Miksi synnytysikäiset nuoret naiset eivät synnytä?
Kahdessa maakunnassa Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla nuorten naisten määrä on kasvanut. Uudellamaalla on yli kymmenen ja Pirkanmaalla yli yhdeksän prosenttia enemmän 15–44-vuotiaita naisia nyt kuin vuonna 2001. Ahvenanmaalla nuorten naisten määrä on pysynyt ennallaan.
Myös yliopistokaupungit Uudenmaan ja Pirkanmaan ulkopuolella ovat voittaneet nuorten naisten muuttoaallossa. Erityisesti Jyväskylä, Oulu ja Turku ovat saaneet runsaasti lisää 15–44-vuotiaita naisia.
Näissä maakunnissa ja nuoria naisia keränneissä yliopistokaupungeissa lapsentekoikäisiä naisia riittää, mutta into lasten tekoon on aiempaa vaisumpaa.
Esimerkiksi yllä mainituissa Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa on yli 13 000 synnytysikäistä naista enemmän kuin vuonna 2001. Tästä huolimatta näissä kaupungeissa syntyy lapsia selvästi vähemmän kuin vuonna 2001.
Kommentit (684)
Vierailija kirjoitti:
Pikkuveljeni muisti, että olin sanonut jo 5 vuotta sitten etten halua lapsia. Olen vieläkin sitä mieltä. En halua itkevää taaperoa jalkoihin eikä riitä kärsivällisyys toistaa asioita. Vanhuksen voisin ottaa kotia asumaan, vaikka olisikin muistisairas mutta ei ikinä lasta. En pidä lapsista enkä tule toimeen niiden kanssa, olisin vain huono äiti.
N22
Mulla kokemusta molemmista, siis IRL. Kyllä sä sille muistisairaalle saat toistaa asioita paljon enemmän kun lapselle. Muistisairas vaati 24/7 vahtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vaaditaan korkeakoulutusta, joka kestää pitkään. Koulutuksesta huolimatta vakityön saanti on epävarmaa eikä nykyään haluta synnyttää epävarmuuteen, kun ehkäisy antaa vapauden valita. Kun elämän palaset alkavat olla paikallaan, voi olla liian myöhäistä. Tämä siis on seurausta kulttuurievoluutiosta.
Miten käy kulttuurievoluutiossa sellaisen kulttuurin, joka ei enää hanki lapsia?
Varmaan sellaista henkilöä, joka ei omasta vapaasta tahdostaan lisäänny, ei kiinnosta miten kulttuurille käy tulevaisuudessa. Kun ei ole niitä omia jälkeläisiä sitä kokemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorempana (parikymppisenä) ajattelin, että haluan lapsia ja naimisiin. Enpä ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt sellaista miestä, joka haluaisi samaa. Nyt olen jo kohta kolmekymppinen. On ollut niin karvaita pettymyksiä miehistä ja olen tuhlannut useita vuosia ihan turhiin suhteisiin, jotka eivät ole edenneet sille tasolle, että lähtisi perhettä perustamaan... Juuri päättyi 3 vuoden avoliitto miehen kanssa, joka meni pettämään ja suhde päättyi siihen.
Sama juttu ja olen jo +30v. ja nyt olen tullut siihen tulokseen, etten halua enää perustaa perhettä enkä halua tuhlata kallisarvoista elämääni miehiin. Niin monta kertaa olen joutunut pettymään ja edellinen suhteeni kesti 5 vuotta ja mies roikotti minua epävarmassa suhteessa lupailemalla, että perustetaan perhe, hommataan lapsia, ostetaan omakotitalo jne. Hän otti näitä asioita puheeksi ja ihan oikeasti elin siinä uskossa, että tässä tullaan nyt perhe perustamaan... Kun hän sitten löysi uuden naisen, niin se ilo loppui sitten siihen :D
Mutta ole onnellinen, ettet ole tuollaisen jätesäkin kanssa mitään asuntolainoja ottanut ja lapsia saanut... Tiedän liikaa tällaisia naisia ja miehiä, jotka ovat menneet puskemaan useamman lapsen, rakentaneet hulppean omakotitalon lainarahoilla, menneet naimisiin ja kas kummaa, kun vanhin lapsi täyttää 7v., niin lusikat menee jakoon :) erotilastot ovat ihan mielettömiä. Lapset kärsii tuollaisesta. Siksi kannattaa ihan oikeasti todella vakavasti harkita mitä menee tekemään ja kenen kanssa ja kannattaako se...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea synnyttää kun ei ole raskaana kun ei kelpaa kenellekkään vaikka kuinka kumppania etsii.
