Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusasiasta: miehen omistamasta talosta ja vaimon osallistumisesta asumiskuluihin
03.01.2020 |
Tiedän, että tämä on ikuinen ja loppuun kaluttu aihe, mutta jospa vielä irtoaisi. Minulta ainakin irtoaa.
Mies on ostamassa taloa ja suunnittelee lyhentävänsä lainaa noin viidelläsadalla eurolla kuussa. Lainanlyhennyksen päälle tietysti tulee lämmitys ym. omakotitaloasumisen kulut. Tontti oma.
Minun osuuteni asumiskuluista on ”sovitusti” 300 euroa.
Eikö se ole aika paljon? Voiko lämmitykseen ja muihin laskuihin mennä 600 euroa kuussa, jolloin maksaisin puolet kaikesta sälästä siinä lainan ympärillä?
Meillä on avioehto, ja se selittänee miksi tämä pikkuisen hiertää. En ole eroamassa tai hyötymässä, mutta tuntuu hullulta, että maksaisin talosta, josta en tule omistamaan prosenttiakaan.
Tietysti keskustelen vielä miehen kanssa, mutta toivoisin asiallisia mietteitä aiheesta. Olenko ihan taukki, kun en ole valmis maksamaan asumisestani kolmeasataa?
Ja kun joku kysyy miksen osallistu talon ostoon: olen opiskelija.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa on jännä sukupuoliin liittyvä kuvio.
Kun miehellä on isommat tulot ja enemmän omaisuutta, on epäreilua jos molempien omaisuus ei kasva samaan tahtiin, tai jos mies ei tarjoa naiselle puolta kaikesta ilman että nainen maksaa puolet kaikesta.
Mutta auta armias jos akateeminen nainen on hankkinut hyvän ammatin ja maksanut asunnon. Ei puhettakaan että mies voisi loisia vain puolta sähkö- ja vesimaksuista vastaan, tai että mies jotenkin saisi puolet kaikista. Nainenhan itse on tienannut ja maksanut, miksei mies voinut kouluttautua ja hankkia parempaa ammattia!!! Puolet käyvästä vuokrasta siis, ja asunnon omistaa se joka sen on maksanutkin.
(ja just for the record, esimerkin akateeminen nainen on ihan oikeassa)
Olen huomannut saman. Tosin luulen, osasyy tähän on siinä että naiset pitävät yhä suurimman osan vanhempainvapaista. Jos miehellä on paremmat tulot, rahat on erilliset ja mies vaatii naiselta tiukkaa 50-50 kulunjakoa, niin nainen on kusessa viimeistään silloin kun pissatikkuun tulee kaksi viivaa. Vrt. hyvätuloinen nainen ja pienituloinen mies, joiden tuloero vain kapenee äitiysloman aikana - pienempituloinen mies käy normaalisti töissä ja maksaa samat kuin ennenkin, ja parempituloinen vaimo saa äitiyslomallakin kouraan enemmän kuin tarpeeksi oman osuuden kattamiseksi.
Mutta eihän näiden pitäisi selittää kaikkea. Eihän kaikki parit edea halua lapsia, ja perhevapaista on mahdollista sopia erikseen vaikkei muuten haluaisikaan tervettä työkykyistä aikuista elättää.
Ja tällöin kun on yhteiset lapsetkin ja toinen hoitovapaalla ym. niin paremmin tienaavan tuleekin poistaa tuloeroa ja maksaa suurin osa menoista. Mutta minusta myös avioliiton tai ylipäätään parisuhteen aikana pitää aina miettiä tulojen mukaan yhteisten menojen maksu eikä ajatella vain itseään. Suhteessa olemisessa ei ole järkeä jos ajatellaan vain omaa napaa.
