Kertokaas naiset, mitä oikein on se parisuhteen ”kemia” mitä ilman parisuhde on paska?
Lyökö siinä oikein salamat ja kipinät tulta ihmisten välillä ja seksihommissa orkut tulee alta minuutin? Rakkautta on vuosikymmenestä toiseen niin että henkeä salpaa ettei melkein työssä pysty käymään kun pyörryttää?
Vai olisko parisuhde kumminkin normaaleimmillaan sitä kun mies ja nainen ”ajautuvat yhteen” sekä vuosien saatossa oppivat välittämään toisistaan kumppanina ja ystävänä?
Miksi naiset kokevat kipinää/kemiaa kovin helposti jännän rokkarin kanssa kun taas ystävällinen ja rauhallinen kiltti mies ei herätä kemiaa? Perhe pitäisi perustaa mutta kun kemiaa on vain niiden miesten kanssa joita ei kiinnosta olla hyvä mies<3
Kommentit (63)
Ei jaksa, olen selittänyt sen täällä jo monta kertaa. Etsi totuutta vanhoista ketjuista.
Ei edes synny sellaista asiaa kuin "parisuhde" jos ei ole kemiaa.
Jos ei ole kemiaa, mies ei kiinnosta.
Minkä ikäinen olet, ap? Etkö ihan oikeasti ole koskaan ollut ihastunut? Rakastunut?
Kemia on sitä, että haluaa toista seksuaalisesti. Joskus haluaa vain yhden kerran, joskus haluaminen jatkuu vuosikausia.
Kun vuosikausia jatkuneeseen ”kemiaan” tulee särö, saattaa suhde silti mennä poikki.
KVG. Hakusanoja vaikka ihastuminen, seksuaalinen jännite, rakkausavioliitto.
Rakkaus on yhtä kuin sukupuolivietti.
Vierailija kirjoitti:
Kemia on sitä, että haluaa toista seksuaalisesti. Joskus haluaa vain yhden kerran, joskus haluaminen jatkuu vuosikausia.
Kun vuosikausia jatkuneeseen ”kemiaan” tulee särö, saattaa suhde silti mennä poikki.
Tuo on enemmän fysiikkaa
Olen puolisoni osalta ilmaissut asian täällä ennenkin käyttämällä vertauskuvaa, että tuntui kuin olisin "tullut kotiin". Oli välittömästi helppo ja hyvä olla hänen kanssaan, hän ei varsinaisesti tuoksunut millekään kun häntä tervehdykseksi halasin mutta ilmeisesti feromonimme kohtasivat jo silloin, koska sittemmin hän on ollut ainoa mies, jonka lähellä haluan nukkua läpi yön. Eli kaipaan hänen iholleen, kaipasin ensitapaamisesta saakka. Seksi ei ole ollut sen kummempaa ilotulitusta kuin muidenkaan kanssa, mutta me vain sovimme yhteen kuin palapelin palaset. Hän on mies, jota voin ihan vain jäädä katselemaan ikkunasta, kun hän puuhastelee ulkona, ja tunnen lämpöä ja ihailua häntä kohtaan.
Eikä todellakaan ole rokkari tai pahis vaan huolehtivaisin mies, jonka koskaan olen tavannut.
En ymmärrä, mitä järkeä olisi alkaa olla jonkun kanssa, johon en olisi ihastunut. Silloinhan olisin voinut yhtä hyvin laittaa hynttyyt yhteen jonkun hyvän ystävättären kanssa ja jakaa arjen ja asumiskulut hänen kanssaan.
Sä et vaan ole vielä tavannut sitä. Kumppani ei löydy millään laskukaavalla. Vaan osuu kohdalle jos osuu.
Ja se rokkari voi olla aivan idiootti, niitä on tilastollisesti vähän. Hankkikoon oikean ammatin varalle. Rokkarin potentiaali voi myös liittyä toimintaympäristön vaihtoon, johon liittyen, nyt AP vuoden alusta kansalaisopiston tms kursseille, kaikki vuorovaikutus on plussaa.
Katsos kun naiset eivät koskaan osaa selittää sitä kemiaa, se vain on :)
suurin osa liitoista perustuu taloustieteeseen ja biologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kemia on sitä, että haluaa toista seksuaalisesti. Joskus haluaa vain yhden kerran, joskus haluaminen jatkuu vuosikausia.
Kun vuosikausia jatkuneeseen ”kemiaan” tulee särö, saattaa suhde silti mennä poikki.
Eli naiset kokevat halua keskimäärin enemmän niitä miehiä kohtaan jatka eivät ole perhemiehiä. Ja silti naiset haluavat perheen ja lapsia. Kumma yhtälö.
Miksi naiset eivät koe halua hellää ja kilttiä hissukkamiestä joka olisi mitä parhaita isä ja mies?
Vierailija kirjoitti:
Olen puolisoni osalta ilmaissut asian täällä ennenkin käyttämällä vertauskuvaa, että tuntui kuin olisin "tullut kotiin". Oli välittömästi helppo ja hyvä olla hänen kanssaan, hän ei varsinaisesti tuoksunut millekään kun häntä tervehdykseksi halasin mutta ilmeisesti feromonimme kohtasivat jo silloin, koska sittemmin hän on ollut ainoa mies, jonka lähellä haluan nukkua läpi yön. Eli kaipaan hänen iholleen, kaipasin ensitapaamisesta saakka. Seksi ei ole ollut sen kummempaa ilotulitusta kuin muidenkaan kanssa, mutta me vain sovimme yhteen kuin palapelin palaset. Hän on mies, jota voin ihan vain jäädä katselemaan ikkunasta, kun hän puuhastelee ulkona, ja tunnen lämpöä ja ihailua häntä kohtaan.