Mun kaltaisia naisia ilkutaan jotka hakee jonkun etelästä. Koitin etsiä seuraa täällä päässä enkä kelvannut. Tavallisia oli valtaosa ja tästäkin huolimatta jäin yksin. Miehenä saisin sympatiaa etsiessäni kumppania muualta nyt tulee lähinnä sylkemistä.
Miehille on Aasia ja Venäjä, kun taas naisille löytyy sen iänikuisen Afrikan lisäksi Kreikka.
Kun mies menee hakemaan postimyyntivaimon niin sympatiat on siitä kaukana vaan ihan samalla tavalla sitä pidetään nolona ja säälittävänä ja miestä täysin ressukkana. Käsi ylös, jonka mielestä se on jotenkin hienoa ja tulee positiiviset vibat?
Miksi mulle tulee näistä synnytystalkookeskusteluista mieleen Handmaid's Tale?
Surullista miten vahva oletus on, että lapset ovat yhä NAISTEN juttu ja miehet ovat perhe-elämässä vain sivustakatsojan roolissa. Uskon, että niin kauan kun näin on muuten tasa-arvoisessa maassa, pitää olla aivan mieletön vauvakuume että nainen suostuisi hommaan.
Nykypäivänä ainoat jotka tuntuvat tekevän lapsia ja lisääntyvän, on alaluokka. Eli kauniisti sanottuna, vähän heikompilahjaisemmat, jotka eivät ole ammattikoulua korkeampaa tutkintoa opiskelleet. Uraihmiset eivät mitään kakaroita tee, heillä on tarpeeksi älyä olla lisääntymättä. Vaativasta urasta saa aivan riittävästi muuta mietittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuveljeni muisti, että olin sanonut jo 5 vuotta sitten etten halua lapsia. Olen vieläkin sitä mieltä. En halua itkevää taaperoa jalkoihin eikä riitä kärsivällisyys toistaa asioita. Vanhuksen voisin ottaa kotia asumaan, vaikka olisikin muistisairas mutta ei ikinä lasta. En pidä lapsista enkä tule toimeen niiden kanssa, olisin vain huono äiti.
N22
Mulla kokemusta molemmista, siis IRL. Kyllä sä sille muistisairaalle saat toistaa asioita paljon enemmän kun lapselle. Muistisairas vaati 24/7 vahtimista.
On minulla kokemusta hyvin muistisairaista vanhuksista, koska olen lähihoitaja ja suuntautunut juuri ikääntyneisiin. Ei siltikään ole mennyt hermot. Sama on äitini kanssa, jota autoin kotona ollessani aika paljon, kosma ei muista asioita hirveän hyvin ja näkökin on huono. Aika usein lasten keskuudessa joudun rauhoittelemaan itseäni ja olemaan rauhassa etten huutaisi näille. Stressitaso nousee heti kun joudun olemaan samassa tilassa lapsen kanssa. N22
Tämä synnytysikäinen rakentaa uraa, säästää asuntoa varten, ja hoitaa kissaansa. Minulla ei ole edes kumppania, enkä halua lapsia. Tykkään elämästäni näin.
N26
Vierailija kirjoitti:
Miksi mulle tulee näistä synnytystalkookeskusteluista mieleen Handmaid's Tale?
Surullista miten vahva oletus on, että lapset ovat yhä NAISTEN juttu ja miehet ovat perhe-elämässä vain sivustakatsojan roolissa. Uskon, että niin kauan kun näin on muuten tasa-arvoisessa maassa, pitää olla aivan mieletön vauvakuume että nainen suostuisi hommaan.
En halua tulevaisuutta yh-äitinä. Fakta on, että koulutetut ja työssäkäyvät miehet vaihtavat nuorempaan tai käyvät maksullisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyyttä laskee:
-tasa-arvo sekä sen myötä sukupuoliroolien katoaminen.
-naisten kouluttautuminen
-naisten töissä käynti
-miesten työttömyys
-sinkku talouksien määrän huomattava kasvu
-parisuhteiden lyhyt kesto
-korkea ensisynnyttäjän ikä
En usko että politiikalla saadaan syntyvyyttä nostettua tai laskettua merkittävästi mihinkään suuntaan, ainakin ruotsissa ja islannissa kun uudistettiin perhepolitiikkaa tekemällä perhevapaa uudistus niin niissä maissa syntyvyys on vain laskenut sen jälkeen vuosi vuodelta.