Mutta miksi se pienempituloinen saa rauhassa ajatella vain omaa napaansa? Ap:n tilanteessahan se 300 euroa on ihan naurettava hinta asumisesta, hän ei taatusti saisi sillä hinnalla edes opiskelijayksiötä. Mutta kun kumppanista hyötyminen ei riitä, kun kumppanista pitäisi hyötyä vielä tuota tarjottua, varsin avokätistä diiliäkin röyhkeämmin. Minusta parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että etsitään kompromisseja, sellaisia ratkaisuja joissa kumpikaan ei koe tulevansa ihan törkeästi hyväksikäytetyksi. Ei siitä, että parempituloinen maksaa automaattisesti kaiken ja pienempituloinen elää siivellä (ja välittää silti).
AP maksaa nyt kaksiosta 300e/kk. Tässä hän voisi asua koko opiskelujen ajan, mutta mies haluaa ostaa oman asunnon josta hyötyy siis varallisuutta. Ap ei hyödy sinänsä muuta kuin että pääsee asumaan omakotitaloon, josta ei vielä tiennyt edes että onko hyvä asia vai huono (kotityöt lisääntyy) . Muuten tilanne täysin sama kuin nyt vuokralla, maksaa 300e/kk, ei saa asumistukea koska puolisolla elatusvelvollisuus, joutuu nostamaan opintolainaa. Ei ollenkaan niin avokätistä minusta, eikä siipeilyä ap:n osalta ainakaan.
Kuka valittaa että pääse omakotilaan kaksion sijaan samoilla kustannuksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa on jännä sukupuoliin liittyvä kuvio.
Kun miehellä on isommat tulot ja enemmän omaisuutta, on epäreilua jos molempien omaisuus ei kasva samaan tahtiin, tai jos mies ei tarjoa naiselle puolta kaikesta ilman että nainen maksaa puolet kaikesta.
Mutta auta armias jos akateeminen nainen on hankkinut hyvän ammatin ja maksanut asunnon. Ei puhettakaan että mies voisi loisia vain puolta sähkö- ja vesimaksuista vastaan, tai että mies jotenkin saisi puolet kaikista. Nainenhan itse on tienannut ja maksanut, miksei mies voinut kouluttautua ja hankkia parempaa ammattia!!! Puolet käyvästä vuokrasta siis, ja asunnon omistaa se joka sen on maksanutkin.
(ja just for the record, esimerkin akateeminen nainen on ihan oikeassa)
Olen huomannut saman. Tosin luulen, osasyy tähän on siinä että naiset pitävät yhä suurimman osan vanhempainvapaista. Jos miehellä on paremmat tulot, rahat on erilliset ja mies vaatii naiselta tiukkaa 50-50 kulunjakoa, niin nainen on kusessa viimeistään silloin kun pissatikkuun tulee kaksi viivaa. Vrt. hyvätuloinen nainen ja pienituloinen mies, joiden tuloero vain kapenee äitiysloman aikana - pienempituloinen mies käy normaalisti töissä ja maksaa samat kuin ennenkin, ja parempituloinen vaimo saa äitiyslomallakin kouraan enemmän kuin tarpeeksi oman osuuden kattamiseksi.
Mutta eihän näiden pitäisi selittää kaikkea. Eihän kaikki parit edea halua lapsia, ja perhevapaista on mahdollista sopia erikseen vaikkei muuten haluaisikaan tervettä työkykyistä aikuista elättää.
Ja tällöin kun on yhteiset lapsetkin ja toinen hoitovapaalla ym. niin paremmin tienaavan tuleekin poistaa tuloeroa ja maksaa suurin osa menoista. Mutta minusta myös avioliiton tai ylipäätään parisuhteen aikana pitää aina miettiä tulojen mukaan yhteisten menojen maksu eikä ajatella vain itseään. Suhteessa olemisessa ei ole järkeä jos ajatellaan vain omaa napaa.
Mutta miksi se pienempituloinen saa rauhassa ajatella vain omaa napaansa? Ap:n tilanteessahan se 300 euroa on ihan naurettava hinta asumisesta, hän ei taatusti saisi sillä hinnalla edes opiskelijayksiötä. Mutta kun kumppanista hyötyminen ei riitä, kun kumppanista pitäisi hyötyä vielä tuota tarjottua, varsin avokätistä diiliäkin röyhkeämmin. Minusta parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että etsitään kompromisseja, sellaisia ratkaisuja joissa kumpikaan ei koe tulevansa ihan törkeästi hyväksikäytetyksi. Ei siitä, että parempituloinen maksaa automaattisesti kaiken ja pienempituloinen elää siivellä (ja välittää silti).
