Kertokaas naiset, mitä oikein on se parisuhteen ”kemia” mitä ilman parisuhde on paska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia on sitä, että haluaa toista seksuaalisesti. Joskus haluaa vain yhden kerran, joskus haluaminen jatkuu vuosikausia.

Kun vuosikausia jatkuneeseen ”kemiaan” tulee särö, saattaa suhde silti mennä poikki.

Eli naiset kokevat halua keskimäärin enemmän niitä miehiä kohtaan jatka eivät ole perhemiehiä. Ja silti naiset haluavat perheen ja lapsia. Kumma yhtälö.

Miksi naiset eivät koe halua hellää ja kilttiä hissukkamiestä joka olisi mitä parhaita isä ja mies?

Mieheni on mitä parhain aviomies ja isä. Hissukka hän ei silti ole. Kiltti ei ole synonyymi hissukalle.

Ap, nyt kun sinulle on selitetty mitä kemia on, niin mitäpä olet aiheesta mieltä. Jatketaan sen pohjalta sitten keskustelua taas.

Se on molemminpuolista puoleensavetämistä. Kemia ei silti takaa suhteen onnistumista, vaan muutkin tekijät vaikuttavat siihen. Toisaalta ilman kemiaa suhde ei ole kestävä. Se on liima, joka yhdistää sopivat palaset toisiinsa.

Miksi aloittaja olettaa, että jännä rokkari ei voisi olla ystävällinen ja rauhallinen?

On paljon miehiä, joita ei oikeastaan kiinnosta, mitä hänen naisensa puhuu, mitä unelmia naisella on tai miltä naisesta tuntuu. Silloin ei ole keskinäistä kemiaa, koska ei voi olla kemiaa ja välinpitämättömyyttä samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt kun sinulle on selitetty mitä kemia on, niin mitäpä olet aiheesta mieltä. Jatketaan sen pohjalta sitten keskustelua taas.

Ei nämä palstan ap:t kykene dialogiin. Et tule koskaan saamaan heiltä kommenttia, joka osoittaisi, että ovat lukeneet mielipiteesi, pohtineet sitä ja alkaneet ajatella itsekin, että ehkä asia voisikin olla niin. Tulee vain kommentteja, joissa ignoorataan naisten kommentit tai sitten hiljennytään ja aloitetaan aivan samanlainen ketju muutaman päivän päästä uudestaan.

Se, mikä minua lohduttaa on, että nämä ap:t maksavat hinnan dialogikyvyttömyydestään sillä, että tästäkin tulee heille jälleen yksi yksinäinen vuosi (ja vuosikymmen). Mieluummin he yrittävät mammapalstalla äitiensä ikäisille naisille jankuttaa, kuinka naisten tulisi haluta heitä, kuin kuuntelisivat mitä me naiset haluamme sanoa ja ennen kaikkea lähtisivät livenä tutustumaan naisiin.

Se, että joku tuntuu jännittävältä, johtuu juuri siitä kemiasta. Kemia on seksuaalista halua, sitä että viihtyy toisen kanssa (esim. että on hauskaa, keskustelut sujuvat, tekee mieli olla yhdessä). Jännittävyys tulee seksuaalisesta jännitteestä kahden ihmisen välillä sekä siitä, että toisen ihmisen vetovoima tuntuu niin suurelta, että toivoo kovasti, että kiinnostus ja ihastus olisi molemminpuolista. Lisäksi jännittävyys tietenkin tulee siitä, että seksi ja yhdessäolo todella kiinnostavan ihmisen kanssa vaan on niin ihanaa ja kiihottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja olettaa, että jännä rokkari ei voisi olla ystävällinen ja rauhallinen?

Palstalla törmää välillä näihin erikoisiin oletuksiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku tuntuu jännittävältä, johtuu juuri siitä kemiasta. Kemia on seksuaalista halua, sitä että viihtyy toisen kanssa (esim. että on hauskaa, keskustelut sujuvat, tekee mieli olla yhdessä). Jännittävyys tulee seksuaalisesta jännitteestä kahden ihmisen välillä sekä siitä, että toisen ihmisen vetovoima tuntuu niin suurelta, että toivoo kovasti, että kiinnostus ja ihastus olisi molemminpuolista. Lisäksi jännittävyys tietenkin tulee siitä, että seksi ja yhdessäolo todella kiinnostavan ihmisen kanssa vaan on niin ihanaa ja kiihottavaa.

Jos jännite laitetaan synonyymiksi kemialle niin sitten tarvitaan vielä lisäksi joku sielunkumppanuus tms. henkinen ulottuvuus. 

