Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä yli pääseminen?
13.01.2020 |
Voiko päästä yli niin, että paluu ns. normaaliin olisi ylipäätään mahdollista?
Eniten kiinnostaa vastaukset ihmisiltä, joilla on omakohtaisia kokemuksia.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja pettänyt oltuamme mieheni kanssa pitkään yhdessä (yli 20 v.).
Liitossa ei pettämisen hetkellä ollut varsinaisesti mitään vikaa. Emme riidelleet, seksiä oli. Ei tietysti yhtä paljon kuin alkuaikoina, mutta en ajautunut pettämään seksin puutteessa. Arki soljui omalla painollaan. Olin ihan perustyytyväinen elämääni.
En oikeastaan ole vieläkään saanut selville, miksi menin niin tekemään. Tunnustan, että yhtenä vaikuttavana tekijänä oli huomiosta nauttiminen. Oli ihanaa olla jonkun ihmisen huomion keskipisteenä, saada kehuja, tuntea valtavaa intohimoa. Haukkukaa vain... se ei muuta mitään eikä ketään =)
Nyt on tilanne, jossa pyrimme mieheni kanssa saamaan tapahtumien jälkeen yhteiselämän rullaamaan. En vielä tiedä, missä olen puolen vuoden tai vuoden tai useiden vuosien päästä. Ajatukset ovat välillä hirveän ristiriitaiset. Välillä tulee hirveän selkeänä ajatus, että en tietenkään halua erota ja tietysti korjaan liittoni. Välillä mietin, että olen ylittänyt rajan todella pahasti, eikä tästä enää päästä yli.
Tämä on kuin minun kirjoittamani.
Häpeän tekoani, mutta en edelleenkään tiedä syytä sille. Ja niin kauan kuin en osaa selittää tekoani, tuntuu että saatan sortua uudelleen. Sen tiedän, etten tee moista tyhmyyttä nyt tai lähikuukausina. Mutta jos asiaa ei oikeasti selvitetä, pelkään sortuvani uudelleen. Suhteessa on jotakin muututtava, että pysyn uskollisena :(
Ensimmäinen askel on se, että ymmärrät, että muutoksen on lähdettävä SINUSTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ammattiauttaja voisi auttaa vaamaan itsellesi sitä syytä, miksi päädyit toimimaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja pettänyt oltuamme mieheni kanssa pitkään yhdessä (yli 20 v.).
Liitossa ei pettämisen hetkellä ollut varsinaisesti mitään vikaa. Emme riidelleet, seksiä oli. Ei tietysti yhtä paljon kuin alkuaikoina, mutta en ajautunut pettämään seksin puutteessa. Arki soljui omalla painollaan. Olin ihan perustyytyväinen elämääni.
En oikeastaan ole vieläkään saanut selville, miksi menin niin tekemään. Tunnustan, että yhtenä vaikuttavana tekijänä oli huomiosta nauttiminen. Oli ihanaa olla jonkun ihmisen huomion keskipisteenä, saada kehuja, tuntea valtavaa intohimoa. Haukkukaa vain... se ei muuta mitään eikä ketään =)
Nyt on tilanne, jossa pyrimme mieheni kanssa saamaan tapahtumien jälkeen yhteiselämän rullaamaan. En vielä tiedä, missä olen puolen vuoden tai vuoden tai useiden vuosien päästä. Ajatukset ovat välillä hirveän ristiriitaiset. Välillä tulee hirveän selkeänä ajatus, että en tietenkään halua erota ja tietysti korjaan liittoni. Välillä mietin, että olen ylittänyt rajan todella pahasti, eikä tästä enää päästä yli.
Tämä on kuin minun kirjoittamani.
Häpeän tekoani, mutta en edelleenkään tiedä syytä sille. Ja niin kauan kuin en osaa selittää tekoani, tuntuu että saatan sortua uudelleen. Sen tiedän, etten tee moista tyhmyyttä nyt tai lähikuukausina. Mutta jos asiaa ei oikeasti selvitetä, pelkään sortuvani uudelleen. Suhteessa on jotakin muututtava, että pysyn uskollisena :(
Ensimmäinen askel on se, että ymmärrät, että muutoksen on lähdettävä SINUSTA.
Tästä olen petettynä osapuolena hieman erimieltä. Kuten tuolla joku aiemmin kirjoitti ja kuten meille myös ammattilainen asiaa avasi, on syytä usein molemmissa. Vaikka päätöksen tekee pettäjä, niin ainakin meidän tilanteessa myös minussa oli syytä siihen, miksi siihen tilanteeseen ajauduttiin. Ja vasta kun minäkin olin valmis hyväksymään osuuteni, pystyimme sudettamme alkaa rakentaa uudelleen.