AP maksaa nyt kaksiosta 300e/kk. Tässä hän voisi asua koko opiskelujen ajan, mutta mies haluaa ostaa oman asunnon josta hyötyy siis varallisuutta. Ap ei hyödy sinänsä muuta kuin että pääsee asumaan omakotitaloon, josta ei vielä tiennyt edes että onko hyvä asia vai huono (kotityöt lisääntyy) . Muuten tilanne täysin sama kuin nyt vuokralla, maksaa 300e/kk, ei saa asumistukea koska puolisolla elatusvelvollisuus, joutuu nostamaan opintolainaa. Ei ollenkaan niin avokätistä minusta, eikä siipeilyä ap:n osalta ainakaan.
Kuka valittaa että pääse omakotilaan kaksion sijaan samoilla kustannuksilla?
No tuskin valittaa, mutta ei se omakotitaloasuminen ihan helppoa oo. Varsinkaan kun ei edes ole oma. Mutta ei ap:n kyllä tarvi riemustakaan kiljua miehelleen eikä pitää tätä jonain Jeesuksesta seuraavana kun huolii asumaan kanssa nuin "halvalla".
Edullista on! Itsekin olen opiskelija ja työtön ja asun avopuolisoni kanssa omakotitalossa josta hän lyhentää velkaa n.600e kk ja maksaa sähkön,jätehuollon,nuohoamiset (talo lämpiää puulla leivinuuni ja 2 pönttöuunia,sakokaivon tyhjennykset,auton bensat yms. N.1000-1500e kk ja minä maksan ruuat meille ja koiralle n.400-500e kk.
Vierailija kirjoitti:
Puuha-Pete kirjoitti:
---Avovaimoni tavatessani rakensin omakotitaloa hartijapankkiperiaatteella.
---
Sovimme, että perin vaimolta "vuokraa" eli puolet asumiseen liittyvistä juoksevista kuluista.
Siihen asti kun vaimo ihastuu naapurin Reiskaan. Sitten hän on loisinut ja käyttänyt hyväkseen nuo vuodet
En koe asiaa niin. Rakastan avovaimoani kovasti ja tällä järjestelyllä saan viettää hänen kanssaa elämäni parasta aikaa velattomassa omakotitalossa. Jos toisen osapuolen osallistuminen vain juokseviin kuluihin on loisimista ja hyväksikäyttämistä, niin itseppä olen ollut kyseistä järjestelyä laatimassa.
Lisäksi tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että jokainen parisuhde, siis ihan jokainen, päättyy tavalla tai toisella jossakin vaiheessa. Niin päättyy tämä meidänkin suhde. Jos vaimo ihastuu naapurin Reiskaan, niin minulle jää näppeihini velaton omakotitalo, johon jossakin vaiheessa löytyy uusi Justiina elämääni sulostuttamaan. Erosta katkeroituminen on pienimunaisten hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuha-Pete kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuha-Pete kirjoitti:
---Avovaimoni tavatessani rakensin omakotitaloa hartijapankkiperiaatteella.
---
Sovimme, että perin vaimolta "vuokraa" eli puolet asumiseen liittyvistä juoksevista kuluista.
Siihen asti kun vaimo ihastuu naapurin Reiskaan. Sitten hän on loisinut ja käyttänyt hyväkseen nuo vuodet
En koe asiaa niin. Rakastan avovaimoani kovasti ja tällä järjestelyllä saan viettää hänen kanssaa elämäni parasta aikaa velattomassa omakotitalossa. Jos toisen osapuolen osallistuminen vain juokseviin kuluihin on loisimista ja hyväksikäyttämistä, niin itseppä olen ollut kyseistä järjestelyä laatimassa.