Eikä todellakaan ole rokkari tai pahis vaan huolehtivaisin mies, jonka koskaan olen tavannut.
En ymmärrä, mitä järkeä olisi alkaa olla jonkun kanssa, johon en olisi ihastunut. Silloinhan olisin voinut yhtä hyvin laittaa hynttyyt yhteen jonkun hyvän ystävättären kanssa ja jakaa arjen ja asumiskulut hänen kanssaan.
Voimauttava tarina, näin sen pitäisi olla. Kun seurustelee itsekkäiden kanssa, on kuin poikkeustilassa.
Kenenkään ei pitäisi olla itsekkäiden miesten kanssa. Tosimies suojelee ja huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun naiset eivät koskaan osaa selittää sitä kemiaa, se vain on :)
Ja kun selittää, niin hyppäät sujuvasti sellaisen kommentin yli.
nr 10
Kemiaa ei voi hankkia, sitä joko on tai ei. Se on näkymätöntä vetovoimaa joka aistitaan. Se ei ole ainoastaan ulkonäöstä kiinni.
Minua on huvittanut ne jotka etsivät kumppania pitkien toivomuslistojen kanssa. Mutta jos kemia puuttuu, kaikki puuttuu vaikka koulutus, pituus ja vyötärönympärys olisivat just nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen puolisoni osalta ilmaissut asian täällä ennenkin käyttämällä vertauskuvaa, että tuntui kuin olisin "tullut kotiin". Oli välittömästi helppo ja hyvä olla hänen kanssaan, hän ei varsinaisesti tuoksunut millekään kun häntä tervehdykseksi halasin mutta ilmeisesti feromonimme kohtasivat jo silloin, koska sittemmin hän on ollut ainoa mies, jonka lähellä haluan nukkua läpi yön. Eli kaipaan hänen iholleen, kaipasin ensitapaamisesta saakka. Seksi ei ole ollut sen kummempaa ilotulitusta kuin muidenkaan kanssa, mutta me vain sovimme yhteen kuin palapelin palaset. Hän on mies, jota voin ihan vain jäädä katselemaan ikkunasta, kun hän puuhastelee ulkona, ja tunnen lämpöä ja ihailua häntä kohtaan.
Eikä todellakaan ole rokkari tai pahis vaan huolehtivaisin mies, jonka koskaan olen tavannut.
En ymmärrä, mitä järkeä olisi alkaa olla jonkun kanssa, johon en olisi ihastunut. Silloinhan olisin voinut yhtä hyvin laittaa hynttyyt yhteen jonkun hyvän ystävättären kanssa ja jakaa arjen ja asumiskulut hänen kanssaan.
Ensimmäisessä kappaleessa hyvin kuvattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia on sitä, että haluaa toista seksuaalisesti. Joskus haluaa vain yhden kerran, joskus haluaminen jatkuu vuosikausia.
Kun vuosikausia jatkuneeseen ”kemiaan” tulee särö, saattaa suhde silti mennä poikki.
Eli naiset kokevat halua keskimäärin enemmän niitä miehiä kohtaan jatka eivät ole perhemiehiä. Ja silti naiset haluavat perheen ja lapsia. Kumma yhtälö.
Miksi naiset eivät koe halua hellää ja kilttiä hissukkamiestä joka olisi mitä parhaita isä ja mies?
Et kuulosta kovin mukavalle miehelle, katkeruus ei kaunista ketään miestä tai naista. Ei se naisillekaan ole niin helppoa löytyää kumppania, vain lyhytaikaista seuraa saa helpommin kuin mies. Mutta minä en saa lyhyistä kohtaamisista itselleni kuin pahan mielen, en yleensä ole edes orgasmia saanut (sen saamiseen tarvitsen pitempiaikaista seuraa, seuraa joka on minulle tärkeää ja rakasta.) En harrasta yhdenillan juttuja, mutta olen jo lähes 48-vuotias nainen ja elänyt elämää (sekä ollut parisuhteessa pisimmillään n. 15 vuotta). Nyt epäilen, löydänkö enää ketään.
Se on muuten aivan totta, että jos "kuka vaan" kelpaisi niin alkaisin suhteeseen toisen naisen kanssa. Eipä ainakaan tarvitsisi siivota ja huolehtia ihmisestä, jonka kanssa ei halua jutella tai seksiäkään ei ole.
En ole koskaan edes suudellut tai harrastanut seksiä sellaisen miehen kanssa, jota kohtaan en ole kokenut kemiaa. Jännistä rokkareista ei ole kokemusta.
Sinulle sopisi ehkä joku kulttuuri, missä on järjestetyt avioliitot, muuta ihmeessä sellaiseen paikkaan. Mulla tulee oman ystävällisen miehen kanssa 20 kemiantäyteistä vuotta täyteen. Olen ihan tyytyväinen, etten vain ajautunut jonkun kanssa yhteen. Parhaita kavereita ollaan vaikka on kemiaakin. En ymmärrä, miksi ne sulkisivat toisensa pois.