Kuten joku aiemmin kirjoittikin, niin se on vaan fakta että puoliso joka voi toista pettää (etenkin jos kyse ei ole mistään kännissä tehdystä kertarykäsystä) ei kunnioita tai rakasta vastapuolta enää. Ja toisen kun pitäis olla yks elämän tärkeimmistä ihmisistä..
Kaivakaa nyt ees ne viimeiset itsekunnioituksen rippeet jostain ja sanokaa näille sankareille kiitos ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja pettänyt oltuamme mieheni kanssa pitkään yhdessä (yli 20 v.).
Liitossa ei pettämisen hetkellä ollut varsinaisesti mitään vikaa. Emme riidelleet, seksiä oli. Ei tietysti yhtä paljon kuin alkuaikoina, mutta en ajautunut pettämään seksin puutteessa. Arki soljui omalla painollaan. Olin ihan perustyytyväinen elämääni.
En oikeastaan ole vieläkään saanut selville, miksi menin niin tekemään. Tunnustan, että yhtenä vaikuttavana tekijänä oli huomiosta nauttiminen. Oli ihanaa olla jonkun ihmisen huomion keskipisteenä, saada kehuja, tuntea valtavaa intohimoa. Haukkukaa vain... se ei muuta mitään eikä ketään =)
Nyt on tilanne, jossa pyrimme mieheni kanssa saamaan tapahtumien jälkeen yhteiselämän rullaamaan. En vielä tiedä, missä olen puolen vuoden tai vuoden tai useiden vuosien päästä. Ajatukset ovat välillä hirveän ristiriitaiset. Välillä tulee hirveän selkeänä ajatus, että en tietenkään halua erota ja tietysti korjaan liittoni. Välillä mietin, että olen ylittänyt rajan todella pahasti, eikä tästä enää päästä yli.
Tämä on kuin minun kirjoittamani.
Häpeän tekoani, mutta en edelleenkään tiedä syytä sille. Ja niin kauan kuin en osaa selittää tekoani, tuntuu että saatan sortua uudelleen. Sen tiedän, etten tee moista tyhmyyttä nyt tai lähikuukausina. Mutta jos asiaa ei oikeasti selvitetä, pelkään sortuvani uudelleen. Suhteessa on jotakin muututtava, että pysyn uskollisena :(
Ensimmäinen askel on se, että ymmärrät, että muutoksen on lähdettävä SINUSTA.
Tästä olen petettynä osapuolena hieman erimieltä. Kuten tuolla joku aiemmin kirjoitti ja kuten meille myös ammattilainen asiaa avasi, on syytä usein molemmissa. Vaikka päätöksen tekee pettäjä, niin ainakin meidän tilanteessa myös minussa oli syytä siihen, miksi siihen tilanteeseen ajauduttiin. Ja vasta kun minäkin olin valmis hyväksymään osuuteni, pystyimme sudettamme alkaa rakentaa uudelleen.
Kyseisessä tilanteessa, jossa kirjoittaja kertoo, ettei itsekään tiedä miksi petti, niin todellakin ENSIN tutkitaan sitä omaa itseä, eikä yritetä lähteä sitä kautta, että sitä puolisoa pitää muuttaa. Teidän tapauksessanne oli syytä molemmissa, mutta ymmärrä nyt hyvä ihminen, että niin ei aina ole. Oikeastiko kuvittelet, että jokainen pettämistapaus on samanlainen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku aiemmin kirjoittikin, niin se on vaan fakta että puoliso joka voi toista pettää (etenkin jos kyse ei ole mistään kännissä tehdystä kertarykäsystä) ei kunnioita tai rakasta vastapuolta enää. Ja toisen kun pitäis olla yks elämän tärkeimmistä ihmisistä..
Kaivakaa nyt ees ne viimeiset itsekunnioituksen rippeet jostain ja sanokaa näille sankareille kiitos ja näkemiin.
Pettämiseen on monia syitä eikä se aina todellakaan johdu siitä, ettei rakastaisi.
Esim. minä olen hyväksikäytetty lapsi ja käyttäydyin nuorempana seksuaalisesti holtittomasti, koska se oli yksi itsetuhoisuuden muoto. Satutin itseäni sekä rakkaimpiani, koska mielenterveyteni järkkyi.