Lisäksi tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että jokainen parisuhde, siis ihan jokainen, päättyy tavalla tai toisella jossakin vaiheessa. Niin päättyy tämä meidänkin suhde. Jos vaimo ihastuu naapurin Reiskaan, niin minulle jää näppeihini velaton omakotitalo, johon jossakin vaiheessa löytyy uusi Justiina elämääni sulostuttamaan. Erosta katkeroituminen on pienimunaisten hommaa.
Just näin minäkin ajattelen, ei ole vaimon homma maksella minun taloa tai hyvitellä maksamalla isompaa osuutta että saa asua oikein omakotitalossa.
Ihme nillittämistä. Kun minä opiskelin ja poikaystäväni oli työelämässä niin se osti meille talon ja sanoi ihan että ostaa MEILLE talon. En maksanut mitään asumismenoja ei tullut edes puheeksi. Sitten kun valmistuin aloitin yrityksen ja siitäkään en moneen vuoteen tienannut kuin lähinnä ruoka rahat. Mentiin naimisiin ja mieheni siirti puolet talosta minun nimiini vaikka en ollut penniäkään maksanut ja maksoi vielä lopun talon itse. Ja nyt kun minä tienaan hyvin niin sanoin miehelle että se voi lopettaa tai vähentää töiden tekoa ja minä puolestani elätän suurimmaksi osaksi meidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtis mukaan tuohon diiliin, vaan asuisin omassa opiskelija asunnossa ja saisin kaikki edut. Nythän ne osittain menee, kun asuu toisen kumppanin kanssa. Jos on naimisissa, mutta asuu eri osoitteessa, kai saa asumistuet ym?
Sitten kun valmistuisin ja pääsisin töihin lunastaisin mieheltä puolet talosta ja muuttaisin yhteen.
Avoiliitto, jossa on ehto, on naiselle sudenkuoppa, kun esim hankitte lapsia. Et tietaa, et kertytä omaisuutta ja jos ero tulee, et omista mitään. Jäät lasten kanssa täysin tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ja haluan vielä kerran perustella, miksi tämä miehen lainan lyhentäminen on mielestäni vähän kyseenalaista (sen avioehdon lisäksi):
Ymmärrätte varmaan, että on aika hullunkurista nostaa itse lainaa, ja lyhentää sillä lainalla toisen ihmisen lainaa. Kerryttäisin siis samalla miehen omaisuutta sillä rahalla, joka minun jonain päivänä pitää maksaa takaisin.
Ap
Ymmärrän tuon hyvin. Mutta miksi ettei laita miehesi kanssa sinunkin nimeä talon omistuskirjoihin? Et voi maksaa lyhennystä vielä, se on totta, mutta et opiskele ikuisesti ja kun valmistut, en tiedä miltä alalta ja mitkä ovat työllisyysnäkymät, mutta jos saat töitä, voisit sitten maksaa lainaa ja osuuttasi talosta?
Ehkä hitaammalla tahdilla, mutta jos olette tässä parisuhteessa ns. pitkällä tähtäimellä ja uskotte olevanne vielä vuosien ehkä vuosikymmenienkin päästä yhdessä, niin miksi ei voisi tehdä näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kivassa vuokrayksiössä, sauna, uusi keittiö yms. Opiskelijana saan asumistuen , lisämaksettavaa jää 240. Jos muuttaisin parisuhteessa 3 h , k, s asuntoon, reilulta tuntuisi maksaa sama 240 puolison omistusasunnossa. Jospa ap katsoisi paikkakunnan tarjonnasta kivan sinkkukämpän vuokran - asumistuki, voi 300 olla aika liki. En ymmärrä työssäkäyvä puolisoja, jotka edellyttävät opiskelijan maksavan puolet vuokrasta, vaikka opiskelija menettää as.tuen .
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Aikamoista tekstiä. Oli sitten mies tai nainen, opiskelija voi pienessä yliopisto kaupungissa asua 300€ opiskelija asunnossa ja saada siihen vielä asumistukeakin. Kun tilanne on tuollainen, on aivan selvää että mietityttää muuttamisen (tai maksamisen) järkevyyttä.