Itse olen lapseton ja varmaan suurimmat syyt siihen on että en ole koskaan ollut edes parisuhteessa eikä minulla ole hinkua tulla isäksi. Isänä olo ei kiinnosta koska en halua luopua työurastani eikä minulla muutenkaan ole mitään hoivaviettiä.
Onneksi nykyään lapsettomuus on hyväksyttyä.Miksi kuvittelet, ettei isänä sinulla olisi uraa? Asia on juuri päinvastoin. Uraa tekeville miehillä on enemmän lapsia kuin miehillä, joilta ura ja koulutus puuttuu.
Naisiin pätee sama asia. Koulutetuilla naisilla on enemmän lapsia kuin muilla.
Jos joudun olemaan lapsen kanssa kuukausitolkulla kotona niin kyllä siinä eläke kärsii sekä työura kärsii. En siis halua lapsia jos minua painostetaan jäämään kotiin.
Koulutetut naiset tekee keskimäärin yhden lapsen elämänsä aikana kun taas kouluttamattomat naiset tekee useita lapsia, mutta kouluttamattomissa naisissa lapsettomuus on yleisempää.Tämä on juuri päinvastoin, koulutetut tekee paljon lapsia.
T. DI&KTM päällikkö nainen, 5 lasta.Ps. Useimmilla naisjohtajilla on lapsia, jopa useampia
Ja paljonko näitä monen lapsen uraäitejä on näillä paikkakunnilla, joissa uran tekeminen on mahdotonta, jollei kaupan kassasta myymäläpäälliköksi lasketa uraksi?
No mä olen ainakin maakunnan suuressa kaupungissa asuva ja johtaja (juuri nyt joululomalla). Ei se ura ole mitenkään mahdoton saavuttaa muualla kuin helsingissä.
T. ÄskeinenPaljonko teitä uratykkejä siellä on? Tuhat? 5 tuhatta? Kuinka monelle se jossain Kainuussa tai vastaavassa paikassa on mahdollista? 30%:lle? 70%:lle? Vai ehkä 3%:lle?
Oletko yksinkertainen? Kainuussa ei ole töitä edes duunareille. Jos halua uran, pitää muuttaa. Ura on mahdollista niille jotka ponnistelee ja on valmiita vaivaa näkemään, esim muuttamaan. Kainuun työtön ylipainoinen av mamma ei kuulu tähän sakkiin eikä kukaan niin ole väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ainoat jotka tuntuvat tekevän lapsia ja lisääntyvän, on alaluokka. Eli kauniisti sanottuna, vähän heikompilahjaisemmat, jotka eivät ole ammattikoulua korkeampaa tutkintoa opiskelleet. Uraihmiset eivät mitään kakaroita tee, heillä on tarpeeksi älyä olla lisääntymättä. Vaativasta urasta saa aivan riittävästi muuta mietittävää.
Uraihmiset? Tuo pitkä ja menestyksellinen ura on kyllä ihan marginaalisen ryhmän etuoikeus. Aina ollut. Sekä miehillä, että naisilla ja varsinkin synnytysikäisillä naisilla.
Eihän edes päiväkodissa uskota, että mies voi pärjätä vaan retkipäivinä miehiltä oikein varmistetaan joka kerta, että toitko eväät? Eihän niiden tarvitse edes yrittää, kun aina on joku nainen pitämässä perää ja varmistamassa eikä kukaan pahastu, jos isi vähän unohtelee. Samat naiset kyllä katsovat vinoon, jos äiti unohtaa. Miksi jopa päiväkodin ja neuvolan työntekijät paapovat miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä ainoat jotka tuntuvat tekevän lapsia ja lisääntyvän, on alaluokka. Eli kauniisti sanottuna, vähän heikompilahjaisemmat, jotka eivät ole ammattikoulua korkeampaa tutkintoa opiskelleet. Uraihmiset eivät mitään kakaroita tee, heillä on tarpeeksi älyä olla lisääntymättä. Vaativasta urasta saa aivan riittävästi muuta mietittävää.
Tää on sun harhainen mielipide. TILASTOT näyttävät että vain varakkaat ja koulutetut tekee paljon lapsia. Köyhät ei tee kun niillä ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyyttä laskee:
-tasa-arvo sekä sen myötä sukupuoliroolien katoaminen.