Mieheni jaksoi seistä rinnallani ja kävin läpi pitkän terapian. Elämämme on ollut normaalia jo yli kymmenen vuotta enkä aio ikinä enää pettää miestäni. Aina olen rakastanut häntä yli kaiken, mutta itseäni en osannut aiemmin rakastaa.
Jos haluaa pettää harrastamalla satunnaista seksiä satunnaishoitojen kanssa, kannattaa muistaa että kohtelee myös itseään satunnaishoitona ihmisarvoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä irti menneestä, valitithan miehesi tekemisistä jo vuosia ennen kuin pettäminen kävi ilmi.
Löydät onnen kun hyväksyt asian ja omat tekosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin samaa...
Miehen pettäminen selvisi aika äskettäin. Meillä on kaksi pientä lasta.
Ensin olin siinä uskossa, että hän oli pettänyt "vain" yhden henkilön kanssa minua jonkun yksittäisen kerran. sitten selvisi, että heillä olikin jo minun näkemykseni mukaan suhde (muutaman kuukauden kestänyt). Ja lopulta on selvinnyt, että näitä naisia on ollut useampi jo kahden vuoden ajan.
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että pettämistä en siedä ja mies saa kenkää heti, kun niin tekee. Nyt kun olen oikeasti tässä tilanteessa, onkin ajatukset ihan sekaisin. Tuntuu, että perheen hajottaminen on tosi iso juttu. Olisin valmis yrittämään, mutta tuntuu, etten voi enää ikinä luottaa. Ja suhteesta ei varmaan koskaan enää tule hyvää. Samanlaista ei missään nimessä, mutta tuskin edes siedettävää. Todella paska tilanne!
Kehottaisin kyllä pysymään alkuperäisessä kannassa ja lähtemään nyt kun se vielä on jopa suhteellisen "helppoa".
Tilannetta on ehkä hankala nähdä kokonaisuutena kun on itse liian lähellä sitä, mutta onhan toi jo tosi sairas tilanne, että pettämistä on ollut vuosia ja sivusuhteitakin, mahdollisesti parhaillaankin joku suhde voimissaan. Mies voi muuttua, mutta kanssasi hän ei ikinä tule uskollinen olemaan.Ja perhehän on oikeastaan jo hajotettu miehen toimesta, joten enemmän teet jatkossa lapsillekin hallaa jäämällä suhteeseen. Jos pystytte väleissä eroamaan ja sopimaan asiat lapsen parhaiksi, niin saisit itsekin mahdollisuuden elää oikeasti onnellista elämää, pettäjän kanssa se ei vaan tule onnistumaan.
Tottakai asioista pitää puhua mikä ajoi pettämiseen jne jos homma tuli ihan puun takaa. Mutta omia lähipiirissä olleita vähän vastaavia tapauksia on yhdistänyt, että kimppaan on menty tosi nuorena ja vasta päälle kolmekymppisinä on havaittu, että ollaan ihan itselle vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä. Osassa tapauksissa on ollut myös lapsia, mutta kaikissa on eroon päädytty ennemmin tai myöhemmin enkä ole ainakaan vielä kuullut kenenkään asiaa katuvan.
Itse olen aina miettinyt, että ennemmin olen vaikka sitten yksin kuin huonossa suhteessa pettäjän kanssa. Se on niin älytön henkinen rasite, että siinä sairastuttaa itsensä pidemmän päälle pahastikin.
Kyllä, aina mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Sanokoon ydinperhefanaatikot mitä vaan, mutta kyllä lapsikin saa paremman mallin noin.
Yhdyn myös tuohon että monet nuorena pairiutuneet huomaavat olevansa ehkä ihan kivan kaverin kanssa yhdessä, mutta se olennainen kipinä puuttuu. Ja ilmeisesti on sitten hirveän vaikeaa ajatella tuttujen ihmisten ja sukulaisten reaktiota jos erottaisiin, mennään sitten mieluummin vaikka pettämään. Selkärangatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku aiemmin kirjoittikin, niin se on vaan fakta että puoliso joka voi toista pettää (etenkin jos kyse ei ole mistään kännissä tehdystä kertarykäsystä) ei kunnioita tai rakasta vastapuolta enää. Ja toisen kun pitäis olla yks elämän tärkeimmistä ihmisistä..
Kaivakaa nyt ees ne viimeiset itsekunnioituksen rippeet jostain ja sanokaa näille sankareille kiitos ja näkemiin.
