minun tulolähteeni ei sanele niin paljon asioita.Ja kysymykseen kuinka päästä yli:vertaistuki,lue aihetta ja aika auttaa tai muuttaa asioiden muotoa.Maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita kuin petetyksi joutuminen.Esimerkiksi jos lapsilleni tapahtuisi jotain niin tuo miehen sekoilut ovat siinä meressä vain yksi hyttysen kakka.
Annatko miehelle kuitenkin edelleen pilperoa säännöllisesti? Eikä mielessä tuolloin ollenkaan käy missä kaikkialla se onkaan sitä uittanut kun sinä olet ollut kotona hänen lapsiaan hoitamassa? Oksetus.
Jos on pettänyt monen kanssa jne, niin ei ole luottamista jatkossakaan. Kokemusta on.
Mulla on kokemus muutamamasta miehestä, jotka tunnen. Sarjapettäjiä kaikki.
Esim alussa nro 3; mieti vielä muutaman kerran!
Miehet kiinnijäätyään anelevat ja rukoilevat anteeksiantoa. Vaikka ovat panneet jo vaikka vuosikymmeniä ympäriämpäri. Yhdelle todella naiiville naiselle tuli todella isona järkytylsenä. Mies vannoi ja vakuutti, aneli anteeksi. Ja silti mies jatkoi touhujaan ja jatkaa yhä. Vaimo käy tietyllä tapaa sääliksi. Hänen omanarvontuntonsa on poljettu lokaan, luki vielä miehensä viestit, jossa mies haukkui vaimoaan estoiseksi pihtariksi.
Reilu vuosi sitten sattui itselleni, että kerran vaimo soitti. Olin tapaillut yhtä miestä. Vaimo oli lopulta kuin viilipytty, mutta sanoi, että vaistot kertoivat ja oikein meni. Minä en tiennyt miehen vaimosta mitään. Vaimo kertoi, että kaikki miehen ed suhteet ja avioliitot olivat kaatuneet pettämiseen. Eli tämäkään mies ei tule muuttumaan.
Facebookin perusteella on hienoja matkoja ja kaunis omakotitalo. Näistä vaimo haluaa tietysti pitää kiinni kun se toinen vaihtoehto on elämä yksin vuokrakaksiossa. Mutta silti koko ajan epäilys nakertaa ja henkinen hyvinvointi on lopulta ties mitä.
Aika ja evoluutio on muokannut meitä. Mutta ei miehen heikkoutta vieraan lihan perään ja naisen alistuvuutta miehen heikon luonteen edessä. "Onhan meillä tämä talo ja lapset"'
Muutama kaverikin on, joilla on tällainen h-pukki isänä ollut. Lapset kyllä tajuavat asioita ja näkevät sen äitinsä ahdistuksen ja jännitteen vanhempien välillä. Miettikää, minkä muiston jätätte.
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin jäädä suhteeseen.
Sain tietää muutaman kuukauden kestäneestä sivusuhteesta vuosi sen päättymisen jälkeen.
Masennuin vakavasti ja 2 vuotta meni sumussa ja äärettömässä tuskassa, mutta pysyimme yhdessä.
Nyt on kulunut 4 vuotta ja masennus on väistynyt, olen oppinut ymmärrtämään miksi niin kävi ja järjellä ajateltuna uskon oikeasti, ettei mieheni enää ikinä niin tekisi.
Tilanne oli silloin niin erillainen ja meidän suhde oli niin tuore, ettei mies ollut vielä valmis sitoutumaan oikeasti tms.
MUTTA... en ole kyllä ollenkaan varma onko tämä kaiken arvoista. Vaikka masennus on helpottanut ja järki sanoo vaikka mitä, ei luottamus ikinä palautunut ennalleen.
Edelleen tulee ahdistuskohtauksia ihan kuukausittain. Olen stressaantunut ja ahdistunut. Surullinen. En ole onnellinen. Sydän ei unohda. :(
Mulla ihan samankaltainen tarina, muutaman kuukauden sivusuhde tapahtui suhteen alussa, ollessamme parikymppisiä.
Ja ihan samat tuntemukset, vaikka aikaa tuosta on 17 vuotta ja lapsetkin sitten päätin sen kanssa tehdä, kun luulin silloin lasten tekohetkellä päässeeni yli.
Vasta nyt nelikymppisenä olen tajunnut, että ahdistukseni, masennukseni yms. johtuu miehestä ja hänen teoistaan. Ei koskaan ole mikään palautunut ennalleen
Ei mies voi pettää. Luonnollista toimintaa. Nainen voi. Luonnotonta toimintaa.
"Luottamus on kun paperii kun se rypistyy
Se ei palaa ennalleen koskaan kun tulee tyrittyy
Se on vaan silmänräpäys kun se omalle kohalle kolahtaa
Kestää tuhat kertaa kauemmin toipuu ku romahtaa"
Tämä on niin totta. Pettämisestä pääsee yli. Luottamus ei kuitenkaan koskaan palaudu, joten suhdetta ei sen pettäjän kanssa vaan voi jatkaa.
Mies ei petä silloin, jos omalla naisella on hyvä ja kaunis alapää. Tiukka ei tarvitse olla, mutta synnyttäneen naisen alapää on ikuisesti pilalla. Miehillä on myös taipumusta pettää omaa hoikkaa/laihaa kumppaniaan pyöreämmän naisen kanssa, koska yhteiskunta aivopesee helpoimmin manipuloitavissa olevia miehiä (=tyhmiä) ajattelemaan, että mitä laihempi, pienirintasempi ja pienipeppusempi nainen on, sen parempi. Mutta sitten tullaan biologiaan ja on fakta, että miehet syttyy enemmän muodokkaammista naisista. Enkä edes puhu lihavista vaan nimenomaan pyöreämmistä. Max 5-15kg ylipainoa, riippuen mihin rasva pakkautuu eniten.