-naisten kouluttautuminen
-naisten töissä käynti
-miesten työttömyys
-sinkku talouksien määrän huomattava kasvu
-parisuhteiden lyhyt kesto
-korkea ensisynnyttäjän ikä
En usko että politiikalla saadaan syntyvyyttä nostettua tai laskettua merkittävästi mihinkään suuntaan, ainakin ruotsissa ja islannissa kun uudistettiin perhepolitiikkaa tekemällä perhevapaa uudistus niin niissä maissa syntyvyys on vain laskenut sen jälkeen vuosi vuodelta.
Itse olen lapseton ja varmaan suurimmat syyt siihen on että en ole koskaan ollut edes parisuhteessa eikä minulla ole hinkua tulla isäksi. Isänä olo ei kiinnosta koska en halua luopua työurastani eikä minulla muutenkaan ole mitään hoivaviettiä.
Onneksi nykyään lapsettomuus on hyväksyttyä.Miksi kuvittelet, ettei isänä sinulla olisi uraa? Asia on juuri päinvastoin. Uraa tekeville miehillä on enemmän lapsia kuin miehillä, joilta ura ja koulutus puuttuu.
Naisiin pätee sama asia. Koulutetuilla naisilla on enemmän lapsia kuin muilla.
Jos joudun olemaan lapsen kanssa kuukausitolkulla kotona niin kyllä siinä eläke kärsii sekä työura kärsii. En siis halua lapsia jos minua painostetaan jäämään kotiin.
Koulutetut naiset tekee keskimäärin yhden lapsen elämänsä aikana kun taas kouluttamattomat naiset tekee useita lapsia, mutta kouluttamattomissa naisissa lapsettomuus on yleisempää.Tämä on juuri päinvastoin, koulutetut tekee paljon lapsia.
T. DI&KTM päällikkö nainen, 5 lasta.Ps. Useimmilla naisjohtajilla on lapsia, jopa useampia
Ja paljonko näitä monen lapsen uraäitejä on näillä paikkakunnilla, joissa uran tekeminen on mahdotonta, jollei kaupan kassasta myymäläpäälliköksi lasketa uraksi?
No mä olen ainakin maakunnan suuressa kaupungissa asuva ja johtaja (juuri nyt joululomalla). Ei se ura ole mitenkään mahdoton saavuttaa muualla kuin helsingissä.
T. ÄskeinenPaljonko teitä uratykkejä siellä on? Tuhat? 5 tuhatta? Kuinka monelle se jossain Kainuussa tai vastaavassa paikassa on mahdollista? 30%:lle? 70%:lle? Vai ehkä 3%:lle?
Oletko yksinkertainen? Kainuussa ei ole töitä edes duunareille. Jos halua uran, pitää muuttaa. Ura on mahdollista niille jotka ponnistelee ja on valmiita vaivaa näkemään, esim muuttamaan. Kainuun työtön ylipainoinen av mamma ei kuulu tähän sakkiin eikä kukaan niin ole väittänytkään.
Lueppas koko viestisarja. Kyseenalaistan juuri tämän koko uraajattelun. Kuinka se muka olisi mahdollista kaikille ja kaikkialla. Kuinka paljon oikeasti näitä korkeastikoulutettuja ja suurta uraa tekeviä on koko Suomessa? Sillä että uranainen tekee vaikka 5 lasta ei merkitystä, kun Suomessa on noin kolme paikkakuntaa, jossa edes on nimellisesti uraa tekeviä naisia.
Ei pelkästään suomi koe tätä tilannetta. Luulenpa että johtuu paljon ikuisen nuoruuden etsinnästä. Lapset tehdään lähempi 40 v. kun 30 v. Ajatellen että aikaa vielä on. Vanhemmista sukupolvista esm. monia 40~50 luvulla syntyneitä ei saa missään nimessä sanoa vanhaksi. Kaikkien, iästä ja sukupuolesta riippumatta, pitää saada toteuttaa itseään. Laitetaan se oma ego ensimmäiseksi, ei siihen haluta mitään vauvaa jarruksi. Jos matkailu, tietokonepelit, salilla käynti, juhliminen, kiinnostavat, miksi hankkia lapsia?
Mummot ja vaarit maksimissaan syliin ottavat vauvan jotta voivat kuvata facebookin kuinka ovat hyviä isovanhempia. Egoa pönkitetään.