Niinpä. Tarvitsevuuteen perustuvaa rakkautta tai kunnioittamista voi olla, mutta ei enää sellaista mitä parisuhteessa oikeasti kuuluisi olla. Kuka haluaa olla suhteessa tarvittu mutta ei riittävä?
Eihän se edes ole enää parisuhde jos on muitakin osapuolia.
Jos pystytte väleissä eroamaan ja sopimaan asiat lapsen parhaiksi, niin saisit itsekin mahdollisuuden elää oikeasti onnellista elämää, pettäjän kanssa se ei vaan tule onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua petettiin.
t. ap
Niin miten se sitten oli sinulta pois?
Sopimuspetos. Olimme sopineet yksiavioisesta suhteesta ja itse pidin sopimuksesta kiinni. Minun ei olisi tarvinnut suostua sopimuksen ehtoihin eikä pysytellä yksiavioisena, kun sopimusta ei kuitenkaan noudatettu ehtojen mukaisesti. Sopimus ei enää jatku samoilla ehdoilla luonnollisesti.
Se on ihan sama mitkä sopimusehdot sinä teidän suhteelle jatkossa määrittelet kun toisella on se perustuslakiin perustuva itsemääräusoikeus tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja omassa elämässään.
Niinpä tietenkin.
Noin ajattelevan kannattaa vaan jättää.
Onhan ihmisten välillä monenlaisia lakiin perustumattomia ja kirjoittamattomia sopimuksia ja sääntöjä.
Niitä usein noudattavat mm puolisot , perheenjäsenet ja ystävät keskenään.
Ja tulevat tyytyväisiksi ja jopa onnellisiksi toimiessaan reilusti ja saadessaan samaa kohtelua myös itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Petin akkaa ja tunnustin kun jäin kiinni. Puhuin ummet ja lammet kuinka rakastan häntä ja olin sekaisin työstressistä ja oli hetken hairahdus. Haha. Noin sitä kilttiä ihmistä höynäytetään. Nyt onkin jo uus salarakas kierrossa ja muija uskoo tarinat ylitöistä :D tyhmyydestä sakotetaan
Mitä ihmettä varten sinä noin tyhmän akan kanssa ylipäätään olet ollenkaan?
Lähde hyvänen aika eikä tarvi edes vaivautua valehtelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljonhan näistä kuulee ja jotain kokemusta on itselläkin. Sanoisin, että pettämisestä voi päästä yli parhaiten (ehkä jopa ainostaan? en tiedä) siinä tapauksessa, että ei olekaan mitään pakkoa jatkaa toisen kanssa. Toisin sanoen, että liiton jatkumisen peruste ei ole lapset, lasten koti, yhteiset lainat tms.
Silloin, kun kyse on vain meidän kahden välisestä asiasta, johon ei liity mitään muita rasitteita. Silloin, kun asiaa voidaan käsitellä vain siltä kannalta, mihin se vaikuttaa = meidän kahden ihmissuhde.
Hyvin vaikeaa, yleensä, koska ihmisillä nyt tapaa olla muitakin sitoutumuksia kuin parisuhde. Senpä vuoksi omassani onkin tärkeää, että taloudellinen riippumattomuus jne on kunnossa, että eron tullen en joutuisi tinkimään elintasosta tai muuta vastaavaa ajattelemaan yhteydessä eroon.
On vaatinut tinkimättömyyttä omassa elämässä koskien näitä asioita, mutta toisaalta myös pelastanut parisuhteen.
Minun elintasoni saa kyllä laskea , en todellakaan jää petturi miehen kanssa siksi että joudun ehkä vaihtamaan auton merkkiä tai jopa luopumaan autosta kokonaan.
Mitähän sitä vanhana muistelee ja harmittelee?
Sitäkö ettei ollut varaa tiettyihin tavaroihin vai ehkä kuitenkin sitä että antoi jonkun pettää itseään toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljonhan näistä kuulee ja jotain kokemusta on itselläkin. Sanoisin, että pettämisestä voi päästä yli parhaiten (ehkä jopa ainostaan? en tiedä) siinä tapauksessa, että ei olekaan mitään pakkoa jatkaa toisen kanssa. Toisin sanoen, että liiton jatkumisen peruste ei ole lapset, lasten koti, yhteiset lainat tms.
Silloin, kun kyse on vain meidän kahden välisestä asiasta, johon ei liity mitään muita rasitteita. Silloin, kun asiaa voidaan käsitellä vain siltä kannalta, mihin se vaikuttaa = meidän kahden ihmissuhde.
Hyvin vaikeaa, yleensä, koska ihmisillä nyt tapaa olla muitakin sitoutumuksia kuin parisuhde. Senpä vuoksi omassani onkin tärkeää, että taloudellinen riippumattomuus jne on kunnossa, että eron tullen en joutuisi tinkimään elintasosta tai muuta vastaavaa ajattelemaan yhteydessä eroon.
On vaatinut tinkimättömyyttä omassa elämässä koskien näitä asioita, mutta toisaalta myös pelastanut parisuhteen.
Minun elintasoni saa kyllä laskea , en todellakaan jää petturi miehen kanssa siksi että joudun ehkä vaihtamaan auton merkkiä tai jopa luopumaan autosta kokonaan.
Mitähän sitä vanhana muistelee ja harmittelee?
Sitäkö ettei ollut varaa tiettyihin tavaroihin vai ehkä kuitenkin sitä että antoi jonkun pettää itseään toistuvasti.
Jep. Lapset saa mallin että on ihan ok tuottaa pahaa mieltä toiselle (vaikkei pettäminen paljastuisikaan, salailu ja epäilys kiristää usein tunnelmaa), kunhan vaan esiinnytään muulle maailmalle ehjänä yksikkönä.
Ei minua ainakaan saisi rahatukoilla tai niillä ostetuilla lahjuksillakaan jäämään katselemaan saman katon alle ihmistä jonka lärvi ja värkit olleet ties missä.
Ihanaa elää ihan omaa elämää sinkkuäitinä, ellei sitä uskollista kumppania löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti mies pettää yksinkertaisesti siksi että kotona ei ole seksiä tai sitä on liian vähän. Kyllä siinä petetylläkin on ona roolinsa.
On miehen vastuulla KESKUSTELLA , jos sitä seksiä on liian vähän. Sitten puhutaan tai mennään pariterapiaan. Mikään asia ei oikeuta pettämistä, ei yhtään mikään, vaikka pettäjä mitä väittäisi. Jos keskustelut ei auta niin sitten EROTAAN siitä haluttomasta puolisosta.
Jos kumpikaan ei halua sitä eroa, niin miksi pitäisi erota? Vaimollani on sairaus, joka etenee, eikä seksielämämme ole ollut aikoihin normaalia. Todennäköisesti loppuu kokonaan parin vuoden sisällä. Miksi minun pitäisi hieroa tätä asiaa vaimoni naamaan jollain vaatimuksilla avoimesta suhteesta? Sama juttu jostain hairahduksesta tai sivusuhteesta.
Itse petin miestä 30v sitten ja niin paljon kaivertanut et sen taki petti nyt mua. No sen tietää mikä kierre tästä syntyy. Ei ongelmia pettää miestäni jne. Parempi erota jos jompikumpi pettänyt, sen voin sanoa vuoskymmenien tuskalla.
Kehottaisin kyllä pysymään alkuperäisessä kannassa ja lähtemään nyt kun se vielä on jopa suhteellisen "helppoa".
Tilannetta on ehkä hankala nähdä kokonaisuutena kun on itse liian lähellä sitä, mutta onhan toi jo tosi sairas tilanne, että pettämistä on ollut vuosia ja sivusuhteitakin, mahdollisesti parhaillaankin joku suhde voimissaan. Mies voi muuttua, mutta kanssasi hän ei ikinä tule uskollinen olemaan.
Ja perhehän on oikeastaan jo hajotettu miehen toimesta, joten enemmän teet jatkossa lapsillekin hallaa jäämällä suhteeseen. Jos pystytte väleissä eroamaan ja sopimaan asiat lapsen parhaiksi, niin saisit itsekin mahdollisuuden elää oikeasti onnellista elämää, pettäjän kanssa se ei vaan tule onnistumaan.
Tottakai asioista pitää puhua mikä ajoi pettämiseen jne jos homma tuli ihan puun takaa. Mutta omia lähipiirissä olleita vähän vastaavia tapauksia on yhdistänyt, että kimppaan on menty tosi nuorena ja vasta päälle kolmekymppisinä on havaittu, että ollaan ihan itselle vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä. Osassa tapauksissa on ollut myös lapsia, mutta kaikissa on eroon päädytty ennemmin tai myöhemmin enkä ole ainakaan vielä kuullut kenenkään asiaa katuvan.
Itse olen aina miettinyt, että ennemmin olen vaikka sitten yksin kuin huonossa suhteessa pettäjän kanssa. Se on niin älytön henkinen rasite, että siinä sairastuttaa itsensä pidemmän päälle pahastikin.