Minä en aiemmin oikein ymmärtänyt mitä se "kemia" tarkoittaa. Tai siis tiesin että sillä tarkoitetaan sitä että kahden ihmisen välillä klikkaa tosi hyvin ja on kiinnostusta ja intohimoa ilmassa, mutta en ollut koskaan sellaista kokenut.

Mutta, nyt minun ja erään toisen ihmisen välillä on tätä ns. kemiaa. Ja ei hyvänen aika sentään, se todellakin tuntuu. Riittää että katsomme toisiamme, tuntuu lämpöä ja kutkutusta, seksuaalista houkutusta. Hänen tuoksunsa on huumaava, siis oikeasti menen ihan kierroksille kun vaikka olemme lähekkäin ja haistan hänen tuoksunsa. Tulemme älyttömän hyvin juttuun, on todella helppo olla hänen kanssaan. Olemme myös puhuneet tästä, tunne on molemminpuolinen. Sääli, että tämä henkilö ei ole puolisoni. Tämä on oikeasti sekä ihanaa että kamalaa. Haluaisin niin paljon koskea tähän ihmiseen, että joskus tekee ihan pahaa. Koskaan aiemmin en ole tällaista kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ei edes synny sellaista asiaa kuin "parisuhde" jos ei ole kemiaa.

Minun täytyy kyllä olla tästä eri mieltä. Uskon että on useita parisuhteita, joissa ei ole kemiaa. Suhteen alyssa toki on voinut olla alkuhuumaa. Uskon silti, että useimmat ovat menneet yhteen ilman sen kummempia kemioita. Ulkonäkö on miellyttänyt, ja on ollut ihan mukavaa yhdessä, sitten on päätetty alkaa parisuhteeseen. Sitä maankuulua kemiaa kun on oikeasti aika harvan ihmisen kanssa.

Minulle kemia tarkoittaa kemiaa ihan sillä puhtaimmalla tasolla eli feromoneja. Jos miehen ominaistuoksu ei miellytä, ei tule mitään. Siihen ei voi pahemmin vaikuttaa. Melko kamalat elämäntavat omaavallakin voi olla kemiallinen yhteensopivuus.

Sitten on toki suhteen muut edellytykset, kuten henkinen yhteensopivuus.

Mä olen nainen, mutta en ole täällä kuvattua kemiaa kokenut kenenkään miehen kanssa. On toki suhteita ollut ja oon pitänyt paria exääni hyvinkin seksikkäänä, mutta mitään selittämätöntä vetovoimaa en ole kokenut. Tai se vetovoima on ollut ihan selitettävissä, olivat vain hyvännäköisiä ja oltiin suurin piirtein samalla aallonpituudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku tuntuu jännittävältä, johtuu juuri siitä kemiasta. Kemia on seksuaalista halua, sitä että viihtyy toisen kanssa (esim. että on hauskaa, keskustelut sujuvat, tekee mieli olla yhdessä). Jännittävyys tulee seksuaalisesta jännitteestä kahden ihmisen välillä sekä siitä, että toisen ihmisen vetovoima tuntuu niin suurelta, että toivoo kovasti, että kiinnostus ja ihastus olisi molemminpuolista. Lisäksi jännittävyys tietenkin tulee siitä, että seksi ja yhdessäolo todella kiinnostavan ihmisen kanssa vaan on niin ihanaa ja kiihottavaa.

Jos jännite laitetaan synonyymiksi kemialle niin sitten tarvitaan vielä lisäksi joku sielunkumppanuus tms. henkinen ulottuvuus. 

Hyvä huomio. Olen tuo, jonka tekstiin vastasit, ja olen kyllä samaa mieltä. Tosin niin, että pelkkä iselunkumppanuus ilman seksuaalista halua on pelkkää ystävyyttä. Minulle kuitenkin kemia on sekä fyysinen että henkinen, mitä yritin tuossa tuoda esiin kun mainitsin myös tuon toisen seurassa on hyvä olla. Ehkä voisi sanoakin, että kemia = jännite + henkinen yhteensopivuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edes synny sellaista asiaa kuin "parisuhde" jos ei ole kemiaa.

Minun täytyy kyllä olla tästä eri mieltä. Uskon että on useita parisuhteita, joissa ei ole kemiaa. Suhteen alyssa toki on voinut olla alkuhuumaa. Uskon silti, että useimmat ovat menneet yhteen ilman sen kummempia kemioita. Ulkonäkö on miellyttänyt, ja on ollut ihan mukavaa yhdessä, sitten on päätetty alkaa parisuhteeseen. Sitä maankuulua kemiaa kun on oikeasti aika harvan ihmisen kanssa.