Siksi, etten halua tällaista elämää: https://www.vauva.fi/keskustelu/3632079/sain-selville-etta-mies-paassyt…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vaaditaan korkeakoulutusta, joka kestää pitkään. Koulutuksesta huolimatta vakityön saanti on epävarmaa eikä nykyään haluta synnyttää epävarmuuteen, kun ehkäisy antaa vapauden valita. Kun elämän palaset alkavat olla paikallaan, voi olla liian myöhäistä. Tämä siis on seurausta kulttuurievoluutiosta.
Miten käy kulttuurievoluutiossa sellaisen kulttuurin, joka ei enää hanki lapsia?
Tämä on hyvä kysymys. Suomalaisella kulttuurilla ja syntyvyyden laskulla on kuitenkin varsin vähän tekemistä toistensa kanssa. Jo monta vuosikymmentä me suomalaiset olemme jättäneet ihan omasta vapaasta tahdostamme suomalaista kulttuuria taaksemme ja omineet muualta maailmasta - erityisesti Yhdysvalloista - itsellemme mukavampaa kulttuuria. Vielä omassa lapsuudessani 1960-luvulla ja teinivuosieni alussa 1970-luvulla arvostimme omaa kulttuuriamme. Sen jälkeen aloimmekin vähätellä ja jopa halveksia omaa kulttuuriamme, koska muualla maailmassa oli kaikki niin paljjon hienompaa ja parempaa. Nykyisin on ystävänpäiväkin jo ihan virallisesti kalenterissa ja kaupat täyttyvät lokakuun lopussa halloween-roinasta. Jotkut - toivottavasti vain trollailakseen - kaipaavat jopa kiitospäivän kaltaista perhejuhlaa Suomeenkin.
Milloin sinä, edellinen kirjoittaja, olet viimeksi viettänyt kekriä? Tai Kalevalan päivää? Polttanut helkavalkeita? Käynyt Akseli Gallen-Kallelan museossa? Tai Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa? Edes Kolilla katsomassa upeita maisemia? Lukenut Eino Leinon tai V.A. Koskenniemen runoja? Tai Kalevalaa? Entä nykyaikaisempi suomalainen kulttuuri?
On oikeastaan hassua, että kaikista intopinkeimmät suomalaiset ovat kaikista haluttomampia laittamaan yhteisiä verovaroja suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Miksi? Eikö suomalainen kulttuuri ole sittenkään niin tärkeää? Jos ei ole, miksi kulttuurin vuoksi pitäisi synnyttää lisää ihmisiä, joille suomalainen kulttuuri ei merkitse mitään ja jotka mieluummin juhlisivat vaikka amerikkalaistyylistä kiitospäivää kuin ihmettelisivät, miksi 28.2. on lippu salossa.
Yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi että elämään ei lapset sovi. Nykyään naisilla on töitä mikä vähentää syntyvyyttä sekä parisuhteen tärkeyttä. 1950-luvulla naiset synnyttivät ensimmäisen lapsensa 22 vuotiaana keskimäärin ja nykyisin 29 vuotiaana mikä tarkoittaa sitä ettei lapsia yksinkertaisesti ehditä tehdä kuin se yksi tai kaksi. Ennen parisuhteet olivat myös kestäviä(pakosta sekä halusta) se myös melko varmasti nosti syntyvyyttä, nykyään ei sitouduta samalla tavalla kuin ennen ja syynä tähän on varmaankin se ettei parisuhde ole enään välttämätön asia ihmisille, "miksi mennä parisuhteeseen?".
Vierailija kirjoitti:
Tämä synnytysikäinen rakentaa uraa, säästää asuntoa varten, ja hoitaa kissaansa. Minulla ei ole edes kumppania, enkä halua lapsia. Tykkään elämästäni näin.
N26
Täällä toinen samanlainen, pidetään yhtä! Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta! ❤️
N24
Sama juttu ja olen jo +30v. ja nyt olen tullut siihen tulokseen, etten halua enää perustaa perhettä enkä halua tuhlata kallisarvoista elämääni miehiin. Niin monta kertaa olen joutunut pettymään ja edellinen suhteeni kesti 5 vuotta ja mies roikotti minua epävarmassa suhteessa lupailemalla, että perustetaan perhe, hommataan lapsia, ostetaan omakotitalo jne. Hän otti näitä asioita puheeksi ja ihan oikeasti elin siinä uskossa, että tässä tullaan nyt perhe perustamaan... Kun hän sitten löysi uuden naisen, niin se ilo loppui sitten siihen :D