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Mielestäni tässä ongelmana on se, että ap joutuu maksamaan omalla opintolainallaan miehelleen, joka taas maksaa sillä omaa asuntolainaansa = mies kerryttää sillä omaisuuttaan ja ap joutuu myöhemmin maksamaan oman opintolainansa takaisin.
Ei kuulosta reilulta avioliitossa.
Yhteisiin kuluihin toki molempien kuuluu osallistua oman varallisuutensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Mielestäni tässä ongelmana on se, että ap joutuu maksamaan omalla opintolainallaan miehelleen, joka taas maksaa sillä omaa asuntolainaansa = mies kerryttää sillä omaisuuttaan ja ap joutuu myöhemmin maksamaan oman opintolainansa takaisin.
Ei kuulosta reilulta avioliitossa.
Yhteisiin kuluihin toki molempien kuuluu osallistua oman varallisuutensa mukaan.
Ihan oikeassa olet. Mutta jos kyseessä olisi mies ja omakotitalon omistaja nainen, käskettäisiin silti maksamaan sillä omalla opintolainalla tai ihan millä vaan. Ei siinä mietittäisi että nainen kartuttaa omaisuutta, sanottaisiin miehelle vain että "ihan oikein".
Onko tuo mielestäsi oikeudenmukaista? Syvään pinttyneet miesvihamieliset asenteet näkyvät palstallakin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Mielestäni tässä ongelmana on se, että ap joutuu maksamaan omalla opintolainallaan miehelleen, joka taas maksaa sillä omaa asuntolainaansa = mies kerryttää sillä omaisuuttaan ja ap joutuu myöhemmin maksamaan oman opintolainansa takaisin.
Ei kuulosta reilulta avioliitossa.
Yhteisiin kuluihin toki molempien kuuluu osallistua oman varallisuutensa mukaan.Ihan oikeassa olet. Mutta jos kyseessä olisi mies ja omakotitalon omistaja nainen, käskettäisiin silti maksamaan sillä omalla opintolainalla tai ihan millä vaan. Ei siinä mietittäisi että nainen kartuttaa omaisuutta, sanottaisiin miehelle vain että "ihan oikein".
Onko tuo mielestäsi oikeudenmukaista? Syvään pinttyneet miesvihamieliset asenteet näkyvät palstallakin voimakkaasti.
Kukaan paitsi sinä ei ole sanonut tuollaista.
Onko 300e asumisesta yleisesti ottaen paljon? Ei ole. Mutta jos tulot on alle tuon niin silloin se on todella paljon.
Miksi mennä avioon jos taloudet halutaan pitää noin tiukasti erillään ja pitää yllä noin isoa elintasoeroa? Tuolloin pitäisi vähintään järjestää eläminen sen pienemmin tienaavan maksukyvyn mukaan.
Avioliitossa on myös elatusvelvollisuus.
Asuivat ap miehensä kanssa sitten vuokralla tai omistusasunnossa niin noilla spekseilä mies voittaa ja ap häviää jopa tuplasti. Miehelle on kuitenkin aina edullisempaa asua kaksin maksaen puolet kuin yksin. Ap sen sijaan asuessaan miehensä kanssa menettää tuloja (asumistuki) ja joutuu ottamaan lainaa selvitäkseen kuluista. Ap:lle edullisempi ja taloudellisesti parempi vaihtoehto olisi asua yksin saaden asumistukea. Jos yhdessä halutaan asua niin silloin jaetaan kuluja kummankin todellisen maksukyvyn mukaan. Ei niin että toinen joutuu lainalla kustantamaan elintasoa johon hänellä ei ole varaa. Ap:lla tilanne on kuitenkin väliaikainen. Kyse on opiskelusta ja on oletettavaa että hän pääsee työelämään ja voi sen jälkeen osallistua kuluihin tasapuolisemmin.
Onko apn mies miettinyt sitä että joskus osat voi olla myös toisin päin. Mies voi sairastua/menettää työnsä. Onko hän itse valmis lainarahalla maksamaan ap:lle jotta saa katon päällensä ja ruokaa pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä tästäkin ketjusta nähdä miten paljon hyväksytympää sosiaalisesti naisen lokkiminen on.
Jos tekisin vastaavan ketjun siten että mies kysyy kannattaako osallistua 300 eurolla kuussa asuinkuluihin vaimon omakotitalossa, tulisi suunnilleen ristiinnaulitseminen tyyliin "ole edes onnellinen että on katto pään päällä ja maksa mukisematta".
Mielestäni tässä ongelmana on se, että ap joutuu maksamaan omalla opintolainallaan miehelleen, joka taas maksaa sillä omaa asuntolainaansa = mies kerryttää sillä omaisuuttaan ja ap joutuu myöhemmin maksamaan oman opintolainansa takaisin.
Ei kuulosta reilulta avioliitossa.
Yhteisiin kuluihin toki molempien kuuluu osallistua oman varallisuutensa mukaan.Ihan oikeassa olet. Mutta jos kyseessä olisi mies ja omakotitalon omistaja nainen, käskettäisiin silti maksamaan sillä omalla opintolainalla tai ihan millä vaan. Ei siinä mietittäisi että nainen kartuttaa omaisuutta, sanottaisiin miehelle vain että "ihan oikein".
Onko tuo mielestäsi oikeudenmukaista? Syvään pinttyneet miesvihamieliset asenteet näkyvät palstallakin voimakkaasti.
Kuka on sanonut että sukupuoli vaikuttaa tässä. Minä maksaisin ja olen maksanutkin ilomielin miehelleni saman elintason itseni kanssa ja lisäksi kartuttanut hänellekin samalla lailla säästöjä kuin itselleni hänen ollessa kotona hoitovapaalla/työttömänä. Toki MEIDÄN elintaso tällöin laski verrattuna siihen että mieskin olisi ollut töissä, mutta ei tullut mielenkään vaatia miestä osallistumaan samalla lailla kuin hänen töissä ollessaan näissä tilanteissa. Meidän rahat ja omaisuus on yhteistä, kummallekin kaikesta 50%. Myös myötä ja vastamäessä kuten on luvattu. Samaa vaatisin myös mieheltäni jos hän olisi parempituloinen. Eikä kukaan ole kummastellut tätä meidän käytäntöä, ei kukaan. Monen olen kuullut taas paheksuva tuttavaparin miestä joka perii avopuolisoltaan vuokraa itsensä omistamaan asuntoon jne. Ja aivan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
300e kuukaudessa omakotiasumisesta ja vielä pitäisi tinkiä halvemmaksi?
Ap nyt joku realitycheck kehiin. Kuulostaa varsin höveliltä hinnalta.
En minäkään nyt ymmärrä. 300e/kk on ihan ilmaista asumista. Jos ei siis puoliso tai vanhemmat kustanna asumista 100% niin aina asumisesta joutuu maksamaan jotain. Oli se sitten vuokra- tai omistusmuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
300e kuukaudessa omakotiasumisesta ja vielä pitäisi tinkiä halvemmaksi?
Ap nyt joku realitycheck kehiin. Kuulostaa varsin höveliltä hinnalta.
En minäkään nyt ymmärrä. 300e/kk on ihan ilmaista asumista. Jos ei siis puoliso tai vanhemmat kustanna asumista 100% niin aina asumisesta joutuu maksamaan jotain. Oli se sitten vuokra- tai omistusmuoto.
Juuri siitähän tässä on keskusteltu: eihän ap voi olla oman aviomiehensä vuokralainen!
AP maksaa nyt kaksiosta 300e/kk. Tässä hän voisi asua koko opiskelujen ajan, mutta mies haluaa ostaa oman asunnon josta hyötyy siis varallisuutta. Ap ei hyödy sinänsä muuta kuin että pääsee asumaan omakotitaloon, josta ei vielä tiennyt edes että onko hyvä asia vai huono (kotityöt lisääntyy) . Muuten tilanne täysin sama kuin nyt vuokralla, maksaa 300e/kk, ei saa asumistukea koska puolisolla elatusvelvollisuus, joutuu nostamaan opintolainaa. Ei ollenkaan niin avokätistä minusta, eikä siipeilyä ap:n osalta ainakaan.