On myös valitettavasti parisuhteita, joissa ei ole edes toisen ulkonäöstä viehättymistä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aloittaneet suhteen sen ainoan tyypin kanssa, jonka ovat saaneet, vaikka mitään erityistä henkistä tai fyysistä vetovoimaa ei ole ollut. Eli on vaan ajauduttu yhteen. Ei varmaan tarvitse sanoakaan, että nämä suhteet ovat sitten kaverillisia kämppissuhteita tai huonossa tapauksessa erittäin ongelmaisia ja riitaisia.

Minulla riitti kiltin, hiljaisen ja rauhallisen introverttimieheni kanssa kemiaa 31 vuotta avioliittomme loppuun asti, kunnes rakkaani kuoli. t. nuorileski

Ap:n tyyppisillä puuttuu tunnekirjosta ihastuminen, rakastuminen ja ehkä rakastaminenkin.

"...normaaleimmillaan sitä kun mies ja nainen ”ajautuvat yhteen” sekä vuosien saatossa oppivat välittämään toisistaan kumppanina ja ystävänä" EI EI EI. En ajaudu yhteen kenenkään kanssa ikinä koskaan alkaisi tyytymissuhteeseen.

Aluksi pitää olla Sitä Jotain eli kemiaa. Miehen katse, hymy tai luontainen haju kiehtoo ja haluan lähemmäs, kainaloon, iholle.

Ihastumisesta se lähtee. Jos ei löydy substanssia niin lopahtaa, tietty.

Kuka nainen on vain kaveriavioliitossa? Ei ei. N50+

Tyrmäsin aina aivan kaikki lähestymisyritykset baarissa. Mitä reippaammin saapui läpän tai kehun siivittämänä paikalle, sitä nopeammin nousi käsi pystyyn. Sitten tuli tämä yksi, joka oli niin vilpitön ja hyväkäytöksinen, puheissaan suorastaan muodollinen. Ihan uteliaisuuttani päästin sen tilaani ja aloimme jutella. Keskustelu vei täysin mennessään, monta kertaa mietin vain että olenko jossain piilokamerassa ja joku on järjestänyt koko jutun, kun niitä yhdistäviä tekijöitä nousi esiin niin paljon. En edes nähnyt muita paikallaolijoita enää. Pilkku kun tuli, olin ihan pökertynyt siitä, että aikaa oli mennyt tuntikaupalla.

Nyt ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa. Semmoista se kemia on.

Nykypäiivänä parisuhteet aei oikeiin tunnu kestävän mikä olisi tärkeää varsiinkin lapsen kehittymisen kannalta että on hyvä ja turvalllinen koti ja saa jeesiä esim kotiläksyisssä. Koulujen ja työpaikkojen tulisi ollla mielstäni sellaisia että sinne olisi mukava mennä. On vain rajatttu määrä energiaa ihmisellä ja se olisi saaatava pysymään eheänä. Jos esim parisuhteeessa on kaksi ihmistä silloin on kaksin veroin enemmän energiaa käytettävissä ja se oliiis hyvä organisoida oikein ja järkevästi. Mietiittävä sitä mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta niiitä olennaisempia seikkoja joista on syyytä huolehtia ja että kaikenlaiiset murheet ja hyvät asiat tuliisi pystyä jakamaan eiikä esim jonkun miehisen kunnian päälle ajatellla että se vaikeistakiin asioista puhuminen pitäiisi olla nyt niin hlvetin haastavaa (toki siiinäkin se äärimmäisyys eli toisen "tukehdutttaminen" omillla murheilla jos ei ota ittse vastuuta mistään). Tunteeet ajaa äärimmäisyyksiin ja niiiden hillitseminen ja peiliin katsominen ja sen korvaaaminen kypsällä järjelllä, toisen kuuntelemiselllä ja yhteis tuumin, virheiden myöntämiselllä ja opiksi ottamisella ja yhteiis voimin päästään pitkällle ja eikä aina tartttua vain pelkkiin negatiivisiin havaintoihin vaaan nähdä myös niitä positiivisiakin puolia toisesssa ja elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten aivan totta, että jos "kuka vaan" kelpaisi niin alkaisin suhteeseen toisen naisen kanssa. Eipä ainakaan tarvitsisi siivota ja huolehtia ihmisestä, jonka kanssa ei halua jutella tai seksiäkään ei ole.

Samat ajatukset täällä. Ja, ihan kuin kemia ja ihastuminen olisi pelkkä naisten ominaisuus. Miehet ovat itsekin hyvin kranttuja